Lastentekoikän loppu
häämöttää, vauvaa vielä kaipaisin... minkä ikäisenä itse tekisit "iltatähden"? Ja tiedätkö yli nelikymppisiä synnyttäjiä? Entä kuinka heillä on mennyt?
Vai pitäskö vaan ruveta viettämään keski-ikäistä elämää??
Kommentit (89)
Meidän kuopus syntyi -07, minä olen 36-v.
Ja tunnen olevani liian vanha saamaan uuden vauvan.
Ehkä se lastenteoniän loppu on tässä tienoilla.
Apua!
:D me halutaan 3 lasta ja olis tarkotus oottaa nyt 2 vuotta ja sitten yrittää sitä toista lasta...
eli olen yli 40 kun yritetään kolmatta :)
Mies on nyt 40v. Kummallakaan ei aikaisempia lapsia.
sitä liian vanha lapsentekoon, mutta elämä ei menee niin kuin se menee... Alle kolmikymppisenä opiskelin ja tein töitä ja sitten kun se unelmieni prinssi löytyi, rupesimme lapsentekoon:)
Nyt esikoinen on 8v ja minä 40v ja iltatähti syntyy 2 vuoden yrittämisen jälkeen keväällä. Onnellisia ollaan eikä osata olla asiasta mitenkään pahoillamme:)
Kun on pienet lapset, pysyy itsekin kauemmin nuorekkaana:)
ettei mitään ehkäisyä ole käytössä. Iltatähteä emme varsinaisesti saisi, kun esikoisemme syntyi ollessani 40v ja kuopus 1.5v myöhemmin. Sen jälkeen sainkin suruksemme kaksi keskenmenoa. Nyt on n kaksi vuotta viimeisestä raskaudesta. Joten alan jo pikku hiljaa luopua vauvatoiveesta...
Olen itseki "vanhojen vanhempien" lapsi. Mutta äitini 84v ja isäni 91v nauttivat edelleen kovasti ainoiden lastenlastensa seurasta. Ja lapsillemme ovat mummi ja pappa tosi rakkaita ja läheisiä. Vanhempani jopa vielä välillä hoitavat lapsiamme. Ovat toki vanhoja, mutta fyysisesti ja psyykkisesti vielä hyvässä kunnossa. Pienet lapsenlapset ovat varmasti yksi tekijä, joka pitää heitä virkeinä.
Sain kolmannen lapseni 45v.Ja kaikki on mennyt loistavasti.Rakastan tätä ihanaa pikkutyttöäni.En ole joutunut valvomaan,en ole ollut väsynyt.Tämä on aivan ihanaa aikaa.Tytär nyt 2v.Kiitos mieheni.Hän alkoi puhumaan vauvasta ensimmäisenä!Ja tuossa se nyt tepastelee ja tutkii maailmaa!
Olen 45 ja laskettu aika 2 viikon päästä. Olen hyvässä kunnossa ja odotan innolla neljättä pienokaista. Muiden lasten iät on 12,10 ja 5.
Ensimmäinen avioliittoni päättyi lapsettomana mieheni kuolemaan. Emme saaneet lapsia 10 vuoden yrityksestä huolimatta.
Lapset kannustvat pitämään itsestä hyvää huolta. En käytä alkoholia enkä muutenkaan viihdy ravintoloissa.
Ei ne isovanhemmat mikään itsestäänselvyys ole, vaikka saisi lapsia nuorena. Isäni äiti kuoli, kun isäni oli 10. Äitini isä kuoli, kun äitini oli 25 ja minä 2 v . En ole niitä osannut kaivata.
Elämä on elämää ja otettava vastaan sellaisena kuin se annetaan.
nyt kun toinen syntyy, ehdin oletettavasti juuri ja juuri täyttää 38. Vielä varmaan ehdin kolmannenkin :) Eikä ahdista yhtään ;)
pidin vielä silloin optiota auki kolmannelle, mutta kun 40 v alkoi olla kohdalla huomasin, että oma "lapsentekoikäni" oli ohi. Se ovi vain sulkeutui, enkä enää osaa mieltää että olisin vauvan äiti. Vaikka kuopus on vasta neljä ja itse olen 41 v. Loppu mikä loppu.
Kyllä sen tietää itse, on oma kokemukseni.
Meillä töissä sen tosiaan huomaa. 35 vuodesta ylöspäin riski kasvaa vuosi vuodelta huomattavasti.
T geneetikko
ole se, joka syntyy muuta lapsikatrasta selvästi myöhemmin, ehkä kahdeksan yhdeksän vuotta edellisestä. Äidin iällä ei minusta ole tässä merkitystä.
Itse en enää lisää lapsia haluaisi 30 jälkeen. Mieli tietysti voi muuttua, koska tuohon on vielä pitkä aika =)