Järkkyä :( Kaverillani lapset 6 kk, 1v10kk ja 2v9kk. Mies lähti toisen naisen matkaan.

no kyllä tollaisessa tilanteessa usein käy niin että katkeroitunut äiti mustaamaalaa isän ja rakastunut omatuntovaivoinen isä ei ehdi/jaksa viettää aikaa jälkikasvunsa kanssa, sitten on yhtäkkiä mennyt liikaa aikaa että isä-lapsi suhdetta enää syntyisi. varmasti olette nähneet miten se voi mennä. minusta se vaan on niin että biologisestikin nainen on tehty kestämään, hoitamaan lapsensa ym.

Levittelet täällä mehuissasi muiden murheita, häpeä!



Millä tavalla tämä avauksesi helpottaa kaverisi tuskaa?

ja hei. aina on miehiä joilla voi olla HYVÄ suhde ja jotka silti aina menee pettämään. se EI ole sen naisen vika ja se nainen voi olla oikeasti kaunis, hyväkuntoinen, hauska ym. jotkut miehet vaan tekee niin, ihan turha sitä vikaa yrittää naisen päälle kaataa.

Törkeä, paska,luuseri, oksettava otus,jolta pitäisi leikata munat irti!

Miten joku voi olla noin kylmä ja tunteeton!!!

Mä olen niin järkyttynyt etten pysty edes ajattelemaan. Sietäisi joutua vankilaan tuollaisesta teosta!

Meillä oli lapsia kuusi, neljä nuorinta vuoden ikäeroilla ja kuopus 3kk kun mies löysi toisen naisen. Oli ollut hyvä isä tuohon asti ja nuorin vauva "tehtiin", koska mies halusi vielä yhden. Miehelle iski kuitenkin neljän kympin kriisi ilmeisesti ja eli reilun vuoden uuden naisensa kanssa kunnes tuli itkemään, että haluais minut takas, mutta minä en enää uskaltanut luottaa.

Asiat eivät kuitenkaan ole mustavalkoisia. Voi olla mahdollista, että mies on kevytmielinen eikä ole osannut ottaa vastuuta lapsistaan. Voi myös olla, että nainen on sellainen pirttihirmu, että lapsillekin on parempi, että saavat edes osan aikaa olla hyvässä ilmapiirissä. Mistä sitä toisten elämästä tietää...

Ikuinen poikamies on vaarallinen puoliso

joilla oli 4 lasta lyhyillä ikäeroilla. Ihana pari ja mies huolehtiva isä ja yhdessä olivat lapsensa halunneet. Vaimo kaunis ja hoikka.



Vaimo lähti opiskelemaan ja ystävystyi siellä erään naisen kanssa.Teki paljon ryhmätöitä ja toi naisen kotiinsa.



Ja hups. Mies jätti vaimonsa tämän opiskelukaverin kanssa. Lapseton nainen.



Jälkihän oli sitten sitä, että tämä äiti pärjäsi lastensa kanssa, luki ammatin loppuun ja muutti toiselle paikkakunnalle.



Lasten isä ja tämä uusi nainen elivät ensin ihanaa elämää. Uusi nainen ei halunnut lapsia kotiinsa sotkemaan kun oli halunnut vain tämän miehen. Tästähän sitten kriisiä pukkasi kun oli alkuihanat nussimiset nussittu ja vietetty vapaata elämää.



Mies yritti ruinata takaisin entisen vaimonsa luokse. Nainen ei ottanut.



Elämä on. Nyt on mies yksin ja ryyppää ja tämä hänen uusi ihana naisensa on yksin ja loppujen lopuksi parhaiten pärjää tämä äiti neljän lapsensa kanssa. Uusi suhdekin on meneillään ja heillä menee hyvin.

kanssa puhuttu, että pitäisi säätää joku laki, että alle vuoden ikäisen lapsen vanhemmat eivät saisi erota ellei olisi kyse väkivallasta tms. Väsyneenä kaikk iongelmat alkavat tuntua vuorenkorkuiselta. Tarpeeksi levänneenä ei edes tajua miten vetikin herneet nenään asiasta X.

niin jokaiselle pienilapsisten perheille pitäis olla tukea. Ihan oikeeta tukea eikä mitään ota yhteyttä sinne ja tänne, ehkä sieltä saat jotain vertaistukea.

Riski on suuri väsymykselle ja erolle. Jo neuvola suosittelee kahden vuoden ikäeroa.

ensisijaisesti suhteen päättäminen ennen kuin sekottaa tilanteeseen kolmatta osapuolta ja pettämiskuviota.



olis eroon johtaneet syyt sitten, mitä tahansa, niin ne tulisi puida puolisoiden kesken ja hoitaa erotilanne muutenkin selväksi katkeroittamatta toista heti alkuun kertomalla uudesta kumppanista ja pettämisestä.

Levittelet täällä mehuissasi muiden murheita, häpeä! Millä tavalla tämä avauksesi helpottaa kaverisi tuskaa?

Tämä on jonkun elämää, ja nyt täällä sitä repostellaan itsetyytyväisinä sormi pystyssä. Yleensäkin mua inhottaa, kun täällä kerrotaan esimerkkejä jonkun sukulaisen tai kaverin elämästä. Hei haloo, puhukaa vaan itsestänne, älkääkä repikö muiden elämää tänne.

tätä on elämä...

Mulle kävi niin, että lapsen ollessa 6kk, tajusin mieheni pettävän. Annoin anteeksi ja uskoin, kun vannoi muuttuvansa... Ei se mitään muuttunut. Petti, petti ja petti. Ennenkuin lapsemme oli 1v päätin erota miehestä. Ensin ajattelin, että täytyy pysyä yhdessä lapsen takia, mutta sitten tajusin, että minun täytyy rakastaa itseänikin hieman. Olin naimisissa sen ikuisen poikamiehen kanssa...

Mulla ja lapsella on elämä hyvällä mallilla, pärjäämme hienosti. Parasta tässä kaikessa on kuitenkin se, että lapsella on yhä edelleen se sama huolehtiva, osallistuva ja rakastava isä. Isä on mukana arjessa melko paljon ja meillä on hyvät välit. Exäni nimittäin oli alusta lähtien loistava isä. Pidin huolen siitä, että meidän eromme vaikuttaa tuohon pieneen ihmiseen mahdollisimman vähän.

Myönnän kyllä, että tilannettamme helpottaa se, että exäni ei lähtenyt "toisen naisen matkaan", vaan harrasteli sellaisia yhdenyön juttuja. Jos olisi rakastunut ja mennyt toisen kanssa yhteen, voisi olla munkin tunteet vähän toiset... vaikka toisaalta, aina sitä ajattelee tuota pientä ensin.



Voimia kaverillesi ap! Rankkaa on, mutta kuten joku jo aiemmin sanoi... Nainen on luotu selviämään! Mä uskon tuohon kanssa... mutta elämästä ei silti saisi kenenkään kohdalla tulla sitä pelkkää selviämistä. Olethan ystäväsi tukena nyt?

Mä tiedän naisia ja miehiä, jotka on huonompana kautena tehneet esim. hormonien tai univelkojen tai seksinpuutteen rasittamana tollaisia hätäratkaisuja. Niitä sitten vielä vanhanakin mietittään, että mitä oikein tuli tehtyä, haikaillaan salaa perään. Osa ei ikinä uskalla itsellekään tunnustaa, että mokattua tuli ja pahasti!