Oman lapsen ulkonäöstä

Toppik- hiustuuhenne, pelastus ongelmaasi. Googletahan. Ei kasvata hiusta mutta peittää kaljun seuraavaan pesuun asti todella aidon näköisesti!

[quote author="Vierailija" time="04.02.2010 klo 13:23"]

ja ollut kiusattuna siitä koko nuoruuden, kunnes muutin ulkomaille ja tajusin että jossan Amsterdamin katuvilinässä mun punainen tukka ja superkalpea iho ei ole yhtään mitään ihmeellistä. :)

Mut silti olen tosi pahoillani että lapseni on perinyt minulta punaiset hiukset. Hänellä on niin punainen tukka, että se todella erottuu, ja poikkeuksetta lähes jokainen ihminen, johon olemme törmänneet, on heti kättelyssä kommentoinut lapseni tukkaa. Mä ymmärrän kyllä, et se on hyvä aihe kevyelle rupattelulla, mut rasittavaa. Kaikki ei myöskään kommentoi hyvällä, mikä mua nyt aikuisena ihmetyttää suuresti. Luulis että tänä aikana jokainen on nähnyt sen verran erinäköisiä ihmisiä, ettei tommonen pikkujuttu kuin tukan väri hetkauttais mihinkään.

[/quote]

Minä taas halusin lapsena punaisen tukan ja 12v:na äiti antoi värjätä hennalla. Toivoin salaa että jollakin lapsistani olisi punainen tukka kun minulla ja miehellä on punapigmenttiä molemmilla. Kolmannella sitten olikin ja voi että miten kaunis tukka! On saanut kuulla tukastaan kehuja. Mitään negatiivista en ole koskaan kuullut.

Ymmärrän ap:tä, olen elämäni aikana nähnyt muutaman huomiota herättävän nenän ja niitä ei ole todella voinut verrata kenenkään julkisuuden henkilön isoon nenään.

Tämä ei ole ihan sama asia, mutta Itselläni on ajoittain paha huuliherpes, joka vie itseluottamuksen ihan nolliin ja rajoittaa osallistumista menoihin. Se on ahdistavaa  ja olen silloin valmis ihan mihin tahansa toimenpiteeseen, jotta pääsen vaivastani eroon.

Minkä ikäisenä voi mennä nenäleikkaukseen ? 

Mulla on iso nenä myös. Vähän kuin romanialaisilla kerjäläisillä. Ohut tukka, väri kuin sinisavella. Leveät kasvot, ohuet huulet, silmät suuret kuin sammakolla. Kroppa sentään ikäisekseni kaunis. Silti mulla on ihana mies ja kiva elämä. Työpaikka ei ole ulkonäkösidonnainen, olen asiantuntija-tehtävissä ja parempi niin. Olen kyllä harkinnut joskus plastikkakirurgiaa, mutten ole varma mitä näin tasaisen rumassa muuttaisin. Varmaan hiukset, mutta sellaista leikkausta ei ole olemassa että ne muuttuisivat eri värisiksi ja paksuiksi. (Väreille olen allerginen ja hiuslisäkkeet näkyy näin ohuissa hiuksissa). Lapsia näillä geeneillä en kyllä tee, adoptiota harkitsen.

Mulla taas liian isot rinnat ja en ymmärrä mitä järkeä on isontaa? Ei löydä vaatteita, bikineitä 75d-e, ei voi juosta, ihan tyhmää.



Nuorena häpesin muka hörökorviani ja nyt kun katsoo peilistä niin ihan normaalit korvat ne on. Jotenkin silloin näytti omasta mielestä höröiltä...

varsinkin jos on voimakkaat kehykset niin nenä pienenee. Omissa kasvoissani ainakin nenä tuntuu kutistuvan lasien kanssa, varsinkin profiilissa. Kokeile ihmeessä jos sulla on lasit (vaikka aurinkolasit käytettävissä), ota profiilikuva itselaukaisijalla ilman rillejä ja rillien kanssa.

Mutta selkeästi harva voi ymmärtää sen, että se ahdistus mikä mulla on ollut nenästäni jo vuosikymmeniä aiheuttaa sen, että en pysty puhumaan nenästäni. Pienenä stressasin jopa lauluja missä mainittiin nenä ja olin kerran jopa pois biologian tunnilta, jossa käsiteltiin nenää ja keuhkoja;(. En vain voinut mennä sinne, kun olin varma että kaikki katsoisivat mun nenää.

Kosmetologilla en voi käydä, kun en halua kenenkään koskevan klyyvariin, koska olen varma siitä että he ajattelevat että onpa kamala nokka.

Tyttäreni surressa nenäänsä olen vain todennut että toisilla on isompi ja toisilla pienempi ja että hänellä on kaunis hymy ja silmät. Mutta enempää en voi asiasta puhua.

Yksi hankala asia tähän liittyy myös. Tarvitsisin silmälasit, mutta en voi pitää sellaisia, sillä rillit korostavat nenää vielä entisestään. En tajua miten selviän töissä vuoden kuluttua.

Ja tuohon leikkaukseen. Minulla ei ole rahaa enkä saa sellaista summaa säästettyäkään. Ja miehelle en voi puhua asiasta. En vain voi puhua nenästäni kenellekään paitsi täällä anonyymisti.

Tyttösi aistii sinun häpeän ja alkaa itse hävetä nenäänsä. Kun tyttö sanoo, että voi mmiksi minulla on niin suuri nenä tms. niin sano, että se on äidin perintö ja että se on komea persoonallinen nenä eikä mikään nökerö... Ja korosta kaikkia muita kauniita piirteitä hänessä, että hän arvostaisi niitä. minullakin on suuri ja vino nenä, mutta pidän itseäni silti kauniina. Kauneus tulee sisältä.

Mä kadehdin kaverin lasten punaista tukkaa. Tuntuu että punainen tukka ei edes takkuunnu niin kuin tuollainen hento oljenvaalea kuin omillani.

ja ollut kiusattuna siitä koko nuoruuden, kunnes muutin ulkomaille ja tajusin että jossan Amsterdamin katuvilinässä mun punainen tukka ja superkalpea iho ei ole yhtään mitään ihmeellistä. :)

Mut silti olen tosi pahoillani että lapseni on perinyt minulta punaiset hiukset. Hänellä on niin punainen tukka, että se todella erottuu, ja poikkeuksetta lähes jokainen ihminen, johon olemme törmänneet, on heti kättelyssä kommentoinut lapseni tukkaa. Mä ymmärrän kyllä, et se on hyvä aihe kevyelle rupattelulla, mut rasittavaa. Kaikki ei myöskään kommentoi hyvällä, mikä mua nyt aikuisena ihmetyttää suuresti. Luulis että tänä aikana jokainen on nähnyt sen verran erinäköisiä ihmisiä, ettei tommonen pikkujuttu kuin tukan väri hetkauttais mihinkään.

Olethan sinäkin saanut miehen ja lapsen, joten ainakin yksi ihminen maailmassa on sinut hyväksynyt.

mutta et saa kuraa niskaan multa ainakaan. Uskon ja käsitän, että kyseessä on arka paikka. Jostain muistan lukeneeni, että erityisesti nenän jotenkin poikkeavasta ulkonäöstä muodostuu helposti iso juttu. Ehkä siksi kun se on niin näkyvässä paikassa, keskellä kasvoja. Jännä kuinka vähän itse kiinnittää huomiota kenenkään esim. nenän kokoon tai malliin. Toisinaan jollain kaverilla on liki trauma jostain kohdasta itsessään ja kuitenkaan en ole ikinä kiinnittänyt mitään erityishuomiota itse kyseiseen asiaan.Mietin, että kuinka vahva ja onnellinen ihmisestä tuleekaan, jos onnistuu hyväksymään jonkun kipeän asian itsessään...Että oppii tulemaan toimeen sen kanssa.Lapset voivat olla tosi raakoja, sen tiedän. Tuli mieleeni vielä, että olen muuten nähnyt muutamia naisia, joilla ei ole pieni nenä tai on muuten jotenkin malliltaan uljas...Kuinka persoonallisen näköisiä ja vahvoja nämä ihmiset ovat olleet koko olemukseltaan. Ja kuitenkin äitinä tunnen, että jos lapsessa olisi joku sellainen piirre, josta hän kärsisi niin miettisin juuri kuten sinä. Kehu vaan tytärtäsi, paljon, paljon ja paljon ja etsi niitä piirteitä, jotka ovat erityisen kauniita, ihania, persoonallisia hänessä, jotain mikä ehkä hänessä on sievempää kuin muilla.Tsemppiä!

Sinä et voi tietää mitään siitä, mitä mä olen käynyt läpi vuosien aikana ja miten se on vaikuttanut siihen, miten mä koen itseni ja miten mä olen vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa. Uskon ihan rehellisesti, että ns. tavallislla nenällä mun elämä voisi olla toisenlaista. Ammatinvalintakin määräytyi pitkälle nenän mukaan, eli en uskaltanut lähteä opiskelemaan mitään sellaista jossa joutuisi olemaan esillä. Opettajaksi olisin halunnut, mutta en ikinä olisi uskaltanut olla luokan edessä teinien arvosteltavana. Nuorempana ravintolassa tuli usein kommenttia humalaisilta miehiltä.

on täydellinen. Omalla tytölläni on nätit kasvonpiirteet, mutta rumat hörökorvat. Toistaiseksi ei ole kiusattu, mutta mietin kyllä leikkauttamista...

psykologin apua jo aiemmin?



Kuulostaa niin liioitetulta tuo onglema. Katsopa vaikka Etelä-Euroopan tai Lähi-Idän ihmisiä.

psykologin apua jo aiemmin?

Kuulostaa niin liioitetulta tuo onglema. Katsopa vaikka Etelä-Euroopan tai Lähi-Idän ihmisiä.

kuuluvasta piirteestä kuten Lähi-Idän ihmisten nenät niin eiväthän he toki joukosta erotukaan kun kaikilla on samanlainen tuulenhalkoja. Nämä ovat ympäristösidonnaisia juttuja hyvin pitkälti. Jospa vaikkapa Unkarissa elelisi vaalea, karvaton tyttölapsi, hänellä voisi olla ongelma siellä, mutta ei täällä. Get the point? ei ap.

mutta olen ollut niin lukossa tämän ongelmani kanssa teini-ikäisestä asti. En varmasti olisi saanut sanaakaan suustani, jos olisi pitänyt alkaa keskustella jonkun kanssa nenästäni. Niin arka paikka se on minulle ollut.



Ja tuskin ongelma on kovinkaan liioiteltu, jos minulle ventovieraat ihmiset ovat siitä tehneet humalassa pilkkaa.

mutta selkeästi isoa ja rumaa nenää ei? Korvat saa sentään pitkän tukan alle piiloon, mutta mihinkä piilotat nenän?

klyyvari on oikeasti suhteessa muuhun naamaan aika iso. Siis siinä samassa vaiheessa, kun kädet ja jalatkin kasvaa kovaa vauhtia. Itse pidin omaa nokkaani valtavana (mitä se hetken ehkä olikin), mutta aikuisena tajusin, että nenässäni ei ole mitään poikkeavaa.



Et saa kuraa niskaan multakaan. Itse ehkä pyrkisin kiinnittämään muksun huomion johonkin positiiviseen.

Mun traumani oli se, että aloin kaljuuntua 13-vuotiaana, mutta kukaan (ei vanhemmat eikä lääkärit) ottanut mua vakavasti. "Sellasta sattuu" ja "kyllä se siitä" ja "sullahan on nätit silmät" ei paljon auta kun muita haetaan discossa tanssimaan ja multa tullaan kysymään mitä vitussa mä siellä teen ja miks mä oon melkein kalju.



Ja tosiaan, ei ole kyse täyskaljuudesta täyden alopecian tapaan, sen kaikki olisivat ymmärtäneet sairaudeksi. Minulla on ns. miestyypin kaljuuntumista, eli tukka kasvaa vain korvista alaspäin... Juice-malli.

Kukaan ei edes ehdottanut mulle nuorena peruukkia tai yleensä MITÄÄN apua, joten minä kärsin kunnes olin tarpeeksi vanha ja omaa rahaa oli tarttua asiaan. Kuitenkin, vielä nykyäänkin, kauniissa peruukissa ja elämästäni onnellisena, kaljuus on trauma jota kannan.

Rehellisesti puhuen olen iloinen, että lapseni eivät ole biologisia, eli tämä ei mene perintönä...



...Joten ymmärrän sinua erittäin hyvin!!!

ja kamala ja kipeä asia se on vieläkin.



Totta kai yritän kehua tytärtäni aina kun voin. Hän on rakenteelta siro ja kaunis on kasvoiltaankin muuten kaunis. Mutta nenä on varmasti kaksi kertaa sen kokoinen mitä muilla lapsilla. Mä luulen, että mä en tajunnut itsessäni sitä asiaa noin nuorena. Ehkä silloin ei oltu niin ulkonäkökeskeisiä kuin nyt. Siksi mun sydän ihan hajoaa kun tajuan pienen ihmisen murehtivat nenäänsä jo nyt ja tajuan myös, että minä olen sen hänelle antanut. Vika on siis tavallaan minun.



Asia ahdistaa minua tosi paljon, kun toivoisin hänelle vain huoletonta ja onnellista lapsuutta sekä kasvamista aikuiseksi ilman traumoja. Toivottavasti hän on vahvempi ihminen kuin minä lapsena, mutta pelkään silti että hän jutuu kokemaan samaa ahdistusta kuin minä. Ja koska olen itse elänyt niin, en halua sitä hänelle.

klyyvari on oikeasti suhteessa muuhun naamaan aika iso.

Tämä ei lohduta teitä massiivisen tuulenhalkojan omaavia, mutta nenä on ihmisen naamasta se, joka kasvaa koko iän. Se on teini-iässä huomattavasti pienempi kuin vanhana. Oletteko huomanneet? Katsokaa nyt vaikka lehdestä, kun on 40-luvulla otettuja nuorten sotapoikien kuvia ja nyt kun heitä haastatellaan veteraaneina. Mikä on muuttunut? No nenäpä nenä! Se on isompi kuin nuoruuden kuvissa.