Poikien äidit! Mitä mieltä asevelvollisuudesta? (ov)

Itse toivon ja uskon, että yleinen asevelvollisuus on muisto vain siinä vaiheessa, kun omat pojat saavuttavat täysi-ikäisyyden. Minusta se ei ole tätä päivää, ja sotii tasa-arvoa vastaan.

Jos tilanne on sama silloin kuin nyt, olisi vaikea kuvitella, että omat pojat valitsisivat jotain muuta kuin siviilipalveluksen. No, he ovat vielä pieniä, ja meillä on vuosikausia aikaa keskustella elämästä ja kaikesta maan ja taivaan välistä. Onneksi kodin ilmapiirillä on suuri vaikutus. Mutta jos he joskus haluavat kapinoida oikein kybällä ja tarttua tappovälineisiin, tiedän ainakin, että se on perusteellisen pohdinnan tulos. Omia rakkaimpiani ovat silti aina.

ja olen itsekin käynyt intin ja kohta edessä kertausharjoitukset.

Jos maata pitää puolustaa niin se pitää tehdä, ei siinä kysellä silloin tasa-arvoa tai onko se tätä päivää. Itse olen alikessu ja armeijan käynyt, minulla on poikia ja en itse ole suosittelemassa armeijan käyntiä. syynä se, että siellä keskenkasvuiset pitää kuria ja ajan voisi käyttää tehokkaamminkin.

Mutta tasa-arvon vuoksi laajenevan myös naisiin, jokainen, mies tai nainen, voisi sitten valita suorittaako sen armeijan käymällä vai sivarissa vaikka sairaalassa.



Ylpeä olen jos poikani on sitten todella valmis puolustamaan isänmaataan. Mutta ymmärrän muunkin valinnan, kunhan on jollain tapaa valmis osallistumaan työhön isänmaan puolesta.

On jo ilmoittanut menevänsä sivariin ja olen siitä todella onnellinen.



Mun mielestä nykyisenkaltainen asepalvelus on tarpeeton. En halua lapseni oppivan tappamaan. Ja mitä noita armeijajuttuja on kuullut taitaa se suurin oppi sieltä olla lusmuileminen ja se, miten pääsee mahdollisimman helpolla. Ei siellä ainakaan "miehiksi" kasveta.

ja kyllä se saa luvan sen 6 kk intissä olla

mikähän se tehokkaampi ajankäyttö sun mielestä olis?

haluan, että poikani suorittavat velvollisuutensa vaikka kuinka ei tekisi mieli, oppivat sijaamaan sänkynsä, oppivat kohteliasta käytöstä, oppivat tulemaan toimeen kaikkien yhteiskuntaluokkien kanssa, oppivat sietämään turhautumista, oppivat odottamaan.



Siksi haluan, että poikani käyvät armeijan.

opitaan vaan tappamista?

ei taida mammat antaa poikiensa mennä edes inttiin nykyään

Toivon todellakin,että se ei ole enää pakollista silloin kun se on ajankohtaista pojilleni. Jos on, sitten todellakin toivon, että olen onnistunut kasvattamaan heistä kunnon nuoria miehiä, jotka osaavat valita sivarin.

itse olin 11 kk ja sen olisi voinut tiiivistää 8 kuukauteen. Loppuaika meni sitten lusmuillessa ja aikaa kuluttaen. Ei ampuminen ole mitään tappamista tai varusmiespalvelus tappokoulutusta.

Minulla ei ole voimakkaita tuntemuksia puoleen tai toiseen, isänsä ei asevelvollisuusarmeijaa arvosta. Partiopoikain leikiksi sitä kutsuu, ei niillä nykyaiaisessa sodassa ole mitään tekoa.

siellä kun on kroonisesti pulaa väestä.

mikähän se tehokkaampi ajankäyttö sun mielestä olis?

maanpuolustus on välttämätön paha.

Jotta vihollinen ei tänne tulisi, pitää olla valmiudet ampua, silpoa, räjäyttää ja polttaa heitä elävältä kuoliaaksi.

Ja niitä taitoja ei siviilissä opita.

Ampua he taatusti osaavat jo ennen armeijaan menoa.



Sivareillekin on toki paikkansa, vaan itse en heitä arvosta.

kans todella toivon lapseni käyvän armeijan! Mulle olisi todella kova paikka jos poika päätyisi sivariksi, tuntisin epäonnistuneeni jotenkin kasvatuksessa.

Millaisia vellihousuja tämäkin maa olisi pullollaan jos armeija ei olisi heitä lainkaan koulinut!

itse olin 11 kk ja sen olisi voinut tiiivistää 8 kuukauteen. Loppuaika meni sitten lusmuillessa ja aikaa kuluttaen. Ei ampuminen ole mitään tappamista tai varusmiespalvelus tappokoulutusta.

oli itsekin 330vrk. Kyllä mulla riitti hommaa koko ajanjaksolle ja oli mielenkiintoista aikaa.

Ja olen pettynyt, jos joku pojistani valitsisikin siviilipalveluksen.

Kyse on maanPUOLUSTUKSESTA, ja siihen pitää jokaisen suomalaisen olla valmis. Jos tarve olisi, niin itsekin haluaisin tehdä osani - mikä se nyt sitten olisikaan (vaikka lottana viestintätehtävissä).

Lisäksi pidän siitä, miten armeijan käynti saa pojat miehistymään - tämä on omassa kaveripiirissä aikoinaan todettu.

Tosiaan, onneksi kodin ilmapiirillä on suuri vaikutus. Mieheni ja isäni ovat reservin upseereja, ja toivon poikieni seuraavan heidän esimerkkiään velvollisuuden suorittamisessa.

sivareille on annettu vapaus aseettomasta palveluksesta RAUHANAIKANA. Tilanne kriisitilanteessa on toinen, vaikka toki ruumiinpesijöitäkin tarvitaan.



En minäkään ymmärrä, että jonkun mielestä armeijassa opetetaan tappamista. Kaikkea sitä kuuleekin.

Ja tyttö.

Ja jos ei ole enää tätä hyvää järjestelmää niin toivon että poikani osallistuu vapaaehtosesti, tyttökin voisi mennä jos pystyy tappamaan, onko tuo edes oikea sana sotatilassa? ;)



Millä ihmeellä itsenäisyys säilyy loppupelissä jos ei aseilla?

Ja onko sinusta tasa-arvosempaa meininki kuten Israelissa jossa ollaan vuosia armeijassa, myös naiset?



Se on minusta tasa-arvoa että naiset jotka kokee itsensä riittävän vahvoiksi voi mennä armeijaan. Mutta kyllä minä pidän isoa osaa naisista nössöinä joitten paikka on sielä kotona tai muussa vapaaehtosessa palveluksessa.



Jos sota tulisi niin itse ainakin miehenä pitäisin siitä että minut olisi koulutettu käyttämään asetta. Mutta kun olen nainen niin minun ei tartte ajatella että miten hyvä olen aseen kanssa kun joku vastapuolella yrittää tappaa tähtäimen takaa.

Kuvitteleeko joku että jos on sivari ei tarttisi ottaa asetta sodassa? :) Eikös kokonaan vapautuksen saa vaan lahopäät? Muut saa pikakoulutuksen. Ja pääsee tykinruuaksi kun ei osaa mitään järeämpää asetta hoitaa.



Sitten vaihtoehtona vaika NATO? Niinkun siinäkään mitään hyvää on: jos mennään siihen niin käytännössä mekin saadaan lähteä taistelemaan johonkin toiseen natomaahan! Ja enempi minä näen riskin että joku etelänhetelmämaa alkaa sotimaan kuin joku takapajunen Suomi iskisi, Venäjäkö?

"haluan, että poikani suorittavat velvollisuutensa vaikka kuinka ei tekisi mieli, oppivat sijaamaan sänkynsä, oppivat kohteliasta käytöstä, oppivat tulemaan toimeen kaikkien yhteiskuntaluokkien kanssa, oppivat sietämään turhautumista, oppivat odottamaan. "

Tuo, että joutuu tekemään jotain vaikkei tee mieli tulee vastaan työelämässä, osa nykynuorista jättää hommat kesken kun ei kestä kuria tai sääntöjä työpaikoillakaan. Sängyn sijaaminen mielestäni pitää oppia jo ennenkuin on 18 v. Kohteliaisuus tulee kotoa. Toimeentulo eri yhteiskuntaluokkien kanssa tapahtuu yläasteella. Turhautumisen sietäminen ja odottamaan oppiminen toki tulee tutuksi armeijassa, haittapuoli on se että siellä myös laiskistuu kun ruoka, majoitus ja ohjeet tuodaan valmiina eteen. Aktiivisuudesta tai esille tulosta seuraa lisähommien muodossa rangaistus. Toki hyviä taitoja oppii, osa voi ottaa sen seikkailuna lapsuuden leikkien tapaan ja syntyyhän siellä tiiviitä kaveruussuhteita jotka muistaa vuosikymmenet.

ajattele noin:

opitaan vaan tappamista?

Mutta koska siihen sisältyy myös sitä, se on ideologiaani vastaan.

Joka aseeseen tarttuu, se aseeseen hukkuu. Ei ihminen voi minusta pyrkiä mihinkään muuhun kuin pasifismiin. Kuinka paljon onnea ja autuutta maailmassa on seurannut sodista ja tappamisesta?

Ideologioita ei saa haudata, eikä myöskään idealismia. Vai kierrätättekö te, vaikka ehkä tiedätte että kaikki ei tee niin?

Maailmanrauha on saavutettavissa pienin askelin. Jokainen voi tykönään lähteä siitä, ettei tartu tappovälineeseen.

ap

"oli itsekin 330vrk. Kyllä mulla riitti hommaa koko ajanjaksolle ja oli mielenkiintoista aikaa."

Milloin kävit, voi olla että nykyään on tiivistetty ja parannettu ohjelmaa. Kertaamassa kun olin niin ajettiin vaan maastoautoilla ja etsittiin kahvilaa;-)