Lue keskustelun säännöt.
Mistähän johtuu, että joillain ihmisillä energiaa riittää?
07.02.2010 |
Onko kiinni asenteesta, siihen mihin on pienestä saakka oppinut, geeneistä?
Kun on näitä naisia joilla on 4 lasta ja kaikkien välissä ovat käyneet töissä, luoneet ura, koti on siisti ja energiaa riittää, käydän lasten kanssa luistelemassa, hiihtämässä, kyläillään, ollaan mukana taloyhtiön hallituksessa ja osallistutaan työpaikan illanviettoihin aivan innoissaan kaikkia.
Sitten on väsyneitä 1-2 lapsen kotiäitejä, joille kaikki on vaikeaa.
Jo lapsissa tämän huomaa. On niitä lapsia joilla on 10-vuotiaana laaja kaveripiiri johon pidetään tiiviisti yhtä, on useampi haastava harrastus ja koulussa menee loistavasti, kotonakin on hirveästi puuhattavaa jne.
Sitten on niitä 10-vuotiaita joita jo pelkkä koulunkäynti väsyttää.
Miten näin suuret erot on mahdollisia? Tyyliin toinen tekee 5 kertaa enemmän kuin toinen ja puhkuu silti energiaa ja iloa?
Kommentit (168)
Lisäksi harrastan aika paljon, varsinkin liikuntaa, on muutama luottamustoimi, lasten kanssa retkeillään ja ulkoillaan, pidän yhteyttä ystäviin, olen melkein aina virkeä ja energinen. Saan energiaa siitä, että pidän itseni hyvässä kunnossa ja eri elämänalueet tasapainossa. Koti ei ole aina tiptop, mutta siedettävässä kunnossa.
Mulla on osallistuva mies, jolla on myös omia harrastuksia.
Olen aika positiivinen, eli näen asioissa usein hyviä puolia ja osaan iloita pikkuasioista. Murheita ja kriisejä on elämässä riittänyt, mutta en anna niiden lannistaa :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein kahta työtä samalla kuin opiskelin. Opinnot sujuivat ja etenivät hyvin. Harrastin urheilua aktiivisesti, joka päivä oli harjoitukset. Kämppä oli siisti.
Sitten sairastuin. Kaikki muuttui. Nykyisin en saa edes neljäsosaa aikaiseksi siitä mitä ennen. Tuskin enää koskaan palaan ennalleni.
että ihmiset syntyy erilaisiksi? Mitä vikaa on aktiivisessa, paljon touhuavassa ihmisessä tai vastaavasti paljon rauhaa ja lepoa tarvitsevassa kanssaihmisessä? En ymmärrä miten tästä on taas saatu kilpailu siitä kumpi on parempi ihminen.
Itse kuulun niihin helposti väsyviin. Olen ollut sellainen ihan lapsesta asti, tykkäsin vain olla möllöttää ja ahdistuin "pakollisista" harrastuksista. Mulle ei edelleenkään tuota mitään ongelmaa löhöillä sohvalla kaukosäädin kädessä tekemättä mitään. Mutta ei se tee minusta huonoa äitiä tai ihmistä.
Olen ajatellut väsyväni helposti, koska tarkkailen niin paljon ympäristöä. Kiinnitän todella paljon huomiota ihmisten eleisiin, ilmeisiin ja äänensävyihin. Nytkin tulin hetki sitten lasten kanssa kerhosta ja tiedän tarvitsevani koko loppupäivän palautuakseni siitä =) En pysty tuosta vain unohtamaan kerhon tapahtumia ja ihmisiä vaan ne pyörii mielessä vielä pitkään.
Lisäksi tuntuu, että mitä pinnallisempi ihminen on kyseessä, sitä enemmän energiaa riittää. Syvällisten pitää välillä vetäytyä mietiskelemään ;)
Ei voi yleistää, mutta kyllä usein ne pohdiskelijatyypit tarvitsevat enemmän rauhoittumisaikaa. Ja ihmisen henkinen, tai hengellinen, kasvukin tapahtuu hiljaisuudessa ja suorastaan vaatii hiljaisuutta. Siksihän useissa eri uskontokunnissa on vetäydytty erakoksi mietiskelemään.
Ei jatkuva suorittaminen ole minusta mikään ideaali. "Life is what happens to you while you're busy making other plans," kuten Lennon sen osuvasti laittoi.
Pakko tähän loppun vielä sanoa, että minulla on lapsia, työpaikka, opiskelupaikka ja kohta kaksi ylempää korkeakoulututkintoa. En silti tosiaan ole mikään tehopakkaus, vaan tarvitsen rauhaa ja kotonaoloa. Luen paljon, seuraan monia lehtiä, luen kirjoja, seuraan netistä asioita, puhun pitkiä puheluita ystävien kanssa jne. Olen kiinnostunut monista asioista ja tiedän paljon. Se ei vain ole sellaista, mikä näkyy välttämättä ulkoisina suorituksina. :)
Jos vanhemmat väsyvät töistä helposti, tämä näkyy lapsissa masennuksena ja voimattomuutena. Omat vanhempani olivat aina illat väsyneitä eivätkä jaksaneet puuttua lasten tekemisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. lapsia kuskaava työssäkäyvä äiti
Onkin hineoa, että ihmiset tunnistavat ja tunnustavat omat eritysipiirteensä ja elävät niiden mukaan.
t. stressaamiseen taipuvainen ja "hitaallakäyvä", mutta hyvin jaksava ja hommansa hoitava yhden lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän niin monta esimerkkiä, joissa on pikemminkin päinvastoin. Toki on niitäkin, jotka vain eivät pysty pysähtymään, esimerkiksi siksi, että silloin pitäisi kohdata itsensä, pelkonsa ja analysoida asioita ja tunteitaan... Mutta on paljon niitäkin, jotka uivat monella tasolla, myös pintaa syvemmällä :).
Lisäksi tuntuu, että mitä pinnallisempi ihminen on kyseessä, sitä enemmän energiaa riittää. Syvällisten pitää välillä vetäytyä mietiskelemään ;)
Ei voi yleistää, mutta kyllä usein ne pohdiskelijatyypit tarvitsevat enemmän rauhoittumisaikaa. Ja ihmisen henkinen, tai hengellinen, kasvukin tapahtuu hiljaisuudessa ja suorastaan vaatii hiljaisuutta. Siksihän useissa eri uskontokunnissa on vetäydytty erakoksi mietiskelemään.
Ei jatkuva suorittaminen ole minusta mikään ideaali. "Life is what happens to you while you're busy making other plans," kuten Lennon sen osuvasti laittoi.
Pakko tähän loppun vielä sanoa, että minulla on lapsia, työpaikka, opiskelupaikka ja kohta kaksi ylempää korkeakoulututkintoa. En silti tosiaan ole mikään tehopakkaus, vaan tarvitsen rauhaa ja kotonaoloa. Luen paljon, seuraan monia lehtiä, luen kirjoja, seuraan netistä asioita, puhun pitkiä puheluita ystävien kanssa jne. Olen kiinnostunut monista asioista ja tiedän paljon. Se ei vain ole sellaista, mikä näkyy välttämättä ulkoisina suorituksina. :)
- paljon riippuu siitä, tekeekö äiti asioita yhdessä lasten kanssa vai itsekseen. Sama juttuhan se on mällöttämisen kanssa. Sohvalla möllöttäjä voi olla hyvinkin aktiivinen lapsen tarpeille ja ajatuksille - tai sitten ei. Minusta olisi hyvä nähdä myös "näennäisesti passiivinen" vuorovaikutussuhde aktiivisena toimintana. Itse touhuan paljon lapsen kanssa ja muutenkin, mutta usein syvimmän kosketuksen lapsen ajatuksiin ja persoonaan saan kyllä silloin, kun maltan olla rauhassa paikallani ja keskittyä vain ja ainoastaan lapseen, kun lapsi saa jakamatonta huomiota osakseen.
En ymmärrä, miksi tässäkin asiassa on nyt vedetty ääripäät tappelemaan keskenään. On niin monia tapoja olla hyvä äiti ja ihminen, suurin osa ihmisistä on onneksi keskivertoja ja keskimääräisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Se on vain asenteesta kiinni" -viestit. Kun se ei ole vain asenteesta. Minä olen eläämään ihan positiivisesti suhtautuva, en ole masentunut ja nautin pienistäkin asioista. Tykkään kokeilla kaikenlaista uutta mutta en vain jaksa touhottaa aamusta iltaan.
Minä todellakin tarvitsen paljon omaa aikaa yksinäni, joko niin että luen, teen käsitöitä tai vain oleskelen. Niinä päivinä jolloin minulla ensin on töitä/opiskelua ja sen jälkeen heti koko ilta jotain muuta sosiaalista tapahtumaa olen ihan puhki. Ei minulla ole mitään aistihäiriötä, mutta viihdyn vain paremmin itsekseni, en saa energiaa noista sosiaalisista tilanteista.
Ei ole kiva että haukutaan laiskaksi, jos en voi sille mitään että tarvitsen 9 tunnin unet ollakseni virkeä, ja jos olen fyysisesti ihan puhki parin tapahtumarikkaan päivän jälkeen. Ei siinä asenne auta. Useimmiten siis ihan tykkään noista "puuhapäivien" tapahtumista mutta olen vaan niin väsy niiden jälkeen että seuraavat päivät vietän loikoillen.
Enkä ole lihava, liikuntaakin harrastan, mutta sitäkin omaan tahtiini ja mieluiten yksin
Unentarve ei muuten ole laiskuutta. Kyllä unta pitää olla riittävästi, jotta pysyy terveenä.
"Se on vain asenteesta kiinni" -viestit. Kun se ei ole vain asenteesta. Minä olen eläämään ihan positiivisesti suhtautuva, en ole masentunut ja nautin pienistäkin asioista. Tykkään kokeilla kaikenlaista uutta mutta en vain jaksa touhottaa aamusta iltaan.
Minä todellakin tarvitsen paljon omaa aikaa yksinäni, joko niin että luen, teen käsitöitä tai vain oleskelen. Niinä päivinä jolloin minulla ensin on töitä/opiskelua ja sen jälkeen heti koko ilta jotain muuta sosiaalista tapahtumaa olen ihan puhki. Ei minulla ole mitään aistihäiriötä, mutta viihdyn vain paremmin itsekseni, en saa energiaa noista sosiaalisista tilanteista.
Ei ole kiva että haukutaan laiskaksi, jos en voi sille mitään että tarvitsen 9 tunnin unet ollakseni virkeä, ja jos olen fyysisesti ihan puhki parin tapahtumarikkaan päivän jälkeen. Ei siinä asenne auta. Useimmiten siis ihan tykkään noista "puuhapäivien" tapahtumista mutta olen vaan niin väsy niiden jälkeen että seuraavat päivät vietän loikoillen.
Enkä ole lihava, liikuntaakin harrastan, mutta sitäkin omaan tahtiini ja mieluiten yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kuulunut näihin, joilla energiaa ei riitä. Toisen lapsen syntymän jälkeen se väheni ennestään. Yleislääkäri tulkitsi masennuseksi. Sitten alkoi nukkuessa henki pihisemään ja vihdoin selvisi että minulla on astma ja allergiat. No kas kummaa, on muuten alkanut riittämään energiaa kun pikkuhiljaa oikeat astmalääkitykset löytyvät.
Välillä ärsyttää todella paljon että aina tulkitaan väsymyksen olevan pään sisältä ja asenteesta kiinni, kyllä ihmisillä on hyvin erilainen fysiikkakin!!! Yleensä kyllä ne, jotka sanovat sen olevan asenteesta kiinni, ovat niitä energisempiä. Olen erittäin eri mieltä!
Onko fyysinen touhuaminen vain aktiivista elämää?
Minusta lukeminen ja käsitöiden tekeminen on ihan yhtä lailla aktiivista tekemistä, jossa kognitiiviset toiminnot ovat käynnissä. Käsitöiden tekeminen aktivoi aivoja monipuolisesti, siinä joutuu tekemään päätöksiä ja käyttämään harkintaa, eli tekeminen ei ole pelkästään mekaanista fyysistä toimintaa.
Kyllä yksinolokin voi olla aktiivista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä kyllä ne, jotka sanovat sen olevan asenteesta kiinni, ovat niitä energisempiä. Olen erittäin eri mieltä!
...että ne, joilla energiaa riittää, ovat yleensä sitä mieltä, että se on asenteesta kiinni? Ehkä siksi, että he ovat asian tajunneet ja kehittäneet itselleen oikean asenteen?? :D
salamyhkäinen superenergiseksi tekevä asenne sitten on?
Aika hassua huomata että täällä niin monet ovat sitä mieltä ihmiset on samanlaisia :o! Ihan kuin jokaisella ihmisellä olisi samanlainen energiataso ja samanlaiset ominaisuudet. Ajattelevatko esim. pikajuoksijat että kyllä kaikista ihmisistä tulee huippunopeita pikajuoksijoita jos vaan viitsivät keskittyä siihen tosissaan? Tai että kyllä kaikista ihmisistä voi tulla oopperalaulajia jos vaan harjoittelvat? Tai muotokuvamaalareita tai taiteilijoita? Tai että kyllä kaikki oppivat nauttimaan tehtaan liukuhihnatyöstä, se on vaan asenteesta kiinni. Masennuskin on varmaan vaan mielenheikkoutta eikä minkään serotiinin puutosta aivoissa jne.
Minulla ainakin piilevä kilpirauhasen vajaatoiminta aiheutti väsymystä. Kun sain lääkityksen, olin heti paljon energisempi. Se on alidiagnosoitu tauti, monella muullakin on tietämättään.
Tk-lääkäri ihmetteli, kun melkein kolmasosa hänen potilaistaan joutuu syömään kilpirauhaslääkitystä täällä Pirkanmaalla. Olen miettinyt, että se saattaa johtua Tshernobylin laskeumasta, joka oli pahin tällä alueella. Ydinsäteilyhän kertyy kilpirauhaseen. Siksi olisi kannattanut syödä jodia, jos Tshernobylin onnettomuudesta olisi tiedotettu täällä ajoissa.
salamyhkäinen superenergiseksi tekevä asenne sitten on?
mutta jos on jotain mukavaa tiedossa niin muutun energiseksi.
Ahdistaa ja väsyttää,tietysti omaa syytäni,tämä jatkuva kodinhoito ja huoltaminen, siitä en saaa kertakaikkiaan mitään energiaa. Suorastaan inhoan siivoamista sun muuta pyykinviikkausta.
salamyhkäinen superenergiseksi tekevä asenne sitten on?
Elämä on lyhyt, eli siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Kannattaa miettiä, mitä todella haluaa elämältä, ja panostaa siihen.
Itse esimerkiksi haluan 1) olla läsnä lasteni arjessa ja kasvattaa heistä mahdollisimman terveitä, tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä, 2) panostaa parisuhteeseeni, 3) tehdä työurani mahdollisimman hyvin ja hyödyttää yhteisöäni ja 4) ehtiä harrastaa liikuntaa ja matkustella.
Muulla ei sitten ole niin väliä. Esimerkiksi en ole pullantuoksuinen äiti, koska aika ja mielenkiinto ei riitä leipomiseen. En anna tämän haitata; perhe yllättyykin sitä enemmän, kun pari kertaa vuodessa jaksan leipoa, ja muuten meillä syödään iloisesti kaupan pullaa. En myöskään jaksa sisustaa tai pitää huolta omasta kauneudestani esim. meikkaamalla päivittäin. Ei haittaa; koti pysyy siedettävän viihtyisänä, kunhan ehditään imuroida edes parin viikon välein ja pitää keittiö ja vessat siisteinä. Oman jaksamiseni kannalta liikunnan harrastaminen on äärimmäisen tärkeää, ja opetan myös lapseni nauttimaan liikunnasta. Sen sijaan esim. teatteriin tai konsertteihin meillä ei mennä juuri koskaan.
Valintoja. Mihin haluat loppuelämäsi kuluttaa?
Mä oon just tollanen flegmaattinen. Itteäni ottaa saamattomuus välillä rankasti päähän, mutta ei sitä itelleen mitään voi. Saan kyllä välillä sellasia energianpurkaus päiviä, joööoin teen enemmän ku yleensä koko viikossa. Mutta siihen se energia meneekin sitten pitkäks aikaa. Nykyään oon jo vähän oppinut ymmärtämään itseäni.