YH kaverini vähättelee minua jatkuvasti. Kateusko pontimena?

sinulle pärjäämisellään. Hänen logiikallaan sinun miehesi ei varmaan saisi osallistua teidän perhe-elämään, koska hän on itse yksinhuoltaja.



Asia on eri sitten, jos et itse osoita myötätuntoa ja sympatiaa hänen vaikeuksilleen.

Ymmärrän ap:n tunteen. Kyllä ystävillä on oikeus kertoa tunnoistaan ilman, että sitä vähätellään. Jos tuolla periaatteella ajateltaisiin niin silloinhan kenelläkään ei ole oikeutta valittaa mistään, koska aina on jollain asiat huonommin.



Toisaalta ymmärrän myös ap:n ystävän tunteen. Kun on totaalisesti yksin niin ottaa päähän, kun toinen valittaa muutaman päivän yksinolosta.



Ja sitä paitsi tutkimusten mukaan yksinäisimpiä eivät ole yksinhuoltajat vaan "yksin" parisuhteessa elävät.



Nosta kissa pöydälle ja keskustelkaa asiasta ystäväsi kanssa.

Itseasiassa sinä vähättelet ystävääsi tässä pikemmikin kuin hän sinua. On aivan eri juttu pyörittää arkea välillä yksin kuin pyörittää sitä _yksin_ 24/7.

Lasten lisäksi pitää vielä pyörittää mies.

Olen huomannut, että minun elämäni on mahdottoman ihanaa miehen työmatkojen aikana! Avioero houkuttaa: mies pitäisi lapset joka toinen viikonloppua ja muut ajat saisin olla lasten kanssa ihan vain kolmistaan. Jee! Ei huolta miehen syömisistä, vaatteista, harrastuksista, työasioista...

kuuntelemaan "mun mies sitä ja tätä" -juttujasi ja haluaa vaan kertavedolla tukkia suusi. Näin joskus ihmiset toimivat. Tai ehkäpä hän yrittää lohduttaa tyyliin "Älä välitä, ei mullakaan helppoa ole" ja ohjata ajatuksesi pois murheestasi. Tai ehkäpä hän kokee, että jotenkin braissailet sillä, että sinulla on mies. Teetkö niin, huomaamattasi? Mutta kaikista järkevintä on ottaa luuri käteen ja jutella ystäväsi kanssa asia kerralla selväksi.

kuuntelemaan "mun mies sitä ja tätä" -juttujasi ja haluaa vaan kertavedolla tukkia suusi. Näin joskus ihmiset toimivat. Tai ehkäpä hän yrittää lohduttaa tyyliin "Älä välitä, ei mullakaan helppoa ole" ja ohjata ajatuksesi pois murheestasi. Tai ehkäpä hän kokee, että jotenkin braissailet sillä, että sinulla on mies. Teetkö niin, huomaamattasi? Mutta kaikista järkevintä on ottaa luuri käteen ja jutella ystäväsi kanssa asia kerralla selväksi.

Kyllähän kaverille pitää voida puhua perhe-elämästään ja läheisistä ihmisistä! Mitäs ystävyyttä se on, jos ei tällaisista asioista voi puhua, ettei toinen loukkaantuisi.

YH-ystäväkin on varmasti puhunut erostaan, entisestä kumppanistaan jne.

En ymmärrä miksi ystävyydestä tehdään niin vaikeaa. Minulla on yksi tosiystävä, jonka kanssa voimme puhua kaikesta. Kun tarvitaan lohdutusta, sitä löytyy. Ja ihan niin, että toinen saa purkaa ja parkua pahan olonsa ilman, että toinen sitä yrittää "valaista" kertomalla omasta synkeästä elämästään.

Mutta kai siihen joku syy on, että tämä ystävä on YH. Voi olla hyvinkin hankala ja ikävä luonne.

Tiedätkö mitä, sinä ymmärrät nyt ystävääsi väärin :). Luulisin.



Tänään juuri lapseni kaverin äiti valitti miehensä aikana, miten mies pesee huonosti ja hitaasti vessat...en sanonut mitään. Olisi tehnyt mieli sanoa, että tekee kuitenkin jotain :).



Tämä kommentti oli huippu: "mutta kai siihen joku syy on, että tämä ystävä on YH. Voi olla hyvinkin hankala ja ikävä luonne" :). Voi pyhä yksinkertaisuus.

Miksi valitat sun yh kaverille siitä, että mies menee matkoille tai on pitkään töissä???



valitatko myös kaverille, josta on leikattu syövän takia rinnat siitä miten roikkuvat rinnat sulla on?



Tai lapsettomaksi jääneelle kaverille todetat, että hänellä on niin helppoa kuin ei ole lapsia



tai kaverille, jonka vanhemmat ovat kuolleet, valitat miten sun vanhemmat puuttuvat kaikkeen...



lista voisi jatkaa loputtomiin.



Olet valittaja ja sulta puuttuu empatia kokonaan!!

voi ei joudun oleen viikon yksin lasten kans marinat, ja ap:n ei ehkä kannattais tuolle yh:lle marista.



Toisaalta, se on ap:n arkea niinkuin moni sanoi, ja se että kaveri on yh ei vähennä ollenkaan sitä harmitusta mikä miehen matkasta koituu.



Itselläni yksi sellainen kaveri joka kuittaa usein marinani ärsyyntyneellä kommentilla tyyliin "no sulla sentään on...."

Totta se onkin, ei mulla yleensä ole valittamista, mutta kun joku asia on mielen päällä ei se välttämättä auta tilannetta et joku on tehnyt elämässä sellaisia valintoja että ei ole lapsia joiden takia tarvisi olla huolissaan.



Yritän välttää sellaisia aiheita mutta välillä en hoksaa ja saan samanlaisia kommentteja kuin ap. Mutta sitten se toinen voi valittaa vaikka sitä miten vaikeaa on hoitaa suurta omaisuuttaan - tunnustan et tekis mieli tiuskaista joskus että kaikilla ei sellasia huolia oo.



Jos me kaikki vaan jaksettas muistaa että ne toisen on ongelmat on ihan yhtä todellisia ja suhteellisia kuin omammekin.

Kavereille pitää voida purnata, ja samalla koittaa muistaa olla hienotunteinen siitä mistä valittaa, ja miten toisen valituksiin vastaa.

Itseasiassa sinä vähättelet ystävääsi tässä pikemmikin kuin hän sinua. On aivan eri juttu pyörittää arkea välillä yksin kuin pyörittää sitä _yksin_ 24/7.

Lasten lisäksi pitää vielä pyörittää mies. Olen huomannut, että minun elämäni on mahdottoman ihanaa miehen työmatkojen aikana! Avioero houkuttaa: mies pitäisi lapset joka toinen viikonloppua ja muut ajat saisin olla lasten kanssa ihan vain kolmistaan. Jee! Ei huolta miehen syömisistä, vaatteista, harrastuksista, työasioista...

Huomaan aina kun mies on poissa että arki on rauhallista ja helpohkoa. Kukaan ei valita että missä on mitäkin ja onko joku vaate pesty tai ole naama norsun veellä jos haluan katsoa telkkarista muuta kuin jalkapalloa. Silloin harvoin kun tv:n ääreen edes ehdin lasten/taloudenhoidolta.

että kun mie on poissa, niin ei tarvi koko ajan vastailla, että missä mikäkin on, kuka tekee mitäkin, mitä on ruuaksi, onko meillä ruokaa, pitääkö mennä kauppaan, mitkä vaatteet kukakin pukee, tarviiko ulkona villavaatteet, paljonko on pakkasta. Kun siis meillä mies osaa olla ihan jatkuva kyselytulvan tuottaja tuollaisista asioista, mitkä se voisi ihan itse selvittää ja päättää. En jaksais olla sen pikku neuvonantaja.



Joten ihanaa, kun saa ihan vain hiljaa mielessään miettiä jääkaapin sisältöä just silloin, kun itseä huvittaa.

Moni on jo tuonut esille sen, että valitat väärälle henkilölle elämäsi rankkuudesta. Miltä se hänestä mahtaa tuntua?



Miltä itsestäsi tuntuisi, kun joku valittaisi, että hänen miehensä joutuu nyt menemään töihin, kun on ollut kotona yhdessä vaimon kanssa tähän asti? Että voi kauheaa miten rankkaa tämän jälkeen tulee olemaan. Jaksaisitko sympatiseerata?

Mutta aika katkeralta hän kyllä kuulostaa. Ja jos ero on tapahtunut miehen aloitteesta, niin sitten sen katkeruuden syntymisen ymmärtääkin. Tosin onhan siitä toki ylikin päästävä, jos haluaa jatkaa elämässä eteenpäin.



Jos ero taas on tapahtunut naisen aloitteesta, niin sitten hän on katkera asiasta, joka johtuu hänen omista valinnoistaan. Siinä tapauksessa olisi aika tutkiskella itseä ja oppia ymmärtämään, että omista valinnoista on myös kannettava seuraukset.

Itseasiassa sinä vähättelet ystävääsi tässä pikemmikin kuin hän sinua. On aivan eri juttu pyörittää arkea välillä yksin kuin pyörittää sitä _yksin_ 24/7.

Lasten lisäksi pitää vielä pyörittää mies. Olen huomannut, että minun elämäni on mahdottoman ihanaa miehen työmatkojen aikana! Avioero houkuttaa: mies pitäisi lapset joka toinen viikonloppua ja muut ajat saisin olla lasten kanssa ihan vain kolmistaan. Jee! Ei huolta miehen syömisistä, vaatteista, harrastuksista, työasioista...

Sillä perheellisellä on kuitenkin se toinen vanhempi edes joskus läsnä - tai edes puhelimen päässä. Ennen eroa pyöritin arkea yksin 24/7 ja ihan suoraan sanoen nyt yh:na on vielä rankempaa. Toki huonon parisuhteen loppuminen on myös helpotus, mutta huonossakin parisuhteessa edes joskus jakaa edes puhetasolla lasten asioita sen toisen vanhemman kanssa.

Ja tiesithän, että tilastojen mukaan etäisistä vain 1/3 tapaa lapsiaan säännöllisesti, 1/3 epäsäännöllisesti ja 1/3 ei tapaa laisinkaan. Eli joka toinen viikonloppu vapaata ei toteutu läheskään kaikissa eroissa.

Minä pyöritä arkea ja lasten asioita yksin 24/7/364 (lapset ehkä kaksi päivää vuodessa isällään). Suoraan sanoen ottaisi päähän jos joku ystävistä _toistuvasti_ valittaisi kuinka rankkaa on kun miehensä on työmatkalla. Se olisi jo tilannetajun puutetta.

on kuitenkin tehnyt päätöksensä ja siksi saa kärsiä (ja ainakin on ollut tyhmä ja valinnut huonon miehen lastensä isäksi)



Av-mamma saa aina valittaa ja yh-ystävä on se kestettävä.



Mun mielestä raskain asia yh:nä on, että ainoastaan minä olen sitä mieltä, että lapseni ovat maailmaan parhaat. Kukaan muu ei ole samalla tavalla ylpeä ja innoissaan niistä kuin minä.

on kuitenkin tehnyt päätöksensä ja siksi saa kärsiä (ja ainakin on ollut tyhmä ja valinnut huonon miehen lastensä isäksi) Av-mamma saa aina valittaa ja yh-ystävä on se kestettävä. Mun mielestä raskain asia yh:nä on, että ainoastaan minä olen sitä mieltä, että lapseni ovat maailmaan parhaat. Kukaan muu ei ole samalla tavalla ylpeä ja innoissaan niistä kuin minä.

Samoin sitä pohtii lasten asioita (niin positiivisia kuin negatiivisiakin) yksin eikä ole ketään, joka jaksaisi vanhemman tavalla pohtia lasten onnistumisia tai ongelmia.

Sellaista, joka myös tukisi häntä. Uskon, että ap on ystävänsä tukena ja kuuntelee marmatukset yh:n rankkuudesta.



YH:t ovat aika usein juuri tällaisia verenimijöitä. Voisitko katsoa mun lasta, saisinko lainata sun kännykkää, mä en nyt jaksais kuulla sun huolia, mulla on yks Kake kierroksessa ja sitä pitäisi päästä tapaamaan, lainaisitko autos tai voisitko heittää. Ei, mä en nyt jaksa kuunnella sua, kun mun elämä on NIIN rankkaa...



Kannattaisi harkita ennen avioitumista ja lastentekoa, että onko minusta elämään parisuhteessa. Kovin moni YH on myös suhteessaan itsekäs. Sitten ihmetellään, kun liitto päättyy ja lasta pitääkin hoitaa ihan itse.

Sellaista, joka myös tukisi häntä. Uskon, että ap on ystävänsä tukena ja kuuntelee marmatukset yh:n rankkuudesta.

YH:t ovat aika usein juuri tällaisia verenimijöitä. Voisitko katsoa mun lasta, saisinko lainata sun kännykkää, mä en nyt jaksais kuulla sun huolia, mulla on yks Kake kierroksessa ja sitä pitäisi päästä tapaamaan, lainaisitko autos tai voisitko heittää. Ei, mä en nyt jaksa kuunnella sua, kun mun elämä on NIIN rankkaa...

Kannattaisi harkita ennen avioitumista ja lastentekoa, että onko minusta elämään parisuhteessa. Kovin moni YH on myös suhteessaan itsekäs. Sitten ihmetellään, kun liitto päättyy ja lasta pitääkin hoitaa ihan itse.

Sellaista, joka myös tukisi häntä. Uskon, että ap on ystävänsä tukena ja kuuntelee marmatukset yh:n rankkuudesta. YH:t ovat aika usein juuri tällaisia verenimijöitä. Voisitko katsoa mun lasta, saisinko lainata sun kännykkää, mä en nyt jaksais kuulla sun huolia, mulla on yks Kake kierroksessa ja sitä pitäisi päästä tapaamaan, lainaisitko autos tai voisitko heittää. Ei, mä en nyt jaksa kuunnella sua, kun mun elämä on NIIN rankkaa... Kannattaisi harkita ennen avioitumista ja lastentekoa, että onko minusta elämään parisuhteessa. Kovin moni YH on myös suhteessaan itsekäs. Sitten ihmetellään, kun liitto päättyy ja lasta pitääkin hoitaa ihan itse.

Kommenttisi kielisi siitä. Ihan kuin mun mieheni ex, joka siis nykyisin on yh. Kaikki kommentit suurin piirtein tätä samaa tasoa. Miehessä ei muuten ole mitään suurempia vikoja: ahkera, tunnollinen, kunnollinen. Ei vaan ollut tarpeeksi "jännittävä".

Osa näistä valitsijoista on naimisissa sen miehen kanssa, osa on eronnut.

Sellaista, joka myös tukisi häntä. Uskon, että ap on ystävänsä tukena ja kuuntelee marmatukset yh:n rankkuudesta. YH:t ovat aika usein juuri tällaisia verenimijöitä. Voisitko katsoa mun lasta, saisinko lainata sun kännykkää, mä en nyt jaksais kuulla sun huolia, mulla on yks Kake kierroksessa ja sitä pitäisi päästä tapaamaan, lainaisitko autos tai voisitko heittää. Ei, mä en nyt jaksa kuunnella sua, kun mun elämä on NIIN rankkaa... Kannattaisi harkita ennen avioitumista ja lastentekoa, että onko minusta elämään parisuhteessa. Kovin moni YH on myös suhteessaan itsekäs. Sitten ihmetellään, kun liitto päättyy ja lasta pitääkin hoitaa ihan itse.

No ei mee aina noin..

Mä oon yh ja joidenkin ydinperheellisten kavereitteni mielestä mulla on aikaa ja energiaa kuunnella heidän parisuhdeongelmiaan koko ajan ja joka päivä. Mitäs muutakaan mä iltasin lasten nukkuessa tekisin, kun yksinäni kotona valvon..

Jep, mikäs sen mukavaa kuunneltavaa, kuin sama ruikutus illasta toiseen, tyyliin "on se rankkaa, kmeidän pertti se käy joka viikko pari tuntia pelaamassa sählyä ja mun pitää sillon ihan itse ruokkia lapset.. jne jne.."

Juu, kuuntelen kyllä niin ymmärtäväisen kuuloisena kuin ikinä osaan (kuten nytkin kun samalla tätä kirjoitan;-)).

Itse en tietenkään voi mistään valittaa, koska yh tietenkin on ai-na itse osansa valinnut, joten hänellä ei ole oikeutta olla väsynyt, tai masentunut

Ai niin, mulla on oma auto, maksan 90% lasten menoista omilla tienesteilläni ja en ikinä pyydä kavereitani lasta vahtimaan. Enkä myöskään saa muita tukia, kuin lapsilisät ja lasten isältä minimi elarit.