Uskotko, että nukutusrumba olisi vältettävissä lapsen kuin lapsen kohdalla?

nukutus on rumba mikäli yhtään ajattelee lapsensa perusturvallisuutta ja hyvinvointia. Nämä vaiheet kestää toisilla pidempään ja toisilla lyhempään.

Mielestäni se on vanhempien osaamattomuutta jos eivät saa lastaan nukkumaan nukuttamatta. Tarkoitan tällä sitä että jos lapsi opetetaan nukuttamiseen niin tottakai se osaa sitä sitten vaatia. Sitten annetaan vaan periksi nukuttamiselle ja sama oravanpyörä jatkuu ja jatkuu. Sitten ihmetellään kun "meidän pikku piltti ei nuku kun vaan autossa"



Aivan täyttä sontaa. Jos lapsi opetetaan nukahtamaan itsekseen niin sehän muuten nukahtaa itsekseen. Eikä tarvii nukuttaa.

lapselle hyvaksi ja onko varma siita, etta se mita tekee on oikein. Jos ei itse usko omiin otteisiinsa ja ratkaisuihin, ei lapsikaan usko.



Jos uskoo, etta lapsi on turvassa, vaikka han sangyssa huutelisikin, lapsikin todennakoisemmin uskoo olevansa turvassa. Jos taas vanhempi pelkaa, etta lapsi saa traumoja, han toimii epavarmoin ottein, jotka eivat lasta vakuuta.



Toki lapsella kuin lapsella on kausia, stressia, kasvukipuja, sairastelua, silloin han tarvitsee enemman hoivaa, myos nukkumaan mennesa.

Meillä on kolme lasta. Jokaiselle omia konsteja kokeiltu. Tyttö on ollut sängyssä rauhallisesti, mutta nukahtaa hitaasti. Pojat levottomia ja vastustelleet (esim. huutaneet niin, että ovat oksentaneet) ja hikisinä ovat lopulta sammuneet sänkyyn.

Kaksi hyvää yötä takana, ihan kahdestaan miehen kanssa parisängyssä!

Mä olen kanssa sitä mieltä, että se tapa jolla lapsi nukahtaa, on paras tapa hoitaa asia.



Täähän on aika nykyajan ilmiö, että pitää nukkua yksin omassa sängyssään. Ennenhän sisarukset olivat samassa sängyssä ja isossakin talossa väkeä saattoi olla samassa kamarissa. Lukekaa vaikka Koiramäki-kirjoja, jos ette muuten tiedä ;-)



Mä kun olen kiireinen ja paha uraäiti, niin olen kokenut kaikkein helpoimmaksi nukuttaa sylikkäin sängyssä maaten. SIinä käydään läpi päivän asiat, rauhoitutaan ja hellitellään. Kun mukulat ovat juuri nukahtamassa, niin nostan omiin sänkyihinsä. Tänään meni 20 minuuttia tuohon touhuun.



Esikoisen kanssa kokeiltiin sitä, että pitää yksin jäädä lastensänkyyn. Multa meni hermo siinä sänkyyn palauttamisessa, kaksi viikkoa sitä tehtiin joka ilta pari tuntia. Sitten aejattelin, että tästä ei ole kenellekään mitään hyötyä. Tuolla sylittelytyylillä kaikki saa mitä haluaa. Nukuttaminen on nopeaa, äiti saa pitää pentujansa lähellä, jokainen nukkuu silti omassa sängyssänsä, kaikki saavat läheisyyttä. Mä en oikein keksi yhtää huonoa puolta tästä metodista.



Niin kiire ei tällä äidillä ole etteikö ehtisi parikymmentä minuuttia käyttää lasten hellimiseen.

meillä ainakin totutettiin suoraan omaan sänkyyn nukkumaan. siellä aina nukkunut tyytyväisenä 6-10 tuntia. Jos totuttaa lapsen nukkumaan viereensä on vaikeaa saada lasta enää omaan sänkyyn.

Että mua ärsyttää tällaiset kirjoitukset, joissa TIEDETÄÄN miten menee jokin sellainen asia, mitä itse ei ole edes kokeillut.

Meillä on kaikki kolme lasta nukkuneet ensimmäisen vuotensa vieressämme, ja sen tähden en ole koskaan ollut vauva-aikana väsynyt. Ei ole tarvinnut hypellä sängystä mihinkään.

Sitten reilun vuoden iässä lapset ovat siirtyneet tavalliseen sänkyyn, ja kaksi vanhinta ovat jääneet oikein nätisti aina nukkumaan, pienin taas on päivin ja öin samanlainen vilpertti täystuho, että hänen kanssaan samassa huoneessa on oltava kunnes nukahtaa, muuten on yläsängyssä reuhaamassa.

Jotenkin olen kuitenkin kuullut, että varsin monet aina omaan sänkyynsä nukutetutkin kokeilevat sitä vapauden riemua, kun siirtyvät pinnasängystä matalalaitaiseen sänkyyn.

JA ap:n kysymykseen: kyllä sellaisen tolkuttoman rumban voi välttää. JOkainen lapsi ei nukahda kuin napista painamalla, jotkut tarvitsevat aikuisen läsnäoloa siihen, että pystyvät rauhoittumaan pienempänä. Mutta ei se tosiaan mitään autoilua vaadi.

vaikken uraäiti olekaan. Mikä siinä sitten on niin kamalaa olla siinä lapsien lähellä kun käyvät nukkumaan..? Se keskimäärin tunti illassa mitä hommaan vierähtää (hyvänä iltana 20min ja huonoina kausina jopa se 2h) ei mun mielestä ole paljon ja useimmiten itse luen lehteä ja samalla kun silittelen lapsia ja isompi vielä puhuu päivän juttuja mitä varmaan ei muuten juttelisikaan. Ei se mun elämästä niin iso aika ole mitä siihen nukuttamiseen kuluu. Enkä koe edes varsinaisesti ketään nukuttavani, siinähän nukahtavat omalla painollaan, tietysti käsken olemaan hiljaa tms mutta en koe kaiken aikaa nukuttavani. Ja meillä tosiaan etenkin esikoinen todella huono nukkuja/nukahtaja etten ole edes muunlaista järjestelyä tosissani miettinyt kun tämä edes jotenkin toimii. Toki silloin kun on huonoja kausia ottaa päähän mutta kai se olisi vaikeaa aikaa vaikka nukahtaisivat yksinkin. Muulloin sitten tiedänpähän ainakin hetken päivässä olleeni 100% lasteni lähellä ja saatavilla. Tietysti meilläkin joskus on kuviteltu että vauvat/lapset vaan nukahtavat kun laitetaan sänkyyn mutta en mitään järjetöntä pettymystä ole kokenut kun ei meidän lapset olekaan niin toimineet. Tietenkin on myös lapsia jotka automaattisesti nukahtavat itsekseen, hyvän ystäväni lapsi ei edes nukahda jos ei saa olla itsekseen rauhassa. Lapset on niiin erilaisia. Tiedän kuitenkin myös sen että asiassa kuin asiassa niiden "helppojen" lapsien äitien on kamalan vaikea ymmärtää ettei joillain vaan homma toimi niinkuin heillä - ja se on ihan ymmärrettävää.

ja kyllä minä silti ymmärrän ettei kaikilla ole. mutta olen myös huomannut että on sellaisiakn vanhempia jotka omalla hösöttämisellä tekee lapsen nukahtamisen vaikeaksi.

Perhe-tai vauva - lehdessä JAri Sinkkonen oli sitä mieltä että lasta saattaa nukahtamistilanteessa häiritä läsnäoleva vanhempi ja parempi olisi mennä pois kuin jäädä lapsen kanssa samaan huoneeseen. Sinkkonen siis vastasi kysymykseen mitä tehdä kun lapsi illalla nukkuma-aikaan vaan riehuu yms.

joillakuilla taas ei. Riippuu lapsen taipumuksista, temperamentista ja kokemuksista.

että lapsilla on tässäkin erilaisia temperamentteja. Toiset nukkuvat kuin tukki heti, kun poski painuu lakanaan. Toiset kuikuilevat koko yön, sylissä saattavat hetkeksi nukahtaa.

Nukkumisrutiinit käyttöön jo aivan pienestä, riittävästi ohjelmaa ennen nukkumaan menoa niin että on oikeasti väsy kun mennään punkkaan, hyvät nukkumisedellytykset eli riittävän hämärää ja raikas ilma huoneessa niin siinä on varsin hyvät eväät. Tilapäisiä takapakkeja toki tulee varmaan kaikille, kun lapsi tekee hampaita, on oppinut uusia taitoja, on kipeänä, potee kauhukohtauksia tmv. mutta mielestäni näistä kun pitää kiinni, niin vältytään juoma-palvelu-pissirumbalta.

oikein tiukoille kun ottaa niin voi olla kymmeniä kertoja.

Ja aina ketjuissa on sama ilmiö: Ne joiden lapset nukahtavat vain sänkyyn laittamalla, ovat sitä mieltä, että se on vain opettamisesta kiinni. Silti nämä samat äidit eivät osaa yleensä kertoa, että miten ovat lapset siihen nukahtamiseen opettaneet, sillä lapsihan vain nukahtaa, kun sen laittaa sänkyyn sopivaan aikaan, samojen iltarutiinien jälkeen, vähän ehkä tassutellaan.

Ja kun tämä ei yllättäen kaikkien lasten kohdalla riitäkään, niin sitten alkaa syytökset, että jotain on siinä tapauksessa varmasti tehty väärin: äiti ei ole johdonmukainen, jämäkkä tai muuten onnistunut.

Sillä näiden erinomaisten neuvoja-äitien mielestä lapsi kyllä oppii, kun se palautetaan aina vaan sänkyyn. Joidenkin lasten kohdalla se voi vaatia jopa kymmenen kertaa, mutta useimmat oppivat muutamasta kerrasta.

Kuinka järkyttävän naiiveja äitejä sitä onkaan olemassa!

Ja jos ne on jonkun mielestä jotenkin kovin paha juttu, niin sitten ymmärrän, miksi jotkut ihmiset eivät tajua, että nukahtamisongelmia on olemassa huomattavan paljon pahempiakin, kuin joku juoman pyytäminen, joka on helppo hoitaa.



Jos juoman pyytäminen on jonkun mielestä rumbaa, niin se varmaan soittais lastensuojeluun ja hätänumeroon meidän lapsen parkuessa aamuviiteen.

oikein tiukoille kun ottaa niin voi olla kymmeniä kertoja.

Kokeilepa tuhansia kertoja, niin sitten tiedät sinäkin mitä on elämä haastavan lapsen kanssa.

Kokeiltiin kahden kuukauden ajan. Ja jokainen yö meni ainakin 250 kertaa. Lopetettiin ja otettiin takaisin viereen nukkumaan, kun vanhemmat nukahtelivat auton rattiin.

oikein tiukoille kun ottaa niin voi olla kymmeniä kertoja.

Ja aina ketjuissa on sama ilmiö: Ne joiden lapset nukahtavat vain sänkyyn laittamalla, ovat sitä mieltä, että se on vain opettamisesta kiinni. Silti nämä samat äidit eivät osaa yleensä kertoa, että miten ovat lapset siihen nukahtamiseen opettaneet, sillä lapsihan vain nukahtaa, kun sen laittaa sänkyyn sopivaan aikaan, samojen iltarutiinien jälkeen, vähän ehkä tassutellaan.

Ja kun tämä ei yllättäen kaikkien lasten kohdalla riitäkään, niin sitten alkaa syytökset, että jotain on siinä tapauksessa varmasti tehty väärin: äiti ei ole johdonmukainen, jämäkkä tai muuten onnistunut.

Sillä näiden erinomaisten neuvoja-äitien mielestä lapsi kyllä oppii, kun se palautetaan aina vaan sänkyyn. Joidenkin lasten kohdalla se voi vaatia jopa kymmenen kertaa, mutta useimmat oppivat muutamasta kerrasta.

Kuinka järkyttävän naiiveja äitejä sitä onkaan olemassa!

Tyttö on todella herkkä ja levoton sielu luonteeltaan. On varmasti tullut minuun ja huomaan, että hännen on vaikeaa sammuttaa aivonsa illalla. Ja olen itse samanlainen. Eli meillä mennään sänkyyn ja itse olen samassa huoneessa surffaan netissä, kuuntelen musiikkia tms, mutta joudun noin parin minuutin välein sanomaan tytölle, että nyt nukutaan.



Tyttö ei huuda tai riehu, mutta ei osaa rauhoittua. Alkaa höpöttämään, pyörii sängyssä tai alkaa käymään ihan kierroksilla. Ja hän vaatii viereensä jonkun joka hieman opastaa rauhoittumaan ja muistuttaa aina, että miksi sänkyyn on tultu.



Ja kyllä olemme yrittäneet päästä nukutuksesta eroon ja välillä on ollut kausia kun ei ole tarvinnut nukuttaa. Ja välillä olen lähtenyt talosta ovet paukkuen ja ärräpäät lennellen ku on omat hermot hajonneet hommaan. Onhan se aina tunnin yhteisestä ajasta miehen kanssa pois. Mutta toivon, että tämä joskus loppuu ja että tyttö joskus oppii rauhoittumaan itse. Ennen kuin tämä tapahtuu katson, että se on vanhemman velvollisuuteni opastaa lasta rauhoittumaan ja löytämään unensa ihan jo lapsen hyvinvoinninkin vuoksi.

Nukkumisrutiinit käyttöön jo aivan pienestä, riittävästi ohjelmaa ennen nukkumaan menoa niin että on oikeasti väsy kun mennään punkkaan, hyvät nukkumisedellytykset eli riittävän hämärää ja raikas ilma huoneessa niin siinä on varsin hyvät eväät. Tilapäisiä takapakkeja toki tulee varmaan kaikille, kun lapsi tekee hampaita, on oppinut uusia taitoja, on kipeänä, potee kauhukohtauksia tmv. mutta mielestäni näistä kun pitää kiinni, niin vältytään juoma-palvelu-pissirumbalta.

hyvänen aika, kukaan (ainakaan minä) ei ole valittanut juoma-palvelu-pissirumbasta. Sehän onkin vielä suhteellisen helppo hallita. Minä olen ainakin puhunut riehumisesta, leikkimisestä, laulamisesta, isosiskon kiusaamisesta, juoksemisesta, sängystä pois hyppimisestä.

Niin meillä vika on tainut olla siinä, etten ole vauvasta alkaen toiminut tarpeeksi kylmästi. Vauvat olen nukuttanut tissille ja syliin mieluummin kuin omaan sänkyyn. Mun mielestä vauvat on niin pieniä vain hetken ja siinä on molemmat saaneet päivän päätteeksi läheisyyttä kunnolla. Meillä vauvat on nukkuneet myös vieressä niin kauan kun ovat öisin syöneet tissiä, eli reilu 1 vuotiasiksi asti. Se on ollut helpompaa minulle, kun olen voinut vaan maata sänyssä vaikka syötänkin vauvaa. Sitten kun eivät ole enää heräilleet on siirrety omaan sänkyyn ja siitä on sitten hulinat alkaneet.

olisi pitänyt varmaan tämä kolmas vauva jo opettaa laitokselta alkaen oman sänkyynsä ja antaa huutaa siellä vaan. Mutta musta ei ole siihen ollut. Niin paljon ihania ovat nuo, että mielelläni olen sylitellyt ja vieressä pitänyt.

8[/i

Meillä lapset sitä yritti (siis tuli monta kertaa sängystä pois vaikka kielsi, potki seinää tms), mutta lopettivat kun joka kerta kun sai mennä komentamaan otin jonkun lelun takavarikkoon. Hirveä huutohan siitä syntyi joka lelusta, mutta ei niitä montaa tarvinnut viedä. Seuraavana iltana muistutin mitä edellisenä oli tapahtunut ja sanoin että saavat lelut takaisin jos menevät KILTISTI nukkumaan, ja menivät. Parina seuraavana iltana vielä sanallisesti kerrattiin (ettehän riehu ettei tartte ottaa leluja pois) ja siihen se jäi.

Minä olen ainakin puhunut riehumisesta, leikkimisestä, laulamisesta, isosiskon kiusaamisesta, juoksemisesta, sängystä pois hyppimisestä.

pois tulemisesta vaan siitä ettei taapero nukahtanut omassa sängyssään. täysin väsynyt lapsi saattoi kieriä omassa sängyssään 3-4 h. Vanhempien (siis jommankumman)vieressä nukahtamiseen kesti 10-30 minuuttia.



Nyt 3-vuotiaana on omasta aloitteestaan siirtynyt omaan sänkyyn nukkumaan. turha siis stressata.