Mitä ajattelet exäsi uudesta kumppanista, lastesi "äitipuolesta" tai "isäpuolesta"?
Suhtaudutaanko exien "nyxiin" niin vihamielisesti kuin yleisesti luullaan (ilmeisesti)?
Itsestäni voin sanoa, että exän uusi vaimo on minulle melko yhdentekevä ihminen. Olen mielissäni siitä, että hän tuntuu (nykyisin) suhtautuvan melko kivasti mun ja exän yhteisiin lapsiin, eikä lasten kertoman mukaan siis ole aiheellista nyt ajatella hänestä mitään pahaa. Toisaalta exäni muihin lapsiin hän suhtautuu ilmeisesti täysin välinpitämättömästi, joten näiden muiden lasten vuoksi en anna hänelle lainkaan pisteitä. Emme ole tämän nyxän kanssa koskaan tavanneet.
Mites muilla?
Kommentit (20)
kun en ole tavannut mut varmaan vakka kantensa valinnut!;)
ajatella mitään, kun olemme ydinperhe. Näiden asioiden vuoksi olenkin valmis taistelemaan, ettei lapsni koskaan saisikaan äiti- tai isäpuolia.
ajatella mitään, kun olemme ydinperhe. Näiden asioiden vuoksi olenkin valmis taistelemaan, ettei lapsni koskaan saisikaan äiti- tai isäpuolia.
annat esim. anteeksi jos mies pettää, siedät sen, että hän on ihastunut johonkuhun toiseen on ja on siksi kotona poissaoleva ja kiukkuinen, päästät miehesi puoleksi vuodeksi reissailemaan Thaimaahan, koska hän on kyllästynyt elämäänsä..
ajatella mitään, kun olemme ydinperhe. Näiden asioiden vuoksi olenkin valmis taistelemaan, ettei lapsni koskaan saisikaan äiti- tai isäpuolia.
Luuletko ettei muut ole olleet valmiita "taistelemaan"? Aina asiat eivät vain mene niin kuin itse haluaisi. Jotenkin toivoisin että niin kävisi myös sinulle, oppisit hiukan lisää elämästä.
olen tässä mielestäni onnistunut, koska lapset ovat kohta lähtemässä kotoa. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä kohta yli 20 vuotta. Elämmämme alkutaipaleella meinasin luovuttaa, mutta olen itse avioerolapsi, joten tiedän millaista se elämä on. Onneksi en antanut periksi. Kasvoimme ja kasvamme edelleenkin yhdessä aikuisina ja katselemme ilolla yhdessä tuota pientä iltatähteämme...
Me nähdään kerran viidessä vuodessa ja silloinkin pikaisesti, en välttämättä tuntisi ulkonäöltä koko naista, jos exä ei olisi mukana.
Tyttäreni pitää hänestä, joten ilmeisesti hän kohtelee lasta ok, eikä muu kiinnosta.
naisen, nykyisen vaimonsa takia. Ei siinä multa paljon kyselty, haluanko lapselle äitipuolta vai en.
Sulta puuttuu ymmärrystä.
ajatella mitään, kun olemme ydinperhe. Näiden asioiden vuoksi olenkin valmis taistelemaan, ettei lapsni koskaan saisikaan äiti- tai isäpuolia.
ajatella mitään, kun olemme ydinperhe. Näiden asioiden vuoksi olenkin valmis taistelemaan, ettei lapsni koskaan saisikaan äiti- tai isäpuolia.
En käsitä, miksi naiset sitten ottavat sellaisia miehiä aviomiehikseen ja lastensa isiksi, jotka ovat valmiita pettämään tai lähtemään poikaporukalla viikoksi Thaimaahan. Ja turha ruikuttaa ettei sitä tiennyt ennen naimisiinmenoa: kyllä siinä vaiheessa kun ollaan alttarille astumassa, pitäisi olla yhteiset pelisäännöt ja arvomaailmat selvillä, joten turha ruikuttaa, exät, ootte vaan valinnut surkeasti sillon aikoinaan.
mut mun lasten isällä on mukava uusi tyttöystävä. ollaan oltu erossa noin 3 vuotta ja erottiin suhkoht sovussa..kumpikin löysi uudet myöhemmin.. uudella ei ole omia lapsia ja kohtelee meidän lapsia tosi hyvin..lapset tykkää hänestä ja niin minäkin..ois voinu huonomminkin valita...voidaan olla samoissa juhlissa sun muuta... ei ole mitään vastaan kyseistä ihmistä..ootan vaan innolla koska he tekevät yhteisen lapsen...sekin olisi kiva... ite saan uuden miehen kanssa kohta vauvan...
meillä on vissiin harvinaista kun kaikki on sovussa..ja kaikki voivat hyvin...
Miksi sellainen vastaa jota asia ei koske mitenkään? Ylemmyydentuntoa on tietty kiva esitellä.
Mutta vastaus ap:lle:
Minun exäni edellinen kumppani on aivan ok tyyppi. Hyvä (nuori)äiti lapsilleen ja arvostan häntä siksi. Hän nyt vain oli liian hyväuskoinen kun retkahti ääliöön exääni, siksi tunteeni aiemmin olleet lähinnä sääliviä ja huolestuneita.
Nyttemmin kun älysi viskata exämme mäelle, olen alkanut aivan arvostaakin. Ei ole sekään nainen ansainnut kohtelua jota exä tarjosi.
Sitten se exäni nykyinen kumppani. Kieltäydyn ajattelemasta koko asiaa. Eikä mun tarvitsekaan. Lapset eivät mene enää isälleen, koska isä ei halua heitä enää ottaa kun uusi kumppani heistä häiriintyy. Lapset ovat nyt tehneet periaatepäätöksen että isälle ei enää vastata puhelimeenkaan jos yrittää vielä ottaa yhteyttä. Vanhempi lapsi tämän aloitti ja kuopus päätti perässä. Lapseni ovat siis jo isoja, vanhempi ei ole enää edes alaikäinen. Tämä uusi kumppani on siis mies. Siksi isä on nyt rajattu täysin ulos. En ihmettele.
sotkee sun täydellistä elämää!
ajatella mitään, kun olemme ydinperhe. Näiden asioiden vuoksi olenkin valmis taistelemaan, ettei lapsni koskaan saisikaan äiti- tai isäpuolia.
En käsitä, miksi naiset sitten ottavat sellaisia miehiä aviomiehikseen ja lastensa isiksi, jotka ovat valmiita pettämään tai lähtemään poikaporukalla viikoksi Thaimaahan. Ja turha ruikuttaa ettei sitä tiennyt ennen naimisiinmenoa: kyllä siinä vaiheessa kun ollaan alttarille astumassa, pitäisi olla yhteiset pelisäännöt ja arvomaailmat selvillä, joten turha ruikuttaa, exät, ootte vaan valinnut surkeasti sillon aikoinaan.
Ensimmäisestä en tykännyt, kun oli vasta lukiolainen.
Toinen oli tosi kiva, ollaan kavereita edelleen.
Kolmas oli ihan ok.
Neljättä ei kai VIELÄ ole.
ei ole semmosia "exän nyxiä ja nyxän exiä", eikä tule. Ja mistä voin olla varma? Kun olen vaan. :)
ei ole semmosia "exän nyxiä ja nyxän exiä", eikä tule. Ja mistä voin olla varma? Kun olen vaan. :)
se sinun varmuutesi estä miestä rakastumasta toiseen, valitettavasti.
sä et kuule itse päätä miehesi kriiseistä ja siitä, mihin ne johtaa... Itse olen toisessa avioliitossani, kun eka mies lähti aikanaan "etsimään itseään" ja jätti mut kahden pienen lapsen yh:ksi. Ja kaikki sanoivat, ettei olisi ikinä uskonut siitä miehestä!
koskaan tavannut eikä ole lapsetkaan. Exä on nykyisensä kanssa ollut yhdessä jo 6 vai 7 vuotta. ex tapaa lasta muutaman kerran vuodessa 1-2 tuntia kun käyvät jossain jätskillä/ostoksilla. Nykyisensä vihaa lapsia eikä halua exän lapseen tutustua.
että miehen exä on mukava ja fiksu nainen ja tullaa hyvin juttuun. Lapsi asuu meillä ja kivasti on mennyt.
Olen joskus rakastanut exsääni niin paljon että olen hänen kansaan lapsen tehnyt, niin eikö vain voisi luottaa hänen arvostelu kykyynsä kun hän haluaa esitellä lapselle uuden puolisonsa. En todellakaan vihaa exsäni uutta naista miksi edes vihaisin, ei kai se ole minulta pois jos entiseni on onnellinen jonkun toisen kanssa. minäkin olen onnellinen uuden kanssa,miksi exsänikin ei saisi olla? Ja mitä hyötyä, varsinkaan lapselle on siitä että isä tai äiti puhuu pahaa entisen kumppanin uudesta kumpanista? Eihän se helppoa ole nähdä entistä uuden rinnalla, mutta joskus elämässä on vain nieltävä oma kiukku ja oltava onnellinen siitä mitä on.