Minulle on tehty ABORTTI
enkä lainkaan kadu tapahtunutta. Suren kylläkin, sitä ettei lapsi saanut syntyä, sitä että tilanne oli silloin niin vaikea, sitä että olin itse niin kypsymätön ja sitä että tulin raskaaksi. Sitäkin suren, että abortin jälkeen masennuin vakavasti ja monta vuotta meni harakoille. Onpahan oppirahat maksettu.
Mutta en kadu, sillä uskon että olisin huonossa jamassa jos olisin tuolloin alkanut kasvattaa lasta yksin. Lapsella ei olisi isää, tai olisi huithapeli mielenterveysongelmainen alkoholisti. Olisin luultavasti masentunut synnytyksen jälkeen ja kukaties en olisi osannut olla lapselleni hyvä vanhempi ainakaan yksin. En ansainnut lastani ja siksi päädyin aborttiin - ratkaisuun, jossa seuraukset kannoin vain minä, ei lapsi.
Nyt olen onnellinen, minulla on ihanat lapset, hyvämies. Oln hyvä äiti ja vielä mahtavassa työssä. Kun olen viimein antanut itselleni anteeksi, masennuksen viime rippeetkin ovat karisseet. Kovat rahat maksettu.
Siispä sanon: ehkäiskää. Ja jos vahinko käy, harkitkaa tilannetta vakavasti. Ei se ole mikään kevyt juttu, mutta ei maailmanloppukaan.
Kommentit (76)
Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus syntyä ja elää oma elämänsä.
abortin teettäneitä naisia, jos ei itse ole joutunut
vastaavaan tilanteeseen.
Miten parisuhteessa oleva nainen voi todella rehellisesti
väittää, ettei teettäisi aborttia, jos joku vieras mies raiskaisi
hänet ja hän tulisi raskaaksi? Minä en usko, että kukaan
nainen haluaa pitää tällaista lasta, jos vain voi valita.
Entä puoliso? Haluaako hän, että nainen synnyttää
vieraan miehen äpärän?
ovatkin ainoat hyväksyttävät syyt aborttiin.
kuvaamassasi tilanteessa minusta se oli oikea ratkaisu.
Minusta abortti ei ole maailmanloppu. Itse en siihen ratkaisuun päätynyt, vaikka yllätysraskaus olikin ja kaiken lisäksi ehkäisy. Joo tiedän, että on ihmisiä, jotka eivät usko, että pillereiden kanssa voi tulla raskaaksi. Otin pilerit uolloin ihan kellontarkasti ja aina jos unohdin/olin vatsataudissa tms. niinn käytin koko kuukauden kondomia.
Lapsen isän kanssa suhde kesti siihen asti kun lapsi oli 3,5 v ja se oli alun perin tuhoon tuomittu suhde. Olen onnellinen lapsesta ja siitä että en tehnyt aborttia, mutta en tuomitse niitä, jotka tekevät. Minusta se on jokaisen oma asia.
Minusta ei tarkoita, etteikö voisi olla hyvä äiti, jos on tehnyt abortin.
Ellei tosiaan ole raiskauksesta kyse tai äidin henki vaarassa. Minä en hyväksy aborttia turhista syistä. Turhia ovat sosiaaliset syyt meidän maassamme. Ja olen tämän mielipiteeni kanssa ihan yhtä oikeassa kuin ne jotka ovat toista mieltä. Ja minulla on ihan samanlainen oikeus sanoa oma mielipiteeni.
silloin kun joku siihen on vakaasti omasta tahdostaan päätynytoli syyt mitkä tahansa. Kaikkien pitäisi syntyä toivottuna.
Olen itse yhden abortin tehnyt, ja ihan vain sosiaalisista syistä. En kadu sitä lainkaan ja tekisin sen samassa tilanteessa uudelleen. En ole sitä edes surrut. Mitään muuta vaihtoehtoa ei olisi ollut. Ja minulla on nyt kolme lasta, en siltikään kadu aborttiani.
Mielestäni abortin pitäisi olla ilman mitään erityisiä syitä sallittu tiettyihin viikkoihin asti. Raja voisi ilman syitä kyllä olla aikaisemmin kuin nykyään 12 viikkoa.
Miten tiukat abortinvastustajat muuten suhtautuvat eläinten tappamiseen? Luulisi että jo syntyneen eläimen tappaminen olisi vähintään yhtä kauheaa kuin jonkun solukeskittymän elämän keskeyttäminen. Vai onko ihminen jotenkin pyhä. Ihminen on eläin siinä missä muutkin lajit.
Silloin jos äiti oikeasti kantaa vastuunsa, abortti ei voi olla vaihtoehto. Vastuunkantaminen ei aina ole helppoa ja mukavaa. Se on joskus erityisen raskasta, niinkuin esimerkiksi lapsesta luopuminen synnytyksen jälkeen. Joku kirjoiteli kuinka voisi olla vaikea selitellä sukulaisille, ettei pidä lasta. NIIN, voisi olla aikuiselle ihmiselle VAIKEAA!!! Helpompi on tietenkin tehdä abortti, tappaa puolustuskyvytön olento!
HALOO! Abortti ei ole vastuunkantamista. Sitä ei VOI kääntää positiiviseksi asiaksi.
Abortti on mielestäni surullinen, mutta ehkä tarpeellinen vain raiskaus/hengenvaarallisissa(äidille tai lapselle)/erittäin vakavasti vammaisen lapsen tapauksissa.
äiditkään välttämättä mitään hyviä äitejä ole. Kakarat saattaa olla ihan heitteillä. Kaikki kun on otettava vastaan halusi tai ei.
Abortti on surullinen asia, totta. Mutta jos et itse nää asiassa mitään positiivista, ei se tarkoita ettei toinen voi nähdä. Jonkun toisen ihmisen elämässä se voi olla lopulta hyvä ratkaisu.
Täydellisessä maailmassa jokainen äiti olisi valmis ottamaan lapsen vastaan kun lapsi on tulollaan. Maailma ei kuitenkaan ole täydellinen, eikä me ihmiset maailmassa varsinkaan.
Eiköhän voida antaa ihmisten tehdä ratkaisunsa.Tässä asiassa kaikilla saa olla omat mielipiteensä, niinkuin yleisestikin, eikö?
eikö sinua koskaan ahdista, että millainen aikuinen tästä lapsesta olisi kasvanut? Etkö koskaan mieti, että olet riistänyt pieneltä elämän?
Alle 12-viikkoinen ei edes varsinaisesti vielä "elä".
Uskon että kaiken kokemasi jälkeen olet hyvä äiti, ehkä kuin moni muu, jolla ei ole ollut vaikeita kokemuksia. Ainakin osaat arvostaa lapsiasi, perhettäsi ja elämääsi.
Olet ansainnut sen, nauti ilman syyllisyyksiä!
Ja menetetyn lapseni parasta minä silloinkin ajattelin. Sitähän en tiedä, oliko se parasta, mutta mielestäni kaikki elämä ei ole elämisen arvoista.
Mutta tästä asiasta on nyt turha kiistellä, kokemuksesta tiedän että te yhden asian ihmiset luette muiden tekstejä kuin piru raamattua.
olen 5vkolla raskaana,ehkäisyä käytimme mutta se petti. lapsia on 2kpl,nuorempi syntyi 4kk sitten. Olemme mieheni kanssa puhuneet asian selväksi,ja tulleet tähän ratkaisuun.
Vaan ihminen on tyhmä ja erehtyväinen.
eikö sinua koskaan ahdista, että millainen aikuinen tästä lapsesta olisi kasvanut? Etkö koskaan mieti, että olet riistänyt pieneltä elämän?
En mieti jälkimmäistä, sillä lapsi ei ole elämäänsä kaipaamassa. Mutta mietin joskus, millainen lapsi olisi nyt tokaluokkalaisena. HIrveästi en voi miettiä, sillä asia on kipeä. Samalla kuitenkin katson ihania lapsiani ja ajattelen, ettei heitä olisi jos olisin tehnyt toisin - tämä ajatus on vielä kipeämpi.
jokaisen äiti on se paras äiti, vaikka aina niin ei olisi. Ymmärrän ratkaisusi, mutta en itse kykenisi elämään tuollaisen asian kanssa vaan sitä suuremmalla syyllä itkisin sitä, kun katsoisin muita lapsiani. Surullista ja säälittävää.
että kantaa vastuun hänen elämästään. Näin sinä ap teit päätymällä aborttiin. Surullisia on niiden lasten elämät, joissa vanhemmilla on muita tärkeämpiä asioita, jotka menevät lasten edelle. Esim. alkoholismi, huumeet, työnarkomania tms. Nykyisin on aivan liikaa pahoinvoivia lapsia muutenkin, kaiki nämä eivät päädy sosiaalitätien tietoon ja lehtien palstoille.
ruumistaan ja oikeus myös aborttiin.
Nainen voi olla liian nuori äidiksi tai liian vanha saamaan
enää lisää lapsia, lapsi voi olla vakavasti vammainen,
äiti voi olla sairas tai vaarassa kuolla raskausaikana ja/tai
synnytyksessä, lapsi voi olla saanut alkunsa raiskauksesta...
Syitä on monia, eikä minusta kenellekään ole varaa arvostella
toisen valintaa, ellei ole itse joutunut läpikäymään samaa.