Vajaa 3-vuotiaamme herätetään 0,5 h ennen lähtöä aamuisin. Miehen herätystapa:
-kirkkaat valot päälle
-kovaan ääneen ilmoitus: "no niin, nyt ylös, nyt täytyy lähteä"
seuraus: lapsi herää itkien ja aamu on pilalla
Näin siis tapahtuu mikäli en ennätä väliin ja ole koko ajan vahtimassa ettei lasta herätetä tällä tavoin .
Herään itse vain n. 10 min ennen lasta, jossa ajassa laitan itseni valmiiksi, jotta voin sitten keskittyä lapseen.
Mielipiteitä?
Kommentit (41)
herää kesken unien kirkkaaseen valoon ja kovaan ääneen? helpostihan se ensireaktio on itku, kun ei varmaan ensiksi edes tajua mistä on kyse ja kuka siinä huutaa.
mitä valmiiksilaittamista kerkeää tekemään 10 minuutissa? Ei ainakaan pukemaan, syömään, lukemaan lehteä, meikkaamaan, laittamaan hiuksia ja pesemään hampaita..
Ap kuitenkin kertoo meille, että hänen kolmevuotiaansa on vajaa.
En koskaan syö aamuisin, enkä käytä meikkiä. Lehden luen päivällä.
Asiallisia mielipiteitä ei näytä tulevan, joten lopetan osaltani tähän.
Ei se auta että tänne valitat. Miksi et puhu asiasta miehellesi?
Onko valojen päälle laitto ja "nyt ylös"-kehotus joku ihmisoikeusrikkomus nykyään? Jos on, niin älä vaan kerro neuvolassa, siitä voipi tulla päiväsakkoa.
ja mene itse herättämään lapsi. Itse olen aika lempeä herättäjä, koska 4-vuotiaani on hyvin tempperamentikas ja samalla herkkä tyyppi. Parhaiten aamu lähtee käyntiin, kun hänet herätetään leikkisästi ja lempeästi ja otetaan syliin halimiseen. Tähän heräämiseen kyllä menee 10 minuuttia tai yli, mutta en minä itsekään tykkäisi herätä liian rajusti.
eli joko on kirkasvaloinen ja kovaääninen kertaherätys TAI kokoaamuinen "keskittyminen lapseen"?
Kun teidän kumminkin pitää ennen pitkää opettaa se lapsi heräämään ja pukemaan itse niin ettekö te voisi hankkia vähän pehmeämpiä valoja joista voisi sytyttää yhden ensin ja lisätä kirkkautta vähän ajan päästä ja vaikka kelloradion joka aloittaisi herätyksen pehmeämmin? Sitten pukeminen jne.
Toisekseen, mun mielestä 30 minuuttia ennen lähtelä herääminen ja valmiiksilaittautuminen on tuskaisaa kiirettä aikuisellekin. Ettekö te voisi koko jengi herätä vähän aikaisemmin niin ei tarvitsisi karjua ja itkeä lasten tai aikuisten?
Heräisit itse aiemmin ja herättäisit lapsen aimmin, ja hoitaisit aamun oman mielesi mukaan.
Etkö muka voi sopia miehen kanssa että sinä herätät lapsen, jos niin kerran haluat?
eli laita se aiemmin nukkumaan niin herää itse. Meillä ei olla ikinä tarvittu herätyskelloa kun nuorimmainen herää aina ensimmäisenä...
Meidän lapset on aina heränneet aamulla kun kuulevat pienenkin rasahduksen, kun nousen ylös.
Jos sinä sanot äitinä, että herätystapa ei välttämättä ole kaikkein paras ja että voitaisiinko vaihteeksi kokeilla jotain lempeämpää tapaa niin miten niin normaali perheenisä ei ota neuvoa onkeensa?!!? OTA SE MIES PUHUTTELUUN.
Sinä olet äiti ja lopetat miehen tavan herättää lapsi. Piste.
Jätä mies, ja muuta lapsen kanssa. sitten mies ei enää kiusaa aamulla.
asian laita. Eli siis herätä hänet samalla tyylillä useana aamuna, ja kysy, miltä tuntuu.
kun on noin ilkeitä vastauksia?!
Meillä myös lapsille täytyy antaa aikaa heräämiseen, en voisi kuvitella
että räväyttäisin valot päälle ja komentaisin ylös.
Tai voihan sen tehdä, mutta sitten on kyllä kaikkien aamu pilalla.
Nuorempi varsinkin nukkuu niin sikeästi, että saa monta kertaa ravistaa
(siis hellästi) että herää.
Tai vielä parempaa, herätä hänet kerran noin. Meillä on käyty tämä sama keskustelu ja kysyin mieheltä, että kummalla tavalla hän nousisi mieluummin ja kiukuttelematta:
1) Valot päälle ja komento nousta ylös
2) Herättelijä sanoisi, että ymmärtää että väsyttää. Saa pötköttää vielä 2 minuuttia, mutta sitten noustaan vessaan.
Lapsen kohdalla usein sanon, että myös minua väsyttää, pötkötetään ne pari minuuttia yhdessä. Tai joskus otan syliin ja rauhoittelen, ettei ihan vielä tarvitse nousta, mutta saa olla vähän aikaa sylissä ennen kuin mennään. Kyselen, haluatko kävellä itse vessaan vai kantaako äiti / isi.
Mutta idea tuli miehelle selväksi ja hän itsekin tajusi sen faktan, että heti herätyksessä vastahankaiseksi saadun lapsen kanssa jokainen aamutoimi vie enemmän aikaa kuin se kahden minuutin pötköttely ja empatian ilmaiseminen.
Millähän lailla tätä pitäisi kysyä,että saisit asiallista palautetta.....meillä sama ongelma,tosin olemme eronneet ja lapsi ei tuosta isänsä tavasta pidä.Olen puhunut ja lupasi olla "iisimmin".
äiti
jollette pysty tuollaisesta asiasta keskustelemaan ja sopimaan