Te jotka olette olleet yhdessä yli 10 vuotta..tunnetteko himoa puolisoanne kohtaan?

Olemme tavanneet 14-vuotiaina rippikoulussa, nyt olemme reilu 30vee, neljä lasta ja viides tulossa..

Asioita oppii koko ajan toisesta ihmisestä ja eihän seksistä tiennyt alle 20v mitään.. Nyt on ne oppivuodet käsillä.. kunhan vaan jaksaisi, kun talvi ja raskaus väsyttää... Mutta kyllä sitä himoa riittää, täytyy nähdä vaivaa suhteen eteen, jotta homma toimii ja jaksaa toiset 10v ja taas ja taas

sieltä se aina jostain tulee.

tässä vaiheessa on niin helppoa, kun tietää mistä toinen tykkää ja saa vain heittää aivot narikkaan ja antaa nimenomaan sen himon kuljettaa.

Seksi on ihanaa meidän välillä ja kipinää on ihan samalla tavalla kuin alussakin. Lapsia on, joten enää ei voi olla niin spontaanisti kuin alussa, mutta kemiat pelaa. Sovimme ainakin sillä tasolla todella hyvin yhteen.

Väitän, että kukaan ei enää vuosien suhteen jälkeen saa väristyksiä toisen ulkonäöstä. Sen sijaan voi hyvinkin saada väristyksiä seksin ajatuksesta ja siitä, että toista katsomalla alkaa ajatella: kohta mennään rakastelemaan.

Silloin kun miehellä on tietynlaiset vaatteet, joista tykkään tosi paljon, juuri oikeanpituinen parransänki ja hän on muutenkin hyväntuulinen, niin silloin tulee välillä semmoinen väristys että! Eikä liity pelkästään seksin ajatukseen, vaan siihen ulkonäköönkin. Tosin tuo tietynlainen parransänki voi kyllä herättää himon minussa melkein ketä vain mukiinmenevää miestä kohtaan ;)

Väristyksiä tulee siis välillä myös esim työkavereista, eikä siinä mielestäni ole mitään pahaa. Tuo vain lisäväriä elämään ja lisää haluja kotonakin.

Itselläni oli juuri 3 kuukautta, jolloin ei tehnyt tippaakaan mieli seksiä. Tuon ajan käytin NuvaRing ehkäisyrengasta. Lopetin sen ja heti palasivat halut entistä ehompina! Ja seksi maistuu molemmille, koko ajan on parantunut suhteen aikana.

Siis naiset HUOM!!!: Kannattaa kokeilla myös taukoa hormonien käytössä, jos halut ovat vähissä!!!

t. 14v yhdessä, 2 pientä lasta

Ei himota eikä ole intohimoa... Yhdessä 15 vuotta ja lapsiakin on. Seksi tuntuu minusta yhdentekevälle ja turhalle. Miljoona muuta asiaa vetää voiton siitä.

Olisi ihanaa, jos olisi väristyksiä ja intohimoa, mutta minkäs teet. Suhde on muuten ok ja seksiäkin siis harrastetaan, mutta en tunne saavani siitä yhtään mitään. Muuta kuin mieheni tyytyväiseksi...

arki vie halut tehokkaasti. 2 lasta ja molemmat allergisia ja astmaattisia, nukkuvat huonosti. Univelkaa on kertynyt 5:n vuoden ajalta, illalla ensimmäinen asia mielessä on; äkkiä nukkumaan. Seksiä ehkä parin viikon välein. Paljon enemmän haluttais mutta ei jaksa. Toivottavasti tilanne paranee pian.

M-O-I-H..

H-I-M..

O-H-I-M-O?



Elikäs näin meillä, himo on jäänyt sinne rakastumisen asteelle, nyt tilalla rakastaminen ja himoa en tunne lähes koskaan. Joskus voi kyllä p*nettaa ja silloin himottaa, mutta toisen katselusta ei kipinät sinkoile kun 10 vuotta samaa naama on nähnyt.

eikä himota enää. Mies sen verran vihjaillut liian suuresta rasvamäärästä kehossani ja kertonut kuinka häntä suorastaan oksettaa kaikki läski... Itsetunto meni ja samalla halut :( Synnytyslaitoksella jo tokas, että nythän voitkin jo ruveta treenaamaan :( Enkä siis todellakaan ole läski tai edes vähääkään pyöreä. Kaikki vaan pitäisi olla täyttä lihasta :/

Tiedän tunteen.... Kaverini rakastui, kertoili siitä ihanasta tunteesta vatsanpohjassa..kaikesta vasta rakastuneitten jutuista.. Ja olin niiiin kateellinen! 11v yhteistä aikaa takana ja välillä mietin, että tunnenko enää koskaan sitä samaa huumaa kuin alussa. Rakastan kyllä miestäni kaikin puolin, seksikin himottaa ja on hyvää, mutta silti. Välillä tulee mieleen että tätäkö tämä nyt on, tasaista arkea. En silti vaihtaisi tai pettäisi, mutta ajatukset on joskus jossain, ehkä nuoruudessa..huoh..

Tiedän tunteen.... Kaverini rakastui, kertoili siitä ihanasta tunteesta vatsanpohjassa..kaikesta vasta rakastuneitten jutuista.. Ja olin niiiin kateellinen! 11v yhteistä aikaa takana ja välillä mietin, että tunnenko enää koskaan sitä samaa huumaa kuin alussa. Rakastan kyllä miestäni kaikin puolin, seksikin himottaa ja on hyvää, mutta silti. Välillä tulee mieleen että tätäkö tämä nyt on, tasaista arkea. En silti vaihtaisi tai pettäisi, mutta ajatukset on joskus jossain, ehkä nuoruudessa..huoh..

ap

ja yhessä oltu yli kymmenen vuotta. Edelleen seksiä viikossa vähintään 2 kertaa, useimmiten enemmänkin.

Lapsiakin on jo iso liuta.



t.vl-äiti

En vaan tunne sellaista fyysistä vetoa mieheen, jota haluaisin tuntea. Tulee just sellainen olo, että tätäkö tämä nyt sitten on koko loppuelämä.

Ehkä mulla on jokin ikäkriisi tässä kaiken lisäksi? Täytän 35-v...



ap

Näin ollen vielä 15 vuoden päästä on kehitettävää suhteessa ja rakkaus roihuaa välillä kovemmin kuin alkuaikoina koskaan.



Mä luulen, että se todellinen rakkaus löytyy vasta vuosien päästä, kun on oppinut kunnioittamaan puolisoaan ja kiintynyt häneen kunnolla. Se on odottamisen arvoista, paljon parempaa kuin alun huuma, täyttää sydämen ihan kokonaan. Me ollaan nyt tätä löytämässä :)

mut kai sitä ihminen kaipaa sitä intohimoakin...?

En tarkoita, että haluaisin elää aina alkuhuumassa. Enkä syytä pelkästään miestä, se on se arki joka tappaa kaiken erotiikan..ei ole aikaa, eikä energiaa. Mieluummin katsoo jotain hyvää tv-sarjaa kuin sekstailee. Tätä tämä nyt sitten on ja ei se varmaan helpota ainakaan vuosien saatossa, kun toisen tuntee läpikotaisin..

Ehkä mä vaan oon kyllästynyt.



ap

Mutta ollaan kyllä molemmat varsin eteenpäin pyrkiviä ja ailahtelevia ihmisiä. Ikää meilläkin noin 35v ja mies esim. tällä hetkellä taas opiskelee ja minä suunnittelen taas uuden työpaikan hankkimista ja ehkä lisäkoulutusta taas. Harrastamme paljon ja koko ajan kehitämme myös suhdettamme eteenpäin. Meillä ei onnistuisi vajota tuollaiseen "istutaan ja katotaan telkkaria" -vaiheeseen. Nyt kun lapset alkaa olla vähän isompia (nuorin kohta 5v) niin koko perheenkin kanssa voi tehdä kaikkea oikeasti aikuisiakin kehittävää. Ei ole missään nimessä tylsää ja intohimoa todellakin riittää :)



-61-

Tuo olin kuitenkin jolla myös pitkä tie takana, ja mutkainen, ja yhdessä onnellisesti edelleen. Tasaista ei ole.



-tuo joka väitti olevansa 61-

Mun mielestä seksi on vain parantunut suhteen syvenemisen myötä. Haluan miestäni, koska hän on fksu ja hauska, luotettava elämänkumppani (äly + huumorintaju = seksikästä). Hän tuntee minut paremmin kuin kukaan muu ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen.

Olemme olleet 12 v yhdessä ja meillä on 3 lasta.

mutta sitten on taas vastapainoksi kausia; jolloin ollaan kuin vastarakastuneita - ostellaan toisillemme pikkulahjoja, heitellään kevyttä flirttiä pitkin päivää, toisen ohi ei voi edes kulkea vähintäänkin hipaisematta ja voi sitä pakahduttavaa tunnetta kun lasten nukahdettua saa käpertyä toisen kainaloon rupattelemaan tai harrastamaan ihanan tyydyttävää seksiä...



Viime vuosi, erityisesti loppuvuosi oli raskas ja puuduttava, juuri sellainen harmaan arjen muodostama massa jossa ei erotu mitään kunnon vivahteita. Välit eivät olleet varsinaisesti tulehtuneet mutta ilmapiiri oli kireä eikä puoliso niin kamalasti kiinnostanut vaikka aina silloin tällöin sinänsä hyvää seksiä olikin. Vuodenvaihteessa saimme puhuttua välimme oikein kunnolla selviksi ja tehtiin pari isoa rankkaa ratkaisua. Ja siitä alkoi taas uusi vaihe.



Eli kyllä, tunnen todellakin himoa puolisoa kohtaan vielä näiden 11 vuoden jälkeenkin. Mutta jos olisit kysynyt pari kuukautta sitten, vastaus olisi toinen.

..mutta ne tunteet on haihtuneet ajat sitten. Yhteistä elämää takana 25v. Miehellä on kaikkea muuta tärkeämpää. Työ, harrastukset, ystävät. Ei kiinnosta enää vaimon himottaminen;) Minä olenkin luottanut vain itseeni jo vuosia koska olen intohimoinen nainen ja purkautuminen on minulle tärkeää. Omin käsin onneen, ei siinä muu auta kun miestä ei kiinnosta eikä innosta.



Enpä olisi uskonut 10v sitten.

mutta sitten on taas vastapainoksi kausia; jolloin ollaan kuin vastarakastuneita - ostellaan toisillemme pikkulahjoja, heitellään kevyttä flirttiä pitkin päivää, toisen ohi ei voi edes kulkea vähintäänkin hipaisematta ja voi sitä pakahduttavaa tunnetta kun lasten nukahdettua saa käpertyä toisen kainaloon rupattelemaan tai harrastamaan ihanan tyydyttävää seksiä... Viime vuosi, erityisesti loppuvuosi oli raskas ja puuduttava, juuri sellainen harmaan arjen muodostama massa jossa ei erotu mitään kunnon vivahteita. Välit eivät olleet varsinaisesti tulehtuneet mutta ilmapiiri oli kireä eikä puoliso niin kamalasti kiinnostanut vaikka aina silloin tällöin sinänsä hyvää seksiä olikin. Vuodenvaihteessa saimme puhuttua välimme oikein kunnolla selviksi ja tehtiin pari isoa rankkaa ratkaisua. Ja siitä alkoi taas uusi vaihe. Eli kyllä, tunnen todellakin himoa puolisoa kohtaan vielä näiden 11 vuoden jälkeenkin. Mutta jos olisit kysynyt pari kuukautta sitten, vastaus olisi toinen.

Elämä menee sykleittäin..

En tiedä, tulee sellainen fiilis näistä vastauksista että kaikki monta vuotta yhdessä olleet ovat kuin vastarakastuneita. Tämä vastaus pisti ajattelemaan ;)