Onko muilla tällaista... :(

Tähän on tultu meilläkin välittömästi kun lapset syntyivät.Mies taantui kolmanneksi lapseksi ja pahenee vain.Illasta toiseen keräilen tavaroita paikoilleen, teen täsmälleen samat iltapala ja pesurutiinit. Mies makaa umpi unessa kaukosäädin mahansa päällä. Sitten ihmetellään kuinka kylmä olen. Olen, tunnustan. Vuodesta toiseen ei jaksa yksin yrittää.Unohtaa pahat sanat ja kannustaa aikuista miestä.Eilen illalla mies raivosi jostakin olemattomasta tytölle, joka itki pelkäävänsä isin kiukkua. Kun tyttö oli käsitelty oli perheen lemmikit vuorossa, häiritsivät leikkimisellään...!Voiko tätä jaksaa siistiin loppuun saakka vai onko se loppu vain tehtävä, mietin taas yöllä. On normaalia arkeamme että minä ja poika saamme kovaa käsittelyä ja raivon puuskia.Tyttäremme on herkkä, hiljainen ja liiankin kiltti tyttö joka ennakoi ja varoo tekemisiään.Nyt hän joutui ensi kerran maalitauluksi. Jos vaaka kuppiin pannaan tytön pelko ja miehen huono käytös, valinta on kenen tahansa helppo arvata.

Olen sitkeä, päättäväinen ja kestävä.

Minussa on vain sellainen ominaisuus että olen sitä molempiin suuntiin. Jos päätän elää rauhallista elämää kolmisin lasten kanssa, pystyn tekemään sen niin että mies ei ehdi edes tajuamaan että nyt on kuppi täysi ja skippasi.

Ehkä sitä vain on vahvistunut väärällä tavalla. Ei ole koskaan ollut mahdollisuutta elää tunteella ja unohtaa arki, pyykit, tiskit,roskat jne.

Surullista, totta niin monessa perheessä.

ja huomaa mistä mallinsa ottanut. Miehen isä kun ei koskaan kotonaan mitään tehnyt. Ja enhän minä tätä arvannut kun ukkoni kanssa naimisiin menin. Vasta raskauduttuani mies muuttui laiskaksi porsaaksi, ja vielä tylyksi ja itsekkääksi sellaiseksi. Ja mies vielä oli se joka minulle jaksoi vinkua haluavansa lapsia.

Minulla ainaki työmäärä pienenisi jos ottaisin eron eikä tarvitsisi miehen jälkiä korjailla. Se kun ihan oikeasti jättää veitsiä, paristoja yms lattialle vauvan imeskeltäväksi ja jatkuvasti saan olla tarkkana.

Minkälaisia vätyksiä teidän miehet on ??!! Onneksi mun mieheni on siisti ja järjestelmällinen-ehkä vielä vähän enemmän kuin minä :) Pienenä hänet on opetetu, että miehetkin hoitaa yhteistä kotia!!

Paitsi että mun 4v on paljon siistimpi ja ahkerampi kun mies...

1,5-vuotias vie roskat roskikseen. Pyytää myös paperia ja pyyhkii sotkun, jos vaikka maitolasinsa kaataa. Lisäksi lempileluihin kuuluu rikkaimuri. Olisi miehellä paljon opittavaa pojaltaan!

Paitsi että mun 4v on paljon siistimpi ja ahkerampi kun mies...

Voi hyvät naiset! KERTOKAA miehillenne mitä tunnette! Jos pelkäätte että juttelu menee riidaksi ja haukkumiseksi ennen ku pääsette edes asiaan niin kokeilkaa kirjettä.



Jätätte vaikka miehen yksin kotiin kirjeen kanssa ja lähdette itse hetkeksi pois että mies voi miettiä asiaa.. Ja missään nimessä kirjeen tyyli ei saa olla "V*ttu ku et tee ikinä mitään" vaan että "Minusta tuntuu pahalta olla yksin vastuussa kaikesta"!! Ja ehkä ei kannata yhteen kirjeeseen listata kaikkia asoita missä olisi parannettavaa ettei mene huonojen puolien listaamiseksi.



Jos viisaasti kirjoitettu kirje ei saa miestä edes ajattelemaan asiaa niin ehkä mies todellakin on vätys! Kannattaa kuitenkin kokeilla! :)

Jopa siis kirjeen kirjoittanut (nimenomaan siitä miltä minusta tuntuu) ja lähtenyt lasten kanssa isovanhemmille yökylään. Kyllä ukko koko yön jaksaa itkeä ja soitella että enkai minä nyt jätä häntä, hän ei kestäisi sitä. Mutta heti kun palaan kotiin, niin kaikki on taas entisellään. Asiasta puhutaan ja riidellään monta kertaa viikossa, aina lupaa parantaa tapansa mutta mitään ei tapahdu.

Voi hyvät naiset! KERTOKAA miehillenne mitä tunnette! Jos pelkäätte että juttelu menee riidaksi ja haukkumiseksi ennen ku pääsette edes asiaan niin kokeilkaa kirjettä.

Jätätte vaikka miehen yksin kotiin kirjeen kanssa ja lähdette itse hetkeksi pois että mies voi miettiä asiaa.. Ja missään nimessä kirjeen tyyli ei saa olla "V*ttu ku et tee ikinä mitään" vaan että "Minusta tuntuu pahalta olla yksin vastuussa kaikesta"!! Ja ehkä ei kannata yhteen kirjeeseen listata kaikkia asoita missä olisi parannettavaa ettei mene huonojen puolien listaamiseksi.

Jos viisaasti kirjoitettu kirje ei saa miestä edes ajattelemaan asiaa niin ehkä mies todellakin on vätys! Kannattaa kuitenkin kokeilla! :)

joten saisin kyllä vapaa-aikaa sitä kautta. Ja jos ei olisi miestä paasatavana, niin työmääräkin vähenisi huomattavasti.

Ero ei ole ratkaisu..... sillä voihan käydä kuten minulle, että isä ei tapaakaan lastaan ja mistäs otat sitten sen vähäisenkään vapaa-ajan?

Liian monella kaverillanikin koti on ällöttävä läävä, jota he eivät - yksinkertaisesti - osaa siivota. Opiskeluajoista saakka he ovat vain naureskellen hymähtäneet olevansa "sellaisia porsaita", etteivät vaan jaksa siivota.



Ja sen kyllä huomaa heidän kodeissaan nyt aikuisina! Ainut vaan, että joidenkin miehet joutuvat tekemään kaiken, koska nämä uusavuttomat (vaiko vain idiootit?) eivät itse osaa mitään normaalia tehdä.



Jolleivät miehet tee, niin kotona ei viihdy kukaan. Aina he ravaavat jossakin menossa... kukapa siellä edes viihtyisikään.





Ja niin, munkin mies on ollut samanlainen vätys, mutta olen ravistellut ja opettanut hänet tekemään kotitöitä. Hänen oma äitinsä kun on niin kädetön, ettei osaa tehdä mitään - mistäpä mies olisi mitään oppinutkaan, kun ei ole nähnyt. Tästä viisastuneena aion opettaa lapsilleni perustaidot. (Toivottavasti eivät saa puolisoikseen onnettomia vätyksiä...)

siskot hyvät, enpä olisi uskonut, että mihin sohaisin. Hetkessä tällainen rimssu samanlaisia kokemuksia. Surullista toisaalta, mutta ette arvaa miten lohduttavaa!! Jos ei muuta, niin voinpa niitä sohvatyynyjä lattialta poimiessa edes ajatella, että empatiaa ja kohtalotovereita riittää.

10 ja 11 tuossa haukkuu oman mieheni ja ainakin toistakymmentä muuta, mutta enpä ole varma onko siellä kotosalla heilläkään yhtään sen parempi mies. Oletan, että saattaa olla toisenlainen nainen. Tähän ikään mennessä en nimittäin ole päässyt vramuuteen, että jossain olisi sellainen mies, jota tässä tarkoitan.

Ja 18 vai kuka olitkin, olen keskustelut, lähettänyt kirjeitä perinteisessä ja sähköisessä muodossa. Olen karjunut ja puhunut kauniisti. Mies toteaa olet oikeassa, täytyy tässä ryhdistäytyä.

Mitä siis tarkoitan, tarkoitan sitä, että en olisi yksin viimekädessä vastuussa aivan kaikesta. Meillä mies tekee lähes mitä vaan, kunhan vaan tajuan pyytää, kunhan vaan en pyydä kovin montaa asiaa kerrallaan. Siis jos hän keittää perunoita, hän keittää perunoita (lasten kinojen ratkomiset, pyllynpyyhkimiset, kokeisiin kuulustelut, monojen sovittamiset menee aika vaikeaksi samaan aikaan). Jos hän vie lapsen harrastuksiin, menee aika monimutkaiseksi jos pitää hakea lapsen harrastuskaveri mukaan, samalla sopia seuraavista kuskaamisista, käydä apteekissa etsimässä uudet vitamiinit lopetetun merkin tilalle, käydä kaupassa ostamassa 5 v pojalle juhlakengät ja pitää vielä tietysti se poika mukana. Tämä on jo aivan liiiiiiikaaaa.

Kun tulen kotiin iltalenkiltä, nostelen neljän lapsen ja miehen tavarat paikoilleen tai kehoitan heitä tekemään sen itse. Menen vessaan ja totean, että veskipaperi on loppu, vaihdan uuden rullan tilalla. Käsiä pestessä huuhtelen samalla hammastahnat pois lavuaarista. Menen keittiöön ja nostelen loput iltapala-astiat tiskikoneeseen, joka onkin käynnistämistä vaille täysi, maidon jääkaappiin, pyyhin tasot. Lapset on laitettu nukkumaan, mutta kaikilla on valot päällä, leluja sängyssä, yhdellä purkka suussa. Hoitelen loppuun senkin. Laitan huomiset vaatteet lapsille valmiiksi aamua varten ja vien likaiset pyykkiin. Muistan, ain niin yhdellä lapsella on huomenna luitselua toisella harkat. Kyselen onko nämä valmiiksi laitettu, ei ole joten käyvät laittamassa. Pistän vielä pyykkikoneen käyntiin ja nostelen edellisen koneellisen kuivumaan. Soitan mummille tulisiko meille yhden lapsen koulun vanhempainvartin ajaksi, koska molemmat vanhemmat kovasti halausimme mennä sinne. Kysyn soittiko mies neuvolaan ja hammasläkääkäriin lasten aikoja, ei ole soittanut no soitatko huomenna. Jne jne. Eli koko tämä talous lepää minun hartioideni varassa. Jos jätän jotain tekemättä lapset ovat sitten kärsijöinä. Olen kokeillut jättää tavarat eteiseen märkinä lojumaan josko joku jotain oppisi tai antanut lasten melskata sängyssään puoleen yöhön. Seuraus: Kaikki ok, kukaan ei opi mitään muuta kuin että no sitten paleltaa tai väsyttää, ei se mitään. Että raivostuttaa ja väsyttää!!

Paitsi en käy lenkillä;) Paitsi lapsia vain kolme+mies..

se pieni ero :)

unohdinko mainita, että mies kyllä tekee ja osaa, mutta hän on kuin robotti. Ensin jonkun pitää käskeä. Monesti sanon kauniisti, mutta usein työtä vaan on ja on ja on ja mies liukenee jossain vaiheessa sohvalle. Yhtenä iltana lapset räpsivät valoja vuoteissaan kun piti nukkua, mies ei asiasta millänsäkään. Kun sanoin voitko... hän totesi ei nyt ehdi, koska tämä sarja on niin mielenkiintoisessa vaiheessa. Okei. Meni sitten kohta kuitenkin.

ihan teidän kaikkien puolesta, jotka kirjoititte hoitavanne kodin ja lapset yksin miehen katsellessa silmät puolitangossa urheiluruutua. omilla vanhemmillani on ollut ja on edelleen sama tilanne, vaikka minä 24v ja nuorempi veljeni emme enää kotona asukaan. ensin äitini hoiti meidät ja isäni ja nyt hyysää häntä vieläkin. tunnelma kotona on kylmä ja kireä. äiti marttyyrisoi ja isä on niin vätys ja paskapää, ettei ota onkeensa ei hyvällä eikä pahalla. ikinä en suostu itse tuollaiseen menoon!

huokaus

sellaisen talouden, jossa molemmat aidosti vastaavat asioista yhdessä ja tasaveroisesti. Tässä ei puhuta nyt siitä, että tekeekö puoliso jos ensin käskee. Puhutaan siitä, että puoliso ihan omatoimisesti ymmärtäisi, että kun päiväkodissa on valokuvaus niin etukäteen jotakin kivaa päällepantavaa pitäisi miettiä ja ehkä silittää tai jos tuttuilla on tulossa juhlat, niin ottaa aktiivisesti puheeksi, että olen ajatellut olisiko se ja se lahja hyvä.

Kyllä mies huomaa, jos vain bluffaatte erolla ettekä oikeasti ole siihen valmiita.



Meillä nämä kaikki asiat käsiteltiin ja laitettiin paperille kotisopimukseksi, kotityöt, rahat ym. Siinä on pitäydytty.

Uskon kyllä, ettei kaikki miehet huomaa juttuja samalla tavalla kuin naiset, mutta kyllä kertasanomisella pitää sitten tehdä montakin juttua ja sitkeällä muistutuksella meidän mies mm. pesee itse kaiken oman pyykkinsä ilman sanomistakin.

koko elämää ei kuitenkaan voi kirjoittaa paperille ja ne on juuri niitä tärkeimpiä asioita elämän varrella ja lasten kasvaessa paperia pitäisi uusia harva se päivä. Ja tuo sanominen se vasta rasittavaa onkin. Miehen silmissä alkaa pian näyttämään joltakin hiivatin nakitusautomaatilta. Osta maitoa KLANK kerää palapelin palaset lattialta KLANK anna lapsille välipalaa KLANK

ainoastaan siivoaminen on minun heiniäni sekä lasten vaatetuksesta (mitä milloinkin laitetaan päälle) huolehtiminen ja ruoan tekeminen. osaa mies kyllä jo muutamia ruokia itsekin tehdä. hän osaa myös pestä pyykin, viikata ne kaappiin, tyhjentää ja ladata tiskikoneen, järjestellä aamulla paikat + pedata sängyt, hoitaa lasten ruokkimisen, iltapesut ja nukkumaanlaittamisen. ja minun ei ole tarvinnut opettaa kuin pyykkihommelit sekä ruuanlaittoa, muut on oppinut jo kotona.

meillä lapset jo tekevät pieniä kotitöitä, ovat 4v ja 6v. petaavat sänkynsä, tyhjentävät ruokailuvälineet tiskikoneen korista laatikkoihin, järjestävät huoneensa jne.. pienestä pitäen kasvatusta ja nimenomaan asennekasvatusta: jokainen kantaa kortensa kekoon kykyjensä mukaan.