Lapsi ei ollutkaan terve

Lapsi on todella sikäli haastava, ettei hän tähän mennessä ole oppinut kirjaimia, ei puhumaan kokonaisilla lauseilla eikä kynäotetta.

En usko, että diagnosoinnin idea on alunperinkään tuottaa iloa vaan saada sopivaa hoitoa.

Kehitysvammaa eikä autismia voi hoitaa pois, mutta kuntouttaa voi. Onko tämän kirjoittaja kenties sitä mieltä, että on väärin kuntouttaa näitä lapsia?

Jos lapsi on ainoastaan haastava ja luonteenpiirteiltään johonkin diagnoosiin sopiva niin kannattaa tosissaan miettiä mitä iloa diagnosoinnista oikeasti on. Sillä tuo leima kulkee tosiaan lapsen mukana koko hänen elinikänsä ja saattaa vaikuttaa muiden suhtautumiseen häneen ja mahdollisesti jopa työnsaantiin tms. myöhemmässä elämässä...

Mitään käänteentekevää hoitoa ei ole. Tämä on taas yksi keisarin vaatteet juttu.

Lapsenne ei todellakaan tule kiittämään teitä että aspergerleima on papereissa lopun ikää, ihan sama mitä tähän sanotte.

eteen nykyisin.



Ensimmäisen lapsen kohdalla intin lähetettä puoli vuotta. Kokoajan väitettiin vastaan ja tuli mitä kummallisempia perusteluja, miksi ei kirjoiteta lähetettä. Lopulta sain sen. Lapsi pääsi tutkimuksiin. Diagnoosina vaikea dysfasia.



Toisen lapsen kohdalla lähetettä en saanut. Puhuin esikoista hoitavalle sairaalan lääkärille nuoremman ongelmista. Lopulta itkin. Lääkäri suostui ottamaan lapsen päiväksi sairaalaan ilman lähetettä (kun kukaan ei pyynnöistäni huolimatta kirjoittanut). Lapselta löytyi neurologisia ongelmia. Saa sekä puhe- että toimintaterapiaa ja korotettua vammaistukea Kelalta. Tulee käymään koulunsa erityisopetuksessa pidennetyssä oppivelvollisuudessa.



Me olemme noin 30 vuotiaat vanhemmat. Iällä tuskin on mitään tekemistä asian kanssa. En ymmärrä, miksi on niin vaikeaa kirjoittaa sitä lähetettä tutkimuksiin, jos selvästi näkee, että on tutkimuksen tarvetta. Kummankaan lapsemme kohdalla ei voi sanoa, ettei muka huomattu mitään erikoista. Selitystä sille, miksi lapsiamme ei haluttu ohjata eteenpäin asianmukaisiin tutkimuksiin, en ole koskaan saanut.

Huomasin jo selviä erityispiirteitä pojan ollessa reilusti alle 2 v. Neuvolassa ei meilläkään reagoitu asiaan mitenkäään ja puheterapeutin konsultaatiotakaan ei voitu saada, koska kunnassa ei sattunut olemaan puheterapeuttia. Tässä välissä muutimme isompaan kaupunkiin, jossa käytin pojan kolme vuotis neuvolassa. Poika ei puhunut mitään (ei kyllä osannutkaan) ja raivosi huoneen lattialla koko neuvolan ajan, mutta mitään erikoista ei ollut kuulema. Neuvolakortissa lukee: "Hienosti kasvaa, omaa tahtoa löytyy. Puuhakas poika. Yksittäisiä sanoja". Sanat, jotka poika ehkä saattoi sanoa neuvolassa olivat; e o. Neuvolan jälkeen otin sitten ihan itse asian hoitoon ja tilasin lääkärille aikaa, jonka jälkeen vyyhti lähti selviämään edes vähän. Vuoden päästä edellisestä, pojan ollessa 4 v päästiin tutkimuksiin ja SAATIIN diagnoosi.



Diagnoosi on ollut ainakin meille tärkeä, koska sen avulla poika saa varmasti puheterapiaa, hään pääsi huippuhyvään päiväkotiin erityisryhmään ja pääsee dysfaatikkojen esikouluryhmään. Pari kuukautta sitten sai myös pidennetyn oppivelvollisuuden jos tulee tarvitsemaan sitä. Täälläpäin on vaikeaa päästä yksityiselle puheterapiaan, koska puheterapeutteja on yksinkertaisesti aivan liian vähän tarpeeseen nähden.

eihän kukaan tahdokkaan sitä leimaa lapselleen mutta faktahan on että diagnoosin saanti auttaa lasta eteenpäin elämässä. Onhan tosi tärkeää että lapsella on olemassa diagnoosi (jos siihen on syytä) ihan kouluelämää ajatellen ja muutenkin ulkopuolisia tahoja ajatellen että lasta ja hänen erityiospiirteitä on helpompi ymmärtää.

Mut oikeesti allergioihinkin on tosi vaikea saada apua neuvolasta. Meillä keskimmäisellä oli laajat ruoka-aineallergiat niin mitä neuvolasta sanotaan. "se on vaan koliikkia", "vauvat heräilevät öisin", "laita siihen Sibicortia". Lopulta piti itse viedä yksityisellä josta sitten saatiin apua ja löydettiin sopivia ruoka-aineita. Sitten vasta ne varmaan huomataan jos lapsi jää pahasti kasvussa jälkeen. Ihottumat ja lapsen jatkuva itku eivät ole riittäviä syitä.

Mitä ovia pidennetty oppivelvollisuus mielestäsi sulkee? Sehän päinvastoin turvaa, että lapsi saa käydä koulua pienluokassa tai jos on yleisopetuksessa niin max. 20 lapsen luokassa. Lisäksi lapselle on tehtävä hojks. Pidennetyssä oppivelvollisuudessa lapsella normaalin 9 vuoden sijasta 11 vuotta peruskoulun käymiseen. Oppivelvollisuutta pidennetään aina alkupäästä eli meillä tarkoitti sitä, että lapsi aloitti ensimmäisen eskarivuoden 5-vuotiaana ja toisen 6-vuotiaana. Varsinaisen ekaluokan aloitti kuten muutkin sinä vuonna kun täytti 7.

Kannattaa olla tarkkana sen pidennetyn oppivelvollisuuden kanssa ja ottaa se vaan jos ei tosiaan muuten pärjää..Mun pojalla diagnosoitiin 2-vuotiaana Erittäin vaikea-asteinen dysfasia ja kaikki olivat sitä mieltä että poika ei pärjää kuin pidennetyssä oppivelvollisuudessa. En siihen suostunut kun se tarkoittaa myös sitä että silloin pojalta olisi sulkeutunut monta tulevaisuuden ovea. Eli päätin että poika joutuu vaan tekemään enemmän töitä pärjätäkseen kuin muut, poika itse olisi halunnut myös pidennetyn oppivelvollisuuden kun helpommalla siinä olisi päässyt. Nyt poika on 14v ja pärjää tosi hyvin koulussa ja dysfasiakin on enää lievä. Töitä on tehty ja paljon ja jotain ongelmia on edelleen mutta kyllä kannatti ja poikakin on tyytyväinen ja lukioonkin aikoo päästä.

Dysfasia luokalla on kuitenkin koko ajan ollut ja tulee olemaan vielä pari vuotta.

Meni minulta puurot ja vellit sekaisin, pidennetty oppivelvollisuus on hyvä asia ja se meidän pojallakin on. Tarkoitin yksilöllista opetussuunnitelmaa, se sulkee ovia ei siis pidennetty oppivelvollisuus.

diagnoosia odotellessa 7 vuotta.Juostiin perheneuvolasta lähtien eri instansseissa ja siitähän lähdettiin,että vanhemmissa vikaa.

No kaikki saatiin lopulta päätökseen vuosi sitten,kun poika joutui vuoden mittaiselle osastojaksolle,koska ei enää pystynyt olemaan koulussa,vaikka pienryhmässä olikin.Diagnoosilista oli pitkä rimpsu,mutta vuoden jälkeen se sitten vihdoi varmistui,josta jo pitkään oli puhuttukkin,mutaa milloin missäkin lääkärissä ei ollut tarpeeksi diagnooseihin kriiteereitä.Eli pojalla on siis adhd/asperger.

Erittäinn vaikea yhdistelmä ja huostaan ottokin oli jo lähellä,koska koulu ei sujunut,mutta nyt terapioiden ja osastojakson ja OIKEAN koulupaikan turvin,pojalla sujuu koulussa hyvin.Viimeisetä kokeesta tuli 10-,mitä en ikinä olisi uskonut näkeväni.Niin ja tämä luluaineestya.Matematiikassa ja kilissähän poika on todellinen nero.

eivät kaikki asperger ihmiset ole huippulahjakkaita. Asperger voi esiintyä yhdessä lievän kehitysvamman kanssa ja asperger kuuluu autisminkirjoon. Näin nopeasti keskustelua haravoituna.

Ei lapsi selvinnyt neuvolan ikäkausitarkastuksista moitteetta, mutta niitä tehtiin niin monta kertaa, että vihdoin oppi piirtämään sen pallon mallista ja hyppimään yhdellä jalalla (kun tavoite oli 5 hyppyä, kolme riitti tälle hoitajalle). Kaikki kirjattiin olevan rajoissa.

Miksi näin toimitaan, en voi yhtään ymmärtää. Meille sanottiin, että kuntoutus olisi ollut hyvä aloittaa varhemmin. Niimpä niin. Voi surku.

jättänyt heitteille.

eivät kaikki asperger ihmiset ole huippulahjakkaita. Asperger voi esiintyä yhdessä lievän kehitysvamman kanssa ja asperger kuuluu autisminkirjoon. Näin nopeasti keskustelua haravoituna.

Ei lapsi selvinnyt neuvolan ikäkausitarkastuksista moitteetta, mutta niitä tehtiin niin monta kertaa, että vihdoin oppi piirtämään sen pallon mallista ja hyppimään yhdellä jalalla (kun tavoite oli 5 hyppyä, kolme riitti tälle hoitajalle). Kaikki kirjattiin olevan rajoissa.

Miksi näin toimitaan, en voi yhtään ymmärtää. Meille sanottiin, että kuntoutus olisi ollut hyvä aloittaa varhemmin. Niimpä niin. Voi surku.

haukutaan ne, jotka lähettävät potilaita kalliisiin jatkotutkimuksiin.

ääneenlausumaton "terveyskeskuksen laki", että "puhu potilas terveeksi, säästä epäämällä tutkimuksiin pääsy".

Olen jopa usein pohtinut että maksetaankohan hoitajille provikkaa siitä, kuinka vähillä lääkärikäynneillä vuosittain selvitään per potilasyhteydenotto. Varmaan siitä ainakin pidetään kirjaa ja haukutaan lyttyyn ne hoitajat jotka ottavat potilaan tosissaan ja ohjaavat lääkärille/tutkimuksiin. Tämä on pääteltävissä hoitajien käytöksestä.

Allergiat ei tietysti ole kovin vakavia sairauksia. Mut oikeesti allergioihinkin on tosi vaikea saada apua neuvolasta. Meillä keskimmäisellä oli laajat ruoka-aineallergiat niin mitä neuvolasta sanotaan. "se on vaan koliikkia", "vauvat heräilevät öisin", "laita siihen Sibicortia". Lopulta piti itse viedä yksityisellä josta sitten saatiin apua ja löydettiin sopivia ruoka-aineita. Sitten vasta ne varmaan huomataan jos lapsi jää pahasti kasvussa jälkeen. Ihottumat ja lapsen jatkuva itku eivät ole riittäviä syitä.

t. lekuri

jos on näin, ettei neuvolasta voi olettaa saavansa enää objektiivista arviota lasten terveydentilaan, olisi varmasti kohtuullista, että siitä julkisesti tiedotettaisiin.

En moiti sosiaaliohjausta, sekin on tärkeää, mutta haluan silti, että lapseni terveydentilaa tarkastellaan ammattitaidolla ja niillä kriteereillä, joita tutkimusten perusteella on asetettu.

Mikäli neuvolasta tätä ei ole mahdollista saada, ostan sen mieluusti sitten yksityiseltä!

sekä kuunnella huolella vanhempia, kun niillä kotihoidetuilla ei ole saatavilla mitään erityislastentarhanopettajan palveluja. Tätä juuri olen ihmetellytkin, että miten ihmeessä kotihoidetut saavat neuvolassa niin vähän huomiota ja miksi kotihoidettujen lasten hoitajaa (eli vanhempia) ei kuunnella.

että ovatko nämä lapset, joiden diagnosointiin ei neuvola ole osallistunut, olleet kotihoidossa kouluikään asti? Nimittäin kyllä meillä ainakin päiväkodin kautta on paremmin apua saanut ja ohjattu lapsia eteenpäin erityislastentarhanopettajan kautta. Nauvolassahan lapsi käy n. kerran vuodessa 10 min. kun taas päiväkodissa lapsi on hoitajien (ammattilaisten) hoidossa joka ikinen päivä, jolloin kehityspoikkeamat kyllä tulevat esiin.

Meni minulta puurot ja vellit sekaisin, pidennetty oppivelvollisuus on hyvä asia ja se meidän pojallakin on. Tarkoitin yksilöllista opetussuunnitelmaa, se sulkee ovia ei siis pidennetty oppivelvollisuus.

Eihän sekään mitään sulje, vaan päinvastoin lapsi saa opetukseen lisäresursseja, joiden avulla on tavoitteena yltää normaaliarvosanoihin. Ja sen jälkeen kaikki ovet ovat auki samalla tavalla kuin kenellä tahansa muullakin oppilaalla.

Eikö siellä sitten muka pyritä normaaliarvosteluun? Meillä ainakin tehdään hojkseja erityisen tuen tarpeeseen, ja jos tuesta huolimatta ei päästä normaalitasolle, niin sitten arvostelu tehdään mukautettuna. Mutta siis edelleen oppilaalla on mahdollisuus normaaliin, vaikka tukitoimia käytettäisikin.

termit sekaisin. Meille kun siitä puhuttiin niin käyttivät termiä Emu opetus ja yksilöllinen opetus ( en sitten tiedä mikä on oikea) eli opetus tehdään paljon yksinkertaisemmaksi kuin muilla ja jos tämän valitsee niin esimerkiksi lukioon ei voi päästä.

opetuksessa se opetuskin on tosiaan mukautettua, jolloin ei ole edes olemassa arvosteluperusteita normaaliarvosanoille, eikä niitä siten voida antaa.



Meillä taas kyse on siitä, että normaaliryhmässä käytetään jollekin oppilaalle tukitoimia, ja jos niiden avulla ei päästä opetussuunnitelman tavoitteisiin, niin sitten arvioidaan mukautetusti. Tietenkin opetuskin on koko ajan tavallaan mukautettua, mutta kun kuitenkin normaaliryhmän seassa mennään, niin oppilas saa myös normaaliopetuksen.

Ihmettelen tätä ketjua. Neuvolan tädithän ovat TERVEYDENHOITAJIA yksinkertaisten, normaalien asioiden ja kehityspulmien asiantuntijoita! Ei heiltä pidä odottaakaan mitään ahaa-elämyksiä. Ottakaa äidit vastuu ja johto omien lastenne hoidosta älkääkä odottako mahdottomia ylikuormitetulta ilmaispalvelulta.

että olisi pitänyt ottaa asia omiin käsiin.



Mutta ei se silloin esikoisen kanssa ollut ihan niin helppoa, kun ei vielä ollut kokemusta lapsista, niiden normaalista kehityksestä ja käytöksestä. Mistä ihmeestä sen olisi voinut tietää, että just tää meidän vauvan valvominen ja itkeminen olikin poikkeuksellista, kun samaan aikaan mulle sanottiin taholta jos toiseltakin, että sellaista se on vauvojen kanssa, että ne valvottaa ja itkee.



Joten kyllä mä vaan edelleenkin ajattelen, että sen terveydenhoitajan olisi pitänyt sillä kymmenien vuosien työkokemuksellaan jotain jo ymmärtää.