Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko lapselle kauhean rankkaa lukea ala-asteella kahta vierasta kieltä.
27.01.2010 |
Aloin vaan miettimään tätä kun kovin moni lapsen kaveri valitsee ekaksi vieraaksi kieleksi muun kuin englannin ja aikovat ottaa englannin kaveriksi sitten neljännellä luokalla.
Tämähän tietysti riippuu lapsesta kuinka kielet sujuu, mutta mietin itse vain olisiko aikamoinen riski jos ne kielet eivät uppoakkaan päähän ja tulee heti selväksi, että englantia ei voikkaan ottaa kaveriksi ennenkuin yläluokilla.
Pohdin tätä vaan kun minä olen joutunut taistelemaan kieliopin ja tätä kautta kielten kanssa ihan tosissani.
Kommentit (69)
asuinpaikkakunnan mukaan. Meidän kunnassa - keskikokoinen kaupunki - ei ollut A1-kieleksi mitään muuta mahdollisuutta kuin englanti ja yllättäen myöskään neloselta ei saatu alkamaan mitään vierasta kieltä. Omat lapsemme olisivat halunneet ottaa A2-kieleksi minkä tahansa vieraan kielen, mutta minkäs teet, kun halukkaita ei ole tarpeeksi? Kielipäätä olisi ja koulu sujuu hyvin eli kakkoskieli ala-asteella sopisi meille hyvin, mutta kun ei niin ei. Hirveästi meilläkin esiteltiin kielivalintamahdollisuuksia, mutta todellisuudessa mikään ei toteudu.
Itsekin olen joutunut melkolailla heittopussiksi omien kielivalintojeni suhteen. Ala-asteella englanti normaalisti ja ruotsi yläasteella. Kahdeksannella luokalla aloitin ranskan ja luvattiin, että sitä voi jatkaa lukiossa, vaan eipäs voinutkaan. Lukiossa valitsin sitten ranskan tilalle italian, se toteutui, mutta en mahtunut ryhmään (panivat tekosyyksi sen, että minulla oli valittuna pitkä matematiikka). No, luin sitten saksan ja italian itse opiskeltuna. Nyt minulla on sitten jonkinlainen kielitaito saksasta, italiasta ja ranskasta, mutta ei mistään näistä kovin hyvä - kielet ovat aina olleet minulle helppoja, todistuksissa kympit ja kielet kirjoitin laudatureina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkun ja viitosella saksan. Nyt on ysillä ja hyvin on mennyt, kaikin puolin. Hyvä valinta hänen kohdallaan.
englannin alkeet, sillä äitini oli ostanut meille muistaakseni Billy&Barbara-nimisen lasten kasetti-kirjasetin, jonkinlaisen oppimispaketin siis. En muista kuitenkaan että mua olisi varsinaiseti opetettu, eli aika pitkälle kuuntelemalla opin (kirjoissa oli havainnoliset kuvat jne.). Ehkä tässä on kyse jostain vastaavasta? Pienellä lapsella on tosiaa hyvä kyky omaksua kieltä, mutta toki "opettamatta oppiminen" vaatii kontekstin, josta päätellä merkityset.
t. äiti itsekin, kieltenopettaja koulutukseltaan
Nyt on nero kyseessä! Vierailija - 28.01.10 07:17 (ID 9898170)Itse opin englantia satunauhoja kuuntelemalla ennen kuin menin 1. luokalle Koulussa oli helppoa sitten 3. luokalla kun enkku tuli kuvioihin. Sanavarastoni oli jo niin laaja ja ulkomaanmatkoilla osasin avata suutani. Kielioppiahan se kieltenopetus 3. luokalta suurimmaksi osaksi olikin – ei siitä mulle yhtään mitään hyötyä ollut. Lopullisesti opin enkunkielen kun asuin ulkomailla 6. luokan iässä. Ranskaa opin puhumaan melko sujuvasti 12-vuotiaana, kun meillä oli ranskalainen sukulainen asumassa puoli vuotta. Ruotsia en ikinä oppinut koulussa, kun oli vaan sitä saamarin kielioppia. Saksaa opin hieman, kun teininä katselin saksalaisia TV-kanavia (RTL, Pro7 jne...). KYSYMYS: Kerrohan mulle, että miten tapahtui tuo vieraan kielen "oppiminen" niistä satunauhoistasi? Vai oletko vaan niin nerokas - vai kenties selvännäkijä - että arvasit, mitä mikäkin sana tarkoittaa? Aekan, weih mnab maeman - arvaat varmaan tämänkin? Ja jos et arvaa, niin jos sen lukee todella monta kertaa, niin teksti "avautuu" sinulle, niinkö? On varmasti mahtavaa olla kaltaisesi nero!
Niissä satunoihoissa puhutaan välillä englantia, välillä suomea. Ei siinä mitään mystistä ole. Melko heti muisti, mitä suomeksi tarkoitti kun enkuksi heti sama lause tai sana sanottiin niissä.
Niitä satunauhoja tehtiin 1970-luvulla ja myytiin sellasissa sarjoissa (C-kasetteina tietty)...
Meillä oli 2 satusarjaa. Ne oli sellasia seikkailusarjoja molemmat.
Monipuolisia ja jänniä kertomuksia molemmissa!
Ja saksalaisilta kanavilta kattelin leffoja, siis ne oli dubattu saksaksi. Siinä vaan oppi, ei voinu mitään!
:D
englannin alkeet, sillä äitini oli ostanut meille muistaakseni Billy&Barbara-nimisen lasten kasetti-kirjasetin, jonkinlaisen oppimispaketin siis. En muista kuitenkaan että mua olisi varsinaiseti opetettu, eli aika pitkälle kuuntelemalla opin (kirjoissa oli havainnoliset kuvat jne.). Ehkä tässä on kyse jostain vastaavasta? Pienellä lapsella on tosiaa hyvä kyky omaksua kieltä, mutta toki "opettamatta oppiminen" vaatii kontekstin, josta päätellä merkityset.
t. äiti itsekin, kieltenopettaja koulutukseltaan
Nyt on nero kyseessä! Vierailija - 28.01.10 07:17 (ID 9898170)Itse opin englantia satunauhoja kuuntelemalla ennen kuin menin 1. luokalle Koulussa oli helppoa sitten 3. luokalla kun enkku tuli kuvioihin. Sanavarastoni oli jo niin laaja ja ulkomaanmatkoilla osasin avata suutani. Kielioppiahan se kieltenopetus 3. luokalta suurimmaksi osaksi olikin – ei siitä mulle yhtään mitään hyötyä ollut. Lopullisesti opin enkunkielen kun asuin ulkomailla 6. luokan iässä. Ranskaa opin puhumaan melko sujuvasti 12-vuotiaana, kun meillä oli ranskalainen sukulainen asumassa puoli vuotta. Ruotsia en ikinä oppinut koulussa, kun oli vaan sitä saamarin kielioppia. Saksaa opin hieman, kun teininä katselin saksalaisia TV-kanavia (RTL, Pro7 jne...). KYSYMYS: Kerrohan mulle, että miten tapahtui tuo vieraan kielen "oppiminen" niistä satunauhoistasi? Vai oletko vaan niin nerokas - vai kenties selvännäkijä - että arvasit, mitä mikäkin sana tarkoittaa? Aekan, weih mnab maeman - arvaat varmaan tämänkin? Ja jos et arvaa, niin jos sen lukee todella monta kertaa, niin teksti "avautuu" sinulle, niinkö? On varmasti mahtavaa olla kaltaisesi nero!
Se puhe siinä nauhalla oli se konteksti, siis nimenomaan se tarina ja sen seuraaminen mitä suurimmalla mielenkiinnolla.
Ja kuuntelin niitä nauhoja yhä uudelleen ja uudelleen.
Tykkäsin tarinoista ja luin myös paljon satukirjoja. Sitten rupesin lukemaan enkunkielisiä satukirjoja.
Huomasin, että siinäpä onkin tutunnäköisiä sanoja – niitä samoja, mitä nauhoissa. Yhdistämällä asiat alkoi lukeminenkin enkuksi sujua.
Mulla oli koulussa enkku aina 10 tai 9.
"Nuorena on vitsa väännettävä" :D
Oulussa tarjotaan A2-kieli 5. luokalta. Koulusta sanottiin, että kasilla tulisi seuraava kielimahdollisuus, mutta ryhmiä ei juuri perusteta. Veikkaisin tähän syyksi sen, että koska kielen opiskelu on aikanaan aloitettu jo 5. luokalla, ei enää haluta 4. vierasta kieltä.
Itse olen vm. 1977 ja homma meni näin. Englanti 3. luokalla, ruotsi 7. luokalla, vapaavalintainen saksa 8. luokalla ja lukion ensimmäisellä venäjä. Lukiossa tosin jätin saksan lopulta kesken, kun neljä vierasta kieltä tuntui jo opiskelussa.
Ja olen ketjusta ymmärtänyt, ettei englanti ole aina pakollinen? Onko todella näin vai käsitinkö jotain väärin?
Omalle lapselleni "myin" saksan kielen A2-kieleksi. Hän on kaksikielinen (suomi/norja) ja englanti sujuu erittäin hyvin. Norja ja saksa kuuluu samaan kieliperheeseen, joten vaikeuksia ei pitäisi olla. En olisi uskaltanut häntä laittaa opiskelemaan kieltä, jota en itse osaa lainkaan. Ja kun ruotsi alkaa parin vuoden päästä, niin tuskin norjan taitoisella on asiassa minkäänlaisia vaikeuksia. Ja tadaa, näin on hänellä käytössä viisi kieltä. Lukiossa saa itse valita lisää, jos siltä tuntuu (tai jos sinne haluaa).
Eli kyllä nämä asiat täytyy miettiä lapsikohtaisesti ja perhekohtaisesti. Itse olen hyvä kielissä ja lapseni tuntuu perineen sen. Lisäksi voin auttaa häntä tarvittaessa.
p.s. Itseäni harmittaa se, että en osaa kieliä useasta kieliryhmästä. Saksa, ruotsi ja norja ovat samaa maata, venäjä omansa. Mutta (oliko termi retoromaaniset kielet?) ranska, espanja ja italia eivät ole hallussa. Kun omalla kielitaidollani ymmärrän tanskaa hyvin, hieman hollantia jne. Että kielivalinnoissa voisi miettiä myös näitä kieliperheitä. Jotkut tukevat toisiaan enemmän kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen ketjusta ymmärtänyt, ettei englanti ole aina pakollinen? Onko todella näin vai käsitinkö jotain väärin?
Mutta se on vaikea kieli ja hyödyttömämpi kuin ruotsi.
Vai oletko yleisesti sitä mieltä?
Kuitenkin saksanpuhujia on huomattavasti enemmän kuin ruotsinpuhujia; se on käyttökelpoista ei vain saksankielisissä maissa vaan myös muualla Keski-Euroopassa.
Ruotsi on toki tärkeä kieli Pohjoismaissa ja itsekin haluan lasten ehdottomasti oppivan myös sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkusta ja ranskasta, joka on kyllä aika hemmetin vaikea kieli.
Poika oli ala-asteella kasin oppilas (nyt yläkoulussa seiskan kaveri) ja hyvin vilkas. Ei adhd, mutta hieman keskittymisvaikeuksia. Hän pärjäsi kyllä molemmat kielet alakoulussa. Usko muistaakseni meinasi loppu kutosen jouluna tms., mutta sitten teimme kaksistaan matkan Pariisiin (palkkiona) ja se toi taas lisäpuhtia kundille.
Minusta kovin monet vanhemmat vaan tunkevat lapsille jo ala-asteelta 2 kieltä kun se on hienoo ja sitten meidän kulta ainkain ona paras ja kaunein ja pääsee siihen ja siihen superkouluun jatkossa.
Ei ole ihan yksinkertaista arvioida lapsen jaksamista ja kykyjä kakkosluokan perustellaa, nimittäin kolmannella opiskelu muuttuu melkoisesti. Tulee enemmän aineita ja enemmän läksyjä.
Meidän esikoiselle valittiin yksi kieli (englanti)ja olipa muuta paras valinta. Matematiikan kanssa on haasteita ja vaikka nyt jo saatu numerotodistus onkin todella hyvä se on syntynyt TYÖLLÄ. Enempään ei lapsi olisi jaksanut eikä revennyt.Varsinkin kun motivaatio itsellään oli englantiin.
Juniorilla kielivalinta nyt edessä ja voimme pohtia ihan eri lähtökohdista. Matikkapäätä on vaikka muille jakaa, koulu helppoa ja intoa ahertaa, huolellisuutta ihan persoonassa niin paljon enemmän. Tuo esikoinen kun on niin taivaan rannan maalari muutenkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on järkevää aloittaa kielenopiskelu jostain muusta kielestä kuin englanti. Englannin oppii väkisinkin muutenkin, se on yleiskieli internetissä, peleissä ja suomen telkastakin tulee koko ajan kaikkea englanniksi.
Muuten olen kyllä samaa mieltä, mutta vain silloin JOS lapsi itse haluaa ja on sekä innostunut että motivoitunut käymään koulua.
Meidän kunnassa A1-kieli on aina englanti, koska muita ryhmiä ei tule. Nelosella alkaa sitten A2-kieli, joka voi teoriassa olla saksa, ranska tai venäjä, mutta joka vuosi ei tule ryhmiä, venäjästä ei kai ole koskaan tullut A2-ryhmää.
Oma lapseni on nyt nelosella ja olisi halunnut ottaa ranskan toiseksi pitkäksi kieleksi, mutta siitä ei tullut ryhmää, joten valitsi sitten saksan. On ollut tyytyväinen, mutta se ylimääräisen aineen opiskelun rankkuus tulee esiin kai vasta vähän myöhemmin. Olen kuullut monen lapsen sanoneen vitosella ja kutosella, että ei jaksaisi lukea sitä ylimääräistä kieltä, mutta on pakko. Meilläpäin kielivalinta on periaatteessa sitova, koska ryhmä on pieni ja voisi kaatua, jos moni lapsi lopettaisi kielen opiskelun.
Joka tapauksessa kileivalinnan tulisi olla lapsen toive. Vanhemmat sitten päättävät uskovatko he lapsen jaksavan ylimääräisen opiskelun.
Meillä poika aloitti englannin kolmannella kuten täällä kaikki muutkin ja nyt syksyllä viidennen luokan alussa saksan. Pärjää hyvin kummassakin. Kun taas meidän tyttölapset sinnittelee juuri ja juuri sen englannin kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis minustakin ilman muuta homma täytyy tehdä lapsen ehdoilla ja hänen taipumuksensa/innostuksensa/kykynsä huomioiden! Mutta en enää erikseen sitä tähän kirjoittanut koska mielestäni nuo asiat määrittävät myös monen muun asian lapsen kohdalla!
En esimerkiksi koskaan ole ymmärtänyt niitä vanhempia, jotka työntävät tai pakottavat lapsensa jonkin harrastuksen pariin vain sen takia, että ovat sitä itse harrastaneet. Toki kokeileminen on eri asia, ja siihen lapsia täytyy usein kannustaa, mutta tuttavapiirissäni on yksi todella vastentahtoinen pieni jääkiekkoilija, joka leikkii melkein joka treeneissä loukkaantuvansa vain päästäkseen treeneistä pois. Lopettaminen kun ei tule kysymykseen koska isä on aikoinaan aktiivisesti pelannut.
Meillä tosiaan molemmat lapset lukevat ranskaa A1-kielenä ja osittain siksi, että ovat asuneet pienempänä Belgiassa joten pohjaa kielenopiskelulle on kuin varkain luotu jo varhaislapsuudessa.
Niitäkin kuitenkin on. Ylimääräinen kieli tuottaa aina lisätyötä (harva kieliä ihan itsekseen oppii ainakaan muista kuin av-palstalaisista), koulupäivät pitenevät jne. Omalla 6. luokalla olevalla lapsellani on 4. luokalla alkanut ruotsi ja motivaatio-ongelmia on aika monella.
Myös monet kieltenopettajina työskentelevät tuttavani kertovat, että huomattavan suuri osa oppilaista haluaisi jättää ylimääräisen kielen pois yläkoulun alkaessa/ aloitaa opinnot alkeista. Juuri siksi kouluissa onkin tarkat säännöt, joilla se on tehty vaikeaksi.
Toisaalta kielten opiskelu opettaa lapsia todella työskentelemään ja olemaan pitkäjänteisiä, se on mielestäni oikeastaan tärkeämpää kuin uuden kielen oppiminen, sillä juuri sitoutuminen työhön ja pitkäjänteisyys ovat monelta nuorelta nykyisin hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla poika nelosella. Alotti kolmosella enkun, neloselle halusi saksan, josta onneksi saatiin ryhmä kasaan (itse koen sen paaljon tärkeämäksi kieleksi globaalisti kuin ruotsin, jonka oppii kyllä, jos on tarvis, myöhemminki -mutta se on jo eri juttu). Nyt puolen vuoden jälkeen motivaatio saksaan on mennyt, pari lisätuntia viikossa tuntuvat tosi raskaalta, läksyjä on paljon ja motivointia tarvitaan hurjasti. Jo vuos sitten harmittelin, ettei ollut pitempää "kokeilua" ylipäätään kielen opiskelussa vaan heti ekana vuonna piti päättää, ottaako toinen kieli perään vai ei. Nyt tilanne on se, ettei tuota saksaa saa lopettaa enää ollenkaan. Musta se on aika erpäreilua. Tilanteet muttuvat, hormonit myrskyävät, opet vaihtuvat, mutta pienenä lapsena valittu kieli on ja pysyy. Toki minä kannustan ja opetan ja motivoin, mutta pelolla jo odottelen yläasteaikaa, kun ruotsikin tulee kuvioihin ja päntättävää tosiaan riittää.
Suosittelen siis tosiaan tarkkan miettimään toisen kielen valitsemisen ala-asteella. Meidän nyt kolmosluokkalaisemme ei ainakaan ota uusia aineita.
Ovat niin rumia kieliä!
Jos lapsella on mahdollisuus valiat neljännellä luokalla ylimääräinen A1-kieli ja vaihtoehdot ovat espanja ja ranska niin ottakaa ilman muuta!
Meillä lapselle tuli 3.-luokalla englanti ja nelosella alkoi ranska! Hyvin on mennyt koko ranskanryhmällä! Motivoituneet iloiset oppilaat sekä ihana opettajat pitää mielenkiinnon opiskeluun yllä.
Kannustan ehdottomasti ylimääräiseen kieleen!
Mutta älkää nyt vain ruotsia ottaako valinnaiseksi nelosella!!!!
Sehän tulee kaikille pakollisena 7.-luokalla joka tapauksessa.
Nyt kaikki muut kielet kehiin!!
suomalaisen peruskoulun ongelma on nimen omaan teorialähtöisyys. Seuraavassa opsissa (opetussuunnitelmauudistuksessa) yritetään lisätä taito- ja taideaineiden opetusta ja vähentää teoriasidonnaisuutta. Nykyinen koulusysteemi on todella rankka ja suomalaiset koululaiset ovatkin kansainvälisissä vertailuissa aina häntäpäässä koulumotivaatiota mitattaessa. Niinpä itse jätän kaiken mahdollisen lisäteorian lapsiltani pois ja rohkaisen harrastamaan sekä lepäämään vastapainona erittäin rankalle koulutyölle. Eli vastaukseni: Ei kannata, mikäli haluaa edes jollain lailla yrittää ehkäistä kouluväsymystä ja motivaatio-ongelmia, jotka viimeistään nostavat päätään yläkoulussa. Ei kannata kahmia liikaa, vaan hoitaa "pakollinen" mahd. hyvin.
saati sitten espanja! Suurimmalla osalla ei ole mitään valittavaa, vain englantia on tarjolla tai max. ruotsia ja saksaa.
Mä olin tosi surkee lukemaan ja kirjoittamaan. Englanti sitten tuotti tuskaa koko koulu ajan. En tiedä alkoiko ko. kieli minun kohdalla liian aikaisin... hyvä kun osasin suomea lukea ja kirjoittaa.
Ruotsi ja saksa sujui paremmin. Mutta ainakin mun kohdalla kaksi kieltä ala-asteella olisi ollut iso virhe.
Englantia ja saksaa olen oppinut puhumaan hyvin oleskeltuani ulkomailla.
Alue: Aihe vapaa
englannin alkeet, sillä äitini oli ostanut meille muistaakseni Billy&Barbara-nimisen lasten kasetti-kirjasetin, jonkinlaisen oppimispaketin siis. En muista kuitenkaan että mua olisi varsinaiseti opetettu, eli aika pitkälle kuuntelemalla opin (kirjoissa oli havainnoliset kuvat jne.). Ehkä tässä on kyse jostain vastaavasta? Pienellä lapsella on tosiaa hyvä kyky omaksua kieltä, mutta toki "opettamatta oppiminen" vaatii kontekstin, josta päätellä merkityset.
t. äiti itsekin, kieltenopettaja koulutukseltaan