Onko muilla luovan alan töissä tällaista?

Homma on meillä kyllä johdon tiedossa, tietävät hyvin että töitä on liikaa, mutta tuppaavat silti järjestelmään lisää jatkuvalla syötöllä. Ja lupailevat, että kyllä tämä kohta helpottaa.



Rekrytoinnit ovat meneillään, mutta toisaalta lisää on rekrytoitu koko ajan ja aina samaa tahtia on tullut töitäkin lisää...



Itseäni ja perhettä en uhraa, joten työn laatu on sitten se ainoa, mistä voi nipistää :-/

Tuntuu kuin olisin itse kirjoittanut tuon tekstin. Ratkaisua en osaa tarjota, kun itsekin olen samoissa ongelmissa.

t. ap

mutta ei työni mitään rutiiniliukuhihnaakaan ole. Paljon kirjoittamista.



Meillä ei ole tuollaista työaikakirjanpitoa jota kuvailit. Meillä ei laskuteta, olen julkisella sektorilla.



TYötä on meilläkin _ihan_ liikaa, niitä ei mitenkään ehdi hoitaa normaalityöajassa. Ne jotka pystyvät joustamaan voivat pitää vapaita hiljaisempina aikoina. Minulla jolla on lapsi ja olen yh, se ei onnistu, kun se lapsi pitää mennä hakemaan tarhasta, ja muutenkin jaksaa olla tolpillaan vielä arki-iltaisinkin.



Meillä ei kukaan ole kiinnostunut työn laadusta, ainoastaan määrästä. Tai sen verran ollaan kiinnostuneita laadustakin, että noottia tulee jos ihan huonoa tekee, ja esimiehen punakynä viuhuu kyllä jos saa tuotoksiamme käsiinsä. Mutta laadun kehittämisestä ei koskaan puhuta, ei saa koulutusta jne., joten sitä ei pidetä oikeasti tärkeänä mielestäni. Lähtöoletus on että kaikki tekee hyvää laatua :-/



Toi laskutuspohjainen juttu on toisaalta hyvä, koska ainakin teillä on tiukka systeemi siinä jota seurataan. Meillä pitäisi olla vaan tiukka itsekuri ja työntekijöillä hyvä oman toiminnan ohjauskyky, että miten teet sen multi-taskingin sitten ja kestääkö kroppa ja mieli. Siitä ettet ehdi kaikkea syytetään sitten työntekijää. Että et ole tarpeeksi nopea...

Jos meinaa elää, on tehtävä vauhdilla, ja sitten omatunto soimaa, kun päästää käsistään keskitason jälkeä.

Tunnistan tuon, mutta nyt on myös korkea aika opetella tekemään töitä. Kaikkia niitä töitä, joita on työpöydällä EI ole tarkoitus tehdä. Hullu se on joka siihen pyrkii.



Jos töitä on liikaa, niin sitten on syytä miettiä että tekeekö töitä oikein ja osaako työnsä. Jos kyllä, niin sitten asiahan on johdon ongelma. Jos töiden tekojärjestys tai aikataulu ei ole selvä, niin sitten pyydät priorisoinnin johdolta.



Monilla uran alussa olevilla on just se ongelma, että eivät osaa sanoa ei, vaan vääntävät väkisin itsensä ja perheensä uhraten.



Jos sitten asiakasprojekti on aikataulutettu liian tiukasti, niin sitten pitää nostaa esille riski, että homma menee aikataulun vuoksi pieleen. Yleensähän silloin on kyse siitä, että on väärin myyty tai tehty huonoja sopimuksia.



On ammattimaista työtapaa arvioida realistisesti projektin mahdollisuuksia valmistua sovitulla laadulla, aikataulussa ja laajuudessa. Jos siinä näyttää olevan riskejä, niin sitten pitää tehdä uusia päätöksiä.



Jos sitä ei tee, niin sitten jää sellainen mielikuva, että ensinnäkin työntekijä ei osaa hommaansa, koska tuottaa puolivillaista jälkeä ja sitten jos laatu on suurin piirtein kohdallaan, niin luullaan, että sen projektin aikataulu oli järkevä ja voidaan tehdä samalla mallilla uudestaan.



Jos sitten on se tilanne, että johto ei osaa näitä ajatella kokemattomuuttaan tai osaamattomuuttaan, niin kannattaa miettiä, että onko oikeassa paikassa töissä.