Eron jälkeen lapset ISÄLLE vuodeksi pakollisesti!

Kuinka moni teistä lähivanhemmista kestäisi sen, että näkisi lastaan joka toinen viikonloppu? Epäilempä, että harva. Se, että itse ei kestäisi olla erosta lapsesta on osasyy siihen, että ei anna erossa lapsia toiselle.

Mutta en kyllä halunnut avioeroakaan, joten minusta mies eroa halutessaan on sitten jo sisäistänyt sen tosiseikan, että lapset eivät hänen mukaansa lähde.

Valistettavasti fiksut ja tehokkat naiset ovat myös vähemistö.

Luuseri akat. Valistettavasti fiksut ja tehokkat naiset ovat myös vähemistö.

Miten kymmeneen sanaan saa mahtumaan neljä kirjoitusvirhettä? Et kovin fiksu ole kyllä sinäkään...

Ei niistä olisi hoitamaan, väkivaltaisiakin. Sitten erokin on niiden syy, kun toiseen rakastuvat. Ilmeisesti suurinosa eroista on miestensyytä ja kun se on miehen syy niin ei sille siksi voi lastakaan antaa. Oma syynsä. Kovin pulmusilta kuulostaa, naiset. Yksi myönsi, ettei voisi olla erossa lapsista, mutta miehen pitää olla, mitäs jätti prinsessan?

Joopa joo "lasten etu". Se on lause jolla asiat hienosti perustellaan, niitä sen enempää selvittämättä.



Minä olin perheessämme se joka laspet hoiti, äitiä tämä ei kiinnostanut. Sosiaalitoimen tekemässä olosuhdeselvityksessä äitiä suositeltiin tästä huolimatta lähivanhemmaksi. Äiti oli saanut sosiaaliihmiset vakuuttuneeksi siitä, ettei hän ole voinut olla lapsilleen haluamansalainen äiti, koska isä on väkivalloin estänyt sen.



Aina on isässä vikaa. Välillä äiti on ollut se joka on lapset hoitanut, ja isä ei ole tehnyt mitään. Ja toisinaan, kuten meidän tapauksessa, isä ei ole antanut äidin olla äiti lapsilleen. Kun ei sitä pystytty millään peittelemään miten läheiset välit lapsella ja isällä oli, alettiinkin isää syyllistää siitä että isällä ei ole muuta elämää kuin lapsi ja työ, ja että isällä on symbioottinen suhde lapseen.

Eli se kumpi on pääasiassa ollut lapsen huoltaja ei merkitse mitään, jos ei kyseessä ole äiti. Aina sosiaalitoimi hakee/keksii sellaiset syyt joilla puolletaan äitiä.

Oma suositukseni miehille. Miettikää kolmannenkin kerran kannattaako hankkia lapsia. Ja jos hankitte, kannattaako luoda äitiä läheisempi suhde lapseen. Koska kun ero tulee, kärsivät lapset ja isä sitä enemmän mitä kiinteämpi suhde heillä on ollut. Miettikää miltä pienestä ihmisestä tuntuu, kun hänen erotetaan siitä ihmisestä jonka syliin on aina juossut toisen vanhemman saadessa raivokohtauksia, ja pistetään asumaan tämän raivoavan vanhemman kanssa ilman isän turvaa johon oli aina luottanut.

Veljeni sai kaikki neljä lasta itselleen, ja hyvin sillä meni. Oikeutta kävivät pari kertaa asiasta, mutta veljeni voitti. Ei äidissäkään mitään vikaa ole, kunnollinen, raitis työssäkäyvä ihminen ( ja vielä sosiaalialalla). Katsoivat että isällä on paremmat mahdollisuudet hoitaa, kun oli aiemminkin hoitanut ainakin puoliksi, ellei enemmänkin. Ja vanhimmat lapset halusi asua isänsä kanssa, ja lapsia ei haluuttu erottaa.

Koska ihan hullu ajatus olisi, että lapsi vuoden päästä joutuisi taas kokemaan eron uudestaan. Ts muuttuneet perhesuhteet. Huoh, olette te ihmiset välillä niin yksinkertaisia kun kuvittelette olevanne hyvinkin nokkelia.

Yksi myönsi, ettei voisi olla erossa lapsista, mutta miehen pitää olla, mitäs jätti prinsessan?

Mies näkee silti lapsiaan useita kertoja viikossa, enemmän kuin aviossa ollessamme. Kun olimme aviossa, mies oli AINA töissä, vieraissa naisissa tai baarissa. Lapset näkivät hänet kerran viikossa.

Eipä ollut hirvästi pulmusta tuossa miehessä.

Ja edelleen olen sitä mieltä, että JOS mies olisi edes halunnut lapsensa, niin en olisi suostunut. Hän ei pystynyt tai pysty vieläkään huolehtimaan edes itsestään (laskut ulosotossa jne.), miten siis voisi huolehtia 24/7 lapsista?

aina ei voi onnistaa.

kun minä tutkiskelin miestäni tuon 5 vuotta, rakastin ja hyväksyin virheineen kuten avioliittoa sopiessa lupasin, en ollut sitten oikeilla jäljillä lapsia hankkiessani? Ts kun ero tuli 11 vuoden suhteen jälkeen(kun mies rakastui toiseen), niin oma vika? No tiedänpä tämänkin nyt.

Mutta kuten sanoin, yhdeksässä tapauksessa kymmenestä kyse on siitä, että ollaan alunperinkin heitetty hynttyyt yhteen miehen kanssa joka joko on jo luuseri tai sitten osoittautuu sellaiseksi kun hänet oppii tuntemaan. Sääli vain, että nykyään on niin kiire tehdä ne lapset, ettei voi ottaa siitä isäkokelaastaa ensin kunnolla selvää. Eihän toista edes tunne läheskään kunnolla vielä alle viiden vuoden suhteessa. Peilistä löytyy paljon syitä oman elämän kulkuun, mutta niin harvalla on rohkeutta siihen peiliin katsoa ja vieläpä myöntää tehneensä huonoja valintoja ja hätiköityjä ratkaisuja.

Täällä katsos on niitä naisia, jotka ovat tutkineet tarkemmin ja jotka ovat vakuuttuneita siitä, että heidän miehensä eivät koskaan ikinä milloinkaan ota eroa, rakastu toiseen tai saa mitään henkilökohtaista kriisiä, mikä saisi heidät tarttumaan pulloon.

Enpä minäkään tiedä, miten olisin voinut olla tarkkaavaisempi, kun olimme yhdessä 7 vuotta ennen ensimmäistä lasta ja mies ei ollut siihen päivään mennessä osoittanut yhtäkään "luuseripiirrettä" itsestään.

Mutta muista nyt sinäkin, että olimme liian hätiköiden tekemässä niitä lapsia :)! Olisi pitänyt siirtää sitä hommaa tuonne viisikymppiseksi (vielä 20 vuotta eteenpäin), niin ehkä olisi sitten tuntenut sen ukon vähän paremmin?

t. nro 13, 17 ja 25

hoitaa itseänsä pitäisi paapota..



ja jos ei isä tunne lapsensa kun eroa niin ei mies ole halunnutkaan heitä tuntea!

lapsistaan ollenkaan ja narsistimiehiä, jotka osavat petkuttaa. Taidat olla aika naivi. Jos isät halusivat hoitaa mikseivät ole jo hoitovapailla tai edes isyysvapailla??

saisi muutenkin antaa iseille paljon enemmän lähihuollettaviksi. Nykyisellään oikeuslaitos kuitenkin syrjii isiä lähes poikkeuksetta. Äitiys tuntuu olevan loppuun asti niin pyhää, vaikka niin valitettavan monessa tapauksessa isä olisi se parempi huoltaja lapselle kuin äiti. Näen työni vuoksi näitä tapauksia jatkuvasti.

ihmisen kanssa joka ei siihen hommaan ole sitoutunut. Voi katsoa ihan itseään peilistä myös.

ja jos ei isä tunne lapsensa kun eroa niin ei mies ole halunnutkaan heitä tuntea!

toki sitä voi muulla tavoinkin olla lapselle hyvä isä ja läsnä. Nainen on usein kotona, koska töissä pysyy usein se osapuoli joka tienaa paremmin + harva nainen haluaa antaa lusmuilijan paikkaansa miehelleen. Mielummin kotona kuin duunissa, miehelle sitten valitetaan kovaan ääneen kuin on kuulkaa rankkaa hoitaa lasta kotona ja vielä siivota!

lapsistaan ollenkaan ja narsistimiehiä, jotka osavat petkuttaa. Taidat olla aika naivi. Jos isät halusivat hoitaa mikseivät ole jo hoitovapailla tai edes isyysvapailla??

saisi muutenkin antaa iseille paljon enemmän lähihuollettaviksi. Nykyisellään oikeuslaitos kuitenkin syrjii isiä lähes poikkeuksetta. Äitiys tuntuu olevan loppuun asti niin pyhää, vaikka niin valitettavan monessa tapauksessa isä olisi se parempi huoltaja lapselle kuin äiti. Näen työni vuoksi näitä tapauksia jatkuvasti.

olet varmasti exän nyxä ja uskot sokeasti kaikkeen mitä hän kertoo.

Ei ne elatukset ole suuria, jos ei ole isoa palkkaa. eikä ex voi niitä elatuksia korottaa (inex korotukset jotain muuta) yksipuolisesti vaan se on tuomioistuin tai lastenvalvoja, joka sopimuksen vahvistaa.

joka sanoo ja ajattelee, että tekee kaikkensa että lapset tapaisivat isää. Käytännössä kuitenkinkorottanut elatukset niin, että rahaa matkustamiseen ei ole, lasten ollessa pienempiä esti tapaamisia.

joka toinen viikonloppu on kuitenkin jotain ja usein siihen saadan yksi arki tapaaminen/viikko. ja sitten kaikki on niin kurja ja etäännytään lapsista. kunnon isä yrittäisi tehdä parhaansa eikä luopuisi lapsesta!

Se, että lapsi ei ole miehellä voi johtaa juuri siihen, että laiminlyö tapaamisia ja elatusta. Kun lapsi äidillä miksi maksaa eksälle jota vihaa. Miksi tavata harvoin koska se vain lisää ikävää ja pahaaoloa. Juuri siksi lapsi isälle heti eron jälkeen niin tämä keskittyy arkeen ja lapseen ja eroon liittyvät kipuilut on pakko jättää syrjään. Näinhän äidit nyt tekevät. Lisääntyisikö äitien kiusanteko, elatuksen laiminlyönti jos lapsi olisikin isällä?

kasvamaan isänsä kanssa!!!

joka osaa olla myös etävanhempi, tapaa lapsia ja osaa näiden kanssa olla viikonloppuna ja monilla osaisi olla myös lähivanhempi. Tälläisiähän suurin osa isistä on. Vai uskotteko, että jos kuolisitte että etävanhempi ei osaisi olla myös lähivanhempi? Vai oletteko niin korvaamattomia, joita ei voisi korvata kuin toinen lähivanhempana toimiva nainen?

mutta kun siskoni jätti kaksi pientä poikaansa isälle, niin kyllä oli mammoja ihmettelemässä rivissiä kuinka voi lapset jättää! Silti toitotetaan lapsen eduista.

Siskoni tapauksessa isän luiokse jääminen tuttuun kaupunkiin, tuttujen ystävien ja isovanhempien luokse oli heille huomattavasti parempi vaihtoehto kuin lähteä äidin mukaan pääkaupunkiseudulle äidin tehdessä kolmivuorotyötä ja ilman tukiverkostoa ympärillään. Olisi lapset ollut yötkin päiväkodissa.

Lapsen etua toitotetaan aina, mutta sitten kun joku äiti ihan aidosti ajattelee lasten etua ja luopuu heistä, niin saa paskaa niskaan minkä kerkeää! Nimeomaan mammoilta!

Kuinka moni teistä lähivanhemmista kestäisi sen, että näkisi lastaan joka toinen viikonloppu? Epäilempä, että harva. Se, että itse ei kestäisi olla erosta lapsesta on osasyy siihen, että ei anna erossa lapsia toiselle. Se että lapset tulee äidille on usein samanlainen rutiinitapa kuin että nainen ottaa avioon mennessä miehen nimen.

jotka olleet isyys ja hoitovapaalla. Silti erossa lapset äidille, vaikka mies sopisi myös hyvin lähivanhemmaksi. Laki vuoden hoidosta turvaisi tässä isän asemaa. Tiedän etävanhemman, jolla ei työttömyyden myötä rahaa lasten 500 km matkustamiseen, lähivanhempi ei suostunut määräajaksi alentamaan elareita ja lastenvalvojahan vain vahvistaa sopimuksen.

Huoltajuuspäätökset tulevat suosimaan isiä siinä vaiheessa, kun yhteiskunnan silmissä päävastuu lasten kasvatuksesta (ja hoitovapaista) on miehillä... Älkää pidättäkö hengitystänne odottaessanne.