Miten saisin miehen tajuamaan että hän on vaarassa menettää minut?
Olemme olleet yhdessä 3 vuotta, meillä on 9 kk vauva.
Vauvan tulo mullisti parisuhteemme ja muutti sitä, ja ennen niin lempeä mies alkoi pikkuhiljaa kohdella minua tavalla jota en voi hyväksyä: Komentaa kuin 5-vuotiasta, tiuskii pikkuasioista, huomauttelee, yleensäkin on negatiivinen. Välillä tuntuu että teen kaiken ihan väärin, aina löytyy jotain huomauttamista.
Itse olen luonteeltani valoisa, empaattinen ja positiivinen, kilttikin, mutta osaan myös pitää puoleni. Tykkään parisuhteessa harmoniasta ja siitä, että jos toista rakastaa, kohdellaan toista kunnioittavasti. Inhoan yli kaiken tapaa jolla mieheni on ajoittain alkanut minua kohdella.Olen ottanut moneen otteeseen asian puheeksi, olen kysellyt mikä on vialla, olen ollut ymmärtäväinen ja luvannut kuunnella, mutta mihinkään en saa vastausta, mies ei myönnä mitään, rakastaa kuulemma minua yhtä paljon kuin ennenkin, eikä ole mielestään kohdellut mitenkään huonosti.Pariterapiaakin olen ehdottanut, ei ole kuulemma tarvetta, kun kaikki on kuulemma hyvin.
Olen sanonut hänelle monen monta kertaa, etten tunne oloani enää hyväksi hänen kanssaan, ja että hän on vaarassa menettää minut. Tänään kun hän taas tiuski minulle ihan ilman syytä, sanoin ettei hän mielestäni kohtele minua niinkuin rakastava mies tekee. Olen katsellut netistä jo alustavasti asuntoa minulle ja lapselle.
Tuntuu etten saa häntä ymmärtämään että tosi on kyseessä. Miten saisin hänet tajuamaan? Mitä tässä voi oikeasti tehdä?
Kommentit (50)
en suko että vainen toinen on herttainen ja toinen kusipää.
sellaisen kuvan että ei hän aijo jättää miestään. Hänellä ei ole munaa siihen, kunhan täälä vain purkaa kiukkuaan. Säälittävää.
Minä todellakin toivoisin että noin paha mies saa kenkää suhteesta. Ap on niin herttainen ja varmasti kaunis herkkä ihminen ja hänen mies täysi kusipää kuka ansaitsisi kovan selkäsaunan kaljupäisiltä tatuoiduilta miehiltä.
ilmankos on niin paljon eroja, ekan kriisin tullen kytätään vain omaan napaan, eikä yhtään huomioida toista. Jos molemmat härkäpäisesti kyttäävät omia-etujaan, niin erohan siinä tulee. Ap voisit nyt hiukan joustaa tuosta "en anna" linjastasi ja huomaat, että mieskin muuttuu. Eikä se seksi ole mitään antamista vain, ainakin minä koen olevani saaja-puolellakin;) Tsemppiä ap.lle!
taas vaan ymmärretään ja ymmärretään miestä... Nainen on tehnyt sitä ja tätä ja tämän vuoksi miehellä on paha olla, eikä mahda mitään sille, että on kusipää...
Ei ole hyvä antaa vaan ajan kulua ja odotella, että josko mies lopettaisi olemasta ilkeä. Lapsen syntymä ja väsymys tai mikään muukaan ei anna siihen oikeutta. Mitä pidempään meno tällaisena jatkuu, sitä vaikeampi on enää päästä normaalitilaan.
Siksi on annettu vinkkejä, mikä miehen mielestä voisi suhteessa mättää. Odotitko vain "Paska äijä, jätä se sika"-vastauksia??Nollatoleranssi on todellakin paikallaan.
sellaisen kuvan että ei hän aijo jättää miestään. Hänellä ei ole munaa siihen, kunhan täälä vain purkaa kiukkuaan. Säälittävää.
Minä todellakin toivoisin että noin paha mies saa kenkää suhteesta. Ap on niin herttainen ja varmasti kaunis herkkä ihminen ja hänen mies täysi kusipää kuka ansaitsisi kovan selkäsaunan kaljupäisiltä tatuoiduilta miehiltä.
ilmankos on niin paljon eroja, ekan kriisin tullen kytätään vain omaan napaan, eikä yhtään huomioida toista. Jos molemmat härkäpäisesti kyttäävät omia-etujaan, niin erohan siinä tulee. Ap voisit nyt hiukan joustaa tuosta "en anna" linjastasi ja huomaat, että mieskin muuttuu. Eikä se seksi ole mitään antamista vain, ainakin minä koen olevani saaja-puolellakin;) Tsemppiä ap.lle!
Jos mies on tuollainen pentu, niin ei tuossa ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. Ap varota miestä. Yksi varotus ja ero.
otat vauvan mukaan. Jätät lapun pöydälle, että lähdettiin.
Soittaa perään ja sanot, että ero tulossa, jos ei kohtelu muutu.
Mun mies ajo aina mua pois ja paistoin kotletteja ja lähdin siltä istumalta.
Lapset jäi isän kanssa. Olin 3 yötä pois ja kas kummaa, kun tulin takaisin, niin eipä vähään aikaan ajanut pois.
Nyt taas suuttuessaan käskee lähtemään ja lähdenhän minä, jos pahaksi menee.
Pikkulapsivaihe on kauhean rankkaa aikaa ja parisude kovilla.
Meillä vielä vammainen lapsi, joka koetteli perheen arkea.
Nyt kuopus 6v. ja esikoinenkin kehittynyt valtavasti. Alkoi puhumaankin 7v. vanhana.
Joskus on pakko herättää toinen tajuamaan suhteen tilanne.
mutta teillä on parisuhde vasta kovin nuori. Noita aikoja se alkaa arkipäiväistyä. Toisessa alkaa monet asiat ärsyttää, ei ole enää intohimoa eikä ihailua, ei liekehtiviä tunteita. Siihen vielä vauva päälle huonoine yöunineen jne. Älkää hyvät ihmiset luovuttako, jos kaikki tekisivät niin ei täällä olisi yhden ainoaa pitkää parisuhdetta. Lisäksi lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana ei kannata koskaan erota, koska silloin kaikki mullistuu ennen kuin arki alkaa taas asettumaan.
Sanoisin että jos nyt luovutat, et ainakaan uuteen vaihtamalla varmasti saavuta parempaa. 3vuotta arkea tulee varmaan täyteen uudessakin suhteessa. Parisuhde on joustamista, kestämistä joskin myös paljon kaikkea hyvää (joka kuitenkin saattaa tuntua aika 'laimealta' tavallisessa arjessa). Mihille seksin puuttuminen on monesti se asia, mikä saa suhteen laadun laskemaan kuin lehmän hännän. Naiset taas ei halua kun suhde ei toimi. Sinä ainakin mietit parisuhdettanne joten varmaan sinun täytyisi olla se joka saa muutoksen aluilleen. Aloita siitä seksielämän kehittämisestä niin mies lähtee tutkimaan omia heikkouksiaan paljon suuremmalla todennäköisyydellä ;-)
Voimia! 'Kaiken se kärsii, kaiken se uskoo, kaiken se kestää' vai miten se nyt menikään!
on väsynyt siitä ja yövalvomisista, nainen ei huomioi häntä ja keskittyy lapseen niin kyllähän se vituttaa. Tosin miehen pitää huomata huomioida vaimoaan, auttaa tätä ja hoitaa lasta työn käynnin ohella niin sillähän se asia sittn ratkeaa?
Oletko jäänyt 50-luvulle vai oletko vähän yksinkertainen? Taidat ainakin olla mies...
Juu, se on täysin normaalia, että mies käy töissä, on väsynyt, voi miestä myös vituttaa. Aivan normaalia on myös, että työpäivän jälkeen autetaan lapsenhoidossa ja kodinhoidossa. Ei se mikään hotelli ole, ei siellä olla missään täysihoidossa. Lapsi on yhteinen, koti on yhteinen. Jos nämä asiat tekee ja myös täysin kiukuttelematta, niin voipa asia hyvinkin ratketa paljon parempaan suuntaan.
(Suututtaa vieläkin, että mikä ristuksen idiootti...)
ei laisinkaan ongelmia. Mies on ihana ja minä olen vielä ihanampi, mutta voiton vie vauva.
Miksi ette valitse elämänne rakkautta tuollaisten äkkiratkaisujen sijaan. Minä odotin ja etsin sopivaa hyvää miestä.
Pitää löytää sopiva ihminen nyt vaikuttaisi ettei tässä tapauksessa ole sopivia ihmisiä parisuhteessa ja lapsi kärsii. Ehkä olisi parasta että ap jättää lapsellisen miehensä. Taitaa olla kovin nuori mieskin?
6v. on lyhyt aika. Olen itse ollut mieheni kanssa 15v. ja voin sanoa, että kriisi tulee melkein jokaiseen liittoon. Se on vain ajan kysymys.
Ystäväni sanoi, että ero on niin kova juttu, ettei kannata erota, jos ei ole aivan pakko.
T. Se joka lähti kotletti pannun luota.
sellaisen kuvan että ei hän aijo jättää miestään. Hänellä ei ole munaa siihen, kunhan täälä vain purkaa kiukkuaan. Säälittävää.
Minä todellakin toivoisin että noin paha mies saa kenkää suhteesta. Ap on niin herttainen ja varmasti kaunis herkkä ihminen ja hänen mies täysi kusipää kuka ansaitsisi kovan selkäsaunan kaljupäisiltä tatuoiduilta miehiltä.