Onko jollain ollut syrjähyppy joka kannatti tehdä?

tuli älykäs&liikunnallinen poika,täysin eri luokkaa kuin siskonsa.

Kyllä vain, syrjähyppy voi olla kaunista ja ihanata huumaa, josta seuraa vain loppumatonta iloa itselle. Nimittäin sellaisessa tapauksessa, jossa tekijällä ei ole omaatuntoa eikä kykyä myötätuntoon. Varmasti se monelle onkin em. kaltaista, niille, joita harmittaa ainoastaan kiinnijääminen, ei suinkaan se, että tekee pahimmanlaatuisen iljettävyyden ja petoksen omalle puolisolleen. Jotta anti mennä vaan, mutta toivoa sopii, että jäät kiinni, jolloin miehesi tajuaa miten kaunis ihminen olet sisäisesti ja vaihtaa terveempään.

Mies tajusi että suhdetta ei voi enää korjata ja lähti.

syrjähyppy, jonka ansiosta koin olevani jonkun arvoinen. Siitä seurasi kriisi miehen kanssa, mikä puolestaan puhdisti ilmaa, paransi suhdettamme ja mies lakkasi pitämästä minua itsestäänselvyytenä. Koko prosessi oli rankka kokemus, mutta ehdottomasti hyvä asia.

Tarkoitan nyt syrjähyppyä, en sellaista, että vanha oli uskottomuuden seurauksena vaihtuntu uuteen. Mietin voiko joskus syrjähyppy olla kaunista, ihanaa huumaa vai onko sillä aina kurjat seuraukset?

No ei tietenkäämn ole aina kurjat seuraukset.Seksi voi olla todella upeata ja läheisyys sekä vaihtelu.Upea nautinto jonka elämä tarjoaa kahdelle eri tavalla elämästä ajattelevalle ihmiselle.

kävelin järvenselälle aurattua jäätietä pitkin, kun yhtäkkiä auto lähestyi erittäin kovalla vauhdilla takaapäin. Hyppäsin syrjään, muistaakseni oikealle, ja humpsahdin lumipenkkaan oikein perusteellisesti. Kyllä kannatti.

Elän pitkässä ja onnellisessa avioliitossa, enkä ole pettänyt koskaan, mutta silti olen kanssasi aivan samaa mieltä.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2011 klo 01:50"]

Sivusuhde voi olla tapa pitää perhe koossa ja minimoida lasten kärsimystä. Miksi vanhemman oman onnen ja itsensätoteutuksen pitää mennä lasten hvyinvoinnin edelle? Joskus saattaa olla epäitsekkäämpää pitää perhe koossa ja olla sivusuhteessa kuin romahduttaa pienten ihmisten koko maailma.

[/quote]

on

Up

se oli paras päätös ikinä, nyt en voisi olla onnellisempi

[quote author="Vierailija" time="20.04.2010 klo 20:50"]

Mun kohdalla se sai mut tajuamaan, miten ihana mies mulla on kotona ja miten mä arvostan mun perhettä. Irrottauduin suhteesta ja nyt olen elänyt onnellisena oman perheen kanssa jo vuosikausia.

[/quote]

Ja tietääkö miehesi syrjähypystäsi?

[quote author="Vierailija" time="21.11.2012 klo 18:08"]

syrjähyppy, jonka ansiosta koin olevani jonkun arvoinen. Siitä seurasi kriisi miehen kanssa, mikä puolestaan puhdisti ilmaa, paransi suhdettamme ja mies lakkasi pitämästä minua itsestäänselvyytenä. Koko prosessi oli rankka kokemus, mutta ehdottomasti hyvä asia.

[/quote]

Sinulle varmasti hyvä asia, entä miehellesi? Luottamus sinua kohtaan ei varmasti koskaan palaa samalle tasolle kuin se oli ennen syrjähyppyäsi. Etkö todellakaan osannut ilmaista tyytymättömyyttäsi suhteeseenne millään muulla tapaa?

[quote author="Vierailija" time="19.09.2011 klo 01:50"]

Sivusuhde voi olla tapa pitää perhe koossa ja minimoida lasten kärsimystä. Miksi vanhemman oman onnen ja itsensätoteutuksen pitää mennä lasten hvyinvoinnin edelle? Joskus saattaa olla epäitsekkäämpää pitää perhe koossa ja olla sivusuhteessa kuin romahduttaa pienten ihmisten koko maailma.

[/quote]

Komppaan tätä. Minulla on aivan ihana perhe ja mieheni on ystäväni. Mutta. Aviomieheni ei halua seksiä eikä muutenkaan välitä mistään fyysisestä läheisyydestä. Meillä pussataan ja halaillaan todella harvoin. Mies oli jo ennen lapsia se osapuoli, jota seksi ei kiinnosta. En ole vielä pettänyt häntä, mutta pelkään, että joskus vielä hairahdan. Niin kovasti janoan läheisyyttä. Tilaisuuksia on ollut monia, mutta vielä ei moraali ole antanut periksi.

Ja ennen kuin kukaan sanoo, että keskustelkaa, niin on keskusteltu. On väännetty asiasta jo vuosia ja mihinkään ei tule muutosta. En jaksa enää "lähennellä" miestäni, koska en halua häntä painostaa. En halua tämän takia rikkoa perhettäni, mutta seksittömyys ja läheisyyden puute on välillä ihan kamalaa!!!

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="19.09.2011 klo 01:50"]

Sivusuhde voi olla tapa pitää perhe koossa ja minimoida lasten kärsimystä. Miksi vanhemman oman onnen ja itsensätoteutuksen pitää mennä lasten hvyinvoinnin edelle? Joskus saattaa olla epäitsekkäämpää pitää perhe koossa ja olla sivusuhteessa kuin romahduttaa pienten ihmisten koko maailma.

[/quote]

Komppaan tätä. Minulla on aivan ihana perhe ja mieheni on ystäväni. Mutta. Aviomieheni ei halua seksiä eikä muutenkaan välitä mistään fyysisestä läheisyydestä. Meillä pussataan ja halaillaan todella harvoin. Mies oli jo ennen lapsia se osapuoli, jota seksi ei kiinnosta. En ole vielä pettänyt häntä, mutta pelkään, että joskus vielä hairahdan. Niin kovasti janoan läheisyyttä. Tilaisuuksia on ollut monia, mutta vielä ei moraali ole antanut periksi.

Ja ennen kuin kukaan sanoo, että keskustelkaa, niin on keskusteltu. On väännetty asiasta jo vuosia ja mihinkään ei tule muutosta. En jaksa enää "lähennellä" miestäni, koska en halua häntä painostaa. En halua tämän takia rikkoa perhettäni, mutta seksittömyys ja läheisyyden puute on välillä ihan kamalaa!!!

[/quote]

Taisit tehdä valinnan siinä vaiheessa, kun rupesit lapsia tekemään miehen kanssa, jonka libido on omaasi huomattavasti alhaisempi. Entä avoin suhde, silloin ei tarvitsisi pettää?

[Vierailija" time="13.07.2013 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="19.09.2011 klo 01:50"]

Sivusuhde voi olla tapa pitää perhe koossa ja minimoida lasten kärsimystä. Miksi vanhemman oman onnen ja itsensätoteutuksen pitää mennä lasten hvyinvoinnin edelle? Joskus saattaa olla epäitsekkäämpää pitää perhe koossa ja olla sivusuhteessa kuin romahduttaa pienten ihmisten koko maailma.

[/quote]

Komppaan tätä. Minulla on aivan ihana perhe ja mieheni on ystäväni. Mutta. Aviomieheni ei halua seksiä eikä muutenkaan välitä mistään fyysisestä läheisyydestä. Meillä pussataan ja halaillaan todella harvoin. Mies oli jo ennen lapsia se osapuoli, jota seksi ei kiinnosta. En ole vielä pettänyt häntä, mutta pelkään, että joskus vielä hairahdan. Niin kovasti janoan läheisyyttä. Tilaisuuksia on ollut monia, mutta vielä ei moraali ole antanut periksi.

Ja ennen kuin kukaan sanoo, että keskustelkaa, niin on keskusteltu. On väännetty asiasta jo vuosia ja mihinkään ei tule muutosta. En jaksa enää "lähennellä" miestäni, koska en halua häntä painostaa. En halua tämän takia rikkoa perhettäni, mutta seksittömyys ja läheisyyden puute on välillä ihan kamalaa!!!

[/quote]

Taisit tehdä valinnan siinä vaiheessa, kun rupesit lapsia tekemään miehen kanssa, jonka libido on omaasi huomattavasti alhaisempi. Entä avoin suhde, silloin ei tarvitsisi pettää?

[/quote]

Vaikka mieheni halusi vähemmän seksiä kuin minä jo ennen kuin perustimme perheen, niin en uskonut, että se loppuisi kokonaan. Ajattelin ja ajattelen edelleen, että kerta pari viikossa riittäisi, kuten silloin oli, mutta että kerran vuodessa jos sitäkään. Mieheni sanoo puoliksi vitsillä, että "mihin sitä seksiä tarvitaan, kun lapsetkin on jo tehty". Ei paljoa naurata. En ole avointa suhdetta uskaltanut ehdottaa, koska tiedän mitä konservatiivinen mieheni siitä ajattelee.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2013 klo 14:01"]

[Vierailija" time="13.07.2013 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="19.09.2011 klo 01:50"]

Sivusuhde voi olla tapa pitää perhe koossa ja minimoida lasten kärsimystä. Miksi vanhemman oman onnen ja itsensätoteutuksen pitää mennä lasten hvyinvoinnin edelle? Joskus saattaa olla epäitsekkäämpää pitää perhe koossa ja olla sivusuhteessa kuin romahduttaa pienten ihmisten koko maailma.

[/quote]

Komppaan tätä. Minulla on aivan ihana perhe ja mieheni on ystäväni. Mutta. Aviomieheni ei halua seksiä eikä muutenkaan välitä mistään fyysisestä läheisyydestä. Meillä pussataan ja halaillaan todella harvoin. Mies oli jo ennen lapsia se osapuoli, jota seksi ei kiinnosta. En ole vielä pettänyt häntä, mutta pelkään, että joskus vielä hairahdan. Niin kovasti janoan läheisyyttä. Tilaisuuksia on ollut monia, mutta vielä ei moraali ole antanut periksi.

Ja ennen kuin kukaan sanoo, että keskustelkaa, niin on keskusteltu. On väännetty asiasta jo vuosia ja mihinkään ei tule muutosta. En jaksa enää "lähennellä" miestäni, koska en halua häntä painostaa. En halua tämän takia rikkoa perhettäni, mutta seksittömyys ja läheisyyden puute on välillä ihan kamalaa!!!

[/quote]

Taisit tehdä valinnan siinä vaiheessa, kun rupesit lapsia tekemään miehen kanssa, jonka libido on omaasi huomattavasti alhaisempi. Entä avoin suhde, silloin ei tarvitsisi pettää?

[/quote]

Vaikka mieheni halusi vähemmän seksiä kuin minä jo ennen kuin perustimme perheen, niin en uskonut, että se loppuisi kokonaan. Ajattelin ja ajattelen edelleen, että kerta pari viikossa riittäisi, kuten silloin oli, mutta että kerran vuodessa jos sitäkään. Mieheni sanoo puoliksi vitsillä, että "mihin sitä seksiä tarvitaan, kun lapsetkin on jo tehty". Ei paljoa naurata. En ole avointa suhdetta uskaltanut ehdottaa, koska tiedän mitä konservatiivinen mieheni siitä ajattelee.

[/quote]

Jos tilanne on muuttunut niiin, ettet saa käytännössä enää ollenkaan, niin voit aivan hyvin kysy mieheltäsi, että miten tilanne pitäisi ratkaista, koska et pysty elämään ilman seksiä. Vaihtoehtoja on kolme: 1) miehesi alkaa harrastaa seksiä kanssasi 2) avoin suhde, 3) ero.
Sinun pitää tehdä selväksi miehellesi, että tilanne ei voi jatkua enää samanlaisena. Jos olet valmis pettämään, niin se on sama erota samantien, sillä konservatiivinen miehesi tuskin hyväksy sitä sen enempää kuin avointa suhdetta.

Minun "syrjähyppyni" oli vahva molemminpuolinen ihastus, yksi tapaaminen autossa talvipakkasessa jouluostosten lomassa. Ei seksiä, ehkä varovainen pusu ja sylissäpitoa ja juttelua. Mies kertoi joulunpyhinä vaimolleen, että on rakastunut toiseen, kertomatta minulle. Miehen vaimo otti yhteyttä minun mieheeni, joka vaimon hysteerisen soiton jälkeen ajatteli minulla olleen vuosia kestäneen seksisuhteen. Mieheni uskoi mieluummin tuota naista kuin minua ja erosimme. Onneksi, koska mieheni oli sairaalloisen mustasukkainen, väkivaltainen ja mieleltään epävakaa. . Nyt olen ollut vuosia uusissa naimisissa864, eikä tulisi mieleenkään syrjähypätä.

Aivan kuin moni muukin täällä on jo kirjoittanut, myös minä elin yli kymmenen vuotta liitossa, joka oli muuttunut todella epätyydyttäväksi monellakin tapaa. Itsetunto oli nollassa, ja koin olevani ihmisenä epähaluttava jne. Varsinaisesti ei ollut mitään 'syytä' erota. Työkaverin kanssa ajauduimme suhteeseen, joka avasi silmäni ja aloin nähdä syitä ja seurauksia. Lopulta kerroin miehelleni suhteesta, joka oli kestänyt jo vuoden ja sanoin haluavani erota. Lopetin myös suhteen. Näin jälkikäteen ajatellen koko suhde etoo minua, mutta olen kuitenkin tyytyväinen, että se oli olemassa, koska se avasi silmäni nonelle asialle. Ex-mieheni kanssa olen hyvissä väleissä ja molemmat olemme löytäneet suhteen, jossa olemme nykyään onnellisia. Itseni kanssa jouduin tekemään paljon töitä, että pystyin olemaan armollinen itselleni ja lopettamaan itseni soimaamisen suhteesta. Todella pahan moraalisen morkkiksen aiheutin itselleni, ja minusta se on ihan oikein itselleni. Jouduin miettimään elämäni ja arvoni täysin uudesta näkökulmasta. 

Mun suhde pelasti mun avioliiton. Avasi mun silmät sille mitä olin heittämässä pois. Olen kiitollinen tästä kokemuksesta.

Moni ajattelee, mitä hyötyä, onnea ja iloa siitä syrjähypystä on seurannut itselle. Usein liitto on ainakin omasta mieletä kuollut. Olisi kiinnostavaa kuulla se tonen puoli tarinasta ja jos lapset ovat isompia, se kolmaskin puoli tarinasta. Vasta sitten todella tiedämme, syntyikö siitä syrjähypystä jotain muuta hyvää ja kaunista kuin yhden ihmisen itsekkäiden tarpeiden tyydytys.

Tapaan työssäni lapsia, joilla on rikkinäiset perheet ja vakuutan, etten yhdeltäkään ole kuullut, että vanhempien ero olisi poikinut jotain kaunista ja hyvää. En edes siltä, joka eli väkivaltaisessa perheessä vuosia, vaikka ero olikin tarpeellinen turvallisuuden kannalta. Nyt on iso huoli tästä väkivaltaiseta vanhemmasta, suru äidin uuden onnen takia ja uusperhehelvetti, jossa kukaan ei muista sitä isoa lasta.

Vaikein tilanne on lapsilla, joiden vanhemmista toinen on pettänyt. Sitä pettymystä ei pysty näyttämään omalle vanhemmalle ja traumat siirtyvät omiin parisuhteisiin.

Koko keskustelu osn nyt samaa tasoa kuin kysyisi varkaalta, kannattiko, kun hän elää varastetuilla rahoilla hankkimassaan omakotitalossa. Kannatti varmaan, mutta ei se tee tekoa oikeaksi, vaikka siitä itse hyötyikin, varkauden kohde ei takuulla luota häneen ja muutkin ehkä aavistelevat ja epäilevät toisen luotettavuutta.

Minulla kokemusta tälläisestä... Syrjähyppy oli ihanaa huumaa, joka täytti sydämeni, sain kaivattua huomiota. Homma meni kuitenkin sille tasolle, että jouduin luopumaan tästä miehestä (kaverini kertoi miehelleni suhteestani sanoilla "olen rakastunut toiseen mieheen", joka todellakaan ei pitänyt paikkaansa, olin rakastunut huomioon jota sain toiselta mieheltä). Mies kun kuuli asiasta hän halusi jutella kanssani ja selitin hänelle tilanteen, kaipuuni hellyyteen oli ajanut minut tähän, johon olin mieheltäni monta kertaa pyytänyt huomiota. Tämän seurauksena mieheni on ollut aivan ihana, huomaavainen, rakastava mies, jolta hellyyttä ei puutu ♥ Pettämisestäni on nyt 6 vuotta aikaa. Toisen miehen pudottaminen kelkasta ei ollut minulle vaikeaa, rinnallani oli mies nyt jota rakastan valtavasti, joka antaa huomiotakin ♥