Te jotka olette olleet yhdessä yli 10 vuotta..tunnetteko himoa puolisoanne kohtaan?

Muistaa vain ne hyvät jutut alkuajoista. Entäs se epävarmuus, kun ei voi olla varma jatkuuko suhde ja millainen toinen on pohjimmiltaan? Pelko siitä että jääkin yksin? Kaikki alun riidat ja epävarmuus ja toive siitä, että parisuhde jo vakiintuisi?



Ainakin minulla alku on aina ollut lähinnä tuota. Ihmisiä on erilaisia, mutta itse arvostan vakaata ja turvallista pitkää suhdetta!

...

Aloin miettiä, että tässäkö elämä on, eikö tosiaan muuta?

Elämä tuntui helkkarin tyhjältä ja oli mielettömän hankala olla, oli uskomatonta, että vain vuotta, paria aiemmin olin ollut täysin tyytyväinen elämääni ja mieheenkin. Luulen että niissä fiiliksissä on iso riski hakea jännitystä elämään muualta, lopettaa periaatteessa toiminut, mutta arkiseksi käynyt suhde. Jotkut sitten hakee haasteita muualta, työelämästä, alanvaihdosta, harrastuksista, matkoista, asuinpaikan vaihtamisesta tms.

Tuo vaihe meni kohdaltani ohi, joitakin muutoksia kävin läpi, mutta uusia tulee varmaan, sekä miehelle että minulle. Kliseisestihän puhutaan juuri kolmenkympin kriisistä ja esim. miehillä naureskellaan viidenkympin villityksille joissa etsitään uutta nuoruutta vaihtamalla puolisoa nuorempaan ja alkamalla leikkiä uudelleen nuorta perhettä, tai ainakin ostetaan se isoin moottoripyörä alle ja etsitään käsiin vanha kaveriporukka.

Ei elämä ole tasaista, nyt sulla on jokin etsikkoaika todennäköisesti.

mut kai sitä ihminen kaipaa sitä intohimoakin...?

En tarkoita, että haluaisin elää aina alkuhuumassa. Enkä syytä pelkästään miestä, se on se arki joka tappaa kaiken erotiikan..ei ole aikaa, eikä energiaa. Mieluummin katsoo jotain hyvää tv-sarjaa kuin sekstailee. Tätä tämä nyt sitten on ja ei se varmaan helpota ainakaan vuosien saatossa, kun toisen tuntee läpikotaisin..

Ehkä mä vaan oon kyllästynyt.

ap

on aivan ihana mies joka on minusta komea, ihana ja meillä synkkaa. Paitsi seksissä... Se on ollut alusta asti aika tavallista. Siis edes alussa sukat ei seksistä pyörineet jalassa ja intohimo ollut hullua. Rakastunut toki olin ja olen edelleen.



Minulla on kausia kun mietin että jospa vielä joskus joku... mutta oikeasti haluan vain mieheni. Jään sitten vaille sitä intohimoa. Seksi on tyydyttävää, mutta suoranaisesti en kiihotu miehestäni vaan seksistä, halusta saada seksiä ja erinäisistä mielikuvista.

seksihalut on ihan nollassa

Mies on edelleenkin värisyttävän hyvännäkönen mun silmään mutta en mä halua seksiä, jos siitä ajatuksesta tulee jotain väristyksiä niin lähinnä sellaisia että ei taas, joko nyt taas, justhan me viime kuussa.

tunteen, minkä toinen ihmisenä herättää. Väitän, että kukaan ei enää vuosien suhteen jälkeen saa väristyksiä toisen ulkonäöstä. Sen sijaan voi hyvinkin saada väristyksiä seksin ajatuksesta ja siitä, että toista katsomalla alkaa ajatella: kohta mennään rakastelemaan. Se siis on hiukan eri asia. Lopputulos on sama, mutta se tunne herää hiukan eri asiasta. Mitä tuohon syklittäisyyteen tulee, niin totta kai: kaikissa pitkissä suhteissa on hyviä ja huonoja kausia, älä sitä sure!

En jaksa lukea koko ketjua, mutta:



Vuosia takana 15, joista naimisissa kesällä 10.



Mun mielestä lasten jälkeen seksielämä on vaan parantunut! Ihan todella saatamme lauantaina salaa kiusata toisiamme koko päivän ja illalla sitten aivan mielettömän hyvää seksiä. Ei todellakaan sitä samaa aina. Paranee vanhetessa, kuten viini.



Meillä oli jossain vaiheessa ennen naimisiin menoa sellaisia toooodella pitkiä, yli 2 kk pätkiä, ettemme rakastelleet ollenkaan. Jotenkin masensi molempia koko tilanne, ei vaan viitsinyt eikä jaksanut, vaikka tilaisuus olisi ollut joka ilta. Nykyään taas rakastelemme joka viikonloppu. Kuulostaa joo ehkä tylsältä, mutta kolmen lapsen töissäkäyvän vanhemman näkökulmasta oikein nautinnollista ja ihanaa ja mikä parasta, molemmille sopiva tahti.



Mieheni matkustaa paljon ja välillä oikeasti kaipaan todella fyysisesti miestäni kotiin ja hmm... onneksi meillä on hyvät systeemit tämän kaipauksen tyydyttämiseen ;)

ja haluaa kokeilla uusia juttuja. Lähinnä se, miten sitä tuntee himoa vielä toista kohtaan kun ollaan oltu yhdessä iät ja ajat..



ap

En enää muista...



Yhteisiä vuosia takana 9.

En enää muista... Yhteisiä vuosia takana 9.

se tässä kiinnostaakin, eli onko sitä intohimoa enää jäljellä..? vai onko kaikki arkista...? jopa seksi? (jos sitä on, heh)

ap

toiseen, mies varmaan himoitsee mua edelleen

20 yhteistä vuotta 5 lasta

ja kuvittelen tilalle ritariässän. Saan helposti orgasmit ja himoan miestäni

Rakastamme molemmat seksiä ja haluamme SITÄ. Sitä kautta se himokin syttyy. Toki mieheni on ihana sängyssä, muttei hänen fyysinen olemuksensa enää samanlaista himoa tietenkään herätä kuin suhteen alussa. Siihenhän kuuluu olennaisena osana uutuuden viehätys ja -jännitys, eikä sellaista voi kukaan enää vuosien jälkeen tuntea.

Rakkautta kyllä tietenkin.

ja edelleen on haluja ja himoja : )

Edelleen aina silloin tällöin vatsanpohjasta nipistaa kun toista miettii.



Toinen tietää ja tuntee toisen niin hyvin, että vieraan kanssa ei varmasti jaksaisi enää koko hommaa alusta aloittaa.

Kyllä himoa on. Aina silloin tällöin sopivasti. Ei tietenkään samanlaista kuin ensimmäisen vuoden jatkuva, mutta eiköhän se aika samalla tasolla ole pysynyt kuin 11v yhdessäolon jälkeenkin.



Vaikka seksi olisikin sitä samaa, niin on silti niin ihaaaanaaaaa. Arvostan seksissäkin sitä luottamusta ja aika hyvin on oppinut mistä toinen pitää.



Meillä myös kolme lasta ja elämän ruuhkavuodet. Kun lepoa ja yhteistä muuten vaan oloaikaa olisi enemmän, niin seksi kukoistaisi vielä paremmin.

rakkaus katosi jonnekkin.

Mies joutui äskettäin työttömäksi. Hän muuttui ja nyt suhde käy kuumana. Rakastuin tuohon mieheen uudestaan. Olemme kuin kaksi teiniä :)

Työttömyys oli suhteen pelastus. Ajattelin jo vuosia eroa. Luojankiitos en eronnut!

Eikä ole kyllä himoja tai haluja, mutta syvää kumppanuutta, ymmärrystä ja läheisyyttä..



Oikeastaan en ole kyllä suurempaa intohimoa tuntenut koskaan omaa kuin muitakaan kohtaan.. Ei vaan taida olla mun juttu :D

ja 2 lasta.



Intohimosta en tiedä, mutta koskaan en ole tuntenut itseäni yksinäiseksi, huomioimme toisiamme suudelmilla, lahjoilla, yllätyksillä..



Vieläkin minusta tuntuu että mies himoitsee minua ja en epäile hänen rakkauttaan minua kohtaa.

Itse taas koen "ylpeyttä" siitä että rinnalla on noin ihana ja komea mies.



Toki myös riidellään välillä ja luonteiltamme olemme hyvinkin tulisia, jälkeenpäin toteamme molemmat kuinka "hulluja" olemme kun suutumme:)



Seksissä on sitä samaa himoa kuin alussakin, olenkin joskus miettinyt olenko omituinen kun en pysty edes ajattelemman seksiä kenenkään muun kanssa kuin mieheni..

Tuntee toisen jo niin hyvin, ettei tavallaan ole mitään uutta ja jännittävää. En tiedä ymmärtääkö kukaan..? Välillä oon kade, kun yh ystävä kertoo uusista miehistään ja miten kiihkeää on ollut :)



ap

takana yhteisiä vuosia 16 ja lapset 5v ja 9kk. Edelleen himottaa kyllä :-)