Onko imetys hyvän äidin mitta?
Pauliina Seppälä kertoo perjantaina 5.2. ilmestyvässä Vauvassa, miten epäonnistunut imetys jätti syyllisyyden.
Miltä tuntuu, jos imetys ei sujukaan?
Kommentit (99)
Ainakin niiden äitien mielestä, joilla imetys sujui hyvin ja maitoa riitti täysimetykseen vauvalle puolivuotiaaksi asti.
Tässäkään keskustelussa ei vaan vastata toimituksen esittämään kysymykseen, vaan kommentoitiin (ja syylistettiin) onko joku yrittänyt tarpeeksi vai ei....
ei ole imetysohjaajakoulutusta nimeksikään, joten itse en KOSKAAN MISSÄÄN TILANTEESSA luottaisi vain neuvolan neuvoihin. Ei siellä ole ruoka-aineallergioistakaan tietoa, ja siksi poikaamme sanottiin vain "kuivaihoiseksi, muuten hyvinvoivaksi" kun parin päivän päästä tuosta joutui sairaalaan vakavan allergiareaktion vuoksi.
Ja se "kuiva ihohan" oli visvainen, kauttaaltaan rikki ja tulehtunut.
T. 10
Ainakin niiden äitien mielestä, joilla imetys sujui hyvin ja maitoa riitti täysimetykseen vauvalle puolivuotiaaksi asti.
turha rueta noinkaan päin heti haukkumaan, jos ketjuun ilmestyy pari provoa... Itselläkin täysimetys onnistunut hyvin 3x, ja olen jopa *kauhistus* taaperoimettänyt, mutta ihan hyvin ymmärrän, että on tilanteita joissa on parempi antaa pullomaitoa. Ja tosiaan, ei ole äitiyden mitta, vaikka itsestäni onkin ollut mukava imettää.
hyvä äitiys tarkoittaa. Hyvä äitiys on kokonaisvaltainen asia. Kun lapsi on terve, iloinen, aktiivinen, saa rakkautta, lämpöä, läheisyttä ja hehkuu onnea, silloin äiti hoitanut oman roolinsa hyvin. Hyvä äitiys on myös kykyä järkevästi ajatella ja jäsentää toimintaansa. Jokaisen hyvän äiti on tasapainoinen ja osaa nauttia elämäntilanteestaan ja osaa itsekin kokea onnentunteita. Ainakin tätä keskustelupalstaa lukiessa tulee joskus tuntuu siltä että äidit vain suorittavat liikaa eivätkä ymmärrä nauttia elämästä ja pienistä hetkistä.
se on jokaisen oma asia imettääkö lastaan vai ei! Ei niissä lapsissa kukaan mitään eroa huomaa (koko ikänä)onko ollut rinta vai pulloruokinnassa!
että joillakin ihmisillä on niin helppo ja yksinkertainen elämä, että pystyy tekemään ongelman toisten ihmisten imetyksestä. Huomaa, että tällaisilla ihmisillä ei ole oikeita ongelmia ollut elämässään. Sen sijaan, että kerrottaisiin omia kokemuksia imettämisestä ja sen vaikutuksesta oman äitiyden kokemiseen, aletaan arvostella toisten toimia. Oikeaa hiekkalaatikkomeininkiä, vaikea uskoa, että tuollaista tekstiä tulee äidin näppikseltä.
Omalla kohdallani imetys ONNISTUI, vaikka en imettänyt suositusten mukaisesti. Vauva joutui vaikean synnytyksen ja kiireellisen sektion jälkeen teholle, jossa vietti elämänsä ensimmäiset päivät. Itse pumppasin maitoa pumpulla, mutta maito ei kunnolla noussut, eikä se koskaan riittänytkään ainoaksi ravinnoksi vauvallemme. Meille oli itsestään selvää tämän takia, että vauva saa rintamaidon ohella korviketta, ja tällä reseptillä on kasvanut terve ja toimelias poika. Osittaisimetin vuoden verran ja olen erittäin tyytyväinen onnistuneeseen imetykseeni.
Jos joku kokee, että olen epäonnistunut, niin se ongelma on vain hänen korviensa välissä.
Elämä opettaa, tässäkin asiassa.
Vai imettämättömyys tekee huonon äidin? Tajuatteko ollenkaan, millaisissa oloissa lapsia elää? Minusta tärkeimpiä asioita mm. on, onko lapsen elämä ONNELLISTA ja TURVALLISTA. Ruokintatapa ei siihen vaikuta. Vaikka kuinka suoritatte imetykset täydellisesti, ette välttämättä ole mukavia, rentoja, hauskoja äitejä, joiden lapset on onnellisia. Se, että teidän tissit tuottaa maitoa kuin meijerit, ei tee teistä yksinään hyvää äitiä. Eikä se, jos joku ei ole imettänyt, tee hänestä huonoa äitiä. Hänen lapsensa voi olla silti hyvin tasapainoinen ja onnellinen.
t. Refluksivauvan äiti, joka todella itsekkäästi lopetti imetyksen vauvan ollessa 4kk, koska ei enää jaksanut imettää tunnin välein puolta tuntia 24/7.
että joillakin ihmisillä on niin helppo ja yksinkertainen elämä, että pystyy tekemään ongelman toisten ihmisten imetyksestä. Huomaa, että tällaisilla ihmisillä ei ole oikeita ongelmia ollut elämässään. Sen sijaan, että kerrottaisiin omia kokemuksia imettämisestä ja sen vaikutuksesta oman äitiyden kokemiseen, aletaan arvostella toisten toimia. Oikeaa hiekkalaatikkomeininkiä, vaikea uskoa, että tuollaista tekstiä tulee äidin näppikseltä. Omalla kohdallani imetys ONNISTUI, vaikka en imettänyt suositusten mukaisesti. Vauva joutui vaikean synnytyksen ja kiireellisen sektion jälkeen teholle, jossa vietti elämänsä ensimmäiset päivät. Itse pumppasin maitoa pumpulla, mutta maito ei kunnolla noussut, eikä se koskaan riittänytkään ainoaksi ravinnoksi vauvallemme. Meille oli itsestään selvää tämän takia, että vauva saa rintamaidon ohella korviketta, ja tällä reseptillä on kasvanut terve ja toimelias poika. Osittaisimetin vuoden verran ja olen erittäin tyytyväinen onnistuneeseen imetykseeni. Jos joku kokee, että olen epäonnistunut, niin se ongelma on vain hänen korviensa välissä. Elämä opettaa, tässäkin asiassa.
koska en halunnut/viitsinyt. Eipä se mua enää hetkauta suuntaan tai toiseen.
Oikeasti tärkeintä on pitää huolta lapsestaan, niin tekee hyvä äiti - imetti tai ei. Jokainen äiti itse tietää tekeekö parhaansa ja kaikkensa, joten hyvää äitiyttä ei voi määritellä kukaan muu kuin äiti itse. Tapaukset, joissa lapsi oikeasti jätetään heitteille, ovat sitten erikseen, koska äidissä on jotakin vikaa silloin.
Mutta ulkopuoliset määrittävät hyvää äitiyttä usein ulkoisista tekijöistä käsin. Tällaisia ovat imetys, lapsen vaatteet, äidin ulkonäkö, lapsen hoitojärjestelyt jne. Onhan se tälläkin palstalla huomattu, että teet niin tai näin, aina se on väärinpäin jonkun mielestä.
Minä en imettänyt esikoistani, ja olin kuulemma huono äiti, kun en sitä tehnyt. En osannut enkä saanut apua ja tukea, jota olisin tarvinnut. Minä myös palasin opiskeluihin/töihin esikoiseni ollessa 9kk, ja mieheni jäi kotiin hoitovapaalle. Olin kuulemma taas huono äiti, koska palasin työelämään lapseni ollessa niin pieni. Lisäksi olin nuori ja typerä, ja siksi huono äiti, kun käytin kestovaippoja, muiden vanhoja vauvan vaatteita ja tarvikkeita, en juuri pitänyt huolta itsestäni ja laihduin alipainoiseksi. Esikoisellani oli koliikki ja monen moisia vaivoja, ja jouduin valvomaan ensimmäiset puoli vuotta käytännössä kaikki yöt. Taas olin huono äiti, kun nukuin päivällä, enkä siivonnut ja laittanut ruokaa, en passannut miestäni ja "pakotin" hänet osallistumaan vauvan hoitoon.
Toista lastani olen nyt imettänyt 10kk, eikä tämäkään ole hyvä. Jatkuvasti kysellään, koska aion lopettaa, aionko imettää kouluikään asti. Imetyksen katsotaan sitovan minut täysin vauvan hoitoon, joten en kuulemma anna miehelleni mahdollisuutta osallistua siihen ja olen kuulemma liian kiinnittynyt vauvaani. Jäin vähän aikaa sitten hoitovapaalle, ja sitäkin arvostellaan - kauanko aion "loisia kotona miehen elätettävänä?" Kuopukseni on ns. helppo vauva, ja olen oikeasti saanut nukkua yöni hyvin jo monta kuukautta, joten jaksan siivota, tehdä ruokaa, pitää kodin kunnossa, harrastaa ja käydä lasten kanssa vaikka missä, sekä huolehtia itsestäni. Nyt olenkin "suorittaja" ja "perfektionisti", joka kuulemma uupuu kohta täysin. Lisäksi olen itsekeskeinen, koska pidän itsestäni huolta, aikahan on pois lapsiltani.
että ei ne vauvat ennenkään nälkään kuolleet vaikka äidiltä maitoa ei olisi tullutkaan...
en usko että monikaan 15-20v kiittää että oletpa äiti todella hyvä äiti kun imetit taaperoksi asti, eiköhän se hyvä äitiys tule jostain muualta kuin tissistä
Olenkos mää sitte huonosti hyvä äiti vaiko hyvä huonosti äiti? Ykkönen jäi tissittä lähes kokonaan vain koska luovutin ja koskaan ei ole juurikaan sairastellut. Kakkosen taas imetin täysin 5kk ja jatkoin vielä vuoden ikään, mutta sairasteluja on ollut enempi. Mutta molemmat ovat kasvaneet ja kehittyneet oikein hyvin ja jopa paremmin (neuvolakäyriä lukien). Käyrät pomppii taivaissa. On siinä meillä tosi äitejä neuvomaan kasvatuksessa!!! Jos lapsi voi hyvin ja äiti voi hyvin, imettää tai ei, niin eikös silloin oo kaikki paremmin kuin hyvin. Mää teen just niinku ite parhaimmaks katon, siinä en tarvii lääkäriä tai virkamiestä. Lääkäriä pyydän kun korvaan sattuu ja virkamiehen jos naapuria sattuu, muu menee maalaisjärjellä. :)
vuorovaikutussuhteen lapsen ja äidin välille - sellaista läheisyyttä ei pullolapsi saa koskaan.
On äitejä jotka ovat kylmiä ja etäisiä ja uskon että heiltä ei imetys onnistu.
Lisäksi on äitejä jotka ovat itsekkäitä, eräs tuttuni ei vaan pitänyt imetyksestä ja lopetti imetyksen heti laitokselta kotiuduttuaan ja sama kaikkien lastensa kohdalla. "Nortti" maistui raskaus- ja imetysaikana.
Imetyksen onnistumiseen voi vaikuttaa omalla asenteella, äiti huolehtii ravinnostaan ja etenkin veden juonnistaan.
Yksi iso lasillinen vettä ennen imetystä ja toinen imetyksen jälkeen, tämän kun muistaa ruokailujen lisäksi ei maidosta tule pulaa.
Ostin kyllä varalta kaappiin Tuttelia raskauden loppuvaiheessa joka antoi "turvaa" jos maito olisi ehtynyt.
kolmen äiti
Antaako neuvola ja sairaala tosiaan tuollaisia lausuntoja?? Miten lapsellesi olisi käynty muutama vuosista sitten, kun ei ollut muuta ruokaa? Ja tosiaan, vauvan suuhun saa nännin oikeaan paikkaan kun opettelee sitä kerta toisensa jälkeen esim imetystukihenkilön kanssa. Aivan uskomatonta.
koska en ole imettänyt lapsiani.4 lasta olen tehnyt.ekaa yritin imettää tuloksetta.koskaan mulla ei noussut maito rintoihin.asiaa tutkittiin ja ei nouse rintoihin.sain lääkettä joka pitäisi nostaa maidon rintaan.tuloksetta söin lääkettä viikon.sama homma toisen vauvan syntymän jälkeen.koskaan ei ole tullut maitoa minun rinnoista.ei tipan tippaa vaikka pumpattiin ja koitettiin vaikka mitä.
itse halusin imettää ja tehtiin töitä sen eteen mutta ei.
tämä tekee ilmeisesti minusta huonon äidin kun lapseni ei koskaan ole saanut rintamaitoa minulta.sairaalassa tosin saivat luovutettua maitoa.
kaikki on syötetty sitten pullolla.
ihan normaaleita noista muksuista on kasvanut.
Pauliina Seppälä kertoo perjantaina 5.2. ilmestyvässä Vauvassa, miten epäonnistunut imetys jätti syyllisyyden.
Miltä tuntuu, jos imetys ei sujukaan?
imetys ei onnistunut,mutta en ollut moksiskaan. en masentunut eikä tuntunut pahalta. entä sitten?? sitä varten ne vastikkeet on tehty!
Tännehän ovat vastanneet vain ne katkerat epäonnistujat, jotka sitten huutavat, miten ovat hyviä äitejä muuten. Imetyksen lopettamisesta on tehty ihan liian helppoa, sillä luki mitä tahansa tutkimusta, niin äidinmaito on lapselle järisyttävän paljon parempaa kuin mikään korvike. Siksipä niitä korvikkeiksi sanotaankin. Tottakai jos maitoa ei kertakaikkiaan tule, täytyy turvautua korvikkeisiin. Harva ymmärtää että sitä imetystä täytyy harjoitella jopa pari kuukautta, eikä viikkoa ja antaa periksi. Miksiköhän Suomessa on muuten maailman terveimpiin kuuluvat vauvat, ja sairaimpiin kuuluvat yli 5-vuotiaat. Ja tarkoitan nyt nimenomaan elintasosairauksia. Äidinmaito on muutakin kuin vain ravintoa.
Itse imetin tasan 2.5 kuukautta poikaani, imetys takkus heti alusta pitäen. Poika oli pieni syntyissään eikä osannut imeä ollenkaan, sairaalassa ollessamme sain neuvoja imetyksen suhteen ja sitä harjoiteltiin kovasti. Mutta kotona se ei lähtenyt sujuakseen, imetys onnistui vain rintakumin avulla. 2.5 kuukautta jaksoin taistella, sitten annoin periksi. Omat voimavarat oli vähissä, joten en jatkanut enää imetystä. Ja muutenkin poikamme sai oman maidon lisänä korviketta, koska oli niin pieni.
Mutta en koe olevani huono äiti, surin imetyksen lopettamista tosi paljon. Mietin olisinko voinut vielä yrittää, mutta tulin siihen tulokseen et lopettaminen oli kaikille oikea päätös.
mutta en tajua noita naisia, jotka eivät ymmärrä, että jollain imettäminen ei vain onnistu. Itselläni on se ongelma, että tämä kolmas vauvani (7 kk) tappelee pullon kanssa, ja minun pitäisi lopettaa imetys ja aloittaa migreenin estolääkitys. Olen huono äiti tuon migreenin kanssa aina välillä nimittäin.