onko normaalia kun kissanpentu uudessa kodissa NAUKUU KOKO AJAN?!!! kaikki

Kyllä se kehrää jos silittää, mutta muuten kyhjöttää vaan nurkassa sängyn alla ja luikkii pitkin nurkkia kun yrittää ottaa syliin.

Lasten painostuksen alla annoin periks et saivat kissan, mut eipä tuollaisesta tunnu iloa olevan. :(

Ja ihan tavis-maatiainen on.

ap

Sillä on joku hätä. Ja toi sun asenne on niin ikävä, et vie kissanpentu jonnekin löytöeläintaloon tai vastaavaan. Saa sitä kautta hyvän kodin.

Kyllä se kehrää jos silittää, mutta muuten kyhjöttää vaan nurkassa sängyn alla ja luikkii pitkin nurkkia kun yrittää ottaa syliin. Lasten painostuksen alla annoin periks et saivat kissan, mut eipä tuollaisesta tunnu iloa olevan. :( Ja ihan tavis-maatiainen on. ap

Se on ihan vauva vielä. Tarvii turvaa,hoivaa ja raukka itkee. JA sulla on tollanen sikamainen asenne. Hoivaa ja tutustu penturaukkaan.

aikaisin, ja raukka pieni voi olla vaikka kuinka häiriytynyt.

Laumassa noin pieni ei ole yksin kuin korkeintaan silloin kun nukkuu ja silloin emo voi käväistä jossakin. Jos muita kissoja niin sillin aina joku vahtii ja hoitaa tuon ajan minkä emo on poissa, ei siis osaa olla vielä yksin. Onhan kissalla oma "piilopeti", eli sänky mistä itse näkee muttei näy.

kissalla? Se ei ole lelu. Pentua käsitellään aikuisen valvonnassa ja vastuu sen hyvinvoinnista on aikuisella. Pentu tarvitsee turvaa, omaa rauhaa ja paljon hellyyttä.

minä vähän epäilen, että kissaparalla ei ole paljon ihmiskontakteja ollut, kun se selvästi on arka ja peloissaan. Sen kotiutuminen ottaa aikaa. Parasta hoitoa on antaa ruokaa, varovasti silitellä ja vältellä äkkinäisiä liikkeitä ja kovia ääniä ja antaa sen olla rauhassa. Se tulee syliin, jos tahtoo, joskus, ja siihen voi mennä vuosia. Minulla on kokemusta... Liekö ollut joku navettakissan pentu?



Arastakin kissasta saa kissan, mutta todennäköisemmin se huolii omakseen vain yhden ihmisen. Missään nimessä sitä ei saa ottaa väkisin syliin, vaan sen luottamus pitää voittaa. Meidän kissa eli 17 vuotta, ja syliin se tuli vain minulle, ja siihenkin meni 2 vuotta että se niin paljon luotti minuun, silittää sai, mutta esim. kannettuna sylissä ei tykännyt olla, vaan lähti heti pois, syliin tuli jos istuin nojatuolissa ja se oli suuri luottamuksen osoitus. Kun ei kaikki kissat vaan ole mollamaija-sylikissoja vaan niillä on oma luonne kuin ihmislapsilla!

jos on vieroitettu liian aikaisin.

tarvitsisi uudet turkisrukkaset ;)



Ei vais, kyllä se tottuu. Voi viikkokin mennä, tosin jo 3 päivää saa sinut tuollaiseksi, ehkä annat sen takaisin tai muille.



Se on PENTU - käsitätkö. Entä jos sairastuu, ja sen vuoksi joskus maukuu vaikka pidempiä aikoja?



Kyllä: anna kissa takaisin tai jollekin muulle.

Kyllä se tosiaan voi naukua aika kauankin. Mietipäs nyt itse, jos sun lapsi vietäisiin ilman varoitusta uuteen kotiin uusien ihmisten luokse, niin saattaisi tulla itku.



Miten te olette sen pennun kanssa? Onko hän sylissä vai piiloutuuko? Kulkeeko hän ympäri taloa vai kyyhöttää nurkassa.



Yleensä on hyvä, että jos kissa saisi vähitellen laajentaa reviiriään. Tulisi ensin vaikka yksi huone tutuksi. Siellä olisi ruokailu, vessa ja nukkumapaikka. Sitten kun kissa uskaltaa alkaa tutkimaan paikkoja, niin laajentaa reviiriä. Tietysti jos on pienet tilat, niin ei sitten kannata rajata.

Se ei ole mikään elävä pehmolelu. Sillä on ikävä emoa ja sisaruksia. Ja toiset kissat ovat puheliaampia kuin toiset.

Ensimmäisenä yönä naukui jonkun verran, mutta sen jälkeen on ollut kuin kotonaan. Pitää meitä tosi yölläkin hereillä välillä, mutta ei naukumalla, vaan leikkimällä :)

Kissoja on erilaisia, toiset tottuu nopeammin kuin toiset. Toivottavasti ap:n kissaa ei ole vieroitettu liian aikaisin...?

joku karvatossu tai karvalakki tai karvakinnas. Kissalle kannattaa antaa joku mahdollisimman pieni kori tai joku jossa se kokee olonsa turvalliseksi. Suuri iso maailma on pelottava. se tarvitsee vielä pesän ja paljon silitystä ja syliä.

Ainakin itämaiset rodut ovat erittäin puheliaita ja seurallisia, jopa yöaikaan. Siksi eivät ihan joka kotiin sovellu. Myös maatiaiskissoista osa on juttelevampia ja se on persoonakysymys. Mitä ap olet tehnyt, kun pentu naukuu? Olethan paijannut ja pitänyt sylissä paljon ja toisaalta tarjonnut oman rauhallisen lepo- ja ruokailupaikan. Puhut sen verran ikävään sävyyn, että en ole ihan varma, onko pennulla luonasi oikein soveltuva koti tarjolla :(

Kyllä se kehrää jos silittää, mutta muuten kyhjöttää vaan nurkassa sängyn alla ja luikkii pitkin nurkkia kun yrittää ottaa syliin.



Lasten painostuksen alla annoin periks et saivat kissan, mut eipä tuollaisesta tunnu iloa olevan. :(



Ja ihan tavis-maatiainen on.



ap

Up

Vierailija kirjoitti:

Sillä on joku hätä. Ja toi sun asenne on niin ikävä, et vie kissanpentu jonnekin löytöeläintaloon tai vastaavaan. Saa sitä kautta hyvän kodin.

Hädästä on vaikea sanoa, mutta muuten olen samaa mieltä. Aikuinen ihminen ei kestä kun pentu naukuu, voi jessus, kyllä on vaikeaa! Kissalla on ikävä entistä kotia, te tuskin tunnette toisianne, se on pentu, naukuminen on kissan luontainen tapa äännellä. Liian aikainen vieroitus voi myös olla syynä. Sinun tehtäväsi on saada pentu tuntemaan olonsa turvalliseksi. Muista, että kissa ei ole koskaan ihmisen, vaan ihminen on kissan. 

Jos ei kestä eläinten luontaista käyttäytymistä, kannattaa hankkia joku tärviölle jalostettu laji tai rotu. Sellainen joka on aina hiljaa, aina sisäsiisti, aina söpö, jota voi laiminlyödä ja joka mahtuu kivasti käsilaukkuun. Tai sitten voi hankkia pehmolelun. 

Minkä ikäinen se kissa nyt sitten on? Ettei olisi liian nuorikin. Aikaisintaan 12-viikkoisena saisi siirtää uuteen kotiin.

Veikkaan kyllä, että tuo voi olla ihan kissan persoonastakin kiinni. Toiset ovat arempia ja toiset rohkeampia. Kissa tarvitsisi paljon rauhallista hellyyttä. Lapset joskus leikitysyrityksineen voivat olla aika kovakouraisiakin. Sitten kissa tarvitsee aikaa tutustuakseen uuteen ympäristöönsä. Sitä voi ahdistaa sekin, jos sitä koko ajan tarkkaillaan.

Hommatkaa joku kissan käytöksestä kertova kirja, esim. Helena Telkänrannan "Matka kissan mieleen" on hyvä. Ja odotelkaa. Kyllä se naukuminen siitä ajan myötä lakkaa. Olisi kyllä kannattanut ottaa kissalle kaveriksi sisarus samasta pentueesta, olisivat saaneet toisistaan turvaa ja seuraa, ja samalla vaivalla tuo olisi mennyt.

Mielestäni kissa pitää totuttaa pentuna sylissä olemiseen. Jollei opeta pentuna, se ei ole sylissä aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen se kissa nyt sitten on? Ettei olisi liian nuorikin. Aikaisintaan 12-viikkoisena saisi siirtää uuteen kotiin.

Veikkaan kyllä, että tuo voi olla ihan kissan persoonastakin kiinni. Toiset ovat arempia ja toiset rohkeampia. Kissa tarvitsisi paljon rauhallista hellyyttä. Lapset joskus leikitysyrityksineen voivat olla aika kovakouraisiakin. Sitten kissa tarvitsee aikaa tutustuakseen uuteen ympäristöönsä. Sitä voi ahdistaa sekin, jos sitä koko ajan tarkkaillaan.

Hommatkaa joku kissan käytöksestä kertova kirja, esim. Helena Telkänrannan "Matka kissan mieleen" on hyvä. Ja odotelkaa. Kyllä se naukuminen siitä ajan myötä lakkaa. Olisi kyllä kannattanut ottaa kissalle kaveriksi sisarus samasta pentueesta, olisivat saaneet toisistaan turvaa ja seuraa, ja samalla vaivalla tuo olisi mennyt.

Noin 6,5-vuotias.