Oon avoimesti kateellinen kaikille joilla isovanhemmat hoitaa lapsia maksutta ja mielellään

Sellaisilta ihmisiltä en siedä yhtään mitään kitinää. He pääsevät niin paljon helpommalla!

juu- eivät sellaiset tiedä mitä on olla uupunut

Totean tähän että meillä isovanhemmat hoitavat lapsia päivittäin kun opiskelen MUTTA tiedän todellakin silti mitä on olla uupunut. Menen koulusta suoraan töihin eli päiväni ovat 08-20. Siihen päälle kotityöt ja koulutehtävät. Väitän tietäväni mitä uupumus on.

Niin minäkin olen kateellinen. Mies on päivät koulussa/töissä ja tekee illat opintoja, joten sen lisäksi että ollaan lapsen syntymän jälkeen (08) saatu olla peräti kaksi tuntia kahdestaan, mä en nykyään pääse edes kuntosalille tai omiin harrastuksiin ilman perinpohjaista organisointia. Mies siis kyllä tekee parhaansa että minullakin ois omaa aikaa ja hoitaa lasta aina kun on kotona, mutta en mä sitäkään kestä nähdä että toinen tekee sitten omia töitään pitkälle yöhön kun minä olen ollut illan harrastamassa.



Oispa mummo joka hoitais edes tunnin kuukaudessa. Tai vuodessa. :P Miehen äiti ei ole elossa ja oma äitini asuu kaukana, eikä kuntonsa puolesta pysty enää oikein lasta hoitamaan.

Meillä molempien vanhemmat asuu kaukana ja koskaan ei apua ole. Ne joilla apuja on ja tulee tuosta vain eivät mielestäni saa valittaa.

Minäkin olen ollut "avuttomana" neljä vuotta. Toisinaan minäkin mietin, että voi miten "helppoa ja kivaa" joillain on, kun joku sukulainen on apuna.

meilläkin appivanhemmilla on selvä ranking-järjestys niin lapsiin kuin lapsenlapsiin. Niitä autetaan koko ajan, jotka ovat suosikkeja ja "tarvitsevat" apua. Kun taas asiansa aina kunnolla hoitanut lapsi perheineen saa pärjätä omineen, koska mihinkäs he apua tarvitsisivat. Se siitä tasapuolisuudesta.



Helvetissä on taatusti aivan erityinen paikka epätasapuolisille vanhemmille ja isovanhemmille.

...aina silloin tällöin. Omalle äidilleni erehdyin joskus valittamaan väsymystä ja uupumusta niin totesi, että se on vaan jaksettava. Niinhän ennenkin on tehty... Että se siitä! Omat vanhemmat asuvat yli 500km päässä. Miehen vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla, mutta ovat niin iäkkäitä, ettei viitsi viedä 2- ja 4-vuotiasta vilperttiä sinne hoitoon, kun eivät jaksa. Että ite tässä on vaan jaksettava:).

totta kai se on vaan jaksettava. Jos lapsia tekee, niiden kanssa tulee jaksaa olla ja that´s it. Ei sitä jaksamista voi laskea tukiverkostojen varaan eikä edes miehen varaan, se kun voi vaikka kupsahtaa tai häippästä. Sun on jaksettava vaikka yksin.



Ihme itkupillejä ja heikkoja naisia koko sukupuoli nykyään...oikein hävettää :(

ja samalla myös vi..n katkera kun toisia lapsenlapsia hoidetaan ja hyysätään, meidän lapset on kuin ilmaa!

totta kai se on vaan jaksettava. Jos lapsia tekee, niiden kanssa tulee jaksaa olla ja that´s it. Ei sitä jaksamista voi laskea tukiverkostojen varaan eikä edes miehen varaan, se kun voi vaikka kupsahtaa tai häippästä. Sun on jaksettava vaikka yksin. Ihme itkupillejä ja heikkoja naisia koko sukupuoli nykyään...oikein hävettää :(

Mutta silti ajatus, että joskus olisi apua saa aikaan kateuden tunnetta kun toisilla sitä on tuosta vaan.

Me "avuttomatkin" ollaan ihmisiä ja väsytään joskus.

Me ei saada isovanhemmilta apua ja siihen on totuttu mutta välillä riepoo kun isovanhemmat sitten olettaa, että jaksetaan viedä lapsia heille kylään. He (erittäin hyväkuntoiset eläkeläiset) eivät voi tulla meille kun on niin huonot ilmat mutta meidän pitäisi kolmen lapsen kanssa matkustaa 400 kilsaa, jotta hekin saisivat nähdä lapsia. Aina en jaksaisi.

Appi ja anoppi asuvat tosi kaukana, nähdään ehkä 1-2 kertaa vuodessa, jolloin ovat kyllä innokkaina lapsen kanssa ja sanovat, että voidaan käydä esim. kaupungilla kahdestaan.



Omat vanhempani eivät jostakin syystä hoida lasta ollenkaan. Ilahtuvat kyllä, kun näkevät häntä, mutta konkreettista apua ei koskaan tule.

Meidän lapset on erittäin hyvin käyttäytyviä, erittäin hyvin. Siitä ei ole kyse. Kyse on ainoastaan siitä että anoppi suosii tyttärensä lapsia poikiensa lasten kustannuksella.

Kun sä olit "niin kovin herkillä synnytyksen jälkeen", ja anoppi teki kaiken väärin, kävi liian usein, puki lapselle liikaa tai liian vähän, tai toi vääränlaisia lahjoja, tai puhu sulle piilomerkityksillä tai tai tai...

IHan oikeasti mammat, yrittäkää nähdä edes joskus nenäänne pitemmälle silloin kun teille se eka vauva suodaan, ja sitä sitten mustasukkaisesti varjelette kaikilta ja kaikelta. Se voipi kostautua myöhemmin.

Mulla on kolme poikaa, ja mä voin hyvin kuvitella, että jos mun miniä/t käyttäytyy kuin ääliöt , niin mulla tulee just sellainen "pitäkää tunkkinne"- reaktio, ja se on sitten siinä. Turha sitten turuilla ja toreilla ja vauvapalstoilla itkeskellä, kun on niin kurjaa kun kukaan ei välitä.

Varsinkin anopin "hassut tavat" joskus arsyttavat (varsinkin kun anoppi asuu lahella )..



Mutta tarkeinta kuitenkin on etta tama anoppi on todella iso apu tarvittaessa ja rakastaa ja muistaa lapsenlapsiaan ja meita (anopin mies on siis kuollut).



Omat vanhempani asuvat eri maassa kuin me , mutta kayvat saannollisesti meidan luona ja me heidan luonaan ja ovat myoskin lapsilleni erittain tarkeita valimatkasta huolimatta.



Kiitos vaan ap, etta muistutit etten ala ottamaan ihania isovanhempia itsestaanselvyytena!!!

Meidän lapset on erittäin hyvin käyttäytyviä, erittäin hyvin. Siitä ei ole kyse. Kyse on ainoastaan siitä että anoppi suosii tyttärensä lapsia poikiensa lasten kustannuksella.

Kun sä olit "niin kovin herkillä synnytyksen jälkeen", ja anoppi teki kaiken väärin, kävi liian usein, puki lapselle liikaa tai liian vähän, tai toi vääränlaisia lahjoja, tai puhu sulle piilomerkityksillä tai tai tai...

IHan oikeasti mammat, yrittäkää nähdä edes joskus nenäänne pitemmälle silloin kun teille se eka vauva suodaan, ja sitä sitten mustasukkaisesti varjelette kaikilta ja kaikelta. Se voipi kostautua myöhemmin.

Mulla on kolme poikaa, ja mä voin hyvin kuvitella, että jos mun miniä/t käyttäytyy kuin ääliöt , niin mulla tulee just sellainen "pitäkää tunkkinne"- reaktio, ja se on sitten siinä. Turha sitten turuilla ja toreilla ja vauvapalstoilla itkeskellä, kun on niin kurjaa kun kukaan ei välitä.

Ei näe omassa käytöksessään mitään parantamisen varaa. Mutta eipä tarvi anopinkaan itkeskellä, jos lapsenlasta ei heillä esim. anopille tärkeinä juhlapyhinä näy niin kauan kuin minä päätän. Eli kauan :)

Voi suhtautuminen hyvin muuttua lapsen synnyttyä. Meillä mieheni suhtautuminen ensimmäistä lapsenlasta odotettaessani oli hyvin välinpitämätöntä ja minua asia ihan kauhistutti. Kelkka kuitenkin kääntyi täysin kun lapsi syntyi. Seuraavilla jo odotusaikana suhtautuminen oli erilaista ja nyt ei montaa päivää voi välillä pitää kun pitää tytöt nähdä. Ja on pappa tarpeen vaatiessa hoitanutkin lapsenlapsia. Itsekin on jälkeenpäin monta kertaa puhunut siitä miten tunteet muuttuivat heti kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi. Joten toivotaan parasta t. kolmen kullanmurun mummo.

olisi ihan eri mallillaan (eli kunnossa, kuten ennen lapsia), jos saisimme useammin apua. Mutta, kun ei, niin ei.

Jos olisi hoitoapua tarjolla, niin olisin myös voinut opiskella työni ohella.

Kunhan täällä puran pahaa mieltäni. Minä en ole työntänyt lapsiani sinne viikonlopuiksi, mutta tasapuolisuuden nimissä, voisi olla heistäkin kiinnostunut. Enkä muuten edes kehtaisi hoidattaa lapsiani(edes äidilläni) niin, että hän ei saisi siitä mitään, vuositolkulla. Tuosta kelan rahasta kun vähentää ruoat ja sähkökulut, kun jatkuvasti käy pesukone, kuivausrumpu ja astianpesukone, niin tuskin jää "mummelille", kuin työnilo.

Joo, en ikinä ole ymmärtänyt, että lapsenlapsia kohdellaan eri tavalla. Kunnes sain itse lapsia... Tai en minä vieläkään ymmärrä, mutta huomaanpa vain, että suosikkilapsen lapset on suositumpia kuin ne muut.

Meillä on kivat isovanhemmat. Tykkäävät kaikista lastenlapsistaan, huolehtivat ja hoitavat kaikkia lastenlapsiaan. Kunhan vain se suosikkilapsen lapset eivät juuri silloin tarvitse isovanhempia. Aina aina aina, vaikka olisi pyydetty lapsenlikaksi tai menossa kylään, jos se suosikkilapsi tarviikin isovanhempia omiin menoihinsa, meidät pullautetaan pois listalta.

Usein syynä on:"Teillähän asuu ne toiset isovanhemmat lähellä." "Teillä on niin isot lapset jo." "Teidän lapset on muutenkni vähemmän päiväkodissa hoidossa, voihan ne nyt mennä."

Just joo, hoidanhan minä lapseni, tai vien päiväkotiin tai toisille isovanhemmille. Mutta miten selität lapselle sen, että tällä kertaa et päässytkään sinne, kun ne yhdet lapset meni taas etusijalle. Ja ei, en sano näin lapselle, vaan hän kysyy jo ihan itse:"Miksi mikko ja maija saa taas olla isovanhempien luona? Eikö mekin voitais välissä?" Jep, mitäs vastaat siihen. "No, tällä kertaa näin, onhan teillä ihan mukava noitten toisten isovanhempien kanssa."

Myös puheissa nämä suosikkilapsen lapset ovat eniten esillä. Muut vähemmän.

Äkkiseltään väittäisin, että isovanhemmat ovat alkaneet pikkuhiljaa huomaamaan tämän suosimisensa. Tähän asti eivät ole sitä nähneet. Ihan siis pokkana ovat väittäneet, että ovat tasapuolisia. Siinä on vaikea mitään tilillepanoa suorittaa.

Välejäkään ei halua laittaa poikki, sillä kothuu hyvin kuitenkin menee. Ja isovanhemmilta liikenee aikaa kaikille lastenlapsille, kunhan suosikkilapsen lapset eivät heitä tarvitse ;)

päiväkoti-iässä (eli lapset eivät ole ollenkaan päiväkodissa).

joittenkin vanhemmat vaan jaksaa ja joittenkin ei.

miheni äiti kyllä jaksaa meidän lasta että vanhemmat saa omaa aikaa, mutta omat vanhempani ei jaksa. ja minun vanhempani on sentään reilu 20v nuorempia kun mieheni äiti.

välit vanhempiini on aina olleet hyvät, mutta vanhempieni sanoin " teissä kolmessa oli jo ihan tarpeeks, enään ei tarvi kuunnella lapsen huutoa niin ei kuunnella".. ei niitä ole koskaan kiinnostanu kenenkään meistä raskaus sen kummemmin,,, lasta ne tykkää käydä kattomassa ja sielä pitää käydä mutta yökylä on jo sitten aivan liikaa...

eiköhän se ääni kellossa ala muuttuu kun muut ikä toverit alkaa vietään aikaa lasten lasten kanssa....

Sehän on ihanaa, jos joku äiti saa hetken levähdystauon! Iloitsen, kun näen puistossa mummon lastenlastensa kanssa, koska niiden lasten äiti toivottavasti lepäilee tai juo rauhassa aamukahviaan :) Mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa kun ette osaa iloita toisten puolesta? Keskittykää omaan elämäänne ja etsikää siitä hyviä asioita sen sijaan että kyttäätte kateellisina toisia.



Ja ennen kuin joku taas aloittaa: ei, meillä ei ole isovanhempien hoitoapua käytettävissä koska asuvat kaukana.Ei silti tulisi mieleenikään jurnuttaa täällä vaikka lapseni serkut ovat mummolassa hoidossa viikoittain. Sehän on selvää kun asuvat lähempänä.