Lapsi kaipaa sisarusta:(

selvästi, ettei vauvoja niin vaan tule ja meille riittää, että meillä on sinut! Pitäkää tiivistä yhteyttä serkkuihin ja kavereihin, että lapsella on sosiaalisia kontakteja. Myös kotieläin (koira) on usein lapselle rakas, vaikkei tietysti sisarusta voi korvata. Eläintä hoitaessakin empatiakyky ja sosiaaliset taidot harjaantuvat.



Tsemppiä!

T: kohtalotoveri, yhden 5v. äiti (meillä lapsi jo kertoo muillekin, että "meille ei tule vauvaa, kun äidille ja isälle riittää, että niillä on minut".

Heti helpotti ja tuntuu, että ei ole yksin asian kanssa. Aivan ihana tuo teidän lapsenne kommentti muille. Onko teillä itsellänne koiraa? Olemme sitä kanssa pohtineet juuri noiden perustelujesi takia:).

Meidän lapsi on 3,5 -vuotias, mutta en kyllä vielä ole alkanut sopeutua ajatukseen, että hän olisi ainut lapsi.



Lapsen sisaruspohdinnatkaan eivät meillä vielä ole alkanee. Ymmärtää kyllä, että joillain on sisaruksia, mutta ei onneksi vielä ole itse niitä kysellyt.



ap, saako kysyä millaisissa hoidoissa olette olleet ja kuinka kauan teillä on yritystä takana? Meillä on yritystä takana 1,5 vuotta ja oikeastaan vasta nyt hakeuduttiin tutkimuksiin.

Eräänä päivänä kävin kaupassa yhdessä lasten kanssa ja ulkona seisoskellut teini tokaisi ohi kävellessäni, että eiköhän sunkin hei pitäis jo vähän rajottaa. Lapsia on viisi, kaikki eivät ole omiani (uusperhe).



Muistelen, että olen nähnyt kirjastossa lastenkirjan, joka kertoo erilaisista perheistä - adoptiolapsista, ainoista lapsista jne. Katsopa, jos löytäisit sellaisen, voisit lukea yhdessä omasi kanssa.



Minustakin olisi parasta vain kertoa lapselle, ettei teille enää tule vauvaa. Jos olisi omani, kertoisin myös sen, että aina vauvaa ei ole mahdollista saada vaikka haluaisi ja teillä on näin. Toki sitten pitää olla valmis siihen, että lapsi kertoo tästä eteenpäin.



Minä itse muistelen joskus vähän haikeana sitä aikaa, jolloin minulla oli vain oma esikoiseni. Hän oli ainoa kolmevuotiaaksi. Ehdin keskittyä hänen asioihinsa ihan eri tavalla kuin sittemmin sisarusten tultua ja synnyttyä.



Lapselle sisarukset ovat tietysti hieno juttu, mutta kyllä hyvät ystävät voivat korvata paljon ja täyttää ihan saman tarpeen lapsen elämässä. Vauvojen hoitaminenkin on isommista kivaa vain hetken - nehän huutavatkin niin paljon. :)

Oli kiva lukea näkemys myös useamman lapsen omaavalta äidiltä, erityisesti kun se oli jotenkin rehellinen. Kiitos! Ja kiitos kirjavinkistä. Mukavaa kevään odotusta ja muista sinäkin levätä kaiken tohinan keskellä;).

Heti helpotti ja tuntuu, että ei ole yksin asian kanssa. Aivan ihana tuo teidän lapsenne kommentti muille. Onko teillä itsellänne koiraa? Olemme sitä kanssa pohtineet juuri noiden perustelujesi takia:).

Hankinnassa kyllä, kunhan lapsi menee kouluun ja voimme olla lyhyttä päivää molempien kanssa kotona ;). Kaveripiirissämme on kuitenkin monta esimerkkiä ainokaisesta lapsesta, jolla on rakkaita eläimiä (ja aikuisia) ympärillä.

Eikä sitä koskaan tiedä, vaikka elämä yllättäisi ja ihme (pikkukakkosesta) toteutuisi. Vaikka en kyllä sen varaan laskekaan, kun itse olen jo aika vanha (lähes 40v.).

Elämä on ihanaa näinkin! Olen äärettömän kiitollinen siitä yhdestä, rakkaasta lapsesta.

kakkonen

aihetta en jaksanu lukea, mutta luulin että lapsesi on menettäny sisaruksen, siis että teidän lapsi on kuollut.:/ onneksi ei tästä ollut kyse kuitenkaa...

Meillä 6v joka on täysin onnellinen ettei vaan tule toista sisarusta esim kamalaa poikaa joka sotkis hänen prinsessaleikit.



Tuli mieleen että et kai vain itse ole vaikuttanut lapseen jatkuvilla vauvajutuilla?

voi tietää, montako vauvaa saa. Jotkut ihmiset saavat paljon lapsia, ja jotkut eivät yhtään ainoaa. Me voimme olla hyvin onnellisia, että saimme yhden, maailman rakkaimman, lapsen.

Mulla itselläni ei ole siskoa, mutta suunnilleen samanikäinen serkkuni voisi sellainen olla. Vietimme lapsina paljon aikaa yhdessä, ja ystävyytemme on kestänyt aina aikuisiälle asti. Vaikka mulla on monta erittäin hyvää ystävää, siinä verisiteessä serkkutytön kanssa on silti jotain erityistä. Ehkä ne on ne samanlaiset lapsuusmuistot tai jotain, mutta musta tuntuu, että serkku tulee aina olemaan iso osa mun elämääni.

Meillä 6v joka on täysin onnellinen ettei vaan tule toista sisarusta esim kamalaa poikaa joka sotkis hänen prinsessaleikit.

Tuli mieleen että et kai vain itse ole vaikuttanut lapseen jatkuvilla vauvajutuilla?

Ihan höpöjä kirjoittelet.

Minä olen itse ainoa lapsi ja toivoin aina hartaasti omaa pikkusiskoa/veljeä. Sisarushaaveet alkoivat jo hyvin pienenä minulla, n.4-vuotiaana.

Minulle ei sisarusta koskaan tullut ja se on ihan oikeasti ollut kova paikka, edelleen haaveilen siitä että minulla olisi oma sisko/veli vaikka ikää nyt jo lähemmäs 30v.

Mutta on ainokaisena ollut toki hyvätkin puolensa, enkä missään nimessä halua lannistaa ap:ta tai muita vastaavassa tilanteessa olevia.

Kaikkeen sopeutuu. Minulla on erittäin läheiset välit muutamaan serkkuuni ja lapsuudenystävääni.

Koittakaa löytää lapsenne elämään muuta mielekästä sisältöä ja antakaa toisen haaveilla ja lohduttakaa jos lapsi murehtii sisaruksen puuttumista.

Zemppiä!! =)

voi tietää, montako vauvaa saa. Jotkut ihmiset saavat paljon lapsia, ja jotkut eivät yhtään ainoaa. Me voimme olla hyvin onnellisia, että saimme yhden, maailman rakkaimman, lapsen.

Silti todellakin tuntuu siltä, kuin veistä käännettäisiin haavassa: lapsen toive sisaruksesta tuntuu itsessään pahalta, ja muistuttaa myös omasta surusta, josta yritän parhaani mukaan päästä yli.

Meilläkin on jo koira (lapsi 6-vuotias), jota lapsi itse välillä nimittään pikkuveljekseen :-)

ja juuri tuossa samassa iässä.

Kaverien perheisiin alkoi ilmestyä pikkusisaruksia mut ei meille.

meillä 7-vuotias saatu IVF-hoidoilla ja jää ainoaksi.

Selitin vain että aina kaikki eivät saa vauvoja helposti tai ollenkaan.

Sanoin että äiti ja isi ovat hyvin onnellisia kun ovat saaneet edes yhden lapsen.

Tuo vaihe meni aikoinaan ohi ja välillä vain ohimennen mainitsee et sisarus olisi ollut kiva.

Naapuriin syntyi vauvoja ja ei 6-vuotiaana enään ollut moksiskaan iistä,eialoittanut mitään puikkusisarus mankumis puhetta.



Meillä ollut koira jo ennen tytön syntymää.

Koira lapselle hyvin tärkeä. illalla ei voi mennä nukkumaan ennen kuin on antanut hyvänyön halin koiralle ja ensimmäiseksi aamulla annetaan koiralle hali.

Koiraa kutsuu välillä isosiskokseen.



Tuo toive sisaruksesta tuntui akoinaan kovin pahalta kun tiesin että meille oli suotu vain ja ainoastaan tämä yksi pieni ihme. Pikkuhiljaa olen itsekkin sopeutunut asiaan.

Hei!

Täällä ihan vastaavanlaisessa tilanteessa hetki sitten. Meilläkin ainokaisemme 4-v. :) Ollaan tosi onnellisia tästä yhdestäkin lottovoitosta tai sanottaisiko, että "työvoitosta." Kolmen ja puolen vuoden odotus ja lukuisat hoidot toivat toivotun tuloksen. Pikkukakkostakin hoidoilla yritettiin, mutta ei toivottua tulosta. Hoitojen lopettamisesta on aikaa jo 1,5vuotta.



Meillä poitsu kyseli sisarusta jokin aika sitten. Vastasin hänelle, että kaikki eivät saa sisaruksia. Miksi? Eivät vain saa. Ja eikös sinun ole hyvä olla yksinkin. On...onhan mulla teidät äiti ja isi :) Sen jälkeen asiasta ei oo kyselly.



Meillä hoidot oli jo unohdettu ja nautittu elämästä ja siitä mitä saatiin. Mutta etpä uskokaan, niin nyt kun luulin asian jo unohtuneen, niin yks kaks taas vauvakuume nostanut päätään. Ei tätä asiaa varmaan koskaan pysty pyyhkäisemään sisimmästään, arvet se on ainakin meikäläiselle jättänyt.



Me toimitaan yhdelle lapselle tukiperheenä. Tämä tukilapsi on tullut tosi tärkeäksi meidän pojalle. Huomaa, että jutuissaan rinnastaa sisarukseen. Olipa asia mikä vaan, niin aina huomioi että tukilapsellakin on mahdollisuus. Välillä pitää kertoa, että hän on sinun hyvä kaveri ja käy vaan meillä yökylässä, hän ei ole sisarus. Me on koettu tukiperhetoiminta tosi hyvänä juttuna :)

kaivata pikkusisarusta ennen kuin nyt raskausaikana on innostunut asiasta. Joskus 4-vuotiaana sanoi, että ottaisi mielummin koiran kuin vauvan.:)



Takana samaa epätoivoa kuin muillakin tässä keskustelussa. 3,5 vuotta yritettiin ja lopulta pakastealkiosiirrosta olen onnellisesti raskaana jo ihan viimeisilläni. Kyllä sitä monesti oikeasti suri tuota asiaa ja mietti, kuinka paljon ihmiset kyselee ("kyllä lapsi nyt tarvii sisaruksen", "kyllä se toinen menisi siinä sivussa" jne). Vaikka esikoinen oli nopea luomutärppi, niin eipä se takaa helppoa kakkosta.

Hänet olemme hoitojen avulla saaneet ja pian alkaa keinot loppua toisen lapsen yrittämisen suhteen.



Silloin tällöin lapsi kyselee onko vatsassani vauvaa ja miksei ole ja milloin tulee jne. Surullisin hetki on ollut, kun hänen kaverinsa (saman ikäinen kuin hän itse) sai pikkuveljen. Kun kerroin asiasta lapsellemme, hänen ainoa kommenttinsa oli: "epäreilua". Itku pääsi äidillä....



Olemme yrittäneet kertoa, että on olemassa erilaisia perheitä. Joissakin on lapsia 1 tai 3 tai 10 ja kaikki ovat yhtä hienoja perheitä. Aina äiti ja isä ei vain voi päättää kuinka monta vauvaa tulee. Lapsen mielestä meidän kotiin mahtuisi kyllä 15 vauvansänkyä :)



Me itse olemme aina halunneet useamman lapsen ja ajatus oman lapsen jäämisestä ainokaiseksi tuntuu surulliselta. Ei niinkään itsemme takia, vaan lapsen. Sisaruussuhdetta ei voi mikään muu ihmissuhde elämässä korvata ja meille olisi tärkeää, että lapsella olisi sisarus, sitten kun meistä joskus aika jättää...



Toki olemme valtavan onnellisia yhdestäkin lapsesta. On niin pienestä ollut kiinni, ettemme olisi saaneet häntäkään. ELämä on kuitenkin tosi hyvin näinkin.