Lue keskustelun säännöt.
Ero vai "kulissiliitto"? Ihan hajalla enkä tiedä mitä tehdä...
26.01.2010 |
Meillä on takana vähän vajaa 30v kestänyt liitto ja mieheni petti ekan kerran 20v yhdessä olon jälkeen. Tuon annoin anteeksi ja jatkoimme yhdessä ja muutaman vuoden päästä olimme taas onnellisia ja kykenin luottamaan taas mieheen. Lapsia oli tuolloin viisi ja nyt meillä on seitsemän lasta, iltatähdet nyt 6kk.
Ollessani viimeisilläni raskaana mies petti uudestaan ja aiemmin sanoin miehelleni, että seuraavaa pettämistä en anteeksi anna, mutta vastoin kaikkia periaatteitani ajattelin, että ehkä antaisin vielä mahdollisuuden, mutta en tiedä kykenenkö kuitenkaan enää luottamaan.
Tuon pettämisen lisäksi yksi lapsistamme on vakavasti sairas ja se vie voimia ja lisäksi kaksoset ovat vaativia, hoitaja on kyllä apuna. Kaikesta huolimatta rakastan miestäni ja hänkin ainakin väittää rakastavansa minua, mutten käsitä, että jos rakastaa niin miksi pettää toistamiseen. Järki sanoo, että lähde ja tunteet ihan muuta.
Mutta jos liittomme jatkuu tällaisena niin lapset kärsivät näistä ainaisista riidoista enkä sitäkään pidemmän päälle halua.
Kommentit (31)
yh:llakin on rankkaa ellet tyhjennä miestä osituksessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parisuhdeterapiaan ja mies voisi mennä myös yksilöterapiaan ja myös avioliittoleiriä kannattaa kokeilla. Teillä on pitkä suhde takana ja jos rakkautta on molemmin puolin niin kannattaa ehdottomasti vielä yrittää.
Kulissiliitto on paskamainen ansa, mutta jos ette edes teeskentele että kyseessä on kulissi vaan elätte ihan avoimesti yhdessä vain taloudellisista syistä, sitten saatatte ehkä onnistua.
Olette menneet kaiketi koululaisina yhteen, kun liittonne on noin pitkä ja vieläkin on vauvoja talossa..?
Halusin vain sanoa, että jos mahdollista, niin ota aikalisä tilanteeseen. Yritä olla miettimättä tilannetta liian pitkälle tulevaisuuteen. Olet vielä ihan "hormoonihöyryissäsi" synnytyksen jäljiltä, siihen päälle vielä järkytys miehesi käytöksestä. Anna ajan kulua ja yritä elää tässä hetkessä, vastaus kyllä tulee ajallaan. Juuri tällä hetkellä tarvitset miestäsi ihan jokapäiväisestä elämästäkin selviämiseen.
Mitä tahansa ei tarvitse hyväksyä, eikä saakaan. Toisaalta olet nyt tekemässä päätöstä, joka tulee vaikuttamaan suoraan yhdeksän henkilön elämään. Voimia! Et ole helpossa tilanteessa!
Miksi ihmeessä hankitte vielä lisää lapsia tuohon tilanteeseen?
Ap:han oli viimeisillään raskaana kun miehensä petti, oisko ap:n pitänyt osata ennustaa, että mies pettää kuitenkin?
Minä antaisin ajan kulua, en tekisi mitään lopullista päätöstä heti, mutta varmaankin haluaisin joka tapauksessa parisuhdeterapiaan tai jonnekin, jotta voisi selvitellä pettämiseen johtaneita syitä ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pahimman tilanteen rauhoittua. Itse olen vähän samanlaisen historian käynyt läpi, olemme jatkaneet, mutta en voi kyllä sanoa että miestäni rakastan.
Suosittelen teille tuossa tilanteessa pariterapiaa, koska varmasti kuvionne kokonaisuudessaan on ollut niin rankka että se jo pelkästään ajaa parisuhteen ja jaksamisen tiukille. Pelkästään tuota vakavasti sairasta lasta ajatellen ja koko perheen jaksamisen kannalta erokaan ei ole välttämättä tähän tilanteeseen oikea ratkaisu.
Jos on jo ennestään lapsia, tietää varmaan, ettei arki muutu yhtään helpommaksi, kun perheessaä on vauva/vauvoja. Olisi ehkä kannattanut keskittyä sihen senhetkiseen perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa se olla viisainta antaa ajan kulua ja katsoa sitten myöhemmin tilannetta uudelleen. Parisuhdeterapiaan olemme menossa joka tapauksessa.
Sinä joka kyselit, että miksi teimme lisää lapsia niin raskaus oli tavallaan vahinko. Minulle tehtiin sterilisaatio, joka kuitenkin petti. Enää meille ei lapsia tule, koska minulla repesi synnytyksessä kohtu ja se jouduttiin poistamaan, muutenkin kyllä meidän lapsiluku ois ollut täys jo viiden jälkeen.
Ja yhden lapsemme sairaus todettiin/huomattiin raskauteni ollessa melkeen puolivälissä.
En halua tehdä hätiköityjä päätöksiä, vaikka tällä hetkellä tämä arki tuntuu välillä mahdottomalta. Miehen pettämisestä on vielä vähän aikaa ja synnytyksestä sen verran vähän aikaa, että siksikin varmaan vielä enemmän tunteet pinnassa.
ap
että täytyy vaan sanoa että on niitä ongelmia näköjään muillakin kuin meillä. Miehen pettäminen voi olla vaan koko tilanteen kaaottisuuden ja kuormittavuuden seurausta, siis lapsellinen pakoyritys tilanteesta.
Toki miehenkin pitäisi tajuta, että pettäminen tuossa tilanteessa on aivan sama kuin kusisi housuunsa pakkasessa, hetken se ehkä lämmittää mutta sen jälkeen tilanne on paljon pahempi. En voi muuta kuin toivoa suurta jaksamista ja kaikkea hyvää perheellenne. Todellakin ajattelisin vaan että asiat ovat nyt niin monelta kantilta niin hankalassa jamassa, että tavallaan tuo pettäminen pitää nyt työntää sivuun arjen alta ja käsitellä perusteellisesti läpi siinä määrin kuin siihen on aikaa ja voimia.
Pitkä ja kivinen tie on teillä edessä kun tuosta kaikesta selviydytte, mutta toivottavasti se maksaa itsensä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos päätät jatkaa, sun täytyy oikeasti pystyä antamaan anteeksi ja unohtamaan. Mä en pystynyt. Yritettiin jatkaa yhdessä, mutta näin painajaisia, aina jos mies ei vastannut puhelimeen tuli kamala olo, että missä on ja mitä tekee. Luottamus meni.
Ja tämä oli ensimmäinen kerta, ja viimeinen. Ehkä miehesi kokee, että jos olet antanut kerran anteeksi, niin annat jatkossakin(?).
Voimia sulle.
AP, anna itsellesi aikaa toipua, olet kokenut kovia: ei-toivottu raskaus, päätös kuitenkin pitää lapsi, kaksoset, kohdunpoisto, miehen uskottomuus.
En hyväksy uskottomuutta, mutta voin kyllä ymmärtää, jos miestäkin ahdistaa tuossa tilanteessa ja hän etsii pakoa arjesta toisen naisen sylistä, niinkuin joku viisaasti kirjoittikin. AP:n viesteistä ei käynyt ilmi rakastuiko mies toiseen ja miten pitkä suhde oli, vai oliko kyse ns kertapanosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
salasuhteesta eikä mieheni ole omien sanojensa mukaan rakastunut toiseen naiseen vaan minä (kuulemma) olen hänen elämänsä rakkaus ja mies toivoo, että voitais vielä jatkaa yhdessä ja ettei hän menettäis perhettään. Tuokin on paljon mahdollista, että pettäminen johtui osittain muista tapahtumista.
ap
AP, anna itsellesi aikaa toipua, olet kokenut kovia: ei-toivottu raskaus, päätös kuitenkin pitää lapsi, kaksoset, kohdunpoisto, miehen uskottomuus.
En hyväksy uskottomuutta, mutta voin kyllä ymmärtää, jos miestäkin ahdistaa tuossa tilanteessa ja hän etsii pakoa arjesta toisen naisen sylistä, niinkuin joku viisaasti kirjoittikin. AP:n viesteistä ei käynyt ilmi rakastuiko mies toiseen ja miten pitkä suhde oli, vai oliko kyse ns kertapanosta.
Yritä sisäistää se ajatus, että pettäminen EI ole sinun syytäsi. Sinä voit olla ylpeä itsestäsi, että olet pysynyt uskollisena niin ylä- kuin alamäetkin. Se, että miehesi on hairahtunut, kertoo pikemminkin hänen heikkoudestaan kuin esim. sinun rakastettavuudestasi. Kun todella ymmärrät, että miehesi pettäminen ei johtunut tyytymättömyydestäsi sinuun, voit ehkää katsoa asiaa objektiivisemmin ja kenties joku päivä antaa vielä anteeksi...jos haluat.
Monesti käy niin, että petetty rypee itsesäälissä: "Miksi minä en kelpaa? Miksi minua ei rakasteta tarpeeksi?". Väittäisin, että suurin osa pettämisistä johtuu aivan muusta kuin siitä, että olisi tyytymätön puolisoon. Enemmänkin se on pettäjän oman itsetunnon pönkittämistä ja henkilökohtaista tyytymättömyyttä, jota sitten yritetään paikata valloittamalla joku. Jokainen haluaa välillä tuntea pitkässä liitossa, että miltä tuntuisi, kun joku ihastuisi minuun. Se saa tuntemaan itsensä jotenkin haluttavammaksi ja näin kohentamaan hetkellisesti itsetuntoa. Valitettavasti sillä on usein kohtalokkaat seuraukset ja siksi moni päättää olla tekemättä mitään. Mutta yhtä moni päättää pettää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä sisäistää se ajatus, että pettäminen EI ole sinun syytäsi. Sinä voit olla ylpeä itsestäsi, että olet pysynyt uskollisena niin ylä- kuin alamäetkin. Se, että miehesi on hairahtunut, kertoo pikemminkin hänen heikkoudestaan kuin esim. sinun rakastettavuudestasi. Kun todella ymmärrät, että miehesi pettäminen ei johtunut tyytymättömyydestäsi sinuun, voit ehkää katsoa asiaa objektiivisemmin ja kenties joku päivä antaa vielä anteeksi...jos haluat.
Monesti käy niin, että petetty rypee itsesäälissä: "Miksi minä en kelpaa? Miksi minua ei rakasteta tarpeeksi?". Väittäisin, että suurin osa pettämisistä johtuu aivan muusta kuin siitä, että olisi tyytymätön puolisoon. Enemmänkin se on pettäjän oman itsetunnon pönkittämistä ja henkilökohtaista tyytymättömyyttä, jota sitten yritetään paikata valloittamalla joku. Jokainen haluaa välillä tuntea pitkässä liitossa, että miltä tuntuisi, kun joku ihastuisi minuun. Se saa tuntemaan itsensä jotenkin haluttavammaksi ja näin kohentamaan hetkellisesti itsetuntoa. Valitettavasti sillä on usein kohtalokkaat seuraukset ja siksi moni päättää olla tekemättä mitään. Mutta yhtä moni päättää pettää...
hmm..seksiriippuvuus voi olla myös syynä uskottomuuteen. Se ei tarkoita sitä, etteikö kotona olisi seksiä saatavilla, vaan sitä, että yksilön oma ongelmat (esim todellisen läheisyyden kestämättämyys, paineet jne) ajavat riippuvuuskäyttäytymiseen. Riippuvuuden kohdehan voi vaihdella (päihteet, porno, työ jne), mutta se tuottaa aina hetkellisen mielihyvän jälkeen vain tuhoa ihmisen elämässä sekä lähipiirissä.
Sen lisäksi että parisuhdeterapia voisi olla hyvä, voisi myös miehen oma terapia auttaa häntä käsittelemään omaa toimintaansa. Tämän lisäksi voisin suositella avioliittoleirejä tai viikonloppuja, joissa päästään pureutumaan ajan kanssa niin yksilön kuin parisuhteenkin ongelmiin.
Voimia sinulle jaksaa arjessasi!!
eroamassa. Teidän kaksoset on pieniä ja käytännön syistä teidän on helpompaa asua yhdessä jne.
Harmi olisi heittää liitto romukoppaan. Toisaalta itse kyllä miettisin ikuisesti, mistä tiedän ettei mies ole pettänyt useamminkin. Kaksi kertaa vain jäänyt kiinni. Koska niinhän se valitettava totuus usein on että todellisia pettämisiä on aika monia siinä vaiheessa kun kiinni jäädään. Itse en varmaan pystyisi sen takia jatkamaan.
Vai lapsia? Voihan lasten yhteishuoltajuus sujua ihan hyvin, vaikka eroaisittekin. Olkaa rohkeita ja rehellisiä, miettikää mikä on teidän perheellenne oikea ratkaisu. Voittehan vaikka erota ja puoliso etsiä läheltä uuden asunnon ja sopia lasten hoitamisesta tiiviisti yhdessä siitä huolimatta. Ei se avioero mikään tabu ole enää. Mutta riippuu siitä rakastatteko siis oikeasti vai ette. Vai rakastatteko vain mukavuutta ja kulissia?
lapsilla sama isä? Eli en usko että miehesi on ainoa joka pettää, se on vaan sattunut jäämään kiinni? Kannattaisi aina ensin miettiä, ennen ku narisee täällä.
Ei kaikki ole niin lapsellisia, että pettäis kostoks. Jos et muuta osaa sanoa, niin oisit tänkin voinut jättää kirjottamatta.