Lapsi ei ollutkaan terve

Meni minulta puurot ja vellit sekaisin, pidennetty oppivelvollisuus on hyvä asia ja se meidän pojallakin on. Tarkoitin yksilöllista opetussuunnitelmaa, se sulkee ovia ei siis pidennetty oppivelvollisuus.

Sulkee ovia. Mutta siinä voi käyttää vippaskonstia, kuten poikani luokkakaverin kans on tehty. Ei oppinut lukemaan, eikä kirjoittamaan kolmannelle mennessään. Muutenkin kaikki aineet meni päin persettä. Olisi jäänyt luokalle.

Äitinsä tätä ei hyväksynyt vaan pojalle tehtiin tämä yksilöllinen opetussuunnitelma. Kävi pienryhmässä pari vuotta ja sai ysejä ja kymppejä. Ja hups heijaa kun kuudes luokka loppui, oli opetussuunnitelma purettu ja todistuksessa oli rivi ysejä ja kaseja.

Missään ei näkynyt merkintää, että nää ysit ja kasit oli saatu mukautetulla opetuksella.

Äidin mielestä asia piti hoitaa näin, koska yksilöllinen opetussuunnitelma olisi sulkenut ovia lukioon ja tulevaan opiskeluun.

Eri asia on tietenkin, miten poika pärjäsi yläasteella kun edelleen hädin tuskin osasi lukea ja ymmärtää lukemaansa, vaikka englantikin oli ysi:)

Sitä en jaksa kertoa, mitä rehtori oli mieltä näistä mukautetuista oppilaista, joita yritetään huijata sitten normaaliopetuksen piiriin. Kun he luulevat saavansa luokkaan kympn älykön todistuksen mukaan niin oikeasti oppilas onkin lievästi kehitysvammainen ja käytöshäiriöinen tapaus.

Se, että ei opi kirjaimia, ei tarkoita haastavuutta. Haastava on sellainen lapsi tai aikuinen, joka käyttäytyy agressiivisesti tai muuten hyvin poikkeavasti.

otetaan uusiksi kun karkasi käsistä Mietin vain, että mitä mahdat ajatella, jos lapsellani on sekä autismia että kehitysvamma, puheen vaikeus ja itsensä ilmaisemisen vaikeus, niin miten arvelisit arkemme sujuvan? Eikö kokonaisvaltainen vuorovaikutusongelma sinun mielessäsi näyttäydy haastavana. Minulle se merkitsee haastetta. Keskustella ei kykene, kun lapsi ei osaa, eikä pysy kontaktissa. Lapsi ahdistuu, kun häntä ei ymmärretä ja on myös oppimistaidoiltaan puutteellinen. Meillä ei voi haista mikään, verhoja ei voi vaihtaa, juomaveden pitää olla tietyn lämpöistä, jotta sitä voi juoda. Imuroida ei saa, nenäliinaa ei saa rypistää lapsen nähden, tavaroiden pitää olla järjestyksessä - lusikka laatikossa lusikat systemaattisesti päällekäin samoin haarukat ja veitset säilytetään pystypurkissa. Vain yksiä vaatteita voi käyttää. Lapsella on mielipiteitä, mutta kukaan ei saa niistä selvää. Lapsi pahoittaa mielensä, heittelee tavaroita ja hakkaa itseään. Olet joko aivan oma-aloitteeseen ajatteluun kykenemätön epäempaattinen ihminen tai sitten haluat osoittaa jotakin sellaista taituruuttasi ja osaamistasi, joka ei todellisuudessa ole edes olemassa. Eihän nämä diagnoosit kuitenkaan tyhjästä tule. Eikä puheen vaikeudet esiinny ikinä isommilla ihmisillä ilman sosiaalista ongelmaa. Muodossa tai toisessa.

Aspergerit on yleensä ikätasoisesti puheella kommunikoivia, autisteilta saattaa puuttua puhe. Myös tuo rutiineiden, esineiden tarkat sijainnit yms. on enemmän autistista kun aspergeria.

Meillä ei olla käyty neuvolassa sen jälkeen kun lapsi täytti 3. En kokenut saavani siitä mitään. Haimme lapselle yksityiseltä puolelta diagnoosin ja lapsi saa tarvitsemansa kuntoutuksen ilman mutinoita. Jos olisin uskonut neuvolaa, olisimme nyt pulassa.

-Autistin äiti

Niihin voi tosin liittyä kehitysvammaisuus. Kehtiysvammahan voi jopa tulla vasta kouluiässä. Eihän sitä silloin aikaisemmin voi todeta. Lapsesta voi tulla vaikkapa onnettomuuden tai sairauden seurauksena kehitysvammainen vaikka 15-vuotiaana.

CP-vammainen ei siis ole välttämättä kehitysvammainen.

Lapsenne ei todellakaan tule kiittämään teitä että aspergerleima on papereissa lopun ikää, ihan sama mitä tähän sanotte.

Sillä kaikki vaivathan eivät ole aspergeria, ja moneen muuhun on olemassa kuntoutusta. Ja mitä varhemmin se huomataan sitä paremmin lapsi kuntoutuu.

oireet oli nähtävisttä jo vauvana: Vauva kääntyi vatsalleen vasta 7-kuisena. Alkoi puhumaan sanoja vasta yli 2-vuotiaana. Sittemmin olen lukenut, että toisaalla vauvat pääsevät jo puolivuotiaana fysioterapiaan jos eivät käänny ja kaksivuotiaana puheterapiaan, jos eivät puhu. Mutta ei meillä vaan.



No 5-vuotiaana sitten päästiin terapiaan, mutta sekin vain siksi, että olin jo tajunnut, ettei neuvola reagoi mihinkään, jollei sitä vaadi todella tiukasti. Sillä olin kyllä jo ennenkin vaatinut, mutta en silti saanut apua. Avun saamiseen tarvittiin jo vähän rumiakin keinoja, ennen kuin sitä sai edes tarpeeseen.



21

Mut oikeesti allergioihinkin on tosi vaikea saada apua neuvolasta. Meillä keskimmäisellä oli laajat ruoka-aineallergiat niin mitä neuvolasta sanotaan. "se on vaan koliikkia", "vauvat heräilevät öisin", "laita siihen Sibicortia". Lopulta piti itse viedä yksityisellä josta sitten saatiin apua ja löydettiin sopivia ruoka-aineita. Sitten vasta ne varmaan huomataan jos lapsi jää pahasti kasvussa jälkeen. Ihottumat ja lapsen jatkuva itku eivät ole riittäviä syitä.

Onneksi mekin tajuttiin mennä yksityiselle, vaikka neuvolasta ei tullut mitään vinkkiä, että kannattaisi näyttää lääkärille :( Nyt lapsi 7-vuotias, ja edelleen hengenvaarallisesti allerginen maidolle ja kananmunalle.

Se, että ei opi kirjaimia, ei tarkoita haastavuutta. Haastava on sellainen lapsi tai aikuinen, joka käyttäytyy agressiivisesti tai muuten hyvin poikkeavasti.

Allergiat ei tietysti ole kovin vakavia sairauksia. Mut oikeesti allergioihinkin on tosi vaikea saada apua neuvolasta. Meillä keskimmäisellä oli laajat ruoka-aineallergiat niin mitä neuvolasta sanotaan. "se on vaan koliikkia", "vauvat heräilevät öisin", "laita siihen Sibicortia". Lopulta piti itse viedä yksityisellä josta sitten saatiin apua ja löydettiin sopivia ruoka-aineita. Sitten vasta ne varmaan huomataan jos lapsi jää pahasti kasvussa jälkeen. Ihottumat ja lapsen jatkuva itku eivät ole riittäviä syitä.

Tarkoitin tällä että allergia ei ole koko elämän läpi vaivaava neurologinen sairaus mikä on mielestäni vakavampi kun se että lapseni raapivat ja ovat ihottumaisia...Toki allergia voi aiheuttaa joillain hengenvaarallisiakin oireita, en tarkoittanut vähätellä. Meillä kun ei ole hengenahdistusta tms. vaan iho-ja suolisto-oireita sekä korvatulehduksia jotka tekevät olon kurjaksi ja valvottavat.

Taisin kirjoittaa näin siksi kun tunsin kokeneeni myös vähättelyä neuvolan taholta mutta ajattelin että erityislasten vanhemmat tykkäävät huonoa kun kirjoitan oman kokemukseni joka on meillä lievempi kun nämä neurologiset ongelmat heillä.

Allergiat on minun mielestäni viheliäisimpiä sairauksia mitä löytyy. Ne on hankala diagnosoida, todella työlästä löytää ruokavaliosta/ympäristöstä allergisoiva ruoka-aine ja ne yövalvomiset vuosikaupalla kun lapsi raapii ihoa verille ja heräilee puolen tunnin välein yöllä. Ja se tuska lapsen puolesta kun ei pysty häntä parantamaan kuten esim. perusflunssasta parannutaan. Eikä allergiataipumus koskaan poistu, vaan vanhemmalla iällä saattaa poikia uusia vakavampia muotoja, astmaa jne.

Allergiat ei tietysti ole kovin vakavia sairauksia. Mut oikeesti allergioihinkin on tosi vaikea saada apua neuvolasta. Meillä keskimmäisellä oli laajat ruoka-aineallergiat niin mitä neuvolasta sanotaan. "se on vaan koliikkia", "vauvat heräilevät öisin", "laita siihen Sibicortia". Lopulta piti itse viedä yksityisellä josta sitten saatiin apua ja löydettiin sopivia ruoka-aineita. Sitten vasta ne varmaan huomataan jos lapsi jää pahasti kasvussa jälkeen. Ihottumat ja lapsen jatkuva itku eivät ole riittäviä syitä.

Tarkoitin tällä että allergia ei ole koko elämän läpi vaivaava neurologinen sairaus mikä on mielestäni vakavampi kun se että lapseni raapivat ja ovat ihottumaisia...Toki allergia voi aiheuttaa joillain hengenvaarallisiakin oireita, en tarkoittanut vähätellä. Meillä kun ei ole hengenahdistusta tms. vaan iho-ja suolisto-oireita sekä korvatulehduksia jotka tekevät olon kurjaksi ja valvottavat. Taisin kirjoittaa näin siksi kun tunsin kokeneeni myös vähättelyä neuvolan taholta mutta ajattelin että erityislasten vanhemmat tykkäävät huonoa kun kirjoitan oman kokemukseni joka on meillä lievempi kun nämä neurologiset ongelmat heillä.

Lapsenne ei todellakaan tule kiittämään teitä että aspergerleima on papereissa lopun ikää, ihan sama mitä tähän sanotte.

Lapsenne ei todellakaan tule kiittämään teitä että aspergerleima on papereissa lopun ikää, ihan sama mitä tähän sanotte.

Häh, ei kai lapsi kiitä vanhempia sairaudestaan? Mutta oikea diagnoosi helpottaa elämää, kun saa kuntoutusta ja erityisyyteen osataan suhtautua. Kannattaisiko sun mielestä vanhempien olla tutkituttamatta lapsiaan, jotta nämä eivät syyttäisi saamistaan diagnooseista? Ei kyllä mene mun jakeluun...

Jos lapsi on ainoastaan haastava ja luonteenpiirteiltään johonkin diagnoosiin sopiva niin kannattaa tosissaan miettiä mitä iloa diagnosoinnista oikeasti on. Sillä tuo leima kulkee tosiaan lapsen mukana koko hänen elinikänsä ja saattaa vaikuttaa muiden suhtautumiseen häneen ja mahdollisesti jopa työnsaantiin tms. myöhemmässä elämässä...

Mitään käänteentekevää hoitoa ei ole. Tämä on taas yksi keisarin vaatteet juttu.

Lapsenne ei todellakaan tule kiittämään teitä että aspergerleima on papereissa lopun ikää, ihan sama mitä tähän sanotte.

Tutkimukset käynnissä yleisellä puolella, mutta vähän on mennyt vanhempien syyttelyksi, ollaan curling-vanhempia ja pojalla uhmakkuushäiriö. Itse kuitenkin tiedetään mitä on nämä 7 vuotta olleet. Ajanvaraus yksityiseen tutkimukseen vetämässä nyt. Leima toki pysyy sitten koko elämän, mutta kouluiässä diagnoosia tosiaan tarvitaan, että saadaan opettajat ym pelaamaan yhteen. Ei ole oikein, että lapsi vaan todetaan huonosti käyttäytyväksi, jos käyttäymisen taustalla on jokin neurologinen vika. Ja nykyään yhä useammalla ihmisellä on diagnoosi, sillä kaikenlaisia "tiloja" on opittu diagnosoimaan. Moni on jo nykyään esim ADHD. Tuskin sillä on merkitystä enää työnhaussa, vai kerrotaanko silloin, että joo, olin lapsena ihan ADHD. Ei kai ihmisen sairaushistoriaa työnhaussa selvitetä. Jossakin työssä siitä voi olla jopa etua. Ja aspergerit ovat varmaan todellisia tutkijatyyppejä, sopivat juuri professoreiksi tms. Ei kaikkien tosiaan tarvitse olla sosiaalisia tässä elämässä.

ja kehitysvammaisuus ei todellakaan ole toisiaan pois sulkevia! Jotkut assit voivat olla tohtoreita, toiset syvästikin kehitysvammaisia. Ja melko usein lievät kehitysvammat huomataan vasta varhaislapsuudessa, itse asiassa melko harvoin ihan vauvana.