Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla tällaista... :(
26.01.2010 |
Kun tulen kotiin iltalenkiltä, nostelen neljän lapsen ja miehen tavarat paikoilleen tai kehoitan heitä tekemään sen itse. Menen vessaan ja totean, että veskipaperi on loppu, vaihdan uuden rullan tilalla. Käsiä pestessä huuhtelen samalla hammastahnat pois lavuaarista. Menen keittiöön ja nostelen loput iltapala-astiat tiskikoneeseen, joka onkin käynnistämistä vaille täysi, maidon jääkaappiin, pyyhin tasot. Lapset on laitettu nukkumaan, mutta kaikilla on valot päällä, leluja sängyssä, yhdellä purkka suussa. Hoitelen loppuun senkin. Laitan huomiset vaatteet lapsille valmiiksi aamua varten ja vien likaiset pyykkiin. Muistan, ain niin yhdellä lapsella on huomenna luitselua toisella harkat. Kyselen onko nämä valmiiksi laitettu, ei ole joten käyvät laittamassa. Pistän vielä pyykkikoneen käyntiin ja nostelen edellisen koneellisen kuivumaan. Soitan mummille tulisiko meille yhden lapsen koulun vanhempainvartin ajaksi, koska molemmat vanhemmat kovasti halausimme mennä sinne. Kysyn soittiko mies neuvolaan ja hammasläkääkäriin lasten aikoja, ei ole soittanut no soitatko huomenna. Jne jne. Eli koko tämä talous lepää minun hartioideni varassa. Jos jätän jotain tekemättä lapset ovat sitten kärsijöinä. Olen kokeillut jättää tavarat eteiseen märkinä lojumaan josko joku jotain oppisi tai antanut lasten melskata sängyssään puoleen yöhön. Seuraus: Kaikki ok, kukaan ei opi mitään muuta kuin että no sitten paleltaa tai väsyttää, ei se mitään. Että raivostuttaa ja väsyttää!!
Kommentit (73)
avuttomuus tullut ilmi jo ensimmäisen lapsen jälkeen? Olisi voinut himmata sitä lasten hankkimista hiukan, kun asian olisi huomioinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun toisella on 'homma hanskassa'.
Olemme pitkiä aikoja mummolassa (esim. n 6 vko viime kesänä) - monestakin syystä. Kotona käyttäydyn kuten ap mainitsi. Mutta siellä omassa lapsuuden kodissa tunnen viikkojenkin vierailulla itseni vierailijaksi, enkä oikein osaa tarttua toimeen. Meidän äitillä on niin hyvin hommat hanskassa, ja sitten se kyllä valittaa kuinka kaikki kaatuu sen niskaan. Tosin yritän omatoimisesti tyhjennellä tiskikonetta, pestä vessaa ym pientä.
En sanoisi ollenkaan, että mieheni on vätys. Ja esim siivousasioissa on paljon napakampi kuin minä. Mua rassaa kun koko ruoka- ja pyykkihuolto ja kaikki pikkuasioiden muistamiset on minun harteilla. Ratkaisu voisi olla VASTUUALUEET, eli sovitaan miehen kanssa mistä kumpikin vastaa. APua saa pyytää, mutta vastuualueen huolehtiminen on sitten kontolla.
Minusta oli ihan herttaista, kun mies oikein skarppasi ja sanoi, että hän ei osaa oikein valita mitään fiksua päivällisruokaa, mutta jos mä valitsisin raaka-aineet valmiiksi, niin kyllä se sitten laittaa niistä ruokaa. Tai voisi tietenkin hakea aineksetkin kaupasta. Teistä tämä on tietenkin niin itsestään selvää ettei siinä ole mitään herttaista. No, ruokapuoli ja kaupassa käynti on hoitovapaalla ollut täysin mun juttu, joten on se ihan oma-aloitteista apua mun vastuualueelle.
Olen niin kovasti miettinyt eroa mutta ehkä on kuitenkin parempi olla yh paremmassa taloudellisessa tilanteessa kuin yh huonommassa taloudellisessa tilanteessa (jos asuisin yksin lasten kanssa). Paitsi että tilanne menee kokoajan huonompaan, nykyisin mies ei tee enää oikeasti mitään (paitsi on töissä) ja viikonlopun se istuu sohvalla tai koneella.
Välillä ottaa päähän ihan älyttömästi mutta normaalina päivinä selviän kyllä kaikesta itsekin. Ei tarvinne sanoa että miehen ja minun välit ovat suhteellisen kylmät...
Hirvittää lukea tätä ketjua! Onko teillä oikeesti tollasta kotona!! Multa hajoaisi pää sekunnissa.
Enkä suostu uskomaan että oma mieheni on erikoistapaus, ja silti hommat hoidetaan suht 50-50 (Ostokset, siivoaminen, lasten hoito jne). Ollaan molemmat töissä joten eihän homma muuten sujuisikaan. Auttaa varmaan, että ollaan samantyyppisiä ihmisiä eikä tule kauheita erimielisyyksiä siitä, miten siivotaan tai miten lasta hoidetaan.
Enkä muista ikinä, ikinä kouluttaneeni/käskyttäneeni miestä tai sanoneeni että hoida nyt tuo homma. Kun se huomaa asiat ihan itse ja hoitaa ne heti (ostaa lapsen kaverille synttärilahjan/siivoaa keittiön/ostaa puuttuvaa ruokaa/pesee vaatteet/imuroi jne). Ihme mies, kai sitten.
Jos oikeasti ei ole tarvinnut koskaan "kouluttaa".
Siis minulla on loistoukko. Hoitaa lapset ja vie hoitoon, tarkistaa läksyt, tietää missä mennään niitten suhteen. Ostaa vaikka vaatteita lapsille. Mutta myöntää suoraan, että mun on parempi hoitaa esim. tuo lahjojen osto ja hoitorepun pakkaus. Kyllä meillä on käyty keskustelua asioista, miten ne pitäisi hoitaa ja miksi ne pitäisi hoitaa juuri sillä tavalla. Olen joutunut myöntään, että aina se minun tapani ei ole ollut se paras ;)
Meillä työt jakautuu pitkälti sen mukaan, kummalla on kiireisempää töissä. Välissä mies hoitaa kaiken, välissä minä. Useimmiten molemmat aika lailla tasaveroisesti.
Mies osaa sopia yhteiskuljetuksia ja hakea vitamiinit, kun lapsi on urheilemassa. Silti hän ei kaikista mieliuiten kuskaa lapsia, vaan mieluummin antaa ne hommat minulle. Minä puolestani en siivoa kauhean mielelläni, joten minusta on aivan ihanaa, että mieheni imuroi säännöllisesti. Pyykit ja tiskit hoidamme aika tasan kumpikin. Ruokaa minä en laita, paitsi lämmitän olemassaolevia.
Lisäksi minä olen perheen kello. Se rasittaa. Minä muistutan KOKO ajan mitä milloinkin tehdään. Valitettavasti lasten on mentävä ajallaan nukkumaan, että jaksavat aamulla kouluun ja hoitoon. Valitettavasti heidän on saatava ruokaa, sillä varsinkin pienin tarvitsee ruokansa säännöllisesti muuten on hepuleita tiedossa enkä minä jaksa niitä.
Muutoin olen varsin tyytyväinen elämäämme. Mieheni on ollut pitempiä pätkiä koti-isänä eikä minun olisi mitenkään vaikea lähteä vaikka viikon reissulle, tiedän, että asiat hoituisivat.
Sitten minä sairastuin vakavasti, jouduin sairaalaan ja mies joutui jäämään kotiin pariksi kuukaudeksi hoitamaan huushollia ja vauvaa. Kun en kotiin tultuanikaan kerta kaikkiaan pystynyt tekemään muuta kuin neuvomaan, niin mies alkoi ottaa vastuuta ja sillä ladulla on pysynyt, kun havaitsi itsekin, mitä minä olin siihen asti yksin joutunut huolehtimaan.
Tilanne oli tietysti tuolloin ihan eri kuin nyt, kun on kaikkiaan kolme lasta ja isommat jo koulussa jne. Mies osaa silti hoitaa koko orkesterin siinä missä minäkin, imetystä lukuunottamatta. Onneksi. Muuten tuskin olisi lisää lapsia esikoisen jälkeen tullutkaan.
Kyllä meilläkin satunnaisia asioita mieheltä unohtuu/jää tekemättä tai huomaamatta. Mutta toisaalta, hän hoitaa sitten sellaisia asioita, joita mun ei tarvii: auton huollot, pihatyöt kesällä, ruokakauppakäynnit (jota itse inhoan) jne.
Olen kyllä hänelle monta kertaa kiitoksen tästä antanut, kun täällä saa harva se viikko lukea näitä päinvastaisia tarinoita.
En tiedä, miten miehenne voisivat oppia, paitsi pakon edessä (kuten meillä käytännössä kävi)! Keskustelu, kiristys, lahjonta? Mielestäni kyllä aikuisella ihmisellä (jopa miespuolisella) pitäisi sen verran selkärankaa olla, että osallistuu suunnilleen tasapuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kolme lasta ja mies paljon poissa työn takia. Muulloin on niin väsynyt, ettei jaksa osallistua.
Syksyllä sairastuin uupumukseen ja masennukseen kotiäidin hommista, sairaalassa kuukausi ja vuosi sairaslomaa. Jotainhan tässä pitäis nyt saada muutettua, että homma toimisi...
Tallensinkin tän kirjanmerkkeihin jo kauan sitten, mutta joka kerta kun oon muistanut, että pitäisi kirjoittaa, muru on ollut selän takana nuuskimassa mun tekemisiä.
Mutta pakko saada jonnekin avautua kun kohta oikeesti menee hermo!
Eli mä siis elän avoliitossa naisen kanssa, joka on tällä hetkellä neljännellä kuulla raskaana, esikoinen tulossa. Ja toi sen meno on jo nyt semmostaki laiskapaskailua että huh huh...
Asiasta riidellään jatkuvasti, viimeksi viime yönä ennen nukkumaanmenoa. Avokki syylistaa mua, kun mä en siivoa meidän kämppää, etenkin makuuhuonetta (avokilla on ollut yskää jo pari viikkoa, ja se pahenee aina kun käydään yöpuulle, ja väittää sen johtuvan pölystä ja sotkusta)
Sanoin sille taas sen, mitä sanon JOKA KERTA kun asiasta tulee puhetta: MÄ EN JAKSA OLLA AINA SE JOKA SIIVOAA JA PITÄÄ KODISTA HUOLTA!
Johon avokki sanoo, että hän ei siivoa, koska hän ei HALUA, eikä hänen siis TARVITSE! (ennen yskää sotku ei myöskään häntä haitannut)
Siivoaminen on kuulemma mun hommia, koska mä olen useammin päivät kotona kuin hän. Mikä ei kylläkään ole pitänyt paikkaansa enää viimeaikoina... Eli toisinsanoen, joka kerta kun saan olla rauhassa kotona, mun pitäisi käyttää aika siihen kun keräilen lattioilta
1. Avokin likaiset vaatteet
2. Avokin likaiset astiat
3. Avokin räkäpaperit
4. Avokin vihot, kassit, lelut ynnä muut kamppeet
5. Omatkin sotkuni XD
Mutta kun avokki on yksin kotona, hän saa nukkua iltapäivään, jonka jälkeen istahtaa sohvalle/tietokoneelle loppupäiväksi.
Mä olen kyllä siivonnut täällä useammankin kerran tänä puolen vuoden aikana kun ollaan kämpässä asuttu. Mutta on se pikkasen turhauttavaa hommaa, kun on vaivalla saanut paikat kiiltelemään, ja sitten tulee avokki, heittää lattialle vaatteet, röhnähtää sohvalle syömään, laittaa likaiset astiat pöydälle ja viljelee vielä sen jälkeen kaiken romunsa uudestaan pitkin poikin lattioita ja tasoja. Ja kun mä sanon sille, että voitko siivota noi pois NYT HETI ettei ne jää, ei hän jaksa, mutta lupaa kyllä että vähän myöhemmin..!
Ja parissa päivässä on kämppä taas kuin sikolätti.
Ja avokki vielä mulle itkee, kun puhtaat vaatteet loppuu eikä hänellä ole mitään päällepantavaa!
Ja näiden raskauskuukausien aikana se on laiskistunut entisestään, ja nykyisin syynä siihen onkin se, kun hänellä on niin raskasta odottaa lasta!
Mua pelottaa, mitä sitten kun lapsi syntyy, kuka hoitaa kodin lisäksi myös vauvan?! "Ei vauvan takia tarvii siivota" sanoo avokki. "Ei se kuitenkaan opi ryömimään vielä aikoihin eikä saa mitään roskaa käsiinsä ja sitämyöten suuhunsa, tai mitään."
Ja tuosta johdannaisena voisinkin alkaa vielä sepustamaan, millaisia riitoja me sadaan aikaan kasvatuksesta, koska avokki aikoo kuulemma olla lapselle ensisijaisesti KAVERI eikä vanhempi!
Mutta en jaksa.
Ärrrrrrrrrsyttää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiakin sama määrä ja meno niin tuttua...
Olen joskus yrittänyt toimia kuten mies ja mennä sänkyyn vähän lueskelemaan silloin, kun mies on kotosalla ja puuhatselee lasten kanssa. Seuraus: kukaan ei huomaa että iltapala-aika tuli ja meni ja ennen pitkää lapset on päätyneet sinne samaan sänkyyn peuhaamaan mun kanssa ja mies on päätynyt sohvalle makaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut pikkuhiljaa lapset ovat oppineet näitä juttuja tekemään myös itse. Joskus autan kädestä pitäen, joskus katson vierestä, että lapsi tekee. Miehen osallistuminen kotitöihin hoitunut hyvin sen jälkeen, kun jouduin olemaan viikon poissa kotoa sairaalassa. Ehkä silloin oli pakko ottaa vastuuta enemmän ja nyt laittaa esim. keittiön kuntoon mun ollessa illan poissa, joskus jopa mun ollessa kotona!
valitettavasti aika lailla tuttua....... Meillä myös neljä lasta. Nyt on mieheni kyllä ruvennut todella paljon skarppaamaan asiassa!! Ihan jokaisesta asiasta ei tarvitse sanoa miljoonaa kertaa ja muistuttaa päivän mittaan (paras tapaus on tähän mennessä ollut, että kuukauden päästä hoiti asian, sillä ei ollut sellainen kiire ja vaikutti vaan häneen itseensä). On ruvennut jopa kirjoittamaan ylös, mitä on sovittu hänen soitettavaksi!! Mutta tämä on nyt viimeisen parin viikon ajan ollut. Katsotaan kuinka käy! Toivottavasti olisi vähän pidempi aikaisempi juttu!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
neljä lasta meilläkin ja kaikki pikku hommat mun kontolla :( Raivostuttaa ja väsyttää sekä turhauttaa. Joskus jos jotain pyytänyt miehen hoitamaan, niin saa kuitenkin muistuttaa... Oma-aloitteisuutta kotihommissa nolla... Kai tässä kapinaan pitäisi nousta, mutta kärsijöinä on sitten juuri lapset :(
meillä lapsia "vain" kolme, mutta kaikki on mun tehtänä, ihan kaikki. Olen myös kokeillut että jätän edes miehen sotkut siivoamatta, mutta ne vaan lojuu ja lojuu. Joskus miettiny et tätäkö tää on koko elämän loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mies ei tosiaankaan huolehdi lapsia nukkumaan, eikä ainakaan muista pestä niiden hampaita.
Enkä edes pääse iltalenkille kovin usein kun mies luulee ettei pärjää vauvan 6kk kanssa reilua puolituntista.. että hei vaan!
Joskus mietin että onko ero ainoa keino saada omaa aikaa!!?? vaikka tuota laiskamatomiestä muuten rakastankin.
ja ai niin eilen mies laittoi ekaa kertaa viiteen vuoteen tiskiä koneeseen kun ääneen mietin että ei tämä kyllä oikeasti ole kokonaan minun homma.
paitsi että lapsia vain kaksi ja mies kolmas "iso lapsi". Niin ja lenkillä en voi käydä, ellen lapsia ota mukaan, mies kun ei vahtisi ja lapset liian pieniä ollakseen keskenään.
Minulla on kokeilu käynnissä, en ole pessyt miehen pyykkejä kolmeen viikkoon. Se laittaa likaiset päälle tai ostaa uudet sukat ja bokserit, mutta konetta ei laita pyörimään!
Onneksi mun mieheni on siisti ja järjestelmällinen-ehkä vielä vähän enemmän kuin minä :) Pienenä hänet on opetetu, että miehetkin hoitaa yhteistä kotia!!
että kuinka avuttomien miesten kanssa te oikein olette yhteen menneet? Eivätkö nämä miehet tosiaan tee kotona mitään? Itse olen tottunut, että ex-mieheni ja nykyinen miesystäväni puuhastelevat koko ajan jotain. Puutöitä, ruuanlaittoa, remonttia, pihatöitä jne. Osaavat pestä pyykkinsä.
ole meillä ainakaan siitä, että koskaan ei mitään tekisi, vaan usein joutuu pyytämään niitä. Onneksi nyt tullut muutosta ja arki sujuu paremmin!! Tarttuu jopa itse imuriin ja aina hakee puut ja lämmittää takkaa ja saunaa, ulkoiluttaa lapsia ym.
sillä voihan käydä kuten minulle, että isä ei tapaakaan lastaan ja mistäs otat sitten sen vähäisenkään vapaa-ajan?
Hirvittää lukea tätä ketjua! Onko teillä oikeesti tollasta kotona!! Multa hajoaisi pää sekunnissa.
Enkä suostu uskomaan että oma mieheni on erikoistapaus, ja silti hommat hoidetaan suht 50-50 (Ostokset, siivoaminen, lasten hoito jne). Ollaan molemmat töissä joten eihän homma muuten sujuisikaan. Auttaa varmaan, että ollaan samantyyppisiä ihmisiä eikä tule kauheita erimielisyyksiä siitä, miten siivotaan tai miten lasta hoidetaan.
Enkä muista ikinä, ikinä kouluttaneeni/käskyttäneeni miestä tai sanoneeni että hoida nyt tuo homma. Kun se huomaa asiat ihan itse ja hoitaa ne heti (ostaa lapsen kaverille synttärilahjan/siivoaa keittiön/ostaa puuttuvaa ruokaa/pesee vaatteet/imuroi jne). Ihme mies, kai sitten.