YH kaverini vähättelee minua jatkuvasti. Kateusko pontimena?

mulla aivan samanlainen kaveri.

Kateus siitä ainakin, että sinulla on se mies. Kenelläkään ei välttämättä ole sen helpompaa ja vaikeampaa, vaikeutensa kullakin - on sitten yksin, kaksin tai miten vaan. Yhdenkin lapsen kanssa voi olla vaikka kuinka kinkkistä ja taas kolmen kanssa sujuu hyvin. Sådant är livet!

terapiassa se yksinhuoltajuutesi, ettei se ole meidän ystävyytemme välissä! Meinaan on todella ärsyttävää, kun mistään minulle vaikeista asioista ei voi puhua, kun hänen vaikeutensa ovat niin ja niin kamalia.



Viimeksi kun huoahdin, että miehelle tulossa kolmen viikon työmatka, niin nauroi paskaisesti päälle eikä sanonut mitään - siis ei mitään voitteko kuvitella! Katsoi vaan merkitsevästi pöydänkantta ja sen jälkeen alkoi katsella ikkunasta pihalle. Tajusin kyllä pointin.

Mäkin olen yh, tuo ei kuulosta vähättelyltä.

Jos mun suusta tulee jotain tollasta,niin yritän yleensä rohkaista ihmistä,että hei kaveri sullahan on asiat ihan hyvin! :)

Ja yleensä rohkaisen käyttämään miehiään enemmän lastenhoidossa hyväksi,sillä tuntuu että vaikka olisi isi kuvioissa mukana niin äidit tekee melkein kaiken yksin anyway.

Eli melkein yh:ta me kaikki ollaan. On tietysti oikein poikkeusisiä jotka tekee paljonkin lastensa kanssa :)

että hän vähättelee sinua ihmisenä? Hänhän vähättelee vaikeuksiasi/valituksiasi. Ne ovat kaksi eri asiaa. Olet outo tyyppi.

Ja siis 5 vielä jatkaa...en ole kyllä ollut yh kun vasta pari kuukautta..mutta vaikka olimme yhdessä lapsen isän kanssa,ei asiat olleet kovin erillailla.. eli siis ymmärrän kyllä parisuhteessa eläviä äitejä ihan yhtä lailla. Eikä kolmen viikon työmatka ole todellakaan mukava!

aika epähienoa valittaa (ja vielä toistuvasti) yh:lle miehesi työmatkoista. Ihan aiheesta kaveris kuittas takas.



Ihan sama, kuin jos joku hoikka valittais läskille, kuinka on lihonut kilon ja 26-tuumaiset farkut vähän kiristää.

syyllistyt MINUN vähättelemiseeni. ap

että hän vähättelee sinua ihmisenä? Hänhän vähättelee vaikeuksiasi/valituksiasi. Ne ovat kaksi eri asiaa. Olet outo tyyppi.

Mua taas vauvadiabeetikon äitinä otti päähän yksi sukulaisnainen, joka raskautensa takia joutui mittaamaan silloin tällöin sokereitaan ja katsomaan mitä söi. Ja voi mitä hössötystä ja voivottelua miten hankalaa se oli! Itse suunnilleen nielin kyyneliä, kun taistelen joka päivä diabeteksen hoidon suhteen tuon lapseni kanssa..

Jos kerran ootte ystäviä niin kai vois tuon molemminpuolisen harmituksen toisen sanomisista sanoa suoraan.

Ymmärrän sinua, minuakin harmittaisi jos joutuisin ystäväni seurassa miettimään sanomisiani.

Jos miehesi on 3 viikkoa pois niin sehän on sinun arkipäivää ja sinun asia jonka haluat kertoa ystävällesi. Tietty yksinhuoltaja voi ajatella ettet tiedä millaista hänen arkensa on kun kaikki pitää aina tehdä ja järjestää yksin. Mutta tuo naureskelu todella osoittaa ettei ole sisäistänyt oman elämänsä ratkaisua, sehän ei tietenkään ole sinun syysi että hänellä on näin.

Ei välttämättä ole kyse vähättelystä. Ystäväsi saattaa yksin kaikesta huolehtivana ottaa nokkiinsa valituksesi, kun joudut peräti pienen ajan vastaamaan kotijutuista yksinään.

Sinä taas et välttämättä ydinperheen äitinä ymmärrä ystäväsi tilannetta.

Ei se aina kateutta ole, ette vaan osaa hypätä toistenne saappaisiin.

Ehkä kannattaisi nostaa kissa pöydälle ja keskustella asia halki, ei se asia täällä nettipalstalla varmaankaan korjaannu;-)

on musta aika epäempaattista valittaa, että miehellä menee myöhään töissä ja joudut silloin tällöin ihan itse hoitamaan pentujasi kun ystäväsi on oikeasti yksin lastensa kanssa: hoitaa ne, huolehtii kaikesta ja vastaa lapsistan YKSIN. Jatkuvasti.

mustakin tuntuu oudolle että valitat yh- ystävällesi miehesi matkustelusta..



Miten hänen pitäisi suhtautua kun hän on itse samanlaisessa tilanteessa koko ajan..

kehtaa koko ajan valittaa MITEN HÄNELLÄ ON TAATUSTI RANKEMPAA KUIN YKSINHUOLTAJILLA!! kun hänellä on yrittäjä-mies joka paljon töissä ja toinen lapsista aika haastava. Juujuu, sopii kokeilla sitä yh-arkea (jolloin myös taloudellinen vastuu vain itsellä!)

Minäkin olen yksinhuoltaja, mutta en silti vähättele ystävieni ongelmia. Itsellänikin on kokemusta miehen pitkistä työmatkoista ja ne laittoivat arjen kuviot aivan uusiksi. Itselläni on nyt ehkä huomattavasti selvemmät rutiinit esim. lasten harrastuksiin kuljettamisen ja muun rumban pyörittämiseen kuin silloin kun mies hoiti niistä osan.

Itseasiassa sinä vähättelet ystävääsi tässä pikemmikin kuin hän sinua.

On aivan eri juttu pyörittää arkea välillä yksin kuin pyörittää sitä _yksin_ 24/7.

Usein kuitenkin on niin, että yksinhuoltaja saa joka toisen viikonlopun olla ilman lapsia, kutem myös viikon pari loma-aikana. Meillä perheellisillähän ei tällaisia breikkejä ole.

aika epähienoa valittaa (ja vielä toistuvasti) yh:lle miehesi työmatkoista. Ihan aiheesta kaveris kuittas takas. Ihan sama, kuin jos joku hoikka valittais läskille, kuinka on lihonut kilon ja 26-tuumaiset farkut vähän kiristää.

Eikös ystävät ole sitä varten, että heidän kanssaan jaetaan iloja ja suruja? Ei ystävyyden pitäisi olla kilpailu siitä, kellä asiat on huonommin.

Jos varakas ystäväni marmattaa, että taas on kahdet kutsut, teatteri-ilta ja gallerian avajaiset samalla viikolla ja mitä hemmettiä laittaa päälle ja millä aikaa mennä kampaajalle, niin yritän häntä tsempata. Hänkin ymmärtää minun huoleni, vaikka eivät niin glamouria ole.

Minusta ap:n ystävä ei ole tosiystävä.

en usko niinkään kateuteen.



Hän ehkä haluaa, että voivottelisit hänen ahdinkoaan kokoajanjajatkuvasti.



Hänellä on paha olla, ja hän purkaa sitä sinuun.

Mieti, kuunteletko tyynenä ja annat purkaa pahaa oloaan vai kysytkö mikä mättää. Vai annatko kaverisuhteen olla.

terapiassa se yksinhuoltajuutesi, ettei se ole meidän ystävyytemme välissä! Meinaan on todella ärsyttävää, kun mistään minulle vaikeista asioista ei voi puhua, kun hänen vaikeutensa ovat niin ja niin kamalia. Viimeksi kun huoahdin, että miehelle tulossa kolmen viikon työmatka, niin nauroi paskaisesti päälle eikä sanonut mitään - siis ei mitään voitteko kuvitella! Katsoi vaan merkitsevästi pöydänkantta ja sen jälkeen alkoi katsella ikkunasta pihalle. Tajusin kyllä pointin.

Älä ole moksiskaan mokomasta "ystävästä". Minä jättäisin tällaisen "ystävän" niiden päivien varalle, kun ei mitään muutakaan järjellistä tekemistä ole. Siis tuskinpa tapaisin häntä juuri lainkaan.

Olet ystävällesi nyrkkeilysäkki. Sinä et saa häneltä mitään.