Onko oikein pakottaa lapset rippileirille?

Evankelisluterilaista instituutiota tukevan ja ateistin välillä on aika määrä ajatuksia.

mitä tarkoitat?

"uskon kyllä Jumalaan, mutta en niinkuin kirkko opettaa" -tyyppejä

Kirkkoon kuulumaton menee luonnollisesti naimisiin maistraatissa, eikä halua lapselleen ristiäisiä ja hautajaiset taas eivät ole hänen murheensa. En näe tässä mitään ongelmaa tai miettimistä?

Perheemme turvaa Jumalaan, jos sitä ihmettelet.. Puhtain sydämin ja pelkäämättä. Rukoilemme

lastenne lapsuuden ajan, esim viikottainen messu tms?

Kyllä sen konfirmaation ainakin tänä päivänä nuori itse VALITSEE: vastaa kysymykseen tahtooko.



Ei siis ketään pakoteta, puhutaan uskonnon valitsemisesta.



16

ihan viikottain, mutta kuukausittain osuu lähemmäs.

mutta he eivät ole kokeneet sitä omakseen. Asia ei ole enää sinun päätäntävallassasi.

siitähän kristinuskossa perimmiltään on kyse.

enkä usko, että he mitenkään Jumalasta olisivat etääntymässä.



Jotain teini-iän juttuja.. Toivon. Eihän ne mitään menetä jos sinne meneevät?

Häät? Ei ole pakko mennä naimisiin lainkaan jos ei halua. Jos haluaa, maistraatissa hoituu n. kymmenessä minuutissa.



Mitä muuta sitten? Hautajaiset? Hoituu sekin ihan ilman konfirmaatiota. Kaikki ihmiset kumminkin laitetaan maan alle, tavalla tai toisella.



Mitä muuta "pakollista" toimitusta sitten voisi olla?

Kirkkoon kuulumaton menee luonnollisesti naimisiin maistraatissa, eikä halua lapselleen ristiäisiä ja hautajaiset taas eivät ole hänen murheensa. En näe tässä mitään ongelmaa tai miettimistä?

Mitä vaikeeta siinä on?? Teet asioita vaan vaikeaksi koska olet niin luutunut ja juurtunut näihin kapeakatseisiin mielipiteisiisi.

Mutta hyvän keskustelun paikka se olisi. Että nuori ymmärtäisi jatkoseuraamukset: ei pääse esim kummiksi. Saahan sen rippikoulun myöhemminkin aikuisena käytyä, mutta yleensä rippikoulu/rippileiri on mieluisa kokemus missä on muisteltavaa loppuelämäksi.



Entäs joku erikoisrippikoulu, jos ei oman srk:n leirit kiinnosta? Vaikka ratsastamaan, vaeltamaan tms?

tuntemaan Jeesuksen. Jos hän aikanaan ilmoittaisi, ettei halua rippileirille, en häntä sinne pakottaisi. Toki kertoisin että päivärippikouluunkin voi mennä tai että rippikoulun voi käydä aikuisenakin. Rippikoulu ei kuitenkaan pelasta ihmistä, vain henkilökohtainen usko Jeesukseen pelastaa. 15-vuotias nuori on jo vastuussa omasta uskonelämästään ja hänen pitää tehdä itse ratkaisunsa uskon suhteen. Kukaan toinen ei voi uskoa hänen puolestaan. Vanhempi voi kyllä tuossakin vaiheessa ja sen jälkeen rukoilla. Monesti rukous onkin tehokkaampaa.

Meillä yksi on käynyt riparin ja eronnut kirkosta pian sen jälkeen, toinen on pysynyt kirkon jäsenenä, kolmas sanoo käyvänsä riparin ihan vaan sen takia kun kaveritkin menee ja koska sen jälkeen on juhlat ja saa hyviä lahjoja.



Me vanhemmat ollaan kumpikin erottu kirkosta, mies jo teininä, minä pari vuotta sitten.

minä pelkään heidän puolestaan, pelkään heidän uskonsa puolesta.



Ei tässä auta mikään muu kuin rukoilla ja



toivoa parasta

Meillä on kolme lasta ja kaksi vanhinta ovat itse halunneet käydä rippikoulun. Kunpikaan ei halunnut leirille "kesäänsä pilaamaan", joten ovat käyneet iltarippikoulun, jota meidän seurakunnassa käydään talvisaikaan muutamana iltana ja viikonloppuna. Nuorempi tuskaili välillä pakollisia kirkkokäyntejä sunnuntaiaamuisin ja silloin totesin, että rippikoulun käyminen on vapaaehtoista ja oma valinta. Tulivat käytyä. Jos jompikumpi olisi ilmoittanut, että ei halua rippikouluun, olisi se minulle sopinut. Nyt se käydään lauman mukana ilman sen kummempaa ajatusta ja suurin motiivi tuntuu olevan rippikoululahjat. Minusta se, että joku ei halua rippikoulua käydä, osoittaa, että on omilla aivoillaan ajatteleva ihminen ja se on nykynuorissa kunnioitettava piirre. Ja jos itse tulee joskus toisiin ajatuksiin, voi koulun käydä myöhemminkin. Kunnioita omien lapsiesi valintoja. Heidän elämästään tässä on kysymys, ei sinun.

Meillä tyttö pääsi ripille viime vuonna. Olisi päässyt jo sitä edellisenä, mutta ykskaks ilmoitti että ei aio ripille mennä. Ei siinä sen kummempia, vähän yritin maanitella että jos kuitenkin? mutta ei tullut mieleenkään pakottaa ja tyydyin siihen että ei mene.



No, vuosi kului ja viime vuonna sitten tyttö halusikin ripille ja rippileirille, että sellasta.

Evankelisluterilaista instituutiota tukevan ja ateistin välillä on aika määrä ajatuksia.

mitä tarkoitat?

ehkä tämä tarkoittaa niitä "uskon kyllä Jumalaan, mutta en niinkuin kirkko opettaa" -tyyppejä

niitä, joilla ei ole uskontoa olkoon se ateismi tai evankelisluterilaisuus. Tarkoitin myös niitä, jotka uskovat, mutta eivät kristilliseen jumalaan.

Siitä, että lapsi ei välitä evankelisluterilaisen kirkon jutuista ei voi päätellä hänen olevan ateisti, agnostikko, ei-uskonnollinen eikä oikeastaan edes ei-krisitty. Siksi olin hieman hämmentynyt siitä, että ateismi vedettiin mukaan tähän ketjuun.

voi tuntua kun oma lapsi valitsee helvettiin päätyvän tien.

pahalta se tuntuukin

Te ateistit ette ymmärrä miten pahalta vanhemmasta voi tuntua kun oma lapsi valitsee helvettiin päätyvän tien.

Apostolien teot:

16:31 Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."

sinä saat rukoilla ja kiittää Jumalaa siitä, että hän on luvannut näin sanassaan.