YH kaverini vähättelee minua jatkuvasti. Kateusko pontimena?

ettei erilaisten perheiden elämää voi verrata niin suoraan toisiinsa. Toki perheellinen on yksin vastuussa lapsista harvemmin ja vähemmän kuin yh. Mutta miksi olisikaan, mikä liitto se sellainen olisi.



Kun asia menee niin, että kun vanhemmat asuvat yhdessä, niin silloin oletus on, että molemmat osallistuvat lasten elämään. Jos tässä asiassa tulee paljon pettymyksiä, niin se turhauttaa, ja se taas kuluttaa hyvin paljon voimia. Eli jos mies tulee usein töistä myöhemmin kuin mitä piti, tai jos mies lähteekin työmatkalle juuri kun vaimo oli järjestänyt itselleen iltamenoja, niin näistä syntyy pettymyksiä ja turhautumisia, jotka vaativat toipumista ja asioiden uudelleenorganisoimista.



Yksinhuoltaja välttää tuollaiset ylimääräiset kiertotiet, sillä hänen ei tarvi edes odottaa, että joku tuosta vain hoitaisi hänen lapsiaan, eikä hänen näin ollen tarvi pettyä arjessa mahdollisesti joka päivä, kuten monessa parisuhteessa käy.



Tämän kun yh:t sisäistäisivät, niin he myös ymmärtäisivät, ettei asioita kannata verrata ihan suoraan, vaan kaikki on suhteellista. Ja vaikka he eivät varmasti sen helpommalla pääse kuin kahden vanhemman perheet, niin ei se toisaalta ole itsestäänselvää, että heillä myöskään on yhtään sen rankempaakaan.

Sellaista, joka myös tukisi häntä. Uskon, että ap on ystävänsä tukena ja kuuntelee marmatukset yh:n rankkuudesta. YH:t ovat aika usein juuri tällaisia verenimijöitä. Voisitko katsoa mun lasta, saisinko lainata sun kännykkää, mä en nyt jaksais kuulla sun huolia, mulla on yks Kake kierroksessa ja sitä pitäisi päästä tapaamaan, lainaisitko autos tai voisitko heittää. Ei, mä en nyt jaksa kuunnella sua, kun mun elämä on NIIN rankkaa... Kannattaisi harkita ennen avioitumista ja lastentekoa, että onko minusta elämään parisuhteessa. Kovin moni YH on myös suhteessaan itsekäs. Sitten ihmetellään, kun liitto päättyy ja lasta pitääkin hoitaa ihan itse.

No ei mee aina noin.. Mä oon yh ja joidenkin ydinperheellisten kavereitteni mielestä mulla on aikaa ja energiaa kuunnella heidän parisuhdeongelmiaan koko ajan ja joka päivä. Mitäs muutakaan mä iltasin lasten nukkuessa tekisin, kun yksinäni kotona valvon.. Jep, mikäs sen mukavaa kuunneltavaa, kuin sama ruikutus illasta toiseen, tyyliin "on se rankkaa, kmeidän pertti se käy joka viikko pari tuntia pelaamassa sählyä ja mun pitää sillon ihan itse ruokkia lapset.. jne jne.." Juu, kuuntelen kyllä niin ymmärtäväisen kuuloisena kuin ikinä osaan (kuten nytkin kun samalla tätä kirjoitan;-)). Itse en tietenkään voi mistään valittaa, koska yh tietenkin on ai-na itse osansa valinnut, joten hänellä ei ole oikeutta olla väsynyt, tai masentunut Ai niin, mulla on oma auto, maksan 90% lasten menoista omilla tienesteilläni ja en ikinä pyydä kavereitani lasta vahtimaan. Enkä myöskään saa muita tukia, kuin lapsilisät ja lasten isältä minimi elarit.

Olisin mielelläni sun kaveri. Kuulostat juuri upealta: jalat maassa, tarmokas, vastuunkantaja. Mielelläni sinua auttaisinkin, koska kuulostat siltä että myös sinun puoleesi voisi kääntyä hädän tullen.

Kirjoitin tuon hiukan provokatiivisen viestin. Ikävä kyllä omalle tielleni on sattunut enemmän näitä ottaja- kuin antaja yh-ihmisiä. Mm. molemmat sisareni ovat tällaisia, mieheni ex, työkavereita.

Kaikkea hyvää sinulle.

eikö samalla tavalla ole liitossa olevan äidin oma vika, jos on valkannut miehen joka ei panosta lastenhoitoon yhtä paljon??

ja miksi ylipäätään on pakko valittaa kaiksesta koko ajan ihan riippumnatta siitä jos on yh tai liitossa elävä?

ettei erilaisten perheiden elämää voi verrata niin suoraan toisiinsa. Toki perheellinen on yksin vastuussa lapsista harvemmin ja vähemmän kuin yh. Mutta miksi olisikaan, mikä liitto se sellainen olisi.

Kun asia menee niin, että kun vanhemmat asuvat yhdessä, niin silloin oletus on, että molemmat osallistuvat lasten elämään. Jos tässä asiassa tulee paljon pettymyksiä, niin se turhauttaa, ja se taas kuluttaa hyvin paljon voimia. Eli jos mies tulee usein töistä myöhemmin kuin mitä piti, tai jos mies lähteekin työmatkalle juuri kun vaimo oli järjestänyt itselleen iltamenoja, niin näistä syntyy pettymyksiä ja turhautumisia, jotka vaativat toipumista ja asioiden uudelleenorganisoimista.

Yksinhuoltaja välttää tuollaiset ylimääräiset kiertotiet, sillä hänen ei tarvi edes odottaa, että joku tuosta vain hoitaisi hänen lapsiaan, eikä hänen näin ollen tarvi pettyä arjessa mahdollisesti joka päivä, kuten monessa parisuhteessa käy.

Tämän kun yh:t sisäistäisivät, niin he myös ymmärtäisivät, ettei asioita kannata verrata ihan suoraan, vaan kaikki on suhteellista. Ja vaikka he eivät varmasti sen helpommalla pääse kuin kahden vanhemman perheet, niin ei se toisaalta ole itsestäänselvää, että heillä myöskään on yhtään sen rankempaakaan.

ja täytyy sanoa, että en todellakaan olisi jaksanut kuunnella ap:n kaltaisia valituksia siitä, että mies on pitkään töissä vai oliko työmatkalla. Muistan vielä, kun istuin leikkipuistossa, ja muut lähtivät kotiin valittaen, että mies ei ole vieläkään tullut töistä. Ajattelin, että voi kun olisi edes se mies, ihan millainen hyvänsä, tai edes joku, joka kerran kuukaudessa auttaisi tunnin pari.

Ystävääsi luultavasti vain rasittaa kun valitat ns. turhasta. Joo, oishan se kiva jos olisi vähemmän töitä ja jos saisi saman palkan matkustamatta, mutta eihän nuo nyt mitään maailmanlopun ongelmia ole.



Juu, tiedän kyllä millaista on kun puoliso ja isä ovat matkoilla työnsä puolesta jatkuvasti.

Enhän minä kommentoinut mitään noista asioista, joita otit esille.

eikö samalla tavalla ole liitossa olevan äidin oma vika, jos on valkannut miehen joka ei panosta lastenhoitoon yhtä paljon?? ja miksi ylipäätään on pakko valittaa kaiksesta koko ajan ihan riippumnatta siitä jos on yh tai liitossa elävä?

ettei erilaisten perheiden elämää voi verrata niin suoraan toisiinsa. Toki perheellinen on yksin vastuussa lapsista harvemmin ja vähemmän kuin yh. Mutta miksi olisikaan, mikä liitto se sellainen olisi. Kun asia menee niin, että kun vanhemmat asuvat yhdessä, niin silloin oletus on, että molemmat osallistuvat lasten elämään. Jos tässä asiassa tulee paljon pettymyksiä, niin se turhauttaa, ja se taas kuluttaa hyvin paljon voimia. Eli jos mies tulee usein töistä myöhemmin kuin mitä piti, tai jos mies lähteekin työmatkalle juuri kun vaimo oli järjestänyt itselleen iltamenoja, niin näistä syntyy pettymyksiä ja turhautumisia, jotka vaativat toipumista ja asioiden uudelleenorganisoimista. Yksinhuoltaja välttää tuollaiset ylimääräiset kiertotiet, sillä hänen ei tarvi edes odottaa, että joku tuosta vain hoitaisi hänen lapsiaan, eikä hänen näin ollen tarvi pettyä arjessa mahdollisesti joka päivä, kuten monessa parisuhteessa käy. Tämän kun yh:t sisäistäisivät, niin he myös ymmärtäisivät, ettei asioita kannata verrata ihan suoraan, vaan kaikki on suhteellista. Ja vaikka he eivät varmasti sen helpommalla pääse kuin kahden vanhemman perheet, niin ei se toisaalta ole itsestäänselvää, että heillä myöskään on yhtään sen rankempaakaan.

päätellen valittavan kaverillesi usein tuosta asiasta.



Luulen, että häntä loukkaa tuo valittamisesi ja hän ottaa sen vittuiluna sulta. Koska itse tosiaan on yksin.

Hui, en kyllä sano kenellekään enää halaistua sanaa yhtää mistään! Jos jostain iloitsee on se leuhkimista. Ei voi sanoa, että mun mies oli niin kultainen että toi aamulla kahvit sänkyyn. Tästä loukkaantuvat yh, leski ja nainen, joka ei saanut aamulla kahvia sänkyyn.



Ei voi sanoa, että on niin raskasta, kun pitää hoitaa lapsen asiat yksin kun etäisää ei kiinnosta. Tästä loukkaantuvat kaikki parisuhteessa elävät, lesket ja sinkut.



Eihän teille voi puhua yhtään mistään!



Ai niin, te haluattekin puhua vain itsstänne.

ettei erilaisten perheiden elämää voi verrata niin suoraan toisiinsa. Toki perheellinen on yksin vastuussa lapsista harvemmin ja vähemmän kuin yh. Mutta miksi olisikaan, mikä liitto se sellainen olisi. Kun asia menee niin, että kun vanhemmat asuvat yhdessä, niin silloin oletus on, että molemmat osallistuvat lasten elämään. Jos tässä asiassa tulee paljon pettymyksiä, niin se turhauttaa, ja se taas kuluttaa hyvin paljon voimia. Eli jos mies tulee usein töistä myöhemmin kuin mitä piti, tai jos mies lähteekin työmatkalle juuri kun vaimo oli järjestänyt itselleen iltamenoja, niin näistä syntyy pettymyksiä ja turhautumisia, jotka vaativat toipumista ja asioiden uudelleenorganisoimista. Yksinhuoltaja välttää tuollaiset ylimääräiset kiertotiet, sillä hänen ei tarvi edes odottaa, että joku tuosta vain hoitaisi hänen lapsiaan, eikä hänen näin ollen tarvi pettyä arjessa mahdollisesti joka päivä, kuten monessa parisuhteessa käy. Tämän kun yh:t sisäistäisivät, niin he myös ymmärtäisivät, ettei asioita kannata verrata ihan suoraan, vaan kaikki on suhteellista. Ja vaikka he eivät varmasti sen helpommalla pääse kuin kahden vanhemman perheet, niin ei se toisaalta ole itsestäänselvää, että heillä myöskään on yhtään sen rankempaakaan.

että suurin osa yh- äideistä on ennen eroa asunut kahden vanhemman perheessä ja tietää varsin hyvin, mitä se elämä on - myös silloin kun toinen ei ole läsnä ja on vastuussa yksin. Kun taas sillä ydinperheessä elävällä ei ole mitään kokemusta yh:n elämästä.