Keskiluokan tunnusmerkit 70-luvulla.

työväenluokkaan.

Keskiluokkaan kuuluvat toimihenkilöt ja asiantuntijat sairaanhoitajista opettajiin, insinööreihin ja niihin lääkäreihinkin. Varallisuus ja elämäntapa nostavat esim. lääkärit ja juristit ylempään keskiluokkaan, mutta tietty peritty kulttuurivaranto voi nostaa siihen myös henkilöitä, jotka eivät välttämättä ole aineellisesti erityisen vauraita.

että keskiluokalla tarkoitetaan ei keskivertoperhettä, vaan perusperhettä paremmin toimeentulevaa perhettä? Esim mun luokallani oli vain yksi keskiluokkainen tyttö, me muut oltiin ihan tavallisia insinöörien tai opettajien lapsia, ei siis todellakaan keskiluokkaa, vaan vähän ylempää työväenluokkaa.

Minä ainakin ymmärrän keskiluokkaan kuuluvaksi esim lääkärit, pankinjohtajat, yritysten toimitusjohtajat, siis selkeästi parempipalkkaiset akateemiset - pelkästään akateeminen koulutus ja työ ei mielestäni riitä vielä nostamaan ketään keskiluokkaan...

vielä mihin luokkaan ne duunarit, työttömät ja muut köyhät kuuluu?

että keskiluokalla tarkoitetaan ei keskivertoperhettä, vaan perusperhettä paremmin toimeentulevaa perhettä? Esim mun luokallani oli vain yksi keskiluokkainen tyttö, me muut oltiin ihan tavallisia insinöörien tai opettajien lapsia, ei siis todellakaan keskiluokkaa, vaan vähän ylempää työväenluokkaa.

Minä ainakin ymmärrän keskiluokkaan kuuluvaksi esim lääkärit, pankinjohtajat, yritysten toimitusjohtajat, siis selkeästi parempipalkkaiset akateemiset - pelkästään akateeminen koulutus ja työ ei mielestäni riitä vielä nostamaan ketään keskiluokkaan...

vielä mihin luokkaan ne duunarit, työttömät ja muut köyhät kuuluu?

Köyhät ja työttömät???

Se oli vielä siihen aikaan melkoista ylellisyyttä. Vasta 1980-luvun puolella etelänmatkailu alkoi kunnolla yleistyä.

nimenomaan tarkoittaa käsittääkseni ainakin sitä _keski_määräistä_luokkaa_. Sitä perustoimihenkilö -ym. luokkaa, jossa ei olla johtajia eikä duunareita, vaan keskivertotuloisia, taviksia.



Ei keskiluokka tehnyt yleisesti etelänmatkoja 70-luvulla. Vielä 80-luvullakin ne olivat jonkunlaista ylellisyyttä, ainakin alkupuolella. Vasta 80-luvun loppupuolella ainakin omassa tuttavapiirissäni alkoi etelään lähteä "kuka tahansa".

noin 300 000 matkaa ja 1989 luku oli jo yli miljoonan. Vasta 1980-luvulla matkailu siis yleistyi.

että mielestäni kyllä lähes kaikilla oli puhelimet, oli keskiluokkaa tai ei . Näin ainakin kaupungissa.

Minä kävin piano- ja balettitunneilla ja meillä oli nahkasohva, kaariholvi-oviaukko olkkariin ja sormiparketti olkkarin lattiassa.

Tietokirjasarja oli (Fokus) sekä stereot.

Ja tämä kaikki siis eselleen silloin upouudessa elementtilähiössä.

puhelinta eikä monien kavereidenkaan kotona.

Joo, olin köyhän perheen lapsi ja asuttiin kaupungin 'vuokra-kasarmissa' (näin äitini nimitti asuma-aluettamme).

Varmaan siellä elementtilähiössä kaikilla oli puhelimet :)

että keskiluokalla tarkoitetaan ei keskivertoperhettä, vaan perusperhettä paremmin toimeentulevaa perhettä? Esim mun luokallani oli vain yksi keskiluokkainen tyttö, me muut oltiin ihan tavallisia insinöörien tai opettajien lapsia, ei siis todellakaan keskiluokkaa, vaan vähän ylempää työväenluokkaa.

Minä ainakin ymmärrän keskiluokkaan kuuluvaksi esim lääkärit, pankinjohtajat, yritysten toimitusjohtajat, siis selkeästi parempipalkkaiset akateemiset - pelkästään akateeminen koulutus ja työ ei mielestäni riitä vielä nostamaan ketään keskiluokkaan...

vielä mihin luokkaan ne duunarit, työttömät ja muut köyhät kuuluu?

Olen itse Turusta eikä minulla ollut lapsena missään vaiheessa haalaria. Housut ja takki oli aina päällä, myös ihan pienenä otetuissa kuvissa. Enkä muista kavereillanikaan olleen. Kurikset oli kyllä rapakeleillä. Onko toi ihan helsinkiläinen juttu? vm 68

Sen sijaan muistan leveälahkeiset samettihousut ja farkut, ihonmyötäiset, jotakin kammottavaa tekokuitua olevat, kirkkaanväriset, kaulukselliset t-paidat, Marimekon verhot ja pöytäliinat, pinnatuolit keittiössä, ne paljon puhutut isot olohuoneen ikkunat ja akvaarion, farkku-Volvon jne.

Meilläkin oli kotiapulainen, kesät oltiin kesämökillä, viikonloppuisin saatiin aterialla jälkiruokaa. Muistanko väärin vai tulivatko Ville Vallaton -puikot todella jo 70-luvulla?

vm.-67

Isä oli päällikkötasoa ja äiti opiskeli/juuri valmistunut.



Marimekkokangasta olivat verhot kaikissa makuuhuoneissa ja iso akvaario oli meillä lastenhuoneessa. Piano oli kunniapaikalla olohuoneessa ja opettaja kävi kotona antamassa pianotunteja. Ratsastustunteihin ei kaikille kolmelle lapselle ollut oikein varaa kuitenkaan.



Hienosteluvaatteet meille kolmelle neidillekin hankittiin Bunukasta ja ympyrätalon lastenvaatetusliikkeestä, ihania luomuksia! Ulkovaatteista muistan Teelikamenttenin haalarit ja isommille kivat auringonkeltaiset Reiman enstexhaalarit ;).



Olohuoneessa oli ihanat ruskeat plyysisohvat ja nojatuolit korkealla selkänojalla. Valoverhot olivat kullanväriset.



Väritelkkaria ei tullut kyllä aivan heti, pärjäsimme aivan hyvin tavallisellakin. Isällä oli työsuhdeautona Saabeja ja Volvoja.



Ruokana söimme tavallista kotiruokaa, perunaa ja makkarakastikkeita, lihapulia ruskeassa kastikkeessa, lihakeittoa, makkarakeittoa, kesäkeittoa, lohikeittoa, silakkarullia, broileria kokonaisena uunissa haudutettuna riisin kera. Vihanneksia ja porkkanaa meillä syötiin jo tuolloin joka aterialla, joka ehkä oli vähän edellä aikaansa.



Oi vanhoja hyviä aikoja...

Iso ok talo tasakatto ja kattoikkunat. Olohuneessa 3 jättisuurta ikkunaa.

Paljon etelänmakoja

Autona mersu

väritelkkari heti kun tuli markkinoille

arkkupakastin ja iso sisäänkäveltävä kylmiö

jokaisella (3) lapsella oma huone

koira

jne

Ei keskiluokka mielestäni tehnyt vielä silloin etelänmatkoja. Me teimme kaksi kertaa vuodessa, mutta kukaan muu omalla luokalla ei, vaikka Espoossa asuimmekin. Tämä siis 70-luvulla, 80-luku on jo asia erikseen.



Meillä oli lastenhoitaja/kodinhoitaja kotona, mutta silloin ei tainnut hirveästi olla vaihtoehtoja jos äitikin halusi olla työelämässä.



Meillä mersu pihalla, iso akvaario (nytkin on meillä!) lapsilla soittotunnit ja ratsastustunnit ja ISOT ikkunat olkkarissa. Ja takkahuone.



Meidän perhe kuului mielestäni ylempään keskiluokkaan ja naapurinkin lapset kertoivat, että heidän vanhempansa sanoivat, että me olemme varakkaita. Asuimme siis Espoossa omakotitaloalueella 160 m2 talossa.

Mutta silti äiti ostaa paukautti upouuden Opel Kadetin vuonna 1979. Oranssin. Se oli ehkä melko keskiluokkaista.

Minun molemmat vanhemmat ovat akateemisia, eli hyvin keskiluokkaisia olimme. Kommentteja aikaisempiin viesteihin:



- meillä oli kotiapulainen, mutta se oli 60-luvun puolella

- auto oli aina, tosin sellainen hervoton amerikanrauta. Ei koskaan uusi, vaan aina käytettynä ostettu.

- telkkari meille tuli vasta 80-luvulla, "koska sieltä tulee niin huonoa ohjelmaa"

- tietosanakirjat oli kirjahyllyssä

- missään tapauksessa ei olisi lähdettu Mallorcalle tai muualle, "koska siellä on niin epämääräistä porukkaa kännäämässä". Matkustetiin lähinnä Ahvenanmaalla ja Lapissa.

- ja äiti oli tietysti töissä ja olin avainkaulalapsi ja asuimme lähiössä.

Olen itse Turusta eikä minulla ollut lapsena missään vaiheessa haalaria. Housut ja takki oli aina päällä, myös ihan pienenä otetuissa kuvissa. Enkä muista kavereillanikaan olleen. Kurikset oli kyllä rapakeleillä. Onko toi ihan helsinkiläinen juttu?



vm 68

Mun mielestä varmin merkki oli etelänmatkat esim Kanarialle ja autona tietysti Saab99 tai Volvo144.

(paitsi vasta 80-luvulla "lasketteluhaalari").

Oman muistikuvani mukaan haalareita alkoi näkyä pikkulapsilla vasta 70-80-luvun taitteessa, suojapuvuiksi niitä silloin kutsuttiin. Laitettiin siis villavaatteiden päälle joku enstex-tyyppinen puku, joka hylki vähän likaa/kosteutta. Varsinaiset toppahaalarit yleistyivät vasta 80-luvulla.

Olen itse Turusta eikä minulla ollut lapsena missään vaiheessa haalaria. Housut ja takki oli aina päällä, myös ihan pienenä otetuissa kuvissa. Enkä muista kavereillanikaan olleen. Kurikset oli kyllä rapakeleillä. Onko toi ihan helsinkiläinen juttu?

vm 68

että keskiluokalla tarkoitetaan ei keskivertoperhettä, vaan perusperhettä paremmin toimeentulevaa perhettä? Esim mun luokallani oli vain yksi keskiluokkainen tyttö, me muut oltiin ihan tavallisia insinöörien tai opettajien lapsia, ei siis todellakaan keskiluokkaa, vaan vähän ylempää työväenluokkaa.

Minä ainakin ymmärrän keskiluokkaan kuuluvaksi esim lääkärit, pankinjohtajat, yritysten toimitusjohtajat, siis selkeästi parempipalkkaiset akateemiset - pelkästään akateeminen koulutus ja työ ei mielestäni riitä vielä nostamaan ketään keskiluokkaan...

Nuo on ylempää keskiluokkaa. Opet ja insinöörit on sitä tavallista keskiluokkaa tai alempaa keskiluokkaa.

Sinänsä 70-luvulla oli toki eniten työväenluokkaisia perheitä sekä edelleen paljon maatalousväestöä.

Minä ainakin ymmärrän keskiluokkaan kuuluvaksi esim lääkärit, pankinjohtajat, yritysten toimitusjohtajat, siis selkeästi parempipalkkaiset akateemiset - pelkästään akateeminen koulutus ja työ ei mielestäni riitä vielä nostamaan ketään keskiluokkaan...

Eikö perinteisesti koulutuksella oli pystynyt nostamaan itsensä luokassa ylöspäin?

Mainitsemasi lääkärit ja pankinjohtajat ovat mielestäni ylempää keskiluokkaa. Opettajat ovat tavis-keskiluokaa. Ei nyt herranen aika opettaja työväenluokkaakkaan ole! Voi Suomen kansaa, jos duunarit ovat meidät kouluttaneet!

että keskiluokalla tarkoitetaan ei keskivertoperhettä, vaan perusperhettä paremmin toimeentulevaa perhettä? Esim mun luokallani oli vain yksi keskiluokkainen tyttö, me muut oltiin ihan tavallisia insinöörien tai opettajien lapsia, ei siis todellakaan keskiluokkaa, vaan vähän ylempää työväenluokkaa. Minä ainakin ymmärrän keskiluokkaan kuuluvaksi esim lääkärit, pankinjohtajat, yritysten toimitusjohtajat, siis selkeästi parempipalkkaiset akateemiset - pelkästään akateeminen koulutus ja työ ei mielestäni riitä vielä nostamaan ketään keskiluokkaan...

Olen itse Turusta eikä minulla ollut lapsena missään vaiheessa haalaria. Housut ja takki oli aina päällä, myös ihan pienenä otetuissa kuvissa. Enkä muista kavereillanikaan olleen. Kurikset oli kyllä rapakeleillä. Onko toi ihan helsinkiläinen juttu? vm 68

Minäkään en muista haalareita, vaikka Helsingissä kasvoin.

Sen sijaan muistan leveälahkeiset samettihousut ja farkut, ihonmyötäiset, jotakin kammottavaa tekokuitua olevat, kirkkaanväriset, kaulukselliset t-paidat, Marimekon verhot ja pöytäliinat, pinnatuolit keittiössä, ne paljon puhutut isot olohuoneen ikkunat ja akvaarion, farkku-Volvon jne.

Meilläkin oli kotiapulainen, kesät oltiin kesämökillä, viikonloppuisin saatiin aterialla jälkiruokaa. Muistanko väärin vai tulivatko Ville Vallaton -puikot todella jo 70-luvulla?

vm.-67

Vm -67 minäkin, 74 asti Kirkkonummella :), siitä eteenpäin Helsingissä. Mutta siis K:nummella taisi olla ihan yleinen haalari, ainakin tuttavapiirissä.

Ja joo, Marimekko ruletti. Meillä on kuvia Marimekkoon puetuista lapsista, Marimekkoon puetun äidin kanssa Marimekon verhojen vieressä ja nukkumasas Marimekon yöpuvussa Marimekon pussilakanoissa.

Akvaario toki joo, kotiapulaisia oli tasainen virta (kukaan ei ollut vuotta pidempään, olivat nuoria "Helsinkiin", oikeasti siis K:nummelle, tulleita tyttöjä). Sunnuntaisin oli aina ruuaksi paistia :), jälkiruokia ei mun äitini harrastanut.