Lastentekoikän loppu

Varmaan joskus iässä 39-40 ajattelin, että tää olis sitten tässä. Eikä tunnu edes erityisen haikealta.

Onneksi tuli nuorempana tehtyä kolme ihanaa lasta, niin ei nyt tarvitse katua.

Olette joko ihan vanhuksia tai sitten jo rajan takana kun nämä iltatähtenne saavat lapsia? Minun isovanhampani olivat 45v vuotaiata kun äitini syntyi. Ukkia en koskaan nähnyt, mummo kuoli kun olin 2v. Tosin olen vanhempieni 3 lapsi ja äitini oli jo 34v kun sai minut.Isän puolelta kutakuinkin sama juttu. Kyllä olen kaivannut isovanhempia.

*Onko isovanhemmat se kriteeri, että saa tehdä lapsia???? Mieheni vanhemmat kuolivat kun hän oli 27 v. Minun vanhemmat ovat molemmat "pelistä" pois, äiti sairasti aivoinfarktin 59- vuotiaana, sai minut muuten 20- vuotiaana ja isäni on maailman itsekkäin ihminen, on tavannut pojan poikansa yhden ainoa kerran, että se niistä mummoista ja papoista.

Muut saavat tehdä miten haluavat, mutta itse olen tyytyväinen kouluikäisen äiti nyt 39-vuotiaana.

Mun lähipiirin ihminen sai kuopuksen +40v iässä, kun oli niin kauhea vauvakuume ja lapset on se elämän sisältö yms. Ja nyt 10vuotta myöhemmin ei todellakaan jaksa lapsensa kanssa elää niin kuin pitäisi. Odotettavissa parin vuoden päästä todella hehkeitä aikoja kun on äidin vaihdevuodet ja lapsella murkku.



Kaikelle on oma aikansa. Jos sulla jo on lapsia ja olet yli 40v niin kannattaa miettiä sitä miksi haluaa lapsen. Mikä se oikea motiivisi on? Älä tee lapsia siksi että elämä tuntuu tyhjältä tms se ei ole oikea syy. Mieti jaksatko ihan oikeasti murkkuikäisen hoitoa yli viisikymppisenä.

eli omat isovanhempani ovat joko olleet jo luolleita (2 kpl) tai tosi vanhoja kun synnyin (toinen isoisäni oli syntynyt 1800-luvun puolella).

He olivat niin vanhoja, että muistan heidät aina raihnaisina vanhuksina, vähän pelottavinakin. Eikä varmasti heitä ollut lastenhoitoapua vanhemmilleni.

Olen itse iloinen siitä, että omat lapseni ovat ehtineet viettää aikaa nuorien (n.60) isovanhempien kanssa. Se on ollut arvokasta aikaa sekä lapsilleni, että heidän isovanhemmilleen.

tosi typerä perustelu

Olette joko ihan vanhuksia tai sitten jo rajan takana kun nämä iltatähtenne saavat lapsia? Minun isovanhampani olivat 45v vuotaiata kun äitini syntyi. Ukkia en koskaan nähnyt, mummo kuoli kun olin 2v. Tosin olen vanhempieni 3 lapsi ja äitini oli jo 34v kun sai minut.Isän puolelta kutakuinkin sama juttu.

Kyllä olen kaivannut isovanhempia.

Olette joko ihan vanhuksia tai sitten jo rajan takana kun nämä iltatähtenne saavat lapsia? Minun isovanhampani olivat 45v vuotaiata kun äitini syntyi. Ukkia en koskaan nähnyt, mummo kuoli kun olin 2v. Tosin olen vanhempieni 3 lapsi ja äitini oli jo 34v kun sai minut.Isän puolelta kutakuinkin sama juttu.

Kyllä olen kaivannut isovanhempia.

En tajua näitä kirjoituksia, ettei 50 muka jaksaisi murkku-ikäisen kanssa.

Kyllä te olette joka tosi nuoria nyt tai tosi huonossa kunnossa, jos uskotte, että 50 on ihan puolikuollut raato, joka ei jaksa mitään!

Mun lähipiirin ihminen sai kuopuksen +40v iässä, kun oli niin kauhea vauvakuume ja lapset on se elämän sisältö yms. Ja nyt 10vuotta myöhemmin ei todellakaan jaksa lapsensa kanssa elää niin kuin pitäisi. Odotettavissa parin vuoden päästä todella hehkeitä aikoja kun on äidin vaihdevuodet ja lapsella murkku.

Kaikelle on oma aikansa. Jos sulla jo on lapsia ja olet yli 40v niin kannattaa miettiä sitä miksi haluaa lapsen. Mikä se oikea motiivisi on? Älä tee lapsia siksi että elämä tuntuu tyhjältä tms se ei ole oikea syy. Mieti jaksatko ihan oikeasti murkkuikäisen hoitoa yli viisikymppisenä.

Eli sain hänet melkein 40-kymppisenä. Lisäksi meillä on kolme vanhempaa lasta, jotka ovat nyt 9, 7 ja 5 vuotiaat. Hyvin on mennyt, vaikka melkoista hässäkkää ja säpinää meillä onkin! Tietysti väsyttää välillä, mutta ilmeisesti myös nuorempia väsyttää. Minä en siis ollut kovin nuori edes kun esikoinen syntyi, mutta minkäs teet, kun oma mies löytyi vasta melkein kolmikymppisenä :-)



En ole ajatellut, kuinka raato olen sitten kun lapset on murrosiässä. Eikä sillä ole mitään merkitystä nyt. Nautin lasten kanssa olosta ja ihan kiirettömistä hetkistä heidän kanssaan, töihin ei enää ole kiire ja maailmallakin ehti olla töissä useita vuosia ennen kuin perusti perheen, joten me eletään tässä ja nyt ja nautitaan arjesta.

Mulla on 43-vuotias ystävä, joka sai hiljattain esikoisensa. Hänellä ja miehellänsä oli 12vuotta yritystä takana, joista 7 he kävivät hoidoissa, tuloksetta. Kun he lopulta totesivat, että tämä oli tässä, lapsia ei tule, tämä esikoinen ilmoitti tulostaan :) Pointti on kuitenkin siinä, että hyvin hän jaksaa nyt vauvan kanssa - ja tiedän tämän, koska tapaan häntä lähes päivittäin monen tunnin ajan. En myöskään usko, että hän olisi 10 vuoden kuluttua mikään loppuunajettu kehäraakki, joka antaa 10-vuotiaan tyttärensä tehdä mitä huvittaa missä huvittaa kenen kanssa huvittaa. En usko samaa myöskään tapahtuvan 15 vuoden kuluttua, tai edes 20 vuoden kuluttua.



Minulla sen sijaan on jo nyt ajoittain päiviä, jolloin suoritan kaiken, vauvanhoidosta kotitöihin, mekaanisesti, ilman minkäänlaista ajatusta tai läsnäoloa. 4-vuotiaani paras ystävä ja lapsenvahti on noina päivinä Helinä-keiju -dvd, ruokana pakkasesta sulatettua kasvissosekeittoa ja 10-kuinen vauvani syö lähinnä rintamaitoa, kun en jaksa sotkea hänen syöttämisensä kanssa, koska en yksinkertaisesti jaksa siivota. Kauhulla odotan, mitä elämä on sitten 10 vuoden päästä, tai 15 vuoden päästä, kun nyt jo on näin rankkaa... Ja niin, se oleellisin tieto - olen 24-vuotias, ja totaalisen loppuunajettu kehäraakki. Mun kohdaltani lastentekoikä on ohi, nyt ja ikuisesti. Mieheni puhui hiljattain, että voisihan sitä sitten 10 vuoden päästä tehdä sen iltatähden, mutta sanoin, että turha edes uneksia. Iltatähtensä saa, mutta joutuu etsimään jonkun toisen lehmän sille äidiksi, tai synnyttämään ja hoitamaan sen itse.

Olen nauttinut ja iloinnut jokaiseta päivästä ja toivon että elän kauan terveenä jotta saan nähdä hänenkin lapsensa.Jos en ni on isosiskot ja veljet hänellä varmaan tukena sitten tulevaisuudessatoivon niin ainakin.

Olette joko ihan vanhuksia tai sitten jo rajan takana kun nämä iltatähtenne saavat lapsia? Minun isovanhampani olivat 45v vuotaiata kun äitini syntyi. Ukkia en koskaan nähnyt, mummo kuoli kun olin 2v. Tosin olen vanhempieni 3 lapsi ja äitini oli jo 34v kun sai minut.Isän puolelta kutakuinkin sama juttu. Kyllä olen kaivannut isovanhempia.

eikä heillä ollut isovanhempia. Mitä sinusta olisi pitänyt tehdä lapset hankkia teininä vaiko jättää kokonaan hankkimatta.

Olen nauttinut ja iloinnut jokaiseta päivästä ja toivon että elän kauan terveenä jotta saan nähdä hänenkin lapsensa.Jos en ni on isosiskot ja veljet hänellä varmaan tukena sitten tulevaisuudessatoivon niin ainakin.

nauttia ja iloita lapsesta, se on tärkeää ei ikä.

Äitini oli 17V, isäni 19v kun synnyiN, isovanhempani olisivat olleet äitini puolelta 35 ja 38v; mutta kumpaakaan en ole nähnyt; koska olivat kuolleet ennen syntymääni. Toiset isovanhempani edelleen elossa vaikka olivat syntyessäni jo yli 50V. Itse olen nyt 40+

Olette joko ihan vanhuksia tai sitten jo rajan takana kun nämä iltatähtenne saavat lapsia? Minun isovanhampani olivat 45v vuotaiata kun äitini syntyi. Ukkia en koskaan nähnyt, mummo kuoli kun olin 2v. Tosin olen vanhempieni 3 lapsi ja äitini oli jo 34v kun sai minut.Isän puolelta kutakuinkin sama juttu. Kyllä olen kaivannut isovanhempia.

Olette joko ihan vanhuksia tai sitten jo rajan takana kun nämä iltatähtenne saavat lapsia

Mummoni sai lapsensa 41-ja 42-vuotiaana.

Hänen omat lapsensa olivat molemmat yli 50-vuotiaita, kun hän kuoli 93,5 vuotiaana. Minä olen vanhin lapsenlapsi. Olin mummoni kuollessa 30-vuotias ja kahden lapsen äiti. Mummoni ehti nähdä kaksi lapsenlapsenlastaankin (minun lapseni) ja kaikki lapstenlapset olivat aikuisia mummon kuollessa.

Kenenkään ikää ei voi etukäteen tietää. Voipi olla, ettei teiniäidinkään lapsilla ole koskaan isovanhempia. Mistä sen tietää?

Kerranhan täällä vain eletään. Minun tuntemani päälle nelikymppiset synnyttäjät ovat todella nauttineet viimeisestä lapsestaan.

Nyt kuukautiset ovat neljä päivää myöhässä...

Huomenna haen raskaustestin.

Mielestäni lapsentekoikä loppuu sitten kun lapsia

ei enää saa luonnollisin keinoin. Miehillähähän lastentekoikä ei tällä periaatteella lopu koskaan, mutta naisilla tulee jossain vaiheessa raja vastaan.

Ja tunnen olevani liian vanha saamaan uuden vauvan. Ehkä se lastenteoniän loppu on tässä tienoilla.

MÄ EN VOI YMMÄRTÄÄ TÄLLÄISIÄ NAISIA !!!

Nyt kuukautiset ovat neljä päivää myöhässä...

Huomenna haen raskaustestin.

Mielestäni lapsentekoikä loppuu sitten kun lapsia

ei enää saa luonnollisin keinoin. Miehillähähän lastentekoikä ei tällä periaatteella lopu koskaan, mutta naisilla tulee jossain vaiheessa raja vastaan.

Ja tunnen olevani liian vanha saamaan uuden vauvan. Ehkä se lastenteoniän loppu on tässä tienoilla.

MÄ EN VOI YMMÄRTÄÄ TÄLLÄISIÄ NAISIA !!!

eli joku voi oikeesti olla sitä mieltä jos ei luonnollisesti tule raskaaksi, hän ei voi tulla äidiksi ???

Varsinkin jos itsellä pomahtaa paksuksi tyyliin pyhästä hengestä.

Mä voisin ehkä jollain tasolla ymmärtää jos itse ei tule raskaaksi ei halua mennä hoitoihin, mutta kieltää muiltakin mahdollisuuden.

Itsekeskeinen keskenkasvuinen akka, toivottavasti et enää lisäänny ja et lapsellesi kasvata moista ajatusmaailmaa

Olette joko ihan vanhuksia tai sitten jo rajan takana kun nämä iltatähtenne saavat lapsia? Minun isovanhampani olivat 45v vuotaiata kun äitini syntyi. Ukkia en koskaan nähnyt, mummo kuoli kun olin 2v. Tosin olen vanhempieni 3 lapsi ja äitini oli jo 34v kun sai minut.Isän puolelta kutakuinkin sama juttu.

Kyllä olen kaivannut isovanhempia.

Mun koulukaveri on isoäiti. Sai esikoisensa 19 vuotiaana ja hänen poikansa tuli 17 vuotiaana isäksi. Koulukaveri ei ole missään tekemisissä lapsenlapsensa kanssa, koska oli ehdottomasti abortin kannalla. Ei halua että me kutsutaan häntä mummoksi, lapsenlapsi kutsuu hänta etunimellään.

Se ei todellakaan ole iästä kiinni onko isovanhemmat mukana vai ei.

Jotkut voi olla vaikka vanhainkodista käsin tosi paljon tekemisissä ja toinen, 30 v nuorempi voi käyttää iltansa kaljan ja iltatanssien merkeissä.

Minä olen "iltatähti" ja syntynyt samana vuonna kun oma äitini täytti 49 ja isä 51. Äiti on yhä elossa ja meillä on paremmat välit kuin monilla ystävilläni vanhempiinsa. Isänkin sain pitää reilusti aikuiseksi asti. Isovanhempiani en koskaan ehtinyt tuntea, mutta muuten meillä on iso ja läheinen suku, ja isovanhemmat ovat kuitenkin aina olleet osa elämääni tarinoissa. Kolme heistä sattumalta kuoli vielä niin nuorina, ettei edes ns. "oikeassa iässä" tehdyt isosiskonikaan heitä ehtineet tuntea.



Tällä hetkellä odotan itse esikoistani ja ehdin täyttää 38 ennen lapsen syntymää, jos siis tämä raskaus menee hyvin. Tulin raskaaksi kerta- ja ensiyrittämällä, vaikka etukäteen vähän pelkäsinkin, miten vaikeaa se mahtaa olla, kun kaikki niin hirveästi pelottelivat. Toiveena on, että äitini ehtii nähdä ja tuntea lapseni -- ainakin raskauteni on piristänyt häntä huimasti ja hän neuloo kovaa kyytiä jo vauvannuttuja varastoon.



Jotkut kehtaavat joskus vetää esille myös jonkin "vanhoja vanhempia joutuu häpeämään" -kortin näissä keskusteluissa. Minä en ole koskaan hävennyt vanhempiani vaan olemme aina puolin ja toisin olleet ylpeitä ja iloisia toisistamme.

äitini sai minut kun oli 45v. Isäni oli 46-vuotias. Lapsena en asiaa niin huomannut, paitsi ihmettelin, miten muiden vanhemmat näyttävät niin nuorilta. Teininä häpesi "pappavanhempiani" ja aikuisena surin(suren) kun he kuolivat ennen lastenlastensa näkemistä.