Onko imetys hyvän äidin mitta?
Pauliina Seppälä kertoo perjantaina 5.2. ilmestyvässä Vauvassa, miten epäonnistunut imetys jätti syyllisyyden.
Miltä tuntuu, jos imetys ei sujukaan?
Kommentit (99)
silti tarpeeksi? Kysymyksessä on herumisrefleksi, jonka oksitosiini käynnistää. Oksitosiinia ei erity, jos äiti on ahdistunut/väsynyt ja tällöin heruminen estyy, vaikka äiti tekisi kaikkensa. Etenkin äidin stressaaminen asiasta pahentaa tilannetta. Ja etenkin, jos äiti epäilee maidonriittävyyttä, monesti stressi pahenee entisestään ja kierre on valmis. Pumppasitko maitoa lapsen levätessä? Annoitko myös rintaa aina lapsentahtisesti?
Sosiaalinen tuki on myös tärkeää! Täytyy olla läheisiä, jotka voivat auttaa kotitöissä jne.
Nämä ovat todella monimutkaisia juttuja, miksi herumista ei tarpeeksi tapahdu, eikä siitä yksinomaan äitiä voi syyttää. Ja joskus on parempi, että jos imettäminen tuottaa tuskaa niin, että äiti vain stressaantuu, ei se liene tarkoituksenmukaista. Tällöinkin kuitenkin tulee käyttää harkintaa.
Ei ole rinnan rakenteesta kiinni, keneltä maitoa minkäkin verran tulee.
On se nyt kumma, kun pitää tuomita muita naisia sillä perusteella, imettikö vai ei. Tässä alkaa väkisinkin miettiä, onko omassa äitiydessänne jotain pahasti vialla, jos mittaatte sitä vain imetyksen turvin? Jääkö teidän lapsenne sitten mahdollisesti paitsi kaikesta muusta, kun keskitytte vain imetyksen onnistumiseen? Kaikenlaisten asioiden väkipakolla yrittäminen ei ole kenellekään hyvästä, ei edes vastasyntyneelle vauvalle, koska äidin paineet/stressi tuskin jää heijastumatta myös lapseen.
On myös äitejä, joiden vauva ei jaksa imeä maidon noustessa (on esimerkiksi niin huonokuntoinen) ja täten lasta syötetään esim. ensin nenämahaletkusta ja myöhemmin pullosta mm. tehovalvonnassa. Terveenä ja hyväkuntoisena syntyneiden lasten vanhemmat tuskin ajattelevat, että on toinenkin vaihtoehto aloittaa elämänsä kuin terveenä kymmenen pisteen lapsena. On kummallista, että juuri nämä äidit, joilla ei ole ollutkaan minkäänlaisia ongelmia lapsen terveyden/imetyksen, yms. suhtein, syyllistävät eniten sairaiden/heikkokuntoisten/imetyksessä epäonnistuneiden lasten äitejä.
Oletteko miettineet, miltä teistä tuntuisi, jos ette olisikaan saaneet alatiesynnytyksessä lasta rinnallenne, saati sitten edes kunnolla nähdä vilausta lapsestanne, kun lapsi jo kiidätettäisiin pois?!? Miltä teistä tuntuisi, jos lapsenne syntyisi siniharmaana, eikä edes alkaisi hengittää ilman raskasta elvytystä heti syntymän jälkeen? Miltä teistä tuntuisi, jos ei olisi varmaa, onko lapsenne saanut hapenvajauksen ja sen seurauksena aivovaurion? Miltä teistä tuntuisi syöttää lastanne nenämahaletkun kautta ensimmäiset viikot? Ajattelisitteko todella siinä tilanteessa vain imetyksen onnistumista ja mittaisitte äitiyttänne sen kautta? Todellako? Enpä usko.
Nimim. 4 pisteen vauva
Todella onnellinen epäonnistunut imettäjä ja ihanan tytön äiti.
Onko toimitus ihan sekaisin? Ettekö tajua, että tällaisilla kyselyillä vaan lisäätte äitien paineita?
vai toimitusko se täällä aina päivät läpeensä provoileekin? Nyt se selitys taisikin tulla...
taso siellä toimituksessa, kun nettipalstojen perusteella ne juttunne teette. En ole koskaan ostanut lehteänne, käynyt vain tällä palstalla. Nyt jää lehdet kyllä lukematta.
Hävettääkö teitä edes?
silti tarpeeksi? Kysymyksessä on herumisrefleksi, jonka oksitosiini käynnistää. Oksitosiinia ei erity, jos äiti on ahdistunut/väsynyt ja tällöin heruminen estyy, vaikka äiti tekisi kaikkensa. Etenkin äidin stressaaminen asiasta pahentaa tilannetta. Ja etenkin, jos äiti epäilee maidonriittävyyttä, monesti stressi pahenee entisestään ja kierre on valmis. Pumppasitko maitoa lapsen levätessä? Annoitko myös rintaa aina lapsentahtisesti?
Tarkoitin tosiaan, että maitoa ei tullut koskaan tarpeeksi. Heruminen alkoi, tunsin sen, mutta lapsi ei siltikään saanut tarpeekseen maitoa. Huomasin kyllä stressin vaikuttavan asiaan, ja koitin kovasti pitää stressin loitolla. Pumppasin maitoa ja annoin lapsentahtisesti rintaa.
On varmasti hyvällä tarkoituksella sanottu tuo stressi-asia, mutta todellakin huoli lapsen voinnista kasvoi kun neuvolassa huomattiin painon kasvun huolestuttava pienentyminen. En ole hermoheikko, vaan tilanne oli semmoinen.
Sosiaalinen tuki on myös tärkeää! Täytyy olla läheisiä, jotka voivat auttaa kotitöissä jne.
Nämä ovat todella monimutkaisia juttuja, miksi herumista ei tarpeeksi tapahdu, eikä siitä yksinomaan äitiä voi syyttää. Ja joskus on parempi, että jos imettäminen tuottaa tuskaa niin, että äiti vain stressaantuu, ei se liene tarkoituksenmukaista. Tällöinkin kuitenkin tulee käyttää harkintaa.
Ei ole rinnan rakenteesta kiinni, keneltä maitoa minkäkin verran tulee.
Rinnan rakenteella on myös merkitystä kyllä, tai niin minulle on ainakin kerrottu. Rinnan koosta sitä ei voi päätellä.
Mutta omalla kohdallani todennäköinen syy löytyi lopulta: minulla on monirakkulaiset munasarjat ja joillakin äideillä se hidastaa ja vähentää maidontuotantoa, lisäksi sairastamani raskausdiabetes on ehkä myös hidastanut erityisesti maidonnousua alussa (vei viikon). Voi toki olla, että oikealla tuella erityisesti imetyksen alussa olisin saanut maidon tulon riittäväksi, mutta en toisaalta osaa enää keksiä mitä olisin voinut tehdä enemmän.
On kilttiä, kun ihmiset aina ehdottelevat kaikkea "kokeilitko tätä entä tätä, mites teitkö näin", mutta ihan oikeasti ainut asia mitä en kokeillut oli sähköpumpulla tasaisesti pumppaaminen.
Olen samaa mieltä kanssasi, joskus imetys voi haitata elämää niin paljon että kaikki ovat onnellisempia ilman sitä. Näin itselläni kävi. Sain raskauden jälkeistä masennusta mittaavasta testistä huolestuttavia lukemia, ja tiesin niiden johtuvan imetyksestä kokemastani stressistä ja huolesta joka siinä 3kk pintaan oli jo tosi suurta. Havahduin testin tekemisestä niin, että tajusin olevan parempi etten jatka ahdistumista enää. Päätin osaimettää hyvällä mielellä niin kauan kuin se onnistuisi, antaa pulloa aina kun lapsi tarvitsee. Sitten kuitenkin oma sairastuminen vähensi maitoa entisestään ja imetys jäi.
Harmi imetyksen loppumisesta tuntuu vieläkin. Sen varmasti huomaa, kun kerran tännekin paasaan romaaneja. :D Olen silti tyytyväinen tilanteeseemme nyt, ja olen onnellinen äiti. Jaksan iloita pienistä asioista arjessa ja puuhata kaikkea lapseni kanssa. Tämä on sitä vauva-arkea jota on ihanaa elää.
66
yritin tosissani imettää 7 viikkoa mutta maito ei vaan riittänyt.poika on nytten 2,5 kk ja saa pelkästään korviketta. sekin on varmasti totta että lapsi tottuu pulloon mutta onko se lapselle hyväksi jos ei saa tarpeeksi ravintoa. minä ainakin olen sitä mieltä että mielummin pullolla onnellinen ja iloinen lapsi kuin rintaruokinnalla itkuinen ja surkea lapsi. itkettää kyllä välillä vieläkin kun ei onnistunut imettämisessä ja kyllä ihmiset osaavat julmasti siitäkin humauttaa. aina ei kuitenkaan ole laiskuudesta kiinni. ottaa päähän kommentit että ei voi myöntää että on antanut liian herkästi pulloa. ja sekin vielä että ei kannattais tuomita ennen kuin tietää faktat. minä en ainakaan kerro ihmisille mikä loppupelissä oli taustana että epäonnistuin imettämisessä. poitsu on ihan sika ihana ja kiintynyt mammaan vaikka ei rintaa saakkaan.
Omalla tilanne se että kuukautiset alkoivat 2,5kk tytön syntymästä ja maidon tulo loppui lähes kuin seinään. Ja voin vannoa että ärsykkeen puutetta ei ollut, kun ei tule niin ei tule. Aluksi olinkin todella masentunut asiasta mutta nyttemmin (tyttö nyt n. 9kk) olen asian mieltänyt niin että parempi se pullo kuitenkin on kuin nälkäkuolema. Edelleenkään en kuitenkaan ehdon tahdon ihmisille asiaa mainosta, vain lähipiiri tietää todellisen tilanteen. Jonkinmoista syyllisyyttä siis varmaan vieläkin kannan.
Pikemminkin asia on toisinpäin. Imettämistä pitää hävetä. Pulloruokinta kerhossa on ok, mutta imetystä paheksutaan, vaikka äidinmaito on luonnollista ravintoa.
Ekan lapsen kanssa yritin taistella imetyksen kanssa. Se oli painajaista minulle ja varmaan lapsellekin. Onneksi tajusin ajoissa siirtyä korvikkeeseen. Lähipiirin, miehen mukaanlukien, negatiivinen suhtautuminen korvikkeeseen, ajoi syvään synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Kakkosen kanssa en edes yrittänyt imettämistä, vaan jo laitoksella aloitettiin korvikkeet. Osaston henkilökunta suhtautui asiaan positiivisesti. Minäkin voin henkisesti paremmin.
on tasapainoinen, onnellinen lapsi, joka tuntee päivittäisessä elämässään turvallisuudentunnetta. Näiden perustusten rakentamisella ei ole mitään tekemistä imettämisen kanssa.
Olet varmasti tehnyt parhaasi, eikä stressaamiselleen meistä kukaan voi mitään, ei ollut tarkoitus sinua sen suhteen syyllistää, enkä edes ajatellut missään vaiheessa, että olisit jotenkin hermoheikko. On totta, että raskausdiabetes ja monirakkulaiset munasarjat vaikuttavat siihen miten maitoa nousee.
Prolaktiinihormoni ylläpitää maidoneritystä. sitä erittyy aivolisäkkeen etulohkosta, ja sen erityksen käynnistää vauvan imu. se pysyy korkeana, kun vauva imee tehokkaasti ja lapsentahtisesti, eli silloin kun haluaa ja niin pitkään kuin haluaa. Varsinkin aluksi syöttövälit ovat tiheät ja imetyskerrat pitkiä.
Oksitosiini taas erittyy aivolisäkkeen takalohkosta, ja se saa aikaan maidon virtaamis- eli herumisrefleksin. Oksitosiinia ja maitoa voi alkaa erittyä, kun äiti kuulee vauvan itkun tai ajattelee häntä. Oksitosiinin eritys ja siten herumisrefleksi ovat herkkiä stressille, väsymykselle ja mielipahalle. Rentoutuminen puolestaan auttaa herumista. Voi olla hyvinkin, että masennuksesi on vaikuttanut myös imetykseesi, eikä toisin päin?
Erittäin tärkeää oksitosiinille ja imetykselle on usko omiin rintoihin ja imetyskykyyn, sekä suojautuminen asiattomalta arvostelulta. Tieto ja imetystuki auttavat välillisesti myös rentoutumista. Maito ei voi loppua yhtäkkisesti, mutta herumisrefleksi saattaa häiriintyä esimerkiksi stressin vuoksi. Silloin maitoa on, mutta se ei lähde liikkeelle.
vatvottu täällä jo aika paljon ja tappeluksi aina menee. Imettävät äidit teilaavat ei imettävien mielipideet ja syyllistävät heitä. Kuitenkin on muistettava, että jokainen äiti ja vauva on erilainen ja imetys ei aina vaan jostain syystä onnistu.
Mutta vaikka henkilökohtaisesti joku olisikin sitä mieltä, että on, niin ei sitä sovi ainakaan sanoa ääneen, ettei kukaan pahoita mieltään.
...eli jos imetys (tai imetyshormonit) syystä tai toisesta kiristää pinnaa, parempi lopettaa.
mutta se on, että tekee kaikkensa imetyksen onnistumiseksi. Eli hakee kaiken mahdollisen avun, jotta imetys onnistuisi lähtien synnytyssairaalasta, imetystukilistalta sekä imetystukiryhmistä. Sitten jos on kaikkensa tehnyt ja imetys ei onnistu, voi hyvällä omalla tunnolla siirtyä korvikeruokintaan.
Imetys on yksi toimi äitiydessä kuten kakkapyllyn pesu tai nukkumaan laittaminen.
Hyvän äitiyden mitta on lapsen rakastaminen, ruokkiminen ja huolehtiminen muistakin perustarpeista. Mitä tuo paketti pitää sisällään, onkin sitten yhtä yksilöllistä kuin on äitejäkin ja lapsia.
Imettääkö joku tai ei on yhtä merkityksetöntä kuin se aloittaako kiinteät 1,2,3,4,5,6,7,8,9 kk:n iässä.
Se noudattaako kirjaimellisesti Neuvolan suosituksia on yhtä merkityksetöntä.
Lapsia on ollut aina, ohjeista ja suosituksista huolimatta!
Ja tuo "pitää yrittää KAIKKENSA imetyksen onnistumiseksi, että voi hyvällä omallatunnolla luovuttaa..."
Hyvä hyvä, yritä sinä vaan hampaat irvessä kaikkesi. Ethän tee tekojasi edes rakkaudesta lapseesi vaan pönkittääksesi omaa epävarmuuttasi äitiydestä ja ettei kenelläkään vain ole koskaan mitään sanomista ettet olisi kaikkeasi yrittänyt.
Luuletteko te, hyvät äidit, että lapsenne vaikkapa 80 vuotisen elämän ajalla on todellakin merkitystä sillä, mitä hän on syönyt ensimmäisten 3-6 kuukauden aikana? Elette nyt myrkkyjä tai pelkästään roskaruokaa syötä, niin ei ole..
Olet varmasti tehnyt parhaasi, eikä stressaamiselleen meistä kukaan voi mitään, ei ollut tarkoitus sinua sen suhteen syyllistää, enkä edes ajatellut missään vaiheessa, että olisit jotenkin hermoheikko. On totta, että raskausdiabetes ja monirakkulaiset munasarjat vaikuttavat siihen miten maitoa nousee.
Prolaktiinihormoni ylläpitää maidoneritystä. sitä erittyy aivolisäkkeen etulohkosta, ja sen erityksen käynnistää vauvan imu. se pysyy korkeana, kun vauva imee tehokkaasti ja lapsentahtisesti, eli silloin kun haluaa ja niin pitkään kuin haluaa. Varsinkin aluksi syöttövälit ovat tiheät ja imetyskerrat pitkiä.
Oksitosiini taas erittyy aivolisäkkeen takalohkosta, ja se saa aikaan maidon virtaamis- eli herumisrefleksin. Oksitosiinia ja maitoa voi alkaa erittyä, kun äiti kuulee vauvan itkun tai ajattelee häntä. Oksitosiinin eritys ja siten herumisrefleksi ovat herkkiä stressille, väsymykselle ja mielipahalle. Rentoutuminen puolestaan auttaa herumista. Voi olla hyvinkin, että masennuksesi on vaikuttanut myös imetykseesi, eikä toisin päin?Erittäin tärkeää oksitosiinille ja imetykselle on usko omiin rintoihin ja imetyskykyyn, sekä suojautuminen asiattomalta arvostelulta. Tieto ja imetystuki auttavat välillisesti myös rentoutumista. Maito ei voi loppua yhtäkkisesti, mutta herumisrefleksi saattaa häiriintyä esimerkiksi stressin vuoksi. Silloin maitoa on, mutta se ei lähde liikkeelle.
Olen aivan varma, että stressini vaikutti maidon tuloon. siitä kaikesta tuli melkoinen oravanpyörä. Pystyin kuitenkin rentoutumalla saamaan herumisen alkamaan, mutta silti maito ei riittänyt. En sitten tiedä vaikuttiko huoleni kuitenkin maidon määrään tai herumisen voimakkuuteen tai johonkin niin ettei maito siksi riittänyt.
En koe olleeni varsinaisesti masentunut vaikka termiä käytinkin, enemmänkin huolissani. Suruissani, stressaantunut. Näiden takia sain siinä masennustestissä isoja numeroita, ja kun päätin jonkin aikaa sen jälkeen lopettaa imettämisen, laski stressikin.
Olen aivan varma, että tein oikean päätöksen ja tein kaikkeni siinä tilanteessa. Olen kuitenkin miettinyt, että ehkä imetystietämys olisi saanut olla suurempi ennen lapsen syntymää. Olisin tahtonut etukäteen tietää fyysisten piirteideni vaikutuksista imettämiseen, ja lisäksi muutenkin imettämistietoutta. Ehkä tällöin olisin osannut suhtautua rauhallisemmin esimerkiksi herumisrefleksin hitauteen.
Mietin aina välillä myös onko tosiaan ollut jokin henkinen asia maidon vähyyden takana vai onko kaikki ollut fysiikkaa. Lapsi kuitenkin todettiin 2kkneuvolassa selkeästi laihaksi, enkä vielä sitä ennen olut osannut olla huolissani. No, mene ja tiedä, nyt on kuitenkin sylissä ihana tyttö läiskyttämässä läppäriä käsillään (hankaloittaa kirjoittamista!), eli kaikki hyvin.
66
kaksi vuotiaiksi ja ihmettelin suuresti, miksi jotkut äidit antavat pullosta maitoa vauvoilleen kun imetys on niin mielettömän helppoa. En kerta kaikkiaan voinut ymmärtää moisia mammoja.
No nyt kolmanen vauvan kanssa olen joutunut nöyrtymään tämän asian kanssa. Lapsellani oli syntyessään suulakihalkio eikä siksi pysty imemään rintaa, se on täysin mahdotonta koska alipainetta ei synny. Tuska oli aivan hirveä kun tämä selvisi minulle laitoksella. Rinnat tursusivat maitoa enkä voinut imettää ja olin niin odottanut sitä. Itkin asiaa ensimmäiset kaksi viikkoa joka päivä ja olin sairastua masennukseen. Nyt vauva on 3 kk ja ruokin häntä rintamaidolla jonka pumppaan. Maitoa erittyy hyvin. Välillä väsyneenä turvaudun korvikkeisiin.
Tämä imettämättömyys on ollut valtavan kova pala ja kyllä sattuu, kun tuijotetaan paheksuvasti kun annan pullosta maitoa pienelle nyytilleni.
Eli mammat, älkää tuomitko kun ette tiedä miksi joku äiti ei imetä. Syitä voi olla monia.
Varmasti imetys tuo läheisyyttä, mutta koen kyllä pulloruokinnankin läheiseksi kun sen sellaiseksi tekee. Pidän lapseni rintaani vasten ja katselen häntä silmiin syöttäessäni. Ainut ero on, ettei lapsi toki tunne rinnan ihoa poskeaan vasten enää.
En ole kylmä enkä etäinen, siitä ei imetykseni onnistumattomuus johtunut.
Voi olla näin, mutta et voi tietää kyseisten äitien taustoja. Jollekin voi painaa vaakakupissa moni asia erilailla kuin sinulle, ja imettämättä jättäminen voi taata onnellisemman suhteen lapseen.
On totta, että hyvä syöminen auttaa maidon tuotantoa pysymään yllä. Itse kuitenkin tein kaikkeni: söin, join, pumppasin, olin pumppaamatta, imetin tiheään, olin päivätolkulla ihokontaktissa lapseni kanssa, join imetysteetä ja kotikaljaa, pidin rintojani lämpöhauteissa, kävin lämpimissä suihkuissa auttaakseni herumista, koitin keksiä rentoutustekniikoita, kävin imetysohjauksessa, soitin usein imetystukipuhelimeen ja keskustelin foorumeilla, imetin ja imetin ja imetin. Kaikkea tätä useamman kuukauden!
SILTIKÄÄN ei maito riittänyt. Lapsen paino nousi, mutta viikko viikolta vähemmän. hyppäsimme tuon tuosta painoseurannoissa. Olin lopulta niin ahdistunut, etten nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin antaa lapselleni vastiketta.
Kuitenkin olen samaa mieltä monen täällä kirjoittaneen kanssa siitä, että imetykseen tulisi saada enemmän tukea. En tiedä mitä olisin itse voinut enää tehdä enemmän tai paremmin, mutta olisin ainakin tahtonut tietää imettämisestä enemmän ennen lapsen syntymistä. Monelle äidille tuesta olisi apua, ja ehkä itsekin seuraavalla kerralla saan maidon tulemaan paremmin. Jos vaikka tiehyeitä syntyisi enemmän seuraavassa raskaudessa. Imetys on varmasti tärkeää monelta kannalta - silti olen hyvä ja rakastava äiti lapselleni.