Oman lapsen ulkonäöstä

millainen sinun nenäsi on? Itse en ole koskaan Suomessakaan törmännyt sellaiseen nenään joka todella olisi herättänyt huomioni. Veikko Lavilla ehkä ainoana melko muhkea nenä.

Olisko sun pitänyt hakea jotain psykologin apua jo aiemmin? Kuulostaa niin liioitetulta tuo onglema.

Ihmisiä kiusataan monenlaisista asioista. Toiset vaan pääsevät sen kiusaamisen yli ja saavat hyvän itsetunnon.

Anoppini on 60 v ja vieläkin kärsii nenästään. Valokuvissa on tarkkana, ettei kuvia oteta sivulta ettei nenä korostu. Tekee nenästään edelleen paljon suuremman asian kuin se onkaan.

Minusta hänen nenänsä on upea ja ylväs. Miehelläni on samanlainen nenä ja se sopii hänelle kuin nenä päähän. Erisyisesti naisen tuo suora ja iso nenä tekee vakuuttavan näköiseksi.

Olen varma että monella suomalaisellakin on samanlainen nenä kuin ap:lla, mutta ei kuitenkaan samanlaisia nenäongelmia. Esim. pomollani (nainen) on varsin iso tuulenhalkoja, eikä hän häpeä sitä yhtään, eikä se ole hankaloittanut hänen ammatinvalintaansa.

on myös ehdottomasti isonenäisin nainen jonka tunnen :-) Ja nenä on paitsi ISO, myös LEVEÄ, ja PYSTY, niin että sieraimista näkee sisään. Musta tosi veikeän näköinen nainen, luonteeltaan hauska, ystävällinen, ja sitä tyyppiä että tietää onnistuvansa kaikessa mitä yrittää. ja onnistuukin. Hänellä EI ole ulkonäkökompleksia.



Ap, tyttösi ei siis mitenkään ole tuomittu elämään arkana, nenäsurevaisena ja kiusattuna alisuoriutujana elämänsä loppuun asti.



Ap, mua pelottaa kovasti että siirrät tahtomattasi ja huomaamattasi (tarpeettoman) nenäkompleksisi tytöllesi. Viitteitä on jo ilmassa, kun sanot, että tyttösi nenä ja nenäsuru ovat sinun syytäsi. Sanon sulle Höpö höpö siihen kohtaan. Oot antanut tytölle elämän ja rakkautta, ajattelepa sitä.

Etsin äsken netistä kuvia vastaavasta nenästä kuin itselläni on. Ei ollut. Ei plastiikkakirurgien ennen/jälkeen kuvissa, ei edes kuvahaulla.

Mun nenäni? Nenäsilta on todella matala. Yksi plastiikkakirurgi sanoi (olen siis käynyt juttelemassa, mutta raha on esteenä) että siihen pitää laittaa implantti, jotta se saadaan normaaliksi. Nenä on selvästi liian lyhyt, mutta nenänpää on mallia iso peruna. Sieraimet valtavat. Sivusta nenä on hyppyri, matala nenänselkä ja valtava nenänpää.

Minulla on ihan sama juttu valokuvien kanssa. Jos nyt kuolisin, lapsi ei varmaan kauaa muistaisi minkä näköinen äiti hänellä oli, kun ei ole kuviakaan.

Olisko sun pitänyt hakea jotain psykologin apua jo aiemmin? Kuulostaa niin liioitetulta tuo onglema.

Ihmisiä kiusataan monenlaisista asioista. Toiset vaan pääsevät sen kiusaamisen yli ja saavat hyvän itsetunnon. Anoppini on 60 v ja vieläkin kärsii nenästään. Valokuvissa on tarkkana, ettei kuvia oteta sivulta ettei nenä korostu. Tekee nenästään edelleen paljon suuremman asian kuin se onkaan. Minusta hänen nenänsä on upea ja ylväs. Miehelläni on samanlainen nenä ja se sopii hänelle kuin nenä päähän. Erisyisesti naisen tuo suora ja iso nenä tekee vakuuttavan näköiseksi. Olen varma että monella suomalaisellakin on samanlainen nenä kuin ap:lla, mutta ei kuitenkaan samanlaisia nenäongelmia. Esim. pomollani (nainen) on varsin iso tuulenhalkoja, eikä hän häpeä sitä yhtään, eikä se ole hankaloittanut hänen ammatinvalintaansa.

http://static.iltalehti.fi/viihde/ilonakatjastahl2PP_vi.jpg

Tässä on nyt se ero, että tuollaiset pitkät, suorat ja isot nenät, "tuulenhalkojat" on niitä neniä, joita pidetään "komeina" jopa naisella. Ne nenät tekevät naisista vahvan näköisiä. Jos mulla olisi Katja Ståhlin nenä, en sanoisi mitään.

Mutta tällainen joka suuntaan epäsuhta pottunenä ei ole kenenkään mielestä itsevarma ja komea. Ihan turha sanoa. Se on vain epämuodostunut, sillä selvä.

<a href="http://static.iltalehti.fi/viihde/ilonakatjastahl2PP_vi.jpg" alt="http://static.iltalehti.fi/viihde/ilonakatjastahl2PP_vi.jpg">http://static.iltalehti.fi/viihde/ilonakatjastahl2PP_vi.jpg</a&gt;

Aikuiseksi tultuani korjautin purentavikani, mulla oli alapurenta, joka vei leukaa vielä enemmän eteen. Siihen meni mun perintötahat, mutta en kadu. YTHS:n hammaslääkäri ehdotti sitä mulle heti ekalla tapaamisella, ja ihmetteli, miksei mun purentavikaa ei ollut korjattu.

Senkin jälkeen leukani on iso ja valitin sitä kerran solukaverilleni. Hän taas valitti omaansa, joka mielestäni oli söpö. Kuulin silloin, että kämppikseni leuka oli rakennettu kirurgisesti, koska ihan vauvasta sairastettu reuma esti leuan normaalin kehityksen. Lopulta todettiin, että meillä on ihan ok leuat molemmilla, toisesta pieni on kaunis, toisesta iso.

plastiikkakirurgisessa operaatiossa. Säästin itse rahat leikkaukseen parin vuoden aikana, karsin vaan vaatekuluja yms. Voin sanoa rehellisesti, että elämänlaatu on parantunut ja koen itseni onnellisemmaksi.



Mielestäni et ole itsekäs, jos menet nenäleikkaukseen. Se on sijoitus omaan onnellisuuteesi eikä mitenkään turhamaista.



Joten go for it!

Jos asia on sulle noin suuri, traumatisoin vielä lapsesi samalla tavalla ja ihan turhaan. Ne rahat nyt vääntää mistä vaan, kun vaan halua on, ei siinä nyt ole kuin muutamasta tuhannesta kysymys. Laitat heti säästöön joka kuukausi hieman, ni vuosi pari homma on hoidettu. Todennäköisesti voisit hakea lainaa tai sopia maksuaikatauluista toimenpiteen tekijän kanssa, jolloin voisit mennä toimenpiteeseen heti.



Lapsellesi pitäisi saada vahva itsetunto ja hän päättää sitten oman nenänsä kanssa täysi-ikäisenä, mitä tekee. Hullumpiakin asioita on kirurgisesti korjattu.



Mainittakoon vielä, että hörökorvassa on rakennevika ts yksi korvan normaaleista poimuista puuttuu, ja siksi se korjataan julkisesti rakentamalla se puuttuva osa. Oikeesti en kyllä itsekään ymmärrä, miksi jotkut asiat tehdään jlkisesti ja toisia ei, traumaattista kun voi olla yksi yhdelle ja toinen toiselle.

sellainen asia ja ovat vieläkin, häpesin kasvojani vaikka varmaan moni ei edes niitä huomannut. Täällä on paljon ihmisiä jotka pitävät ongelmaasi liioitteluna, mutta tiedän tunteen kun joku asia häiritsee itseä ja siinä ei paljon muiden älä välitä kommentit auta. Mulle ainakin teininä tuo asia oli asia nro 1, eikä siihen mitkään antibiootit ja roacuttan kuurit auttaneet, näppylät olivat ja pysyivät.

jotka töröttävät tosi ulkonevina suusta. Kerään rahaa ja korjautan ne vielä? Ikää kohta 40v..

Mutta tällainen joka suuntaan epäsuhta pottunenä ei ole kenenkään mielestä itsevarma ja komea. Ihan turha sanoa. Se on vain epämuodostunut, sillä selvä.

Itselläni on samanlainen ja koen sen jonkinlaiseksi epämuodostumaksi. Tiedän miltä sinusta tuntuu, nenä on aiheuttanut mullekin aika paljon haittaa elämän varrella. Olen miettinyt leikkausta myöskin.

lainaus meni väärin, äskeisessä on ensimmäinen kappale siis lainaus

Mä en ymmärrä miksei ihmiset korjauta ulkonäkövikojaan, jos ne niin kamalasti häiritsevät. Mieluummin sitten se leikkaus kuin vaikkapa uusi auto tai lomamatka. Vaikutus elämänlaatuun on paljon suurempi.

Mä en ymmärrä miksei ihmiset korjauta ulkonäkövikojaan, jos ne niin kamalasti häiritsevät. Mieluummin sitten se leikkaus kuin vaikkapa uusi auto tai lomamatka. Vaikutus elämänlaatuun on paljon suurempi.

Itselläni ei ole varaa matkoihin eikä autoon eikä nenäleikkaukseen. Ehkä tulevaisuudessa.

Niinhän se on asiassa kuin asiassa, että sellainen asia, joka on itselle tärkeä/arka/tapetilla, kiinnittää suhteettomasti oman huomion. Omilla silmillä on tilanteen mukaan aina sellaiset suodattimet, että jatkuvasti rekisteröi asioita oman mielenkiinnonkohteensa mukaan. Kun haaveilee raskaudesta, näkee kaikkialla vauvamahoja, uutta autoa suunnitellessa tuntuu, että kaupungilla ei muita autoja olekaan, kuin sitä omaa ihannemallia.



Sama pätee varmasti nenäänkin. Kun se on arka asia, niin siihen kääntää kohtuuttomasti omaa energiaansa ja loppujen lopuksi hämmästyisi, kuinka vähän muut asiaa loppujen lopuksi huomiota kiinnittävät.



Kannattaisiko sinun ensin käydä terapeutin juttusilla ja vasta sen jälkeen nenäleikkaukseen jos asia ei puhumalla parane? Tärkeää on nimittäin sekin, että jos päädyt leikkauttamaan nenäsi, niin et saisi asettaa muutokselle kohtuuttomia odotuksia. Nenä on kuintekin vain nenä eikä sen muutos automaattisesti tee sinusta rikkaampaa/rakkaampaa/onnellisempaa tai avaa ovia unelma-ammattiisi.

Inhosin sitä nuorempana suureti ja olin varma, että leikkautan sen heti kun pystyn. Nykyään pidän siitä, vaikka toki joskus toivoisin sirompaa nenää. Olin nuorena aika nätti tyttö , mutta en ollut suosittu poikien keskuudessa. Olis aivan varma, että se johtui nenästäni. Vasta myöhemmin olen tajunnut, että se johtuikin käytöksestäni jolla yritin kompensoida epvarmuuttani.



Kuulostaa kuitenkin siltä (TOIVOTTAVASTI ET PAHASTU) että sinun nenäsi on "pahempi" kuin minun. Jos se on oikeasti sen mallinen, että et ikinä pysty sitä rakastamaan, niin puhu miehesi kanssa asiasta ja mene leikkaukseen. Se saattaa parantaa koko teidän perheen elämää, jos äiti ei ole estynyt nenänsä takia asioista.



Ja anna tyttäresikin leikkauttaa nenänsä heti kun se on fyysisesti järkevää, jos molemmat koette, että se pilaisi hänenkin nuoruutensa. Kunhan tyttö tietää olevansa kaunis teidän silmissä ilmankin leikkausta ja hyväksyy itsensä muuten, ettei sen jälkeen ala tulla komplekseja muistakin kehonosista.



Mielestäni kaikki ihmiset ovat kauniita kun he luottavat itseensä ja ovat muuten rakastettavia. Mutta kauneinkin missi menettää hohtonsa heti, jos luonne on kurja.

sinun kannattaisi käydä keskustelemassa asiasta ammattilaisen kanssa..Ja toisaalta, onko nenä oikeasti niin paha kuin sinä kuvittelet, onhan sinulla puoliso, ei nenä ole sitäkään estänyt? Nuorena moni asia tuntuu valtavalle, ja ymmärrän kiusaamisen ja haukkumisen jättämät jäljet aivan varmasti, koska olen niitä joutunut kestämään vuosia koulussa.



Toisaalta, jos asia on niin iso, koettaisit kuitenkin päästä leikkaukseen, summa ei kuitenkaan voi olla niin valtava, että siihen ei mitenkään olisi varaa. Säästämällä, ja ehkä lainaamalla voisit käydä leikkauksessa, joka mahdollisesti muuttaisi koko elämänlaatusi paremmaksi.

Lapsen kannalta olisi hyvä, että pystyisit olemaan tyytyväinen itseesi, ettet huomaamattasi kylvä lapseesi omia pelkojasi ja tuntojasi.



Mutta, ymmärrän siis kyllä millaista on jos joku kohta itsessä ahdistaa. Minulla on ollut aina rumat hampaat, ja olen siitä joutunut kuulemaan paljon. Onneksi asiaa on voitu korjata, ja nyt ne ovat kutakuinkin siedettävät.

Toisaalta, olen myös ikäni kuullut siitä, kuinka pieni olen, on haukuttu hobitiksi, kääpiöksi ja ties vaikka miksi..sille en voi koskaan mitään, että olen lyhyt, mutta toisaalta, tämä on asia joka ei minua itseäni sinällään haittaa, jos se jollekkin muulle on ongelma, niin sehän on heidän murhe. Toki kiusaaminen asiasta on jättänyt jälkensä, mutta olen vain vahvempi.

isonenäiset naiset ovat kauniita ja näyttävät jostain syystä älykkäämmiltä kuin nykerönenäiset :)

Lapsena tytöt usein tahtoisivat olla niitä nykerönenäisiä, ovathan he söpömpiä kuin muut. Minäkin salaa kadehdin pieninenäisiä kavereitani vaikka oma nenäni ei ole edes suuri, ihan vaan semmoinen keskiverto.

Muuten en toisten ihmisten neniin edes kiinnittänyt huomiota.

Myos minua kiusattiin koulussa nenän vuoksi. (olin loukannut nenän usein ja siihen oli tullut kyömy). Kamalaa painajaista, en voinut antaa kenenkään katsella profiiliani, reippaasta lapsesta tuli arka ja vetäytyvä. Itsetuntoni oli matala. Itsekkin aina ekaksi kiinitin ihmisissä huomiota heidän neniinsä ja arvion sitten olivatko rumia /kauniita. aikuisena leikkautin nenän. Nyt en enää katso toisten neniä ja voin itse liikkua vapaasti, leikkaus siis vapautti minut. Mikään psykologia ei olisi nenääni muuttanut.

En ole katunut päivääkään.