Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin miehen tajuamaan että hän on vaarassa menettää minut?
05.02.2010 |
Olemme olleet yhdessä 3 vuotta, meillä on 9 kk vauva.
Vauvan tulo mullisti parisuhteemme ja muutti sitä, ja ennen niin lempeä mies alkoi pikkuhiljaa kohdella minua tavalla jota en voi hyväksyä: Komentaa kuin 5-vuotiasta, tiuskii pikkuasioista, huomauttelee, yleensäkin on negatiivinen. Välillä tuntuu että teen kaiken ihan väärin, aina löytyy jotain huomauttamista.
Itse olen luonteeltani valoisa, empaattinen ja positiivinen, kilttikin, mutta osaan myös pitää puoleni. Tykkään parisuhteessa harmoniasta ja siitä, että jos toista rakastaa, kohdellaan toista kunnioittavasti. Inhoan yli kaiken tapaa jolla mieheni on ajoittain alkanut minua kohdella.Olen ottanut moneen otteeseen asian puheeksi, olen kysellyt mikä on vialla, olen ollut ymmärtäväinen ja luvannut kuunnella, mutta mihinkään en saa vastausta, mies ei myönnä mitään, rakastaa kuulemma minua yhtä paljon kuin ennenkin, eikä ole mielestään kohdellut mitenkään huonosti.Pariterapiaakin olen ehdottanut, ei ole kuulemma tarvetta, kun kaikki on kuulemma hyvin.
Olen sanonut hänelle monen monta kertaa, etten tunne oloani enää hyväksi hänen kanssaan, ja että hän on vaarassa menettää minut. Tänään kun hän taas tiuski minulle ihan ilman syytä, sanoin ettei hän mielestäni kohtele minua niinkuin rakastava mies tekee. Olen katsellut netistä jo alustavasti asuntoa minulle ja lapselle.
Tuntuu etten saa häntä ymmärtämään että tosi on kyseessä. Miten saisin hänet tajuamaan? Mitä tässä voi oikeasti tehdä?
Kommentit (50)
"Kannattaisi valita sivistynyt mies joka kykenee hallitsemaan tunnetilojaan"
No aika vaikea se on valita, jos mies ei ole sellainen suhteen alussa, vaan muuttuu ajan myötä. En kai olisi kyseistä miestä ottanut, jos olisi ollut samanlainen kuin nyt.
Anteeksi vaan, mutta voi jessus mikä vastaus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on 6kk tyttö joka nukkuu huonosti. koskaan en tyttäreeni pura kiukkua, mutta miehelle olen ollut täysi kusipää. jotenkii se menee niin että olen päivisin väsynyt, pahalla päällä ja surullinen, tuntuu että pää on sekaisin väsymyksestä ja kun mies tulee töistä puran kaiken häneen ja olen ollut inhottava.
nyt tosin on jo helpottanut enkä ole enää niin kamalakaan.:D mutta ehkä sinä olet se johon miehesi purkaa pahan olonsa???
"Kannattaisi valita sivistynyt mies joka kykenee hallitsemaan tunnetilojaan"No aika vaikea se on valita, jos mies ei ole sellainen suhteen alussa, vaan muuttuu ajan myötä. En kai olisi kyseistä miestä ottanut, jos olisi ollut samanlainen kuin nyt.
Anteeksi vaan, mutta voi jessus mikä vastaus...
meillä on 6kk tyttö joka nukkuu huonosti. koskaan en tyttäreeni pura kiukkua, mutta miehelle olen ollut täysi kusipää. jotenkii se menee niin että olen päivisin väsynyt, pahalla päällä ja surullinen, tuntuu että pää on sekaisin väsymyksestä ja kun mies tulee töistä puran kaiken häneen ja olen ollut inhottava. nyt tosin on jo helpottanut enkä ole enää niin kamalakaan.:D mutta ehkä sinä olet se johon miehesi purkaa pahan olonsa???
No väsymystä meillä molemmilla on ja pahasti, lisäksi mies tekee fyysistä työtä.
No joo, on mies joskus sanonutkin että purkaa minuun pahaa oloaan, kun olen lähinnä. Voihan se olla, että tämä tilanne helpottaa itsekseen kun lapsi kasvaa.
Minä menen syksyllä töihin ja mies jää lapsen kanssa kotiin, jään mielenkiinnolla odottamaan miten tilanteet muuttuu sitten..
"aika lyhyt parisuhde teillä."
Kolme vuotta, ei se nyt mikään kauhean lyhyt ole, jos ei pitkäkään.:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tarvitsette lepoa ja aikaa. älkää vielä luovuttako!
oisko mahdollista antaa vauvaa välillä hoitoon?
Minä kannoin yksin huolta parisuhteen tilasta, luin oppaita, koitin muuttua ja keskustella, sopeutua ja olla kärsivällinen. Seksiin en pystynyt kuin joskus, kun ilo pilkahti suhteessa. Meillä mies ei tiuskinut eikä puhunut rumasti, mutta ongelmat olivat muita.
Ei mies tajunnut ennen kuin minulta loppui pinna. Kun käy tietyt ajatuskulut läpi, on vaikea palata vaikka toinen muuttuisikin. Sitä muuttuu itse katkeraksi siitä ettei toinen ole halunnut kuulla ennen kuin on liian myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tarvitsette lepoa ja aikaa. älkää vielä luovuttako! oisko mahdollista antaa vauvaa välillä hoitoon?
Kuukauden päästä olisi tarkoitus viedä vauva ensimmäistä kertaa hoitoon. Tai siis hoitaja tulee meille, ja lähdemme yhdessä ulos.
Meillä ei tosiaan ole ollut lapselle hoitajaa joka olisi uskaltanut/osannut hoitaa pientä vauvaa.
Kuten tässä ketjussa jotkut fiksusti jo ovatkin sinulle sanoneet, elätte nyt poikkeustilassa.
Antakaa ajan hiukan kulua, ennen kuin teette mitään dramaattisia päätöksiä. Kun unta saa pätkissä muttaman hassun tunnin yössä ja päälle tekee työpäivän, ei jaksa olla diplomaattinen.
Miehestäsi todennäköisesti tuntuu, että hän kulkee sumussa eikä arki koskaan lopu. Läheisin ihminen eli sinä väistelet kosketusta ja valitat.
Tietysti sinulla on omasta näkökulmasta katsoen oikeus loukkaantua tiuskimiseen, se loukkaa minuakin.
Mutta ajattelepa niin päin, että se on MIEHESI HÄLYTYSMERKKI, siis samalla lailla kuin sinulla on seksistä kieltäytyminen ja asuntojen etsiskely.
Miehesi hälyttää tiuskimisella pahaa oloaan, ja kenties miettii, miten saisi SINUT tajuamaan, että hänellä on paha olla.
Monesti vauva-aika on miehille tosi ahdistavaa aikaa. Nukkua ei saa, vaimo keskittyy täysin vauvaan ja mies ajautuu statistiksi omassa kodissaan.
Yrittäkää järjestää yhteistä aikaa JA myös molemmille omaa aikaa, sopikaa vaikka kalenterin kanssa tietyt päivät viikossa, jolloin toinen saa mennä vaikkapa vaan lenkille tai punttisalille.
Ja sopikaa jo etukäteen, koska rakastelette. Lapsiperheissä on pakko luopua siitä ylellisyydestä, että seksiä harrastetaan spontaanisti silloin, kun haluttaa. Ei: halu on heräteltävä tietoisesti ja päättäväisesti. Eli päätätte, että lauantaina sekstaillaan ja kun sen aloittaa (vaikka himpan vastentahtoisesti), niin se halu palautuu.
Eli sovitte päivän, jolloin aikaa järjestetään sille. Voit vaikka vähän järkätä romantiikkaa sitä ennen: kynttiläillallisen tms. Luulisi miehenkin hiukan ponnistelevan tunnelman eteen, jos tiedossa on kivaa vaimon kanssa ;-)
Muista, että omat halusi ovat hormonaalisista syistä ja väsymyksenkin takia aika alhaalla. Eli kaikesta tunnekylmyydestä et voi syyttää myöskään miehen tiuskimista.
Ponnistelkaa! Vuoden päästä tilanteenne voi olla PALJON parempi, mutta muutos ei tapahtu itsestään. HYVIN monet avioerot tapahtuvat juuri kun vauva on 1-2 vuotta eli tilanne on tärkeä ja se kannattaa ottaa harkiten ja aktiivisesti työn alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kannoin yksin huolta parisuhteen tilasta, luin oppaita, koitin muuttua ja keskustella, sopeutua ja olla kärsivällinen. Seksiin en pystynyt kuin joskus, kun ilo pilkahti suhteessa. Meillä mies ei tiuskinut eikä puhunut rumasti, mutta ongelmat olivat muita. Ei mies tajunnut ennen kuin minulta loppui pinna. Kun käy tietyt ajatuskulut läpi, on vaikea palata vaikka toinen muuttuisikin. Sitä muuttuu itse katkeraksi siitä ettei toinen ole halunnut kuulla ennen kuin on liian myöhäistä.
No ihan naulan kantaan. Mies yleensä kotiin tultuaan on väsynyt, syö ja istuu koneella/katsoo telkkua ja menee nukkumaan. Työn lisäksi on harrastukset. Minä hoidan kodin ja lapsen lähes yksin, ja lisäksi teen miehelle ruuat ja pesen hänen pyykkinsä. Ja mies vaan tiuskii ja huomauttelee. kamalan vaikea olla tyytyväinen ja rakastava.
Kiitos sinulle, kirjoituksestasi tuli hyvä mieli. Olemme ainakin oikeilla jäljillä, sillä olemme juurikin järjestäneet molemmille omaa rentoutumisaikaa.
Ja tuo oli hyvä pointti, että tuo tiuskiminen on miehen hälytysmerkki.
Tiedänhän minä, että ekan lapsen tulo on suuri mullistus parisuhteelle, ja useinkin kriisin paikka.
Jotenkin täytyisi saada vain se "tuhon kierre" poikki, koska heräily tai se, että lapsi vie aikaa parisuhteen hoitamiselta, ei tule ihan äkkiä muuttumaan.
Tiedän että rakkaus perustuu aika pitkälle anteeksiantoon ja ymmärtäväisyyteen, tai siis kestävä rakkaus. Täytyisi vain jotenkin päättää ettei enää loukkaannu ja provosoidu miehen äksyilyistä. Ei vastaisikaan vihaan vihalla.
Periaatteessa minulla on jossain syvällä se kaikki viisaus ja sitkeys joka vaaditaan pitkään parisuhteeseen, mutta ne unohtuvat aina välillä, tai siis nyt ovat olleet unohduksissa jo pidemmän aikaa.:-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänelle tulee olo, että syytät häntä kun mielestäsi haluat vain keskustella. Mies purkaa omaa pahaa oloaan tiuskimalla. Jos hän ei tunne itseään ja ymmärrä tunteitaan hän saattaa loukata sinua ja menettää sinut. Toki tuo 3 v uotta on lyhyt aika yhdessä, juuri se aika kun ensihuuma mennyt ja arki alkanut. Eka vuosi vauvan kanssa hankalinta. Olet keskittynyt vauvaan, mutta et mieheen.
Hänelle tulee olo, että syytät häntä kun mielestäsi haluat vain keskustella. Mies purkaa omaa pahaa oloaan tiuskimalla. Jos hän ei tunne itseään ja ymmärrä tunteitaan hän saattaa loukata sinua ja menettää sinut. Toki tuo 3 v uotta on lyhyt aika yhdessä, juuri se aika kun ensihuuma mennyt ja arki alkanut. Eka vuosi vauvan kanssa hankalinta. Olet keskittynyt vauvaan, mutta et mieheen.
Uskon sinun olevan oikeilla jäljillä, valitettavasti.:-(
Ei varmaankaan ole muuta järkevää ratkaisua kuin olla antamatta periksi, ja antaa ajan kulua, ja koittaa olla ymmärtäväisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on pieni vauva (se kuuluisi 1.lapsi) ja onhan tämä elämä muuttunut. Tosin meillä ei ole ongelmia, mutta orastaen niitä meinasi olla..hieman samankaltaisia kuin teillä, mutta ehkä vaimeampia. Myös minä puhuin miehelleni, mutta ei se oikein ottanut onkeensa. Kun en sitten muuta keksinyt, niin päätin, että antaahan mennä yhden illan poikien kanssa, niin jospa sitä virtaa olisi sen jälkeen vaihtaa muutama sana minunkin kanssani. Auttoi. Lisäksi lähdin itse lenkille (ensin 30min ja sitten 1,5h), jolloin mies jäi lapsen kanssa kahden, niin johan on alkanut arvostamaan tekemisiäni vauvan kanssa. Toki ymmärrän sen, että mies käy töissä, joka luonnollisestikin vaikuttaa "rooleihin" kotona.
Itse en kuitenkaan sinuna siis antaisi periksi ja edes miettisi eroa vaan ennemminkin pyrkisin järjesteämään aikaa kahden, vaikka vain pe tai la illalle, kun vauva jo nukkumassa. Ja niinkin yksinkertainen tekeminen kuin sohvalla vierekkäin makoilu varmasti auttaa tunnetasolla. Ja jos mies ei halua puhua, niin älä edes yritä vaan nauti läheisyyden tunteesta.
terkuin vaimo, jolla jälleen huomaavainen mies ja ensi kuussa 10v yhteiselämää takana:)
Teidän on toistenne loukkaamiseen laitettava nollaraja. Sovitte velvollisuudet, mitä kukin tekee. Annat lapsesta vastuuta miehelle. Otatte molemmat omaa aikaa itsellenne ja toisillenne, ilman lasta. Rupeatte olemaan kahdestaan, miehenä ja naisena se perhe, jossa on myös pieni lapsi, eikä vain niin että sinä olet perhe lapsen kanssa ja mies käy töissä ja on väsynyt lopun aikaa.
Meidän tyttö on nyt 1,5v ja on ihan erilaiset fiilikset kuin vajaa vuosi sitten.
Silloin mies oli koko ajan vihaisen/murjottavan näköinen ja sitten kun lisäksi itse odotti työpäivän jälkeen palaava miestä kotiin puheryöpyn kanssa ja sai reaktioksi vain valitukset, et meen nyt rentoutumaan koneelle. Olin varma, että mieheni muuttui lopullisesti. Mut ei, väsymystähän tuo oli ja lisäksi omat fiilikset aikuisseuran vähyyttä, mikä pahensi oloa, et en enää kiinnosta miestä.
Tytön täytettyä noin vuoden ja kun nukkuminen säännöllistyi, niin ei vauvavuoden ahdistuksessa suhteessa enää ole mitään jäljellä. Nyt on tulossa toinen ja vähän pelottaa taas tuo vauvavuosi... (Muuten voiko teidän vauvala olla allergioita, kun niin katkonaisesti nukkuu? meidän tytöllä oli, niiden löytyminen vähensi heräämisiä)
taas vaan ymmärretään ja ymmärretään miestä... Nainen on tehnyt sitä ja tätä ja tämän vuoksi miehellä on paha olla, eikä mahda mitään sille, että on kusipää...
Ei ole hyvä antaa vaan ajan kulua ja odotella, että josko mies lopettaisi olemasta ilkeä. Lapsen syntymä ja väsymys tai mikään muukaan ei anna siihen oikeutta. Mitä pidempään meno tällaisena jatkuu, sitä vaikeampi on enää päästä normaalitilaan.
Nollatoleranssi on todellakin paikallaan.
vaikka valvoi lapsen takia yhtä paljon kuin minäkin. Ei riitä ymmärrystä tällaiselle, että miestä pitäisi jotenkin ymmärtää, jos hän oikuttelee pikkulapsivaiheessa.
on väsynyt siitä ja yövalvomisista, nainen ei huomioi häntä ja keskittyy lapseen niin kyllähän se vituttaa. Tosin miehen pitää huomata huomioida vaimoaan, auttaa tätä ja hoitaa lasta työn käynnin ohella niin sillähän se asia sittn ratkeaa?
No ei tuo tiuskiminen ja muu kyllä puutteessa olosta johdu. Tiuski ja oli tyly jo kauan ennen kuin lopetin seksin, siksihän sen lopetinkin.