Mies kaveriporukan kanssa viikoksi reissuun, onnistuisko teillä?

Ei onnistuisi ja siihen on moniakin syitä: - työt painavat päälle, ei ole lomaa - palkka on liian pieni, ei ole rahaa - lapsemme on pieni, sitä pitää hoitaa - haluamme olla yhdessä - haluamme reissata yhdessä - perheenkeskeistä yhteistä vapaa-aika on aivan liian vähän - tuskin lähtisivät kaveritkaan reissuun (heillä suunnilleen samat edellämainitut syyt) - Ja mihin hemmettiin ne äijät muka yhdessä menisi viikoksi??!! a. Rantalomalle vieraita pilluja kyttäämään? Ei onnistu, koska mieheni ei halua pettää minua (ainakaan omien sanojensa mukaan). JA SE OLISI VASTOIN MEIDÄN YHTEISIÄ "PELISÄÄNTÖJÄ". b. Kalastus- tai metsästysreissulle??!! Ei, koska mieheni ei harrasta kalastusta tai metsästystä. c. Homoilemaan metsämökille??!! Ei, koska mieheni ei ole homo. d. Kiertelemään Pariisin kahviloita??!! Ei, mieheni ei pidä kahviloista. e. Laskettelemaan??!! Tuskin, mieheni ei laskettele. f. Kulttuurimatkalle Prahaan??!! Tuskin, mieheni ei ole kiinnostunut museoista. g. Ryypäämään Tallinnaan??!! Ei, koska mieheni tuskin haluasi ryypätä viikkoa putkeen. JA MINÄ EN HYVÄKSYISI SITÄ. h. Jalkapalloa katsomaan Englantiin??!! Ei, koska mieheni ei ole kiinnostunut jalkapallosta. i. Katsomaan Formuloita??!! Tuskin sitäkään. Mieheni on kerran ollut Formula 1 -reissulla, joka kesti noin viikon. Ja toista kertaa ei kuulemma halua mennä, aivan liian raskas ja p-a-s-k-a reissu. j. Löhöämään Kanarialle??!! Enpä usko. Mieheni on joskus ollut Kanarialla kavereidensa kanssa. Mutta ryyppäystähän se vain oli ollut... Ei kuulemma haluaisi enää lähteä. ENKÄ MINÄ PÄÄSTÄISI - EIKÄ MYÖSKÄÄN KUULEMMA NIIDEN KAVEREIDEN VAIMOTKAAN. **** Niin, että jos mieheni haluaa mennä esimerkiksi muutamalle oluelle kavereidensa kanssa, niin menköön, kunhan on ilmoittanut siitä minulle viimeistään viikkoa ennen. ****

Ai miten niin miesparkaa....HOH. Tosi hyvin perusteltu ja yhdessa mietitty, ainakin vaikuttaa silta. Kuinka moni muu teista perustelisi nain hyvin??? ja todellakin, mita ihmetta ne tekis siella rantalomalla kavereidensa kanssa, esim Thaimaassa...eiko perheen kanssa voi lomailla ja viettaa aikaa? Mita sellaista siella lomalla pitaa tehda jos vaimo ja lapset ei voi olla mukana? Minulle kay kylla jos mieheni menee vaikka jalkapalloa katsomaan vaikka englantiin jne, tai kalasteleen jne, kunhan antaa myos perheellen aikaa ja lomailee perheensa kanssa myos. Rantalomille ei kuitenkaan tarvitse yksin lahtea, koska itsekin pidan rannalla lohoamisesta.

Hienoa, että täällä on joku, joka ymmärsi minun tekstini niinkuin olin sen tarkoittanut. Kiitos siitä sinulle. Kiitos, että osasit ymmärtää lukemasi. :)

Kuinka saamattomia nykymammat on? Voihan miehenne joutua vaikka viikoksi sairaalaan, mihin tahoon otatte yhteyttä jos ette sitä aikaa jaksa vaikkapa kahden lapsen kanssa?

Kuinka saamattomia nykymammat on? Voihan miehenne joutua vaikka viikoksi sairaalaan, mihin tahoon otatte yhteyttä jos ette sitä aikaa jaksa vaikkapa kahden lapsen kanssa?

Mielestäni on turha saivarrella.

Jos toinen puoliso sairastuu ja sen takia tulisi yksin huolehtia lapsista ja kodista, niin pakkohan siitä on selvitä!!! Ja jos ei selviä, niin apua voi saada vaikka isovanhemmilta.

Mutta ei puolison tarvitse lähteä millekään viikon "huviretkelle", jos toinen joutuu yksin jäämään huolehtimaan kaikesta.

Huomaatko, mikä ero näissä kahdessa asiassa on??!!

Ensimmäinen vaihtoehto on PAKKO ja toinen vaihtoehto on EI-PAKKO.

Minä itse olin viime kesänä sairaalassa noin viikon. Jouduin sinne aivan yllättäen. Mieheni selvisi yksin lasten kanssa, kun oli pakko. Mutta kyllä hän oli todella väsynyt, enkä todellakaan olisi halunnut häntä yksin jättää huolehtimaan kaikesta. Mutta oli vähän pakko, kun kyse oli hengestäni.

Tajuatko jo eron?

Täällä ovat sellaisia joiden miehet myös tarvittaessa päästää ne viikoks johku, koska sitte se on ihan paskaa.

Mikä on "ihan paskaaa"? Sekö, että joskus pääsee kotoa muualle tuulettumaan?

Olemme vapaaehtoisesti perustaneet yhteisen kodin, saaneet lapsia jne. Kumpikaan ei ole tässä suhteessa mitenkääm kahleissa, vaan olemme kaksi aikuista ihmistä, jotka ovat vapaita tekemään asioita sovittuaan niistä ensin toisen kanssa.

Esimerkiksi voimme lähteä kumpikin yksin matkalle, jos se sopii toisen aikatauluihin ja työtilanteeseen, eikä arjen pyörittäminen tuota liikaa vaikeuksia. Mistään muusta syystä en voisi kuvitellakaan laittavani kapulaa rattaisiin millekään reissulle. Vielä ei ole tullut vastaan sellaista tilannetta, että reissu olisi pitänyt jättää väliin, koska olemme voineet sumplia reissun aikataulun mätsäämään muihin juttuihin.

Luotamme toisiimme, eikä meidän tarvitse miettiä sellaisia asioita kun reissuja suunnitellaan. En suostuisi edes olemaan sellaisessa parisuhteessa, jossa ei olisi molemminpuolista luottamusta.

Reissaamme tietysti myös perheen kesken ja vietämme lomat yhdessä. Molemmilla omia reissuja 1-2 vuodessa, ehkä yksi viikon reissu ja yksi pitkä vkl.

Uskomattomia valtapeliparisuhteita aikuisilla ihmisillä, en ymmärrä!

Meillä asuu kaksi itsenäistä ihmistä yhdessä. Vuodessa on 52 viikkoa, mitä siitä jos mies on yhden niistä pois. Minulla menee viikon verran vuodesta varmastikin ns. naisten iltoihin.



Meillä saa kumpikin tulla ja mennä, mies kannustaa minua lähtemään esim. ystävättäreni luoksi pitkksi viikonlopuksi vähän väliä, mutta mä olen niin laiska lähtemään. En kyllä ymmärrä. että mieskään ei saisi mennä jos minä en mene.







i]mies käy monen viikon reissuilla, ja sehän on pelkästään mukavaa. Tosielämässä kuitenkin on tullut törmättyä väsyneisiin äiteihin, joiden mies on taas lähtenyt sinne kalareissulleen. Ja nämä äidit, jotka muutenkin pyörittävät huushollia ja hoitavat lapset pitkälti yksin, eivät koskaan ehdi lähteä mihinkään päivää pidemmäksi ajaksi. Eikä mies edes pärjäisi kotona tai suostuisi jäämään. Eli näppituntumalta sanoisin, että edelleen monet naiset pitävät kunnia-asiana juuri sitä, että antavat miehen tehdä mitä lystää, harrastaa niin paljon kuin sielu sietää ja uhrautuvat varsin mielellään vain siksi, että mies saisi toteuttaa itseään. Ja luulevat vielä tekevänsä jonkun suuren palveluksen sillä, etteivät itse uskalla sanoa koskaan vastaan. Mies on Mies ja turha on jupista. Mies tarvitsee oman elämänsä, tai muuten..? Ja mitä tekee mies? Elää puolittaista poikamieselämäänsä. Koti ja perhe ovat olemassa silloin kun kiinnostaa, mutta usein kiinnostaa joku muu enemmän. Ihana elämä miehen palvelijana.

[/quote]

En ihan ymmärrä monenkaan tänne kirjoittaneen asennetta. Jotkin parisuhteet ovat sellaisia, että reissataan ja vietetään aikaa erillään. Jotkin parisuhteet taas sellaisia, että ollaan lähinnä kahdestaan / perheen kanssa.



Miksi täällä ollaan heti tuomitsemassa "tuikkapipoksi kamalaksi ämmäksi", jos puolisonsa kanssa on sopinut, että reissuja ei yksin tehdä?

Huom!! Asiasta on siis ilmeisesti sovittu yhdessä puolison kanssa. Hyvin harva kuitenkaan vastoin omaa tahtoaan on Suomessa avioliitossa. Tuskin kukaan voi toiselle yksinään ladella siis sääntöjä. Jos niin käy, niin avioero on hyvä vaihtoehto.



Entä, miksi täällä ollaan heti tuomitsemassa "pettureiksi" sellaiset miehet, jotka reissuissa käyvät?

Eivät kaikki miehet petä. Ja jos pettävätkin, niin hittoako se kuuluu kenellekään muulle. Se on pariskunnan välinen asia.



Miksi siis teidän mielestänne ei saa olla erilaisia avioliittoja / parisuhteita?

Miksi pitää olla heti tuomitsemassa, jos jonkun toisen parisuhde pelaa hieman eri tavalla kuin oma?

Kauheeta elämää, molemmat käy töissä ja aika ja raha eivät riitä muuhun kuin siihen töissä käymiseen ja arjen pyörittämiseen.

Näin tämä arki vain monella toimii. Töissä on pakko käydä, jotta olisi rahaa. Mutta, kun käy töissä, niin ei ole vapaa-aikaa.

Lottovoittoa odotellessa...! :)

Mutta mulla on sellainen mutu-tuntuma, että parisuhteissa, joissa mies on hiukan "liian" itsenäinen (lue itsekeskeinen), on vaimolla vaikeuksia miehen reissujen kanssa. Tarkoitan siis sitä, että jos mies ei pistä tikkua ristiin perheensä eteen; ei valvo öitä, ei ole lasten kanssa, ei jaa arjen iloja ja suruja. Vaimo on pikku hiljaa katkeroitunut eikä halua suoda miehelle yhtään enempää löysää aikaa, sillä sitä on jo hänen mielestä miehellä liikaakin.



Väärässä?

Mutta käytännössä ei viikonloppua kauempaa ehdi. Kesäisin olemme koko perhe kuukauden reissussa. Talvella toinen ulkomaanmatka, 1 vko. Mökkireissu syksyllä, kylpylämatka keväällä.



Reissataan aina perheen kanssa, kun lapset kasvaa, varmaan tulee mentyä myös kavereitten kanssa.

tartteeko ees perustella?

se ei olisi perheen yhteisestä loma-ajasta pois millään tavalla eikä vaikuttaisi perheen elintasoon merkittävästi.



Ensimäinen on huomattavasti merkitsevämpi syy meidän perheessämme, jossa mies on muutenkin paljon matkoilla työn vuoksi.



Elintasoon vaikuttamisella tarkoitan lähinnä jotain Thaimaan matkaa, joka jo tuntuisi kukkarossa ja olisi perheeltä pois.



Pitkä viikonloppu to-su jossain, no problem.

tartteeko ees perustella?

Mutta ei kyllä olisi minusta kiinni. Mieheni on koko ajan kiireinen työnsä takia ja vapaalla hän kaipaa rauhaa. Kaverit ovat sen verran meneviä että mies ei viihdy heidän seurassaan paria päivää pidempään.

onnistuis! Ei varmaan tartte ees perustella :)

Ei tarvii kysellä, puolin eikä toisin. Jos olisin kotona ja mies jatkuvasti töissä, saattais olla hankalampaa.

Kuka hoitaa YKSIN pienet lapset sillä aikaa - MINÄ. Pääsisinkö MINÄ joskus kahta tuntia pidemmäksi aikaa johonkin - Mies hoitaisi lapset? En tod_!

mutta sitten olisin pulassa navetan kanssa :) En vielä niiiiiin hyvin osaa noita koneita käyttää että pärjäisin yksinään :) Jos vain hommaisi lomittajan tänne niin antaa mennä :) Kyllä me muksujen kanssa aina keksitään jotakin tekemistä :)

Ei onnistuis, en antais lähteä, koska en pääse itsekään! Tasa-arvo on meidän perheen juttu.



(Ja toimii muuten ihan minullekin päin, ja näin ollaan tyytyväisiä. Siis toinen ymmärtää toisen perustelut.)



Silloin kun ei ollu lapsia, niin oli aivan eri juttu. Arjen pyörittäminen ei ollut niin rankkaa, ja molemmilla oli tasapuoliset mahdollisuudet mennä ja tulla.