Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
vastuuntunnoton "mieheni"
06.03.2010 |
minulle tapahtui järkyttävä käänne parisuhteessa kun tulin raskaaksi, lapsi oli toivottu (enemmän jopa miehen puolelta) ja kun tulin raskaaksi mieheni lähti täysin kylmästi pois heti ensimmäisen ultran jälkeen. Ensiksi sano syyn olevan esikoiseni (6v.) joka ei siis ole hänen, kuulemma "sietämätön pentu ketä ei mitään tottele ja kusee alleen". seuraavaksi syytti itseään ja sitä että on päävikanen ( sairastanut vuosia masennusta ja 2 vuotta syönyt lääkkeitä, nyt 1,5kk sitten vaihtoi merkkiä).. johtuukohan vääristä lääkkeistä, en tiedä? ja nyt syy onkin minun kun ei kuulemma kestänyt, olen katsellut mieheni kiukuttelua pitkään ja niellyt kaiken voitavan. koskaan en ole hulluna huutanut tai pikkuasioista kuten kotitöistä ja sukkien jättämisestä ympäri kämppään valittanut.
1 iso riita on ollut viimisen puolenvuoden aikana ja tämä johtui miehestäni kun jouluna veti hyvät kännit äitini luona ja rupesi uhittelemaan ja haukkui minua huoraksi yms.. pakkasin kamat ja sanoin ettei tarvi tulla enään takas ,lähti ja otin kuitenkin takasin ja nyt kehtaa väittää että riidellään aivan jatkuvasti ja heitän aina pihalle. tämä ei siis pidä paikkansa ,riitoja ei ole oikeastaan kun kerran viikossa jotain pientä.
ei ole ottanut lähdön jälkeen kertaakaan yhteyttä vaan minä olen soitellut. haluaisi seurustella jos minulla ei olisi esikoistani.ja nyttenkin voisi tässä tilaanteessa jatkaa eriosotteissa ja 1kerta/vko tapaamisilla ja että voi hillua baareissa ja lähtee laivareissuille yms. mitä helvettiä miesten päässä liikkuu? olen aivan voimaton enkä tiedä miten toimia? rupee tuntumaan siltä että en anna hänen tavata lastaan, aluksi mietin aborttia (viikkoja 12+5) mutta en pysty siihen! olen itsekkin vajonnut alas ja uhkaillu väkivallalla vaikka en tosiaan ole semmonen ihminen en koskaan kuitenkaan satuttaisi häntä, pää on aivan sekasin.
heidi
Kommentit (10)
Eiköhän nyt ole aika sanoa heipat ja lähteä elämään omaa elämää. Tuollaista miehestä ei ole mitään hyötyä saati iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin itse tuossa tilanteessa, tekisin abortin ja katkaisisin kaikki yhteydet tuohon äijään. Minä en kattelisi tuollaista!
Mutta jokainen tekee omat valintansa.
nyt rupee tuntumaan siltä ettet anna hänen tavata lastaan?
Ihanko oikeasti äidit kuvittelevat, että heillä on oikeus joko antaa tai olla antamatta isän pitää yhteyttä lapseensa?
Että kun ollaan se lapsi saatu alulle niin sitten isät saakin olla varpaillaan, yksikin virheliike, niin äiti saa päättää ettei annakaan isän tavata??
Lapsen oikeus isään, isän oikeus, onko tuttu juttu, kuulostaako tutulle??
enkä näe sitä ratkaisuna, kun vauva on ollut alun perin toivottu molemmilta tahoilta. Nyt huolehdit omasta jaksamisestasi, haet apua neuvolasta ja pidät myös huolen, että mies ei pääse enää suistamaan sinua tasapainostasi eli parempi olisi, kun pitäisit ihan vain piiitkäään tauon koko tyypistä etkä soittelisi perään. Ehkä sitten itsekseen onnistuu kasaamaan jotain järkevää päähänsä ja soittaa / ei soita, kun on tarpeeksi kypsä siihen. Huolehdi että esikoinen ei koe syyllisyyttä erostanne eikä muutenkaan saa tietää miehen syytöksistä. Varaudu täysin siihen, että olet yksinhuoltaja, kerää ympärillesi tukiverkkoa mutta ei siis miestä, koska häneen et voi enää luottaa lainkaan ja koska hän selvästi suistaa myös sinut tasapainosta. Sinun on lastesi takia pidettävä huolta ensisijaisesti itsestäsi. Näin siis itse tekisin.
Mikä ihmeen virheliike? Mies ei itse soita ja asettaa ehtoja tapaamisille yms. Kyllä voi varmaan itse ottaa yhteyttä, jos haluaa olla lapsen maailmassa mukana ja on vaan niin törkeä veto jättää tässä vaiheessa ja vielä noin kylmästi, että en kyllä itse ap:nä millään tavalla yrittäisi itse ylläpitää suhteita. Saa sitten vaatia isyyden tunnustamista, jos kiinnostaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaako isän vastuu tutulle?? sama asia. jos ei kanna vastuuta nyt niin ei tarvitse kantaa ollenkaan. kyse ei ole yhdestä virheliikkeestä noita kännisekoiluja on monta joissa haukkuu minut ja lapseni on kuulemma nistiäpärä sun muuta, baarissa nappas naamasta kiinni kun juttelin hänen kaverilleen ja todella törkeää käytöstä muutenkin, välittää vaan itsestään.
täysin, että miehestä ei ole MIEHEKSI. En itsekään katsoisi tuollaista. Mutta sen enempää tällä äidillä, kuin äideillä yleensä, ei ole oikeutta käyttää lapsen tapaamista kostona tai rangaistuksena -> olit inhottava, minä ajattelin etten enää anna sinun tavata lastasi.
Lapsi ei ole pelinappula, ja vanhempien tulisi osata ajatella myös sitä lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa. Eri juttu tietysti on, onko tuollaisesta miehestä isäksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ystävät jotka tukevat aina :) kestämistä tässä on ja lopussa tulee olemaan vielä paljon vaikeampaa. talouskin huonolla mallilla nyt kun jätti yksin asumaan 974e/kk maksavaan asuntoon, vuokranmaksupäivä oli myös sillon kun mies häippäs. töitä teen vain n.3 päivää/viikko kun enempää ei tällä hetkellä ole vuoroja (tilanne onneksi muuttuu).
rakastan tätä miestä enkä itsekkään tajua miksi, ehkä kaikki tuli niin puuntakaa että tunteet ovat vielä jonkin aikaa voimakkaat (vihaakin löytyy) ja pahin vaihe eli itkuvaihe on jo ohi!
en näe tässä exässäni minkäänlaista isähahmoa tämän tempun jälkeen. mikä on erittäin harmi :(
Aikamoista narsismia mies kyllä harjoittaa, olen elänyt samantyylistä elämää viisi vuotta, aikalailla samanlaisen miehen kanssa.Hän väheksyi minun lapsiani, ilmeisesti vihasikin heitä. Luojalle kiitos en tullut raskaaksi hänelle. Oli mustasukkainen ja väkivaltainen, ja minä rakastin.
Lapsen tapaamisiin en kommentoi, ne toivottavasti loksahtaa paikoilleen aikanaan, lastenvalvojan kanssa suosittelen olevan yhteydessä, sieltä saat apua ja tukea.
Alue: Aihe vapaa
ihana saada ulkopuolisilta neuvoja ja näkökulmia koska juttu on niin tuore etten pysty itse järkevästi ajattelemaan. järjellä jos ajattelisin niin joo ehdottomasti hemmettiin koko mies eikä koskaan enää yhteyksissä häneen, tunteet taas sanovat aivan toista mutta tosihan se on että ei tosta mitään voi tulla ,koska pystyykö mies koskaan muuttumaan niin huimasti, tuskin :( ja luottamustahan ei tietenkään ole.
perheen/suvunkin tapaamisen kannalta kovia ristiriitoja, mies ei hyväksy että sukujuhlissa käydään tai että niitä pidetään ja ei kestä että olen lähes päivittäin äitini kanssa yhteydessä ,hänen mielestään se on sairasta n. kerran kuussa olisi max kun voisi vanhemmille soitella ja sukua ei pitäisi nähdä koskaan ellei ole hautajaiset.
heidi