Minulle on tehty ABORTTI
enkä lainkaan kadu tapahtunutta. Suren kylläkin, sitä ettei lapsi saanut syntyä, sitä että tilanne oli silloin niin vaikea, sitä että olin itse niin kypsymätön ja sitä että tulin raskaaksi. Sitäkin suren, että abortin jälkeen masennuin vakavasti ja monta vuotta meni harakoille. Onpahan oppirahat maksettu.
Mutta en kadu, sillä uskon että olisin huonossa jamassa jos olisin tuolloin alkanut kasvattaa lasta yksin. Lapsella ei olisi isää, tai olisi huithapeli mielenterveysongelmainen alkoholisti. Olisin luultavasti masentunut synnytyksen jälkeen ja kukaties en olisi osannut olla lapselleni hyvä vanhempi ainakaan yksin. En ansainnut lastani ja siksi päädyin aborttiin - ratkaisuun, jossa seuraukset kannoin vain minä, ei lapsi.
Nyt olen onnellinen, minulla on ihanat lapset, hyvämies. Oln hyvä äiti ja vielä mahtavassa työssä. Kun olen viimein antanut itselleni anteeksi, masennuksen viime rippeetkin ovat karisseet. Kovat rahat maksettu.
Siispä sanon: ehkäiskää. Ja jos vahinko käy, harkitkaa tilannetta vakavasti. Ei se ole mikään kevyt juttu, mutta ei maailmanloppukaan.
Kommentit (76)
En ole itse uskaltanut suoraan ajatella asiaa noin, kiitos että kirjoitit sen tänne.
heitä osannut kaivata. Se yksi lapsi sen sijaan oli jo olemassa. Mutta onhan se luonnollista selittää itselleen parhainpäin asioita. Tekojensa kanssa on elettävä.
Itse ajattelen, että olisi ollut hyvä jos minut olisi abortoitu. Ajatteleeko kukaan muu siltä kannalta? Vai vain että abortti on paha, aina paha.
voinit pitää housuja jalassa jos kerran et ollut tarpeeksi aikuinen, ja kypsä. en ymmärrä miks seksi on jokasen kakaranki touhua nykyään..
ite aloin harrastaa seksiä vasta kun tiesin etten joudu tekemään aborttia jos tuleb raskaaksi. olin 17v kun menetin neitsyyteni, en tietenkään lasta vielä tuolloin halunnut, mutta olisin lapsen pitänyt ja häntä rakastanut jos niin olisi käynyt
Joskus se voi olla välttämätön. Melko harvoin sellainen tilanne tosin on. Mutta paha se on aina. Yksi ainutlaatuinen elämä lopetetaan väkivalloin.
ihmiset julmempiakin tekoja kuin abortti. ja se on jokaisen oma valinta. ja kaikki joille abortti on tehty eivät välttämättä mieti ja tuskaile asiaa lopunelämäänsä, ja se on hyvä asia. koska abortti on asia joka täytyy miettiä loppuun asti ennen kuin sen tekee,ettei tarvi sitten katua esim.seuraavaa 10 v. ap on oikean ratkaisun tehnyt kun ottaa olosuhteet huomioon.
joka olit menossa aborttiin olet miettinyt asian loppuunasti.
itse olin 23-vuotiaana täysin tietoinen suojaamattoman seksin seurauksista ja tein sen silti ja pamahdin paksuksi ja marssin sairaalaan ottamaan abortin. Ei kaduta yhtään.Sikiö abortoitiin viikolla 5 eli se ei todellakaan ollut mikään elävä ihminen vaan minusta riippuvainen sikiömöykky. Niin se on.
En kadu, en yhtään.
olin 23-vuotias tuolloin ja itsekin aloitin seksielämäni vasta 17-vuotiaana.
Ja ajattelin minäkin aiemmin, ettn koskaan joutuis tekemään aborttia - vaan life has its funny ways ja joskus 23-vuotiaskin on liian nuori, liian hukassa ja liian ongelmallisessa suhteessa.
voinit pitää housuja jalassa jos kerran et ollut tarpeeksi aikuinen, ja kypsä. en ymmärrä miks seksi on jokasen kakaranki touhua nykyään..
ite aloin harrastaa seksiä vasta kun tiesin etten joudu tekemään aborttia jos tuleb raskaaksi. olin 17v kun menetin neitsyyteni, en tietenkään lasta vielä tuolloin halunnut, mutta olisin lapsen pitänyt ja häntä rakastanut jos niin olisi käynyt
Mutta en kadu, sillä uskon että olisin huonossa jamassa jos olisin tuolloin alkanut kasvattaa lasta yksin. Lapsella ei olisi isää, tai olisi huithapeli mielenterveysongelmainen alkoholisti. Olisin luultavasti masentunut synnytyksen jälkeen ja kukaties en olisi osannut olla lapselleni hyvä vanhempi ainakaan yksin.
Monen pienen vauvan isä kuolee esim. onnettomuudessa, mutta sekin lapsi voi kasvaa ilman isää hyväksi aikuiseksi.
Et voi tietää, olisitko masentunut synnytyksen jälkeen vai et.
Kukaan ei voi tietää, millainen vanhempi on lapselleen, ennen kuin sen kokee.
Eli kaikki selityksesi on nyt kumottu ja voisin sanoa, että selityksesi ovat vain itsepetosta.
Noilla perusteilla ei abortin PITÄISI olla laillinen.
mutta miksi harrastit seksiä tuon ihmisen kanssa kertomasi mukaan hän ei ollut mitenkään vakavasti otettava muutenkaan?
olin 23-vuotias tuolloin ja itsekin aloitin seksielämäni vasta 17-vuotiaana.
Ja ajattelin minäkin aiemmin, ettn koskaan joutuis tekemään aborttia - vaan life has its funny ways ja joskus 23-vuotiaskin on liian nuori, liian hukassa ja liian ongelmallisessa suhteessa.
voinit pitää housuja jalassa jos kerran et ollut tarpeeksi aikuinen, ja kypsä. en ymmärrä miks seksi on jokasen kakaranki touhua nykyään..
ite aloin harrastaa seksiä vasta kun tiesin etten joudu tekemään aborttia jos tuleb raskaaksi. olin 17v kun menetin neitsyyteni, en tietenkään lasta vielä tuolloin halunnut, mutta olisin lapsen pitänyt ja häntä rakastanut jos niin olisi käynyt
tunnen silloisen itseni sen verran hyvin, että melko varmaa on että pieleen olisi mennyt - isän kanssa tai ilman. Katsoin kyllä parhaaksi suojella lasta itseltäni ja isältäänkin ja antaa itselleni tilaisuuden tulla siksi mikä olen.
Ja puolison kuolemahan ei ole valintatilanne, siihen joudutaan.
lempeä ja huumorintajuinen.
Enkä ollut vielä tajunnut, että hän on mustasukkainen, takertuva ja elämänhallintataidoiltaan surkea. Ja että yhdessä olimme aikapommi.
mutta miksi harrastit seksiä tuon ihmisen kanssa kertomasi mukaan hän ei ollut mitenkään vakavasti otettava muutenkaan?
Se on jokaisen oikeus. Se menee edelle kaikesta muusta. Elämän päättäminen sen seksin seurauksena ei ole yhtikäs mitään. Ainahan sitä saa uusia lapsia. Mitä nyt yhdestä pienestä.
Lukekaas tutkimuksia seksin terveysvaikutuksistakin. Ihminen tarvitsee siis seksiä. Jotkut tulee raskaaksi vaikka on kierukka, pillerit, kortsut tai sterilisaatiot. Jos pettää niin pettää, sen pelossa ei seksistä tarvitse luopua! Joku voi kantaa vastuun ja seuraukset pettäneestä ehkäisystä, joku ei ja siksi abortti on SALLITTU!
minusta kaikilla on oikeus tehdä se päätös, enkä ymmärrä miksi siitä pitää kaikkien saarnata. Ap kyllä kertoo pohtineensa asiaa monelta kannalta, ennen ja jälkeen. Mutta toisaalta ap kyllä tiesi mihin muurahaispesään asiansa tökkäisi. Kirjoitti oikein isoin kirjaimin ABORTTI aloitustekstinsä otsikkoon.
Näin sanottuani voin kertoa kadehtivani ap:lta hänen raskauksiaan. Itse olen suuresta halusta huolimatta ollut raskaana vain kerran. Se päättyi, enkä itse sitä päätöstä tehnyt. Ottaisin mielelläni jonkun abortintekijän raskauden itselleni, jos se kävisi päinsä.
Mutta kaikkea hyvää.
Minunkin mielestäni abortti on yksi vastuunkannon muoto. On naisia, jotka jättävät abortin tekemättä omaa itsekkyyttään. Eivät uskalla tehdä aborttia, ettei "paha karma" seuraa, tai ajattelevat että tuleva lapsi pelastaa elämän tai muuttaa sen suunnan parempaan päin, vaikkei aluksi ollut edes toivottu. Lapsi ansaitsee olla toivottu, ja ansaitsee syntyä mahdollisimman hyviin olosuhteisiin. Nämä olosuhteet tuntee vain raskaana oleva itse, ja siksi hänen tulisi saada asiasta päättää.
Elämäntilanne ratkaisee, ja minun mielestäni sen pitäisikin ratkaista, jos kerran vahinko on käynyt. Ikinä en ketään painostaisi aborttiin, mutta ymmärrän aborttiin päätyneitä. Abortin tehnyt joutuu kuitenkin siitä kovan hinnan maksamaan, suruna, masennuksena jne, aivan varmasti monelle henkisesti rankka kokemus, joka seuraa mukana aina. Ja jos abortti ei ihmisessä herätä mitään tunteita, niin sitä selvempää on, ettei sellainen henkilö äidiksi ole valmis/sopiva sillä hetkellä.
En usko että on turhia abortteja. Piittaamattomuutta ja turhaa huolettomuutta tosin on siinä vaiheessa kun pitäisi ehkäistä. Mutta ihmisille sattuu vahinkoja, pahoja virheitä. Minun mielestäni lapsen ei (syntymällä kaoottiseen tilanteeseen) tarvitse kantaa noista virheistä vastuuta. Ja kuten me kaikki tiedämme, _jokainen_ tekee virheitä elämänsä varrella.
Aihe kosketti, koska olen lastensuojelupuolella töissä, ja monesti olen tavannut lapsia jotka ovat joutuneet syntymään liian raskaaseen tilanteeseen, väärille vanhemmille, väärään aikaan. Näiden lasten kokemukset (jotka kantavat läpi koko heidän elämänsä) ovat liian rankkoja, rankkoja jopa elämättömään elämään verrattuna.
Minusta AP olet hienosti asian käsitellyt, ja toivon ettet enää syyllisyyttä kanna. On tärkeää antaa itselleen anteeksi, jos on ollut tilanteessa missä on kokenut ettei muutakaanb voi. Kaikkea hyvää sinulle!
Ps. Itse en ole aborttia kokenut, enkä toivottavasti joudu kokemaankaan.
enkä näin ole ajatellut.
Pari minuuttia seksiä. Se on jokaisen oikeus. Se menee edelle kaikesta muusta. Elämän päättäminen sen seksin seurauksena ei ole yhtikäs mitään. Ainahan sitä saa uusia lapsia. Mitä nyt yhdestä pienestä.
Mutta toivoisin sinulta hieman laajempaa ymmärrystä asioista, kuten siitä että
- ihminen tekee virheitä
- ihminen tekee virhearviointeja
- ihminen tekee vääriä päätöksiä
ja ennenkaikkea
- ihmisille tapahtuu myös itsestä riippumattomia asioita.
Lisäksi vielä
- on elämän arpapeliä, milloin pääsee kuin koira veräjästä ja milloin taas joutuu maksamaan ja kuinka kova on hinta.
Muistuttaisin vielä, mitä eräässä varmasti sinulle tärkeässä lähteessä sanotaan mm. kivien heittämisestä ja tuomitsemisesta. Tämä kohta tuntuu olevan monelle vaikea sisäistää. "Before you judge a man, walk a mile in his shoes."
Ap.
Ultrassa viikolla 12 käyneet tietävät sen. Ainakin omalla lapsellani oli jo lapsen muoto, varpaat ja kaikki vaikka hän todella pieni vielä olikin. Ei todellakaan mikään möykky. Olen itse ollut mukana leikkaussalissa, jossa abortteja tehdään. Oikeastaan se oli ainoa toimenpide, josta itselleni tuli paha olla, vaikka elämäntilanteita on monia.