Onko oikein pakottaa lapset rippileirille?
Meillä ois kaksoset ( tyttö ja poika ) menossa rippileirille, mutta yks kaks vaan ilmoittivat etteivät halua mennä.
Kysyi sitten että miksiköhän ja vastaukseksi sain, että eivät kuulemma halua kuulua enää mihinkään kirkon toimintaan.
Tyttö on nyt alkanut luovuttaa, kun sanoin että pitäähän sitä nyt rippikoulu käydä, mutta pojan pää ei tunnu kääntyvän..
Miten mä saisin nää pahnan pohjimmaiset rippikouluun? Kaikki meidän perheen muutkin lapset on käyneet rippikoulun.
Miten teidän teinit, onko niillä ollut tälläistä vastahakoisuutta?
Kommentit (65)
Rippikoulun voi käydä myöhemmin jos kiinnostaa, mutta on aika paskamaista pakottaa tuonikäinen nuori johonkin uskonnolliseen toimintaan vastoin tämän tahtoa.
Ja minä kun luulin etät vain uskolla pelastuu, ei rippikoululla...
voi tuntua kun oma lapsi valitsee helvettiin päätyvän tien.
Mutta hyvän keskustelun paikka se olisi. Että nuori ymmärtäisi jatkoseuraamukset: ei pääse esim kummiksi. Saahan sen rippikoulun myöhemminkin aikuisena käytyä, mutta yleensä rippikoulu/rippileiri on mieluisa kokemus missä on muisteltavaa loppuelämäksi.
Entäs joku erikoisrippikoulu, jos ei oman srk:n leirit kiinnosta? Vaikka ratsastamaan, vaeltamaan tms?
Minustakin 15-vuotiaan pitää saada päättää tällaisista asioista itse, mutta tässä olisi erittäin hyvä arvokeskustelun paikka. Mitä nuori uskontoon liittyvistä asioista ajattelee, miksi hän ei halua mennä rippikouluun tai -leirille.
Ja tietysti kannattaa ottaa ne käytännön asiatkin esille, mutta ne ovat mielestäni pienempi asia - ripille pääsee tarvittaessa myöhemminkin.
eikä omaa mielikuvaa minkä on itselleen lapsesta muovannut.
Kun lapsen näkemykset eroavat omasta niin silloin keskustellaan eikä pakoteta.
On kysymys sitten rippikoulusta, koulutuksesta, parin valinnasta ym
Jumala suuttuu ja tappaa jos ei mene rippileirille.
Sitäpaitsi on niiiin kivaa kuunnella niitä Jessejuttuja aamusta iltaan ja jonkun kitaravirtuoosin uskonnollisia voikunmeilläkaikillaonnytkivaatäällä -biisejä...
Ja minä kun luulin etät vain uskolla pelastuu, ei rippikoululla...
voi tuntua kun oma lapsi valitsee helvettiin päätyvän tien.
Ikävää aikuisena, jos haluaa kirkkohäät toinen puolisoidta ja sitten pitää käydä. Ei voi kummi. Enemmän tuo rippileiri on tapa kuin muuta ja nykyisin maistraatti suositumpi kuin ennen. Rippilahjoja ei saa jos ei käy.
jos menette, saatte --- mitä sitten haluavat teidän taloudellisten raamien sisällä
Sinun on täysin turha surra. Ei lapsesi joudu helvettiin.
Te ateistit ette ymmärrä miten pahalta vanhemmasta voi tuntua kun oma lapsi valitsee helvettiin päätyvän tien.
Ja minä kun luulin etät vain uskolla pelastuu, ei rippikoululla...
voi tuntua kun oma lapsi valitsee helvettiin päätyvän tien.
kun pelkkä luterilaisuus! Hallooo!! Miksi te edes väitätte olevane kristittyjä, kun ette tiedä kristin uskosta vittuakaan??
...saamaan ateistisia vaikutteita
Siellä keskitytään kaikille uskonnoille tyypilliseen etiikkaan. Kristillisyyteen liittyvät eettiset opetukset voivat avautua jopa paremmin, kuin raamatun tarinoihin verhoiltuna.
Toinen etu on siinä, että useat pääuskonnot esitellään neutraalisti ja tasa-arvoisesti. Lapsen tekemä valinta on siis aidosti oma...
...ei indoktrinoitu.
Eli vahvasti etiikkaa, edellytyksiä kyseenalaistamiseen sekä useita kulttuureita ja uskontoja:)
Suosittelen erittäin lämpimästi!
Omassa kaveripiirissä on porukka laittanut lapsilleen myös kirkkoon kuulumattomia kummeja. Eihän ne ns. virallisia ole, mutta eipä sillä lapsen kannalta ole väliäkään. Nykyisin kun useimmat (ainakin omassa tuttavapiirissä) haluaa kummista lapselle vaan läheisen aikuisen eikä kaipaa mitään uskonnollista elementtiä mukaan.
voi tuntua kun oma lapsi valitsee helvettiin päätyvän tien.
Koska mitään helvettiä ei ole olemassa, niin en pahasti olisi huolissani.
Leiritoiminnan periaatteet - selityksiä
Ydinajatus
Prometheus-leirit ovat ensisijaisesti uskontokuntiin kuulumattomille nuorille tarkoitettua aikuistumiskoulutusta. Leirien tavoitteena on antaa nuorille sellaisia valmiuksia, jotka auttavat heitä selviytymään elämässä. Tämä on leirien kokoava tavoite, joka jakaantuu useiksi osatavoitteiksi. Valmiuksia elämään ovat muun muassa oman itsensä ja omien tunteidensa hyväksyminen, itsensä kannalta mielekkään elämänkatsomuksen muodostaminen, kyky ottaa vastuuta omista valinnoistaan sekä kyky sijoittua siihen maailmaan, jossa elämme.
Leirien ydinajatuksena on avoin ja utelias pohtiminen. Tärkein työskentelymuoto on keskustelu, jossa herätellään ajatuksia, vaihdetaan kokemuksia, annetaan mahdollisuus oivaltaa uusia näkökulmia, opetellaan perustelemaan ja arvioimaan perusteita, ja jossa mihin tahansa asiaan on lupa suhtautua avoimesti ja tutkien. Uskomme, että kun nuorille annetaan mahdollisuus tällaisessa keskustelussa arvioida erilaisia näkemyksiä, he pystyvät itse tekemään omaa elämänkatsomustaan koskevat valintansa.
Pohtimisen lähtökohta ei ole uskonnollinen. Uskontoja ei erityisesti pyritä tuomaan esille lukuun ottamatta loppuviikon maailmankatsomukseen liittyviä keskusteluja, joissa eri uskontoja voidaan arvioida avoimesti ja tuomitsematta. Kullakin leirin osallistujalla on oikeus lähestyä leirillä käsiteltäviä asioita oman maailmankatsomuksensa näkökulmasta, ja myös uskonnollisia näkökulmia voidaan tuoda esiin missä tahansa leirillä käytävässä keskustelussa. Tällöin uskonnollisia selityksiä tutkitaan avoimuuden ja kriittisyyden periaatteiden mukaan.
juu ei kiitos prometheusleirille saamaan ateistisia vaikutteita
Jos joku kanta pitäisi olla, se olisi lähempänä agnostismia.
Olen ollut itse protulla ja vetänyt viisi leiriä, ja siellä on ollut sekä ehdottomia ateisteja että hartaita uskovaisia.
Protulla on aika paljon myös niitä, jotka käyvät sekä rippikoulun että protun. Ainakin minun leireilläni nämä nuoret ovat yleensä kiitelleet sitä, että siinä missä he ovat kokeneet riparin "koulumaiseksi" paikaksi, jossa annetaan valmiiksi pureskeltuja vastauksia, he ovat saaneet protulla rauhassa pohdiskella omaa suhdettaan kristinuskoon.
Tämä on tietysti vain minun kokemukseni ja protuja on monenlaisia. Henkilökohtaisesti pidän oman maailmankuvan rakentumisen tärkeimpänä elementtinä nimenomaan itsetutkiskelua ja keskustelua. Ilman näitä ei synny ihmistä, joka on tukevasti ajatusmaailmansa takana ja jonka maailmankuva (oli sitten uskonnollinen, ateistinen tai agnostinen) eheä.
Joka korissa on hedelmiä, mutta protulla ei pakkosyötetä mitään suurta aatetta, jos nyt pohdiskeluun kannustamista ei lasketa.
Olihan se alkuunsa karmeaa, mutta saihan siitä ihan kivojakin muistoja. En kokemuksesta kärsimään jäänyt.
Sanoisin, että ei ole oikein pakottaa, mutta ei se lapsi siihen kuolekkaan.
yrittäisin puhua lapselle ja sanoisin että tämä on viimeinen kerta kun mihinkään uskonnolliseeen pakko osallistua jos ei halua...ja kirkosta voi erota jos tuntuu rippikoulun jälkeen siltä:)Kirkkoon voi liittyä sitten aikuisena takaisin jos haluaa=)
"vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras" (Jaak. 5:16).
"Ja kaiken, mit te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte" (Matt.21:22).
"Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. "
(Fil. 4:6-7)
"Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta."
(1. Tess. 5:17)