Mies kaveriporukan kanssa viikoksi reissuun, onnistuisko teillä?

mutta reissussa hankkis n.10 uutta naiskaveria, tai pettäis mua. että iloinen mieli jäis varmaan kaikille:)

Ei onnistuisi ja siihen on moniakin syitä: - työt painavat päälle, ei ole lomaa - palkka on liian pieni, ei ole rahaa - lapsemme on pieni, sitä pitää hoitaa - haluamme olla yhdessä - haluamme reissata yhdessä - perheenkeskeistä yhteistä vapaa-aika on aivan liian vähän - tuskin lähtisivät kaveritkaan reissuun (heillä suunnilleen samat edellämainitut syyt) - Ja mihin hemmettiin ne äijät muka yhdessä menisi viikoksi??!! a. Rantalomalle vieraita pilluja kyttäämään? Ei onnistu, koska mieheni ei halua pettää minua (ainakaan omien sanojensa mukaan). JA SE OLISI VASTOIN MEIDÄN YHTEISIÄ "PELISÄÄNTÖJÄ". b. Kalastus- tai metsästysreissulle??!! Ei, koska mieheni ei harrasta kalastusta tai metsästystä. c. Homoilemaan metsämökille??!! Ei, koska mieheni ei ole homo. d. Kiertelemään Pariisin kahviloita??!! Ei, mieheni ei pidä kahviloista. e. Laskettelemaan??!! Tuskin, mieheni ei laskettele. f. Kulttuurimatkalle Prahaan??!! Tuskin, mieheni ei ole kiinnostunut museoista. g. Ryypäämään Tallinnaan??!! Ei, koska mieheni tuskin haluasi ryypätä viikkoa putkeen. JA MINÄ EN HYVÄKSYISI SITÄ. h. Jalkapalloa katsomaan Englantiin??!! Ei, koska mieheni ei ole kiinnostunut jalkapallosta. i. Katsomaan Formuloita??!! Tuskin sitäkään. Mieheni on kerran ollut Formula 1 -reissulla, joka kesti noin viikon. Ja toista kertaa ei kuulemma halua mennä, aivan liian raskas ja p-a-s-k-a reissu. j. Löhöämään Kanarialle??!! Enpä usko. Mieheni on joskus ollut Kanarialla kavereidensa kanssa. Mutta ryyppäystähän se vain oli ollut... Ei kuulemma haluaisi enää lähteä. ENKÄ MINÄ PÄÄSTÄISI - EIKÄ MYÖSKÄÄN KUULEMMA NIIDEN KAVEREIDEN VAIMOTKAAN. **** Niin, että jos mieheni haluaa mennä esimerkiksi muutamalle oluelle kavereidensa kanssa, niin menköön, kunhan on ilmoittanut siitä minulle viimeistään viikkoa ennen. ****

Mun mies on kyllä käynyt ns. aktiivilomilla; kiipeilemässä, laskettelemassa, surffaamassa, fillaroimassa jne. kavereineen silloin kun haluaa. Itse en noita juuri harrasta, joten tuntuisi kylä aika hirveältä kieltää toiselta harrastus, jota intohimoisesti haluaa harjoittaa. Kuulostaa TODELLA oudolta, että vaimo ei voi kuvitella miehensä tekevän kavereineen muuta kuin ryyppäävään tai hakevan seksiä. Onneksi mulla ei ole tuollaista miestä!

Miten niin en voi kuvitella mieheni tekevän kavereidensa kanssa muuta kuin ryyppäävän tai hakevan seksiä??!! NIINKÖ OLIN TUOHON KIRJOITTANUT???!!!! LUEPA UUDELLEEN!!!!!

Mieheni ei vain yksinkertaisesti harrasta mitään sellaista, mitä voisi lähteä kerrallaan viikoksi harrastamaan!!! Hän harrastaa enduroa, mutta ei sitä voi viikkoa kerrallaan harrastaa - vain muutamia tunteja. EI KAI SE HEMMETTI SOIKOON OLE MINUN VIKANI, ETTÄ MIEHENI EI HALUA HARRASTAA KAHVILOITA TAI LASKETTELUA??!!

Eikä hänellä sellaiseen olisi kyllä aikaakaan. Vuorokausi on aika lyhyt: lapsi hoitoon klo 7, itse töissä 7.30-16.30, lapsi hoidosta 17, kaupasta kotiin 17.30, lapselle ruokaa 17.30, lapsen kanssa leikkimistä, jne, jne, lapsen iltapala 19.30, lapsi nukkumaan 20.00. Ja meillä on varaan vain yhteen autoon, ja asumme aika syrjässä!!!!! Siitä on vaikea ainakaan IHAN JOKA PÄIVÄ repiä aikaa harrastukselle. Ja vielä, kun päälle on viikonloppujen ylityöt... NIIN, ETTÄ KERRO VAAN, MITÄ KIVAA HARRASTUSTA MIEHELLENI (JA MYÖS MINULLE) SUOSITTELISIT???

Heti, kun keksit miehelleni jonkin kivan harrastuksen, esim. kiipeily tai laskettelu, niin hän saa lähteä sitä harrastamaan vaikka viikoksi. Kunhan ensin jostain hankkii aikaa ja rahaa siihen reissuun... OLISIKO SINULLA JAOSSA HYVÄN IDEAN LISÄKSI MYÖS AIKAA JA RAHAA??!!

ja lähteekin taas viikon päästä. Viimeksi oli viime talvena. Mieheni kylläkin on hieman erilainen mies kuin valtaosa, joten ehkä siksikään tuo matkaan lähteminen ei huoleta käyttäytymisen puolesta. Hän ei juo juurikaan alkoholia ja reissuilla menee suht aikasin nukkumaan, jotta jaksaa taas aamulla surffata (tai alpeilla lasketella) Mieheni matkat ovat siis sportti-matkoja ja väliäkö sillä vaikka iltaakin viettäisivät. Mitään kännäysreissuja ne ei kuitenkaan ole, sillä krapulapäivänä missaisi hyvät aallot :)



Välillä sitten reissataan perheen kesken ja välillä kaksin. Kahdenkeskeiset reissut ovat myös sportti-matkoja...ne on meidän juttu!

mies käy monen viikon reissuilla, ja sehän on pelkästään mukavaa. Tosielämässä kuitenkin on tullut törmättyä väsyneisiin äiteihin, joiden mies on taas lähtenyt sinne kalareissulleen. Ja nämä äidit, jotka muutenkin pyörittävät huushollia ja hoitavat lapset pitkälti yksin, eivät koskaan ehdi lähteä mihinkään päivää pidemmäksi ajaksi. Eikä mies edes pärjäisi kotona tai suostuisi jäämään.



Eli näppituntumalta sanoisin, että edelleen monet naiset pitävät kunnia-asiana juuri sitä, että antavat miehen tehdä mitä lystää, harrastaa niin paljon kuin sielu sietää ja uhrautuvat varsin mielellään vain siksi, että mies saisi toteuttaa itseään. Ja luulevat vielä tekevänsä jonkun suuren palveluksen sillä, etteivät itse uskalla sanoa koskaan vastaan. Mies on Mies ja turha on jupista. Mies tarvitsee oman elämänsä, tai muuten..? Ja mitä tekee mies? Elää puolittaista poikamieselämäänsä. Koti ja perhe ovat olemassa silloin kun kiinnostaa, mutta usein kiinnostaa joku muu enemmän.



Ihana elämä miehen palvelijana.

lähteä moisille ukkojen reissuille (pyydetty kyllä on). Viettää ennemmin vapaa-aikansa perheen kanssa, joten meillä ei ole koskaan tullut ko. tilannetta eteen.

etteivät itse uskalla sanoa koskaan vastaan. Mies on Mies ja turha on jupista. Mies tarvitsee oman elämänsä, tai muuten..? Ja mitä tekee mies? Elää puolittaista poikamieselämäänsä. Koti ja perhe ovat olemassa silloin kun kiinnostaa, mutta usein kiinnostaa joku muu enemmän.

Ihana elämä miehen palvelijana.

mutta kyllä minäkin saan käydä omilla reissuillani. Tässä nyt vain kysytiin miehen reissuista, ei sitä saatko itsekin käydä.

mies käy monen viikon reissuilla, ja sehän on pelkästään mukavaa. Tosielämässä kuitenkin on tullut törmättyä väsyneisiin äiteihin, joiden mies on taas lähtenyt sinne kalareissulleen. Ja nämä äidit, jotka muutenkin pyörittävät huushollia ja hoitavat lapset pitkälti yksin, eivät koskaan ehdi lähteä mihinkään päivää pidemmäksi ajaksi. Eikä mies edes pärjäisi kotona tai suostuisi jäämään. Eli näppituntumalta sanoisin, että edelleen monet naiset pitävät kunnia-asiana juuri sitä, että antavat miehen tehdä mitä lystää, harrastaa niin paljon kuin sielu sietää ja uhrautuvat varsin mielellään vain siksi, että mies saisi toteuttaa itseään. Ja luulevat vielä tekevänsä jonkun suuren palveluksen sillä, etteivät itse uskalla sanoa koskaan vastaan. Mies on Mies ja turha on jupista. Mies tarvitsee oman elämänsä, tai muuten..? Ja mitä tekee mies? Elää puolittaista poikamieselämäänsä. Koti ja perhe ovat olemassa silloin kun kiinnostaa, mutta usein kiinnostaa joku muu enemmän. Ihana elämä miehen palvelijana.

Ihan oikeassa olet.

On tietenkin pariskuntia, jotka molemmat tekevät omia reissujaan, ja se on molemmille ok.

Mutta sitten on tosiaan nuo vaimot, jotka esittävät urheaa: "mieheni saa mennä viikoksi Thaimaahan kavereiden kanssa, eikä haittaa yhtään". Oikeasti vaimo vain esittää. Oikeasti hän on aivan poikki kaikkien kotitöiden kanssa, ja miettii vain, että "mitähän neitokaista se mieheni tänäkin iltana panee?". Mutta eihän hän sitä voi ääneen kenellekään sanoa, pitää vain esittää urheaa ja uskollista vaimoa. Vähän on 60-luvun tyylistä tuollainen...!!

me matkustamme molemmat myös yksin eikä vain perheen kanssa. on sekä aikaa että rahaa.ja luottamusta toiseen. en voisi ajatellakaan vangitsevani miestäni ja eroaisin mieluummin kuin antaisin jonkun minua vangita.

meistä vanhemmista ei tällä hetkellä lahtisi viikoksi reissuun. Ei kumpikaan halua vapaaehtoisesti jättää toista pöyrittämään sirkusta yövalvomisine yms. Reissataan sitten kun muksut on vähän isompia.

Meillä suurinpiirtein samanikäiset lapset ja ihan lomastahan tämä elämä käy. Mitä ihmeen "sirkusta" on isomman vauvan ja 3-vuotiaan hoidossa? Ja tarvitteko te kaksi ihmistä hoitamaan yöheräilyjä?

Pahoittelut, jos kyse on vakavasti sairaista lapsista tai muusta joka ei viestistäsi ilmennyt. Jäi vaan haavi auki kun joku voi kokea saman elämäntilanteen sirkuksena mistä ei selviäisi yksin. Minun puolestani mieheni voisi mennä reissuun jos haluaisi, ihan kevyesti pärjäisin viikon tai kaksikin!

Mieheni ei edes halua lähteä reissuun ilman minua, ja yhdessäkin käydään reissussa melko harvoin. Kun sattuu olemaan niin hemmetin vähän rahaa ja vapaa-aikaa.



Olen ehdottanut miehelleni, että menisi joskus edes kaljalle kavereidensa kanssa. Mutta hän kuulemma mielummin on kotona perheensä kanssa.

= AIKASTA IHANA MIES! :) (Vaikka voisi se kyllä välillä edes kaljalla käydä...)

mies käy monen viikon reissuilla, ja sehän on pelkästään mukavaa. Tosielämässä kuitenkin on tullut törmättyä väsyneisiin äiteihin, joiden mies on taas lähtenyt sinne kalareissulleen. Ja nämä äidit, jotka muutenkin pyörittävät huushollia ja hoitavat lapset pitkälti yksin, eivät koskaan ehdi lähteä mihinkään päivää pidemmäksi ajaksi. Eikä mies edes pärjäisi kotona tai suostuisi jäämään. Eli näppituntumalta sanoisin, että edelleen monet naiset pitävät kunnia-asiana juuri sitä, että antavat miehen tehdä mitä lystää, harrastaa niin paljon kuin sielu sietää ja uhrautuvat varsin mielellään vain siksi, että mies saisi toteuttaa itseään. Ja luulevat vielä tekevänsä jonkun suuren palveluksen sillä, etteivät itse uskalla sanoa koskaan vastaan. Mies on Mies ja turha on jupista. Mies tarvitsee oman elämänsä, tai muuten..? Ja mitä tekee mies? Elää puolittaista poikamieselämäänsä. Koti ja perhe ovat olemassa silloin kun kiinnostaa, mutta usein kiinnostaa joku muu enemmän. Ihana elämä miehen palvelijana.

Mistä olet saanut päähäsi, että ne vaimot jotka antavat miehen reissata, eivät itse käy koskaan missään?

Minun arkeni ei olisi sen helpompaa tai vaikeampaa, vaikka mies ei harrastaisikaan mitään. Ystävättäreni eivät siitä muuttuisi miksikään itsenäisiksi menijöiksi, vaan kököttäisivät kotonaan ihan samalla tavalla kuin nytkin, joten kaveria en reissuilleni saisi sittenkään.

En ole miehen palvelija enkä uhraudu tippaakaan. Elän kahden itsenäisen, aikuisen ihmisen liitossa, jossa molemmilla on omia kiinnostuksen kohteitaan ja myös yhteisiä harrastuksia.

Jos vain saisin kaverin ja ilmoittaisin miehelleni lähteväni viikoksi etelään, vastaus olisi: ilman muuta!

Mutta minun mieheni ei olekaan tuollainen kuvaamasi "puolittainen poikamies". Ihan samalla tavalla pärjää kodin ja lasten kanssa kuin minäkin. Työni takia olen usein 3-4 päivää kerrallaan toisessa maassa ja mies hoitaa kodin ja lapset sillä aikaa.

Tässä tilanteessa minua ei riso mikään muu kuin se, että omat kaverini ovat sellaisia kotona jumittajia. Pitänee alkaa etsiä uusia...

Joillekin tuntuu olevan kunnia-asia kertoa, että mies käy monen viikon reissuilla, ja sehän on pelkästään mukavaa. Tosielämässä kuitenkin on tullut törmättyä väsyneisiin äiteihin, joiden mies on taas lähtenyt sinne kalareissulleen. Ja nämä äidit, jotka muutenkin pyörittävät huushollia ja hoitavat lapset pitkälti yksin, eivät koskaan ehdi lähteä mihinkään päivää pidemmäksi ajaksi. Eikä mies edes pärjäisi kotona tai suostuisi jäämään. Eli näppituntumalta sanoisin, että edelleen monet naiset pitävät kunnia-asiana juuri sitä, että antavat miehen tehdä mitä lystää, harrastaa niin paljon kuin sielu sietää ja uhrautuvat varsin mielellään vain siksi, että mies saisi toteuttaa itseään. Ja luulevat vielä tekevänsä jonkun suuren palveluksen sillä, etteivät itse uskalla sanoa koskaan vastaan. Mies on Mies ja turha on jupista. Mies tarvitsee oman elämänsä, tai muuten..? Ja mitä tekee mies? Elää puolittaista poikamieselämäänsä. Koti ja perhe ovat olemassa silloin kun kiinnostaa, mutta usein kiinnostaa joku muu enemmän. Ihana elämä miehen palvelijana.

meistä vanhemmista ei tällä hetkellä lahtisi viikoksi reissuun. Ei kumpikaan halua vapaaehtoisesti jättää toista pöyrittämään sirkusta yövalvomisine yms. Reissataan sitten kun muksut on vähän isompia.

Meillä suurinpiirtein samanikäiset lapset ja ihan lomastahan tämä elämä käy. Mitä ihmeen "sirkusta" on isomman vauvan ja 3-vuotiaan hoidossa? Ja tarvitteko te kaksi ihmistä hoitamaan yöheräilyjä? Pahoittelut, jos kyse on vakavasti sairaista lapsista tai muusta joka ei viestistäsi ilmennyt. Jäi vaan haavi auki kun joku voi kokea saman elämäntilanteen sirkuksena mistä ei selviäisi yksin. Minun puolestani mieheni voisi mennä reissuun jos haluaisi, ihan kevyesti pärjäisin viikon tai kaksikin!

Minä ymmärrän oikeinkin hyvin, jos 3-vuotiaan ja 7kk-ikäisen kanssa ei yksin jaksa.

Meillä on vain yksi lapsi, noin 2-vuotias. Mutta en minä välillä jaksaisi yksin hoitaa häntäkään. Minulla on erittäin kiireinen ja raskas työ (henkisesti raskas). On vain ihan oikeasti sellaisia iltoja töiden jälkeen, että en jaksa yhtään mitään!!! Silloin mieheni toimii hyvänä tukena.

Sitten on tietekin joitakin päiviä/viikkoja, kun jaksaisin mitä vain. Voisin varmaan hoitaa vaikka seitsemää lasta, eikä tuntuisi missään. Mutta yleensä siis olen, niin poikki jo työsirkuksen takia, että kotisirkusta en enää kestä!!

Joo, nyt ajattelet, että "vaihda työpaikkaa". No, luuletko, ettei ole käynyt mielessä??!! Mutta mistäs sitten saadaan lapselle ruokaa ja vaatetta? Minun tuloni kun ovat yli puolet perheemme tuloista...

mies käy monen viikon reissuilla, ja sehän on pelkästään mukavaa. Tosielämässä kuitenkin on tullut törmättyä väsyneisiin äiteihin, joiden mies on taas lähtenyt sinne kalareissulleen. Ja nämä äidit, jotka muutenkin pyörittävät huushollia ja hoitavat lapset pitkälti yksin, eivät koskaan ehdi lähteä mihinkään päivää pidemmäksi ajaksi. Eikä mies edes pärjäisi kotona tai suostuisi jäämään. Eli näppituntumalta sanoisin, että edelleen monet naiset pitävät kunnia-asiana juuri sitä, että antavat miehen tehdä mitä lystää, harrastaa niin paljon kuin sielu sietää ja uhrautuvat varsin mielellään vain siksi, että mies saisi toteuttaa itseään. Ja luulevat vielä tekevänsä jonkun suuren palveluksen sillä, etteivät itse uskalla sanoa koskaan vastaan. Mies on Mies ja turha on jupista. Mies tarvitsee oman elämänsä, tai muuten..? Ja mitä tekee mies? Elää puolittaista poikamieselämäänsä. Koti ja perhe ovat olemassa silloin kun kiinnostaa, mutta usein kiinnostaa joku muu enemmän. Ihana elämä miehen palvelijana.

Kenenkään mun kaverin mies ei oo koskaan ollut eikä usein monen viikon reissuilla. Kyllä ne on korkeintaa olleet just viikon mittaisia ja aika harvoin tapahtuvia reissuja jotka liittyvät harrastuksiin. Ei ne mitään hurvittelulomia ole olleet.

Sitten tiedän pari tapausta joissa ei tule kuuloonkaan että nainen tai mies lähtisi edes kaveirin luokse viereiseen kaupunkiin yksin kaverin luokse. Voitte arvata että niissä perheissä on kova luottamuspula.

Ihme olettamuksia eräillä että matkat olisi pelkkiä lomia ja niitä tapahtuisi usein. Eikä se että toinen lähtee reissuun ilman puolisoa, sulje pois sitä että yhdessä ei matkustettaisi ollenkaan.

Me ollaan oltu yhdessä n. 18 vuotta ja uskon että yksi syy pitkään liittoon on juuri se että antaa puolisolle tietyssä määrin omaa tilaa ja luottaa toiseen.

meistä vanhemmista ei tällä hetkellä lahtisi viikoksi reissuun. Ei kumpikaan halua vapaaehtoisesti jättää toista pöyrittämään sirkusta yövalvomisine yms. Reissataan sitten kun muksut on vähän isompia.

Meillä suurinpiirtein samanikäiset lapset ja ihan lomastahan tämä elämä käy. Mitä ihmeen "sirkusta" on isomman vauvan ja 3-vuotiaan hoidossa? Ja tarvitteko te kaksi ihmistä hoitamaan yöheräilyjä? Pahoittelut, jos kyse on vakavasti sairaista lapsista tai muusta joka ei viestistäsi ilmennyt. Jäi vaan haavi auki kun joku voi kokea saman elämäntilanteen sirkuksena mistä ei selviäisi yksin. Minun puolestani mieheni voisi mennä reissuun jos haluaisi, ihan kevyesti pärjäisin viikon tai kaksikin!

Minä ymmärrän oikeinkin hyvin, jos 3-vuotiaan ja 7kk-ikäisen kanssa ei yksin jaksa. Meillä on vain yksi lapsi, noin 2-vuotias. Mutta en minä välillä jaksaisi yksin hoitaa häntäkään. Minulla on erittäin kiireinen ja raskas työ (henkisesti raskas). On vain ihan oikeasti sellaisia iltoja töiden jälkeen, että en jaksa yhtään mitään!!! Silloin mieheni toimii hyvänä tukena. Sitten on tietekin joitakin päiviä/viikkoja, kun jaksaisin mitä vain. Voisin varmaan hoitaa vaikka seitsemää lasta, eikä tuntuisi missään. Mutta yleensä siis olen, niin poikki jo työsirkuksen takia, että kotisirkusta en enää kestä!! Joo, nyt ajattelet, että "vaihda työpaikkaa". No, luuletko, ettei ole käynyt mielessä??!! Mutta mistäs sitten saadaan lapselle ruokaa ja vaatetta? Minun tuloni kun ovat yli puolet perheemme tuloista...

Sinua ymmärrän täysin, koska olet töissä! Se plus lasten kuskaaminen hoitoon ja hoidosta kotiin veisi takuulla mehut! Mutta tämä kritisoimani tapaus ei ymmärtääkseni ole töissä koska vauva 7 kk vanha?

Ja kyllä - minuakin väsyttää - joskus paljonkin - mutta en millään muotoa pysty nimittämään tätä elämää sirkukseksi eikä meillä koskaan ole tarvittu molempia hoitamaan yöheräilyjä.

Mieheni ei edes halua lähteä reissuun ilman minua, ja yhdessäkin käydään reissussa melko harvoin. Kun sattuu olemaan niin hemmetin vähän rahaa ja vapaa-aikaa. Olen ehdottanut miehelleni, että menisi joskus edes kaljalle kavereidensa kanssa. Mutta hän kuulemma mielummin on kotona perheensä kanssa. = AIKASTA IHANA MIES! :) (Vaikka voisi se kyllä välillä edes kaljalla käydä...)

Musta ois tosi ahdistavaa jos oma mieheni takertuisi minuun eikä pitäisi enää ystäviinsä yhteyttä. Itsekin haluan nähdä omia ystäviäni ja olisin mielestäni jotenkin epänormaali jos en koskaan haluaisi viettää aikaa tyttöjen kanssa. Sama juttu miehellä, se on vaan mukavaa, että hänellä on ystäviä ja omia harrastuksia ja vaikkapa lomamatkoja.

Että vaikka sinusta miehesi on ihana (mikä on tietysti pääasia) niin esimerkiksi minun makuuni hän olisi säälittävä.

mies käy monen viikon reissuilla, ja sehän on pelkästään mukavaa. Tosielämässä kuitenkin on tullut törmättyä väsyneisiin äiteihin, joiden mies on taas lähtenyt sinne kalareissulleen. Ja nämä äidit, jotka muutenkin pyörittävät huushollia ja hoitavat lapset pitkälti yksin, eivät koskaan ehdi lähteä mihinkään päivää pidemmäksi ajaksi. Eikä mies edes pärjäisi kotona tai suostuisi jäämään. Eli näppituntumalta sanoisin, että edelleen monet naiset pitävät kunnia-asiana juuri sitä, että antavat miehen tehdä mitä lystää, harrastaa niin paljon kuin sielu sietää ja uhrautuvat varsin mielellään vain siksi, että mies saisi toteuttaa itseään. Ja luulevat vielä tekevänsä jonkun suuren palveluksen sillä, etteivät itse uskalla sanoa koskaan vastaan. Mies on Mies ja turha on jupista. Mies tarvitsee oman elämänsä, tai muuten..? Ja mitä tekee mies? Elää puolittaista poikamieselämäänsä. Koti ja perhe ovat olemassa silloin kun kiinnostaa, mutta usein kiinnostaa joku muu enemmän. Ihana elämä miehen palvelijana.

että sellaisia äitejäkin on?

Meillä kuitenkin äitikin reissaa omien ystäviensä kanssa ja perhe yhdessä reissaa kaikista eniten!

Onnistuisi muuten kyllä, mutta kun miehellä ei ole kaveriporukkaa... :-/ On muuttanut elämänsä aikana maasta toiseen, eikä ole hyvä ylläpitämään sosiaalisia suhteita muutenkaan, paitsi perheensä kanssa. Eli sikäli ei onnistuisi.

tajuan, kuinka onnekas olen kun minulla on niin ihana puoliso.



Meillä takana seurustelua vuodesta 1990 ja naimisissa ollaan oltu vuodesta 1996. Meillä on liitto, jossa kummallakin on omaa tilaa ja omaa aikaa.



Omat ystävätkin ovat tosi tärkeitä. Yhdessäolo on parasta, muttei sekään tuntuisi niin ihanalta ellei koskaan tehtäisi mitään erillään.



Eläköön luottamus, toisen kunnioittaminen ja oman tilan antaminen!

Mieheni ei edes halua lähteä reissuun ilman minua, ja yhdessäkin käydään reissussa melko harvoin. Kun sattuu olemaan niin hemmetin vähän rahaa ja vapaa-aikaa. Olen ehdottanut miehelleni, että menisi joskus edes kaljalle kavereidensa kanssa. Mutta hän kuulemma mielummin on kotona perheensä kanssa. = AIKASTA IHANA MIES! :) (Vaikka voisi se kyllä välillä edes kaljalla käydä...)

Musta ois tosi ahdistavaa jos oma mieheni takertuisi minuun eikä pitäisi enää ystäviinsä yhteyttä. Itsekin haluan nähdä omia ystäviäni ja olisin mielestäni jotenkin epänormaali jos en koskaan haluaisi viettää aikaa tyttöjen kanssa. Sama juttu miehellä, se on vaan mukavaa, että hänellä on ystäviä ja omia harrastuksia ja vaikkapa lomamatkoja. Että vaikka sinusta miehesi on ihana (mikä on tietysti pääasia) niin esimerkiksi minun makuuni hän olisi säälittävä.

Makuja on monia. Minä tykkään siitä, että mieheni haluaa viettää vapaa-ajastaan noin 80% minun / perheemme kanssa. Toivoisin hänen kyllä välillä käyvän kaljalla kavereidensa kanssa. Mutta eipä tuota rahaakaan tietty liikaa ole... Että sitä siis voisi kaljaa tuhlata.

Mutta on se hyvä, jos sinä olet löytänyt sellaisen "ei-säälittävän" miehen. Minä sitten jatkan avioliittoa (joka on muuten kestänyt jo 14 vuotta) tuon säälittävän mieheni kanssa. Taidan olla itsekin perin sälittävä tapaus... VAI MITÄ!?