Minulle tarjottiin siirtoa ulkomaille, mies ei halua...argghh!!
Menossa jo toista viikkoa melkoisenmoinen perheriita. Työpaikkani tarjosi todella hyvää expat-sopparia ulkomaille neljäksi vuodeksi näin alkuun, mahdollisuus sen jälkeen olla pidempään jos haluaa. Siirto tapahtuisi nyt keväällä niin että aloittaa pitäisi uudessa paikassa touko-kesäkuussa. Lapset on nyt 6 ja 4 vuotiaat. Työpaikka auttaa asunnon hankinnassa, lapset aloittaisivat kansainvälisen koulun ja eläisimme ko paikassa niin että voisimme hyvin ottaa kotiin aupairin/kodinhoitajan. Lisäksi palkkani olisi siellä muutenkin todella hyvä paikallisesta verotuksesta johtuen.
Miehenkin olisi mahdollista tehdä töitä sieltä käsin, mutta kun ei halua. Ei halua muuttaa, haluaa pysyä täällä missä mummit ja ukit on lähellä ja kaikki tuttua ja turvallista. Minä taas koen, että tämä on once in a lifetime chance minulle ja perheelleni. En tiedä mitä tästä seuraa jos mieheni ei muuta mieltään. Eroko?
Kommentit (133)
Kirjoitin vain että kohta lähtee monelta yksi halpa vaihtoehto pois kokonaan laukkusääntöjen takia. Ja eihän se nytkään kaikille ole halpa kun monelle on hankala lentokentän sijainti tms.
Mutta tajua nyt että kaikkialle ei saa halvalla lentoa! Se on ihan täysi mahdottomuus.
Lisäksi pitää huomioda ajankohta, jos on vaikka viikko lomaa niin siinä ei ole kauheasti mahdollisuutta etsiä halvinta aikaa matkustaa kun on rajalliset päivät käytössä.
Nytkin oli lentoja mm. Istanbuliin 90 €/menopaluu mutta eipä ole enää huhtikuussa tai toukokuussa vaan maksat vähintään 150 € jopa yli 200 € jne.
Reissaamme paljon Euroopassa, joten väitänpä olevani aika hyvin aiheesta perillä :)
Tälläkin hetkellä lentoja eri puolille Eurooppaan 85€ suunta saatavilla. Olemme nelihenkisenä perheenä reissanneet eri puolille 300-500 eurolla/ edestakainen matka. Kyllä siihen useimmilla on varaa kerran vuodessa, jos majoituksesta ei tarvitse lisäksi maksaa.
Saatko ihan pikkuisen lisää aikaa työnantajaltasi että voisit "ympäripuhua" miehesi? Nyt sitten mietit KAIKKI plussat mitä miehesi voisi saada tuosta ajasta ulkomailla ja "myyt" tämän muuttamisen hänelle. Lisää, että ainahan sieltä pois pääsee jos siltä tuntuu. Sitäpaitsi voisi olla ihan kiva kokemus niille sukulaisillekin vierailla teillä; ehkä jopa lähentäisi sukulaisianne perheeseen ja lapsiin kun olisivat totaalisesti läsnä vieraillessanne luonanne.
Kirjoituksessa todettiin, että ei se mitään jos joku ei halua lähteä. Päin vastoin sehän on vain hyvä niille, jotka haluavat lähteä. Elämiä on vain se yksi ja jos sen haluaa viettää kotikylässä niin se on oma valinta. Mutta lapsille elämä ulkomailla voisi tarjota tosi paljon.
Mikä on niin vaikea ymmärtää, etteivät kaikki halua tuollaista, ei kiinnosta, ei kuulu heidän elämäänsä. Ei se aina johdu siitä, että ollaan kapeakatseisia tai nurkkakuntalaisia. Tai mitä pahaa nurkkakuntalaisuudessa on? Mitä pahaa on autonasentajissa?
Itse olet lapsellinen ja ylimielinen.
Ei kaikkien tarvitse kokeilla uutta, mutta AP:n kannattaa, jos vaan saan miehensä mukaan!
lapsille juurettomuuden, koti-ikävän, ainaisen pelon että ystävät lähtevät (kansainvälisen koulun lapset muuttavat paljon), ulkopuolisuuden tunteen
Kirjoituksessa todettiin, että ei se mitään jos joku ei halua lähteä. Päin vastoin sehän on vain hyvä niille, jotka haluavat lähteä. Elämiä on vain se yksi ja jos sen haluaa viettää kotikylässä niin se on oma valinta. Mutta lapsille elämä ulkomailla voisi tarjota tosi paljon.
Mikä on niin vaikea ymmärtää, etteivät kaikki halua tuollaista, ei kiinnosta, ei kuulu heidän elämäänsä. Ei se aina johdu siitä, että ollaan kapeakatseisia tai nurkkakuntalaisia. Tai mitä pahaa nurkkakuntalaisuudessa on? Mitä pahaa on autonasentajissa?
Itse olet lapsellinen ja ylimielinen.
Ei kaikkien tarvitse kokeilla uutta, mutta AP:n kannattaa, jos vaan saan miehensä mukaan!
Niin, ei tietenkään kaikki halua muuttaa ulkomaille ja niin olkoon, on vain hyvä että meitä ihmisiä on erilaisia ja jokaisella omat haaveet ja unelmat ja ne kaikki ovat ihan yhtä tärkeitä ja hienoja!
Mulle tää miehen reaktio on vain melkoinen shokki ja yllätys. Ollaan siis törmättykin ulkomailla, kun oltiin molemmat samassa työpaikassa siellä. Hän sittemmin valitsi tutkijan uran ja minä jäin ihan normaalitöihin. Ei koskaan varsinaisesti puhuttu että halutaan ulkomaille vielä uudestaan, mutta ehkä minä niin oletin, kun hänkin on siis opiskellut ulkomailla ja kaikkea. Tai ainakaan en odottanut että hän niin vastustaisi nyt lähtöä.
Puhuu että isovanhemmat järkyttyy ja pahoittaa mielensä, ja että ei tiedä kuinka kauan ne enää edes elää ja eivät näe lapsenlapsiaan, että Suomesa on turvallisempaa ja kaikkea. Totta tietysti valtaosin, mutta silti tämä kaikki tuli ihan puskan takaa
vaan takaa lapsillensa suvun ja juuret. Lähde kuule yksin, mutta jätä lapset isälleen.
Onhan se 4v. lyhyt aika, niinkuin noi muut sen kertoikin.
Täällä yksi expattien lapsi ilmoittautuu! Paljon on tässä ketjussa tuotu esille ulkomailla asumista negatiivisessa valossa nimenomaan lapsen kannalta.
Itse kuitenkin kokemuksesta, sekä lukuisia esimerkkejä nähneenä voin sanoa, että lapselle ulkomailla asuminen on upea mahdollisuus ja positiiviset asiat peittoavat ne negatiiviset suurimmassa osassa tapauksia. Tiedän toki lapsia, joilla oli sopeutumisvaikeuksia tilanteeseen, mutta nämäkin olivat usein murrosikäisiä tai teinejä, jotka eivät nuorempana olleet asuneet ulkomailla.
Ikävin tilanne on yleensä diplomaattien lapsilla, sillä asemapaikka vaihtuu tasaisin väliajoin. Muilla tilanne on paljon tasaisempi, jos työsopimus uusitaan, yleensä samassa maassa pysytään.
Minulla on toki erilainen identiteetti kuin Suomessa ikänsä asuneilla ystävilläni, mutta samanlaisiahan meistä ei muutenkaan saisi kenestäkään. Minulla tulee aina olemaan kaksi kotimaata, äidinkielen lisäksi minulla on toinen, yhtä vahva kieli. Myös muiden kielten oppiminen on ollut helppoa, todennäköisesti juuri siksi että opin lapsena jo täysin vieraan kielen.
Koulukaverit vaihtuivat toisinaan usein, mutta silti oli ystäviä jotka pysyivät pitkään kuten me. Harrastuksiin minut vietiin kv. koulujen ulkopuolelle, joista sitten löytyi paljon paikallisia ystäviä. Myös naapurustoni lapset olivat yhtä perhettä lukuunottamatta kaikki paikallisia.
Luulen, että nykyään kun expattius on yleisempää, ihmiset tekevät sen virheen että päätyvät asumaan ja elämään omassa expat-kuplassaan. Ollaan tekemisissä vain muiden expattien kanssa ja uuteen asuinmaahan ei integroiduta syvempää viihtyvyyttä edellyttävällä tavalla ja intensiteetillä.
Toivottavasti pääsette miehenne kanssa sopuun ja löydätte molemmille sopivan vaihtoehdon.
Ps. Välini isovanhempiini olivat paljon läheisemmät mitä monilla muilla ystävilläni koskaan on ollut vaikka mummot ja papat ovat asuneet naapurissa! Kesieni kohokohta oli päästä mummon ja paapan ja serkkujen luokse Suomeen kokonaiseksi kuukaudeksi!
Yleensä ollaan yhdessä paikassa vuosi pari kolme. Kaikki eivät kierrä kuin Anna Eriksson, ja juuret taas eivät kärsi kun perheyhteys on tiivis. Meillä ovat käyneet serkut, tädit ja isovanhemmat ja lasten ystävät ja yhteydet ovat pysyneet hyvin JA uusia yhteyksiä on syntynyt. Se on mukavaa. Yleensä positiivinen asennoituminen ja avoin mieli auttaa. Täällä näkyy hämmästyttävän negatiivisia ja jopa vihaisia mielipiteitä asioista, jopa ihmisiltä joilla itsellään ei ole kokemusta ulkomailla elämisestä. : (
lapsille juurettomuuden, koti-ikävän, ainaisen pelon että ystävät lähtevät (kansainvälisen koulun lapset muuttavat paljon), ulkopuolisuuden tunteen
Kirjoituksessa todettiin, että ei se mitään jos joku ei halua lähteä. Päin vastoin sehän on vain hyvä niille, jotka haluavat lähteä. Elämiä on vain se yksi ja jos sen haluaa viettää kotikylässä niin se on oma valinta. Mutta lapsille elämä ulkomailla voisi tarjota tosi paljon.
Mikä on niin vaikea ymmärtää, etteivät kaikki halua tuollaista, ei kiinnosta, ei kuulu heidän elämäänsä. Ei se aina johdu siitä, että ollaan kapeakatseisia tai nurkkakuntalaisia. Tai mitä pahaa nurkkakuntalaisuudessa on? Mitä pahaa on autonasentajissa?
Itse olet lapsellinen ja ylimielinen.
Ei kaikkien tarvitse kokeilla uutta, mutta AP:n kannattaa, jos vaan saan miehensä mukaan!
mieltäsi avartanut, on tullut reissattua ja nähtyä maailman maita riittävästi, nyt viihdytään Suomessa. Jos nico-petteri on onnellinen autonasentajana, niin valitkoon sen tien...
eivät suurin surminkaan uskaltaisi lähteä kokemaan mitään uutta. Suomessa on ällistyttävän paljon tosi nurkkakuntaista porukkaa, jotka ei kotikylästään mihinkään lähde, just koska siellä on serkut ja tädit ja faarit. Ei se mitään, onpahan enemmän mahdollisuuksia meille, jotka olemme halunneet lähteä ja lähteneet. Ja noiden "mäen kotoa lähde mihinkään"-tyyppienkin kannattaisi ajatella, mitä esimerkiksi lapset hyötyvät ulkomailla asumisesta. Ehkä se Nico-Petteri haluaisikin tehdä elämällään jotain muuta kuin jäädä Kyrvätperälle autonasentajaksi (vaikka tottahan Kyrvätperällä autonasentajiakin tarvitaan) ja esimerkiksi ulkomailla hankittu kielitaito voisi siinä auttaa.
Ja tulihan se ainainen kateus-korttikin sieltä;)
Luulisin, että suurin osa näistä "ymmärrän miestäsi" -tyypeistä lähtisi kirkuen matkaan, jos vain pääsisi ;)
En ole kateellinen, vaikka ap.n miestäkin ymmärrän, itse en lähtisi ja onneksi mieheni ei ole lähdössä. Jokainen taplatkoon tyylillään, ilman kateutta;)
4 vuotta on lyhyt aika ja lentokoneet kulkee, kuten tässäkin on jo todettu. Mikä ongelma?
tässä esimerkki "maailman kansalaisen"(?) avarasta maailmankuvasta.
Kirjoituksessa todettiin, että ei se mitään jos joku ei halua lähteä. Päin vastoin sehän on vain hyvä niille, jotka haluavat lähteä. Elämiä on vain se yksi ja jos sen haluaa viettää kotikylässä niin se on oma valinta. Mutta lapsille elämä ulkomailla voisi tarjota tosi paljon.
Mikä on niin vaikea ymmärtää, etteivät kaikki halua tuollaista, ei kiinnosta, ei kuulu heidän elämäänsä. Ei se aina johdu siitä, että ollaan kapeakatseisia tai nurkkakuntalaisia. Tai mitä pahaa nurkkakuntalaisuudessa on? Mitä pahaa on autonasentajissa? Itse olet lapsellinen ja ylimielinen. Ei kaikkien tarvitse kokeilla uutta, mutta AP:n kannattaa, jos vaan saan miehensä mukaan!
Autonasentajia tarvitaan ja N-P voi huoleti siihen ruveta, mutta Jos N-P haluaisikin tehdä muuta, tai vaikka lähteä autonasentajaksi ulkomaille, sikäläiset kontaktit, tapojen tuntemus ja kielitaito auttaisivat valtavasti.
Mitä sinä olet mahtanut maailmalla kiertäessäsi saada? ;D
Hoh-hoijaa, reissailu ei oe ainakaan sinun mieltäsi avartanut, on tullut reissattua ja nähtyä maailman maita riittävästi, nyt viihdytään Suomessa. Jos nico-petteri on onnellinen autonasentajana, niin valitkoon sen tien...
eivät suurin surminkaan uskaltaisi lähteä kokemaan mitään uutta. Suomessa on ällistyttävän paljon tosi nurkkakuntaista porukkaa, jotka ei kotikylästään mihinkään lähde, just koska siellä on serkut ja tädit ja faarit. Ei se mitään, onpahan enemmän mahdollisuuksia meille, jotka olemme halunneet lähteä ja lähteneet. Ja noiden "mäen kotoa lähde mihinkään"-tyyppienkin kannattaisi ajatella, mitä esimerkiksi lapset hyötyvät ulkomailla asumisesta. Ehkä se Nico-Petteri haluaisikin tehdä elämällään jotain muuta kuin jäädä Kyrvätperälle autonasentajaksi (vaikka tottahan Kyrvätperällä autonasentajiakin tarvitaan) ja esimerkiksi ulkomailla hankittu kielitaito voisi siinä auttaa.
Ja tulihan se ainainen kateus-korttikin sieltä;)
Luulisin, että suurin osa näistä "ymmärrän miestäsi" -tyypeistä lähtisi kirkuen matkaan, jos vain pääsisi ;)
En ole kateellinen, vaikka ap.n miestäkin ymmärrän, itse en lähtisi ja onneksi mieheni ei ole lähdössä. Jokainen taplatkoon tyylillään, ilman kateutta;)
Miten huono itsetunto sulla on?? Mitä tuossa on kirjoitettu väärin??? Eikö saa sanoa että toisille on vain hyväksi, jos toiset ei halua muuttaa????
tässä esimerkki "maailman kansalaisen"(?) avarasta maailmankuvasta.
Kirjoituksessa todettiin, että ei se mitään jos joku ei halua lähteä. Päin vastoin sehän on vain hyvä niille, jotka haluavat lähteä. Elämiä on vain se yksi ja jos sen haluaa viettää kotikylässä niin se on oma valinta. Mutta lapsille elämä ulkomailla voisi tarjota tosi paljon.
Mikä on niin vaikea ymmärtää, etteivät kaikki halua tuollaista, ei kiinnosta, ei kuulu heidän elämäänsä. Ei se aina johdu siitä, että ollaan kapeakatseisia tai nurkkakuntalaisia. Tai mitä pahaa nurkkakuntalaisuudessa on? Mitä pahaa on autonasentajissa? Itse olet lapsellinen ja ylimielinen. Ei kaikkien tarvitse kokeilla uutta, mutta AP:n kannattaa, jos vaan saan miehensä mukaan!
siksi ymmärrän hyvin, ettei ap.n mies halua lähteä. Aika moni on lähtenyt ulkomaille töihin/opiskelemaan, vaikkei olisi turistireissuja enempää matkaillut. Hienoa, että ihmiset lähtevät, mutta pitää myös ymmärtää niitä, jotka eivät halua muuttaa ulkomaille.
Itsetuntoni on kunnossa, kiva kun huolehdit;)
ei arvosta Suomea? Logiikkasi ei ihan aukene. Tietenkään kaikkien ei pidä haluta ulkomaille, mutta turha väittää että Suomi olisi joku onnela ja ulkomailla lapsista tulee häiriintyneitä ja juurettomia. Eipä se kuva suomalaisten nuorten "hyvinvoinnistakaan" hääppöinen ole; ryypätään, masennutaan ja ammuskellaan kouluissa (vähän kärjistettynä).
Olen oppinut arvostamaan Suomea, siksi ymmärrän hyvin, ettei ap.n mies halua lähteä. Aika moni on lähtenyt ulkomaille töihin/opiskelemaan, vaikkei olisi turistireissuja enempää matkaillut. Hienoa, että ihmiset lähtevät, mutta pitää myös ymmärtää niitä, jotka eivät halua muuttaa ulkomaille.
Vastasin kysymykseen, mitä ole oppinut reissuiltani; arvostamaan Suomea. Se ei tarkoita sitä, ettei arvostaisi Suomea, jos lähtee ulkomaille, ap,n mies voi pitää Suomea parempana paikkana elää, sukulaistensa tms. takia, se hänelle suotakoon. Olisiko sinusta mukava viettää 4 vuotta ulkomailla, ihmisen kanssa, joka ei siellä viihtyisi?
ulkomaankomennusta. Itse vain ajattelen, että lapset häviävät enemmän kuin voittavat, jos heidät irrotetaan tutuista ympyröistään. Asun alueella, jossa useampi perhe, jotka asuvat vakituisesti ulkomailla miehen työkomennusten takia ja nähnyt riittämiin näitä lähes sairaalloisen arkoja, epäluuloisen näköisiä surusilmäisiä lapsia, jotka parin viikon mummolassa olon jälkeen saavat taas vähän iloa ilmeeseensä ja sitten sopivasti taas revitäänkin takaisin lentokoneeseen ja vieraaseen maahan.
vai pysyvästä paikasta..
Kumma juttu, kun meidän tuttavapiirissämme nämä ulkomailla expateina olleet perheet lapsineen ovat kaikki erittäin onnellisen oloisia, ei esimerkiksi ole avioeroja tai lapsilla erityisiä ongelmia. Paras ystäväperheemme esimerkiksi - ja väitänpä että tunnemme meidän melkoisen hyvin :)
ja hyvissä kansainvälisissä kouluissa saatavat ystävät eri puolilta maailmaa ovat hyvin arvokasta kokemusta nekin.