Lapsi ei ollutkaan terve

lapseni on nyt 16- vuotias. Nyt ollaan tutkimassa onko hänellä mahdollisesti asperger, ja mitä muuta tarkkaavaisuuteen liittyvää. Koulun käynti on takunnut lähes aina jollain tasolla... ja syy on sysätty lähinnä kotiin. Olen suunnattoman helpottunut, että NYT 16 vuoden jälkeen minua vihdoinkin on kuunneltu ja aloitettu perusteellisemmat tutkimukset. Lapseni tulee vihdoin saamaan sitä apua, jota hän olisi tarvinnut jo paljon aiemmin!

Ei mahdollinen AS häntä miksikään muuta, hän on edelleen se sama, meille niin rakas nuori.

ja tiedän mitlä susta tuntuu. Minä tajusin jo meidän 2-veestä, että kaikki ei ole ihan ok. Näin jälkikäteen olen onnellinen siitä, että jaksoin vaatia, koska se diagnoosikin saatiin sitten eskarissa ja nyt poika loistaa koulussa. Meillä tarkkaavaisuushäiriö ja lievä dysfasia. Me on saatu koululta kiitosta topakasta asenteesta pojan asioiden hoidossa.

lapsen neurologiset ongelmat, enää ei ollutkaan normaalia että koulukirjat ja tarvikkeet on aina hukassa ja koulunkäynnissä vaikeuksia. Lopulta ei suostunut kouluun enää ollenkaan ja sai raivareita, nyt sitten on nuorisokodissa...

Se, että ei opi kirjaimia, ei tarkoita haastavuutta. Haastava on sellainen lapsi tai aikuinen, joka käyttäytyy agressiivisesti tai muuten hyvin poikkeavasti.

otetaan uusiksi kun karkasi käsistä

Mietin vain, että mitä mahdat ajatella, jos lapsellani on sekä autismia että kehitysvamma, puheen vaikeus ja itsensä ilmaisemisen vaikeus, niin miten arvelisit arkemme sujuvan? Eikö kokonaisvaltainen vuorovaikutusongelma sinun mielessäsi näyttäydy haastavana. Minulle se merkitsee haastetta. Keskustella ei kykene, kun lapsi ei osaa, eikä pysy kontaktissa. Lapsi ahdistuu, kun häntä ei ymmärretä ja on myös oppimistaidoiltaan puutteellinen.

Meillä ei voi haista mikään, verhoja ei voi vaihtaa, juomaveden pitää olla tietyn lämpöistä, jotta sitä voi juoda. Imuroida ei saa, nenäliinaa ei saa rypistää lapsen nähden, tavaroiden pitää olla järjestyksessä - lusikka laatikossa lusikat systemaattisesti päällekäin samoin haarukat ja veitset säilytetään pystypurkissa. Vain yksiä vaatteita voi käyttää.

Lapsella on mielipiteitä, mutta kukaan ei saa niistä selvää. Lapsi pahoittaa mielensä, heittelee tavaroita ja hakkaa itseään.

Olet joko aivan oma-aloitteeseen ajatteluun kykenemätön epäempaattinen ihminen tai sitten haluat osoittaa jotakin sellaista taituruuttasi ja osaamistasi, joka ei todellisuudessa ole edes olemassa.

Eihän nämä diagnoosit kuitenkaan tyhjästä tule. Eikä puheen vaikeudet esiinny ikinä isommilla ihmisillä ilman sosiaalista ongelmaa. Muodossa tai toisessa.

Et maininnut muita ongelmia siinä viestissä, missä kerroti haasteellisuudesta. Mainitsit vain tuon kirjaimien oppimattomuuden ikäänkuin se olisi suurin haaste.

voiko siitä päätellä jotakin? mä ainakin voin

jos puhumattomuus ei aiheuta muita ongelmia....!

Mutta toisessa ap mainitsee nimenomaan haasteelliseksi sen, että lapsi ei opi kirjaimia.

Mutta toisessa ap mainitsee nimenomaan haasteelliseksi sen, että lapsi ei opi kirjaimia.

Hyvä medialukutaito sulla

Mutta toisessa ap mainitsee nimenomaan haasteelliseksi sen, että lapsi ei opi kirjaimia.

Hyvä medialukutaito sulla

Varmaan riittää haastetta, jos on aspergerin oireyhtymä, kehitysvamma, puhevaikeuksia ja sen lisäksi lapsi ei osaa koululaisenakaan kirjaimia.

Mutta eivät kaikki aikuisetkaan näköjään osaa lukea, vaikka tekstissä ei edes olisi mitään haastetta.

että ei opi kirjaimia. Tässä ei ole mitään tulkinnavaraista.

Lapsi on todella sikäli haastava, ettei hän tähän mennessä ole oppinut kirjaimia, ei puhumaan kokonaisilla lauseilla eikä kynäotetta.

ja saatiin onneksi apua neuvolasta varhaisessa vaiheessa. Ensin kylläkin hieman "väärään" suuntaan, sillä saimme lähetteen perheneuvolaan. Kai neuvolatäti ajatteli, että tarvitsemme vain apua arjessa, mutta lapsi on normaali. Sieltä sitten kuitenkin saatiin lähete toimintaterapiaan ja sitäkautta homma on lähtenyt hienosti rullaamaan. neuvolan kautta työryhmä kokoontuu suunnittelemaan pojallemme jatkotoimenpiteitä ja tutkimuksia. Kiittelivät meitä siitä, että me vanhemmat ihan itse huomasimme pojan haastavan käytöksen kovin pienenä. Nyt hän on vasta neljä ja ollaan jo kovin pitkällä! Kyllä meitä ainakin on helpottanut vanhempina se tieto, että pojan käytös ei ole huonon kasvatuksen tulosta (jota usein pelkäsin) vaan hän on erilainen ja vaativa lapsi. Sen asian kanssa vaan koitamme selvitä päivittäin täällä kotona.

Toinen lapsemme saikin sitten kovin helposti lähetteen puheterapiaan kaksivuotiaana kun ei puhunut, mutta hänessä en suko mitään vikaa olevan. Vaikuttaa kovin normaalilta lapselta. Ainakin ekaan verrattuna :) tietysti hyvä,että reagoivat heti.

Lapsi on todella sikäli haastava, ettei hän tähän mennessä ole oppinut kirjaimia, ei puhumaan kokonaisilla lauseilla eikä kynäotetta.

olisi pitänyt puuttua jo ajat sitten, eikä hokea, että "normaalia, normaalia".

Kotiinhan he eivät tule katsomaan, miten menee.

Kannattaa olla tarkkana sen pidennetyn oppivelvollisuuden kanssa ja ottaa se vaan jos ei tosiaan muuten pärjää..Mun pojalla diagnosoitiin 2-vuotiaana Erittäin vaikea-asteinen dysfasia ja kaikki olivat sitä mieltä että poika ei pärjää kuin pidennetyssä oppivelvollisuudessa. En siihen suostunut kun se tarkoittaa myös sitä että silloin pojalta olisi sulkeutunut monta tulevaisuuden ovea. Eli päätin että poika joutuu vaan tekemään enemmän töitä pärjätäkseen kuin muut, poika itse olisi halunnut myös pidennetyn oppivelvollisuuden kun helpommalla siinä olisi päässyt. Nyt poika on 14v ja pärjää tosi hyvin koulussa ja dysfasiakin on enää lievä. Töitä on tehty ja paljon ja jotain ongelmia on edelleen mutta kyllä kannatti ja poikakin on tyytyväinen ja lukioonkin aikoo päästä.

Dysfasia luokalla on kuitenkin koko ajan ollut ja tulee olemaan vielä pari vuotta.

Toivottavasti saatte nyt tarpeeksi apua ja ohjausta lapsenne kuntoutukseen. En ole nimenomaan aspergeriin kovin hyvin perehtynyt, mutta jonkinlaista kokemusta olen työni kautta saanut erilaisista kommunikaation vaikeuksista. Oletteko ottaneet kuvat kommunikaation avuksi? Monia autisteja/kehitysvammaisia/puheen vaikeuksista kärsiviä tai kokonaan puhumattomia ihmisiä helpottaa paljon puheen tukena käytettävät kuvat tai esineet. Myös käytösongelmat usein vähenevät, kun lapsi oppii viestimään kuvien avulla, tulee kuunnelluksi ja ymmärretyksi. Tosin se vaatii paljon todella pitkäjänteistä työtä sekä kotona että koulussa. Hyvä, että saitte diagnoosin, koska nyt voitte saada oikeanlaista tukea! Olettekko olleet yhteydessä vammaisneuvolaan? Ainakin Helsingissä on hyvä vammaisneuvola, josta saa kattavasti tietoa ja ohjausta monenlaisissa ongelmissa.

Eikö siellä huomattu mitään?

ja julkisesta puolesta. Ovat toimineet todella hyvin!



Pojallamme oli puheenkehityksen viivästymä. Neuvolassa asiasta puhuttiin jo 1.5-2-vuotiaana, ja 2,5-vuotiaana lapsi pääsi puheterapiaan tarkkailukäynneille neuvolantädin lähetteellä.



Sitten neuvolääkärin lähetteellä lapsi oli 3.5-vuotiaana lastenlääkärillä kunnon testeissä sairaalassa, jonka jälkeen hän sai 5-päivän kuntoutusjakson hoitolaitoksessa sairaanhoitopiirin maksusitoumuksella. Tuli lähete viikottaiseen puheterapiaan (lapsi oli vähän päälle 4 v.). Tässä kuntoutuksessa hän on edelleen käynyt kerran vuodessa 5-3 päivän jaksona.



Puheterapia on jatkuu edelleen, poika täyttää pian 7 ja menee normaalisti kouluun.



Lisäksi hän käy toimintaterapiassa viikottain, tähänkin on julkiselta puolelta maksusitoumus.



Eli me olemme saaneet palveluja helposti ja paljon.



Eikä poika ole edes mikään kovin vaativa tapaus: hänen diagnoosinsa on dyspraksia. Puhe oli alussa epäselvää, nyt se on lähes normaalia, vain r puuttuu ja l on välillä puutteellinen. Lisäksi hän on motorisesti kömpelö: ei aja vielä kunnolla pyörällä edes apupyörillä, mutta toisaalta hiihtää hyvin ja osaa jopa uida hieman.

että ovatko nämä lapset, joiden diagnosointiin ei neuvola ole osallistunut, olleet kotihoidossa kouluikään asti?



Nimittäin kyllä meillä ainakin päiväkodin kautta on paremmin apua saanut ja ohjattu lapsia eteenpäin erityislastentarhanopettajan kautta. Nauvolassahan lapsi käy n. kerran vuodessa 10 min. kun taas päiväkodissa lapsi on hoitajien (ammattilaisten) hoidossa joka ikinen päivä, jolloin kehityspoikkeamat kyllä tulevat esiin.

kyllä poika saa luvan käyttäytyä koulussa ihmisittäin, turpa kiinni olla tai menköön vammaisten kouluun. Koulussa kaikilla on oikeus olla rauhassa ja oppia, ei kestää teidän kakaran hölmöilyjä.

Tutkimukset käynnissä yleisellä puolella, mutta vähän on mennyt vanhempien syyttelyksi, ollaan curling-vanhempia ja pojalla uhmakkuushäiriö. Itse kuitenkin tiedetään mitä on nämä 7 vuotta olleet. Ajanvaraus yksityiseen tutkimukseen vetämässä nyt. Leima toki pysyy sitten koko elämän, mutta kouluiässä diagnoosia tosiaan tarvitaan, että saadaan opettajat ym pelaamaan yhteen. Ei ole oikein, että lapsi vaan todetaan huonosti käyttäytyväksi, jos käyttäymisen taustalla on jokin neurologinen vika. Ja nykyään yhä useammalla ihmisellä on diagnoosi, sillä kaikenlaisia "tiloja" on opittu diagnosoimaan. Moni on jo nykyään esim ADHD. Tuskin sillä on merkitystä enää työnhaussa, vai kerrotaanko silloin, että joo, olin lapsena ihan ADHD. Ei kai ihmisen sairaushistoriaa työnhaussa selvitetä. Jossakin työssä siitä voi olla jopa etua. Ja aspergerit ovat varmaan todellisia tutkijatyyppejä, sopivat juuri professoreiksi tms. Ei kaikkien tosiaan tarvitse olla sosiaalisia tässä elämässä.