Lue keskustelun säännöt.
ylihuomenna ultra ja jännittää aivan kauheasti lapsen sukupuoli
24.01.2010 |
ihan perhosia mahassa koko ajan! todella jännä tunne, ei ole jönnittänyt mikään näin paljoa sitten, hmm..kouluvuosien.
meillä on kaksi tyttöä ja poikaa toivon todella kovasti! toisaalta tiedän, että tämä kolmaskin on tyttö, sillä raskaus on ollut tismallen samanlainen. mutta tämä jännitys on aivan kaameaa!!! en varmaan nuku kahteen yöhön silmäystäkään...
Kommentit (137)
onnea siitä, että kaikki oikeasti tärkeä oli ultrassa kohdallaan. Mutta en nyt todellakaan pysty kyllä ymmärtämään ap:ta. Sen ymmärrän, että ehkä pieni pettymyksen aalto voi häivähtää mielessä, mutta että itkeä vollottaa pettymystä niin, että joutuu jäämään töistä pois...
Toivottavasti sitten sitä kolmatta tytärtä kasvattaessanne voit unohtaa pettymyksesi, ettei pienen tyttärenne harteita paina se suuri äidille tuottama pettymys, ettei ollutkaan poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan toisinpäin, meillä kaksi poikaa ja kolmatta odotan, sukupuolta en vielä tiedä. molempien poikien kohdalla olen tyttöä toivonut, eikä se ole yhtään rakkauttani heitä kohtaan vähentänyt enkä heitä mihinkään tyttöön tietenkään vaihtaisi. tosin se tulee mieleen, mitä joku yllä kirjoitti, että munkin mielestäni on luonnollisempaa toisinpäin, haaveilla tytöstä, niitä tyttöjuttuja tehdä yhdessä yms, mutta toisaalta mikä minä olen sanomaan, ehkä jotkut nimenomaan unelmoi, että saa sen pienen pojan kanssa touhuta poikajuttuja. ja olisiko sekin, mikä mulla ainakin olisi, jos meillä olisikin vain tyttöjä, että tavallaan haluaisin miehelleni pojan antaa? ajattelee, varsinkin kun itsekin kirjoitit, että sulla on ihana mies, että hän sen pojan kanssaan jakamaan sellaiset jutut ansaitsisi? eikä siinä auta, vaikka mies varmasti vilpittömästi kertoisi neljästä ihanasta tytöstään olevansa ylionnellinen! ja ehkei ne miehet oikeasti niin kaipaakaan samoin kuin me... kolmannen lapseni sukupuolen haluan juuri samoista syistä kuin sinäkin tietää. enkä halunnut itse alkaa lasta yrittää, ennenkuin olin käsitellyt asian, etten yritä tehdä sitä tyttöä vaan haluan nimenomaan lapsen, vaikka mulle satavarmasti olisi ennen raskautta kerrottu, että poika tulee niin silti!
onnea siitä, että kaikki oikeasti tärkeä oli ultrassa kohdallaan. Mutta en nyt todellakaan pysty kyllä ymmärtämään ap:ta. Sen ymmärrän, että ehkä pieni pettymyksen aalto voi häivähtää mielessä, mutta että itkeä vollottaa pettymystä niin, että joutuu jäämään töistä pois... Toivottavasti sitten sitä kolmatta tytärtä kasvattaessanne voit unohtaa pettymyksesi, ettei pienen tyttärenne harteita paina se suuri äidille tuottama pettymys, ettei ollutkaan poika.
mutta EI ei tietenkään joudu. Tämä tunne ei kohdistu millään tavalla juri tähän kolmanteen lapseen vaan kokonaiskuvaan. Olen toivout poikaa joka ikisestä lapsestani. Aikaisemmin pettymys on ollut hyvin ohimenevä ja huomaamaton, koska olen halunnut 3 lasta ja toivoa on siis vielä ollut. Nyt mitään tovoa ei enää ole. Tämä tunne ei liity sitten millään tasolla tähän kolmanteen vauvaan. En minä aikaisemmista tytöistäkään ole toiselle enemmän katkera siitä, että hän on tyttö :) ei kai kukaan normaali äiti yleinsäkään lapseen kohdista omia haaveitansa. Vaan nimenomaan koko elmäänsä ja siihen mitä siinä elämässä tapahtuu...
Mutta juuri tätä asiaa eivät tajua ne, jotka ovat edes kerran saaneet laspen joka on sitä sukupuolta mitä he ovat aina toivoneet. Minä en ole koskaan saanut tuntea sitä tunneta.
AP
siltikään en tyttöjäni pois vaihtaisi, enkä aikaa kääntäisi taaksepäin ja tekisinkin poikia. En missään nimessä!
ettei meille ehkä tule sitä poikaa, ettei siinä ole sitä miestäni,sitä toista sukupuolta. Minkälainen poika olisi tullut jos olisi tullut, mulle ihan sama olisiko se homo,tyttömäinen tai jotain.Se poika vain olis ollut kiva,tarkemmin en osaa selittää...Mieheni onneksi niin kypsä ihminen että hän ei ole ladannut mitään odotuksia lasten sukupuolelle,ei ainakaan myönnä ja todella uskon että näin on.Kysyinkin ennen kuin saatiin tietää kolmannen lapsen sukupuoli kumpaa toivoo vastasi hän että tyttöä!Hylkäsin täysin miehen toiveen ja sanoin että se on poika,olin niin varma.Ihanaa kuitenkin että saadaan se kolmas lapsi miehelle, kun olisi riittänyt nämä kaksi joten ehkä voinkin uskoa että hän ei sitä poikaa koskaan toivonutkaan..
T.Kohta 3 tytön äiti.
Mutta juuri tätä asiaa eivät tajua ne, jotka ovat edes kerran saaneet laspen joka on sitä sukupuolta mitä he ovat aina toivoneet. Minä en ole koskaan saanut tuntea sitä tunneta.
mutta en siltikään ymmärrä sinua, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin voisiko tämän kirjoittaja antaa esimerkkejä näistä asioista. siis miten tavat ynnä muut eivät siirry äidiltä pojalle tai isältä tyttärelle. jotenkin vaan naurattaa tämä ajatus. mitäköhän ihmeellisiä sanontoja minäkin olen perinyt äidiltäni, jotka eivät olisi voineet veljelle siirtyä... hih.
Sukupolvien jatkumo, tavat, sanonnat, perinteet ja monet, monet asiat kulkevat äidiltä tyttärelle. Minuunko tämä kaikki nyt loppuu?
Nimittäin itsekin toivonut näistä kahdesta tytöstä poikaa. Juuri näin ei pettymys kohdistu tähän syntyvään kolmanteen tyttölapseen vaan siihen kokonaisuuteen.Hyvin kirjoitettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta juuri tätä asiaa eivät tajua ne, jotka ovat edes kerran saaneet laspen joka on sitä sukupuolta mitä he ovat aina toivoneet. Minä en ole koskaan saanut tuntea sitä tunneta.
mutta en siltikään ymmärrä sinua, ap.
en minäkään ymmärrä itseäni ;)
ap
Ei nyt ihan näistä syistä nyt TODELLAKAAN ainoastaan, mutta tässä nämä suurimmat erot poikien äitinä olemiseen. Ja ehkäpä ymmärtäisit itsekin edes hieman, jollei sinulla olisi niitä tyttöjä...
t. se jonka kirjoitukseen lähes sanatarkasti tartuit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi saada tyttö, että pääsisi vaateostoksille tai tukkaa letittämään?! Haloo! t. kahden tytön äiti
No joo, ihan "pikkasen" kärjistettynä....
Ei nyt ihan näistä syistä nyt TODELLAKAAN ainoastaan, mutta tässä nämä suurimmat erot poikien äitinä olemiseen. Ja ehkäpä ymmärtäisit itsekin edes hieman, jollei sinulla olisi niitä tyttöjä...
t. se jonka kirjoitukseen lähes sanatarkasti tartuit
sinua, ap. Vaikken itse ole ollut vastaavassa tilanteessa, ja tuskin tulen olemaankaan. Itselläni on yksi lapsi, tyttö, ja häntä odottaessani en ihan oikeasti toivonut kuin että olisi jompi kumpi, eikä molemmat (siis sukupuolen yhteydessä).. Ja tietysti, itsestäänselvästi, että olisi myöskin terve.
Toista lasta meille ei tule, emme halua.
Mutta ihanko todella täällä noinkin moni (mitä luin), väittää, että on ihan sama, onko lapsi tyttö vai poika? Siis pojat ja tytöt todellakin ovat aivan eri asia, jo siis siksi, että ovat eri sukupuolta. Ihan sama, vaikka tyttö olisi poikamainen tai poika tyttömäinen. Se, että ovat eri asia, ei tarkoita, että olisivat eriarvoisia, hyvät ihmiset.
Johan biologiakin sen määrittää, että tytöt ja pojat ovat erilaisia keskenään, niin ruumiiltaan kuin mieleltäänkin. Tämä on asia, johon meillä ei ole valtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[ Tämä tunne ei kohdistu millään tavalla juri tähän kolmanteen lapseen vaan kokonaiskuvaan. Olen toivout poikaa joka ikisestä lapsestani. Aikaisemmin pettymys on ollut hyvin ohimenevä ja huomaamaton, koska olen halunnut 3 lasta ja toivoa on siis vielä ollut. Nyt mitään tovoa ei enää ole. Tämä tunne ei liity sitten millään tasolla tähän kolmanteen vauvaan. En minä aikaisemmista tytöistäkään ole toiselle enemmän katkera siitä, että hän on tyttö :) ei kai kukaan normaali äiti yleinsäkään lapseen kohdista omia haaveitansa. Vaan nimenomaan koko elmäänsä ja siihen mitä siinä elämässä tapahtuu... Mutta juuri tätä asiaa eivät tajua ne, jotka ovat edes kerran saaneet laspen joka on sitä sukupuolta mitä he ovat aina toivoneet. Minä en ole koskaan saanut tuntea sitä tunneta. AP siltikään en tyttöjäni pois vaihtaisi, enkä aikaa kääntäisi taaksepäin ja tekisinkin poikia. En missään nimessä!
[/quote]
En juu tajua ihan, koska en ole koskaan toivonut tyttöä tai poikaa, vaan lasta. Enkä ymmärrä oikein mitä väliä jollain lapsen sukupuolella on johonkin "elämän koko kuvaan". Mutta toivottavasti pääset nyt yli asiasta ja voit alkaa nauttia odotuksestasi.
Itse koin hurjan pettymyksen, kun kuulin odottavani kolmatta poikaa. Suru ei ollut surua pojasta vaan nimenomaan siitä, etten koskaan tule saamaan tyttöä. Meidän naisten maailma on erilainen, tunneyhteys toisenlainen kuin miesten kanssa. Sukupolvien jatkumo, tavat, sanonnat, perinteet ja monet, monet asiat kulkevat äidiltä tyttärelle. Minuunko tämä kaikki nyt loppuu? Toki rakastan poikiani enkä heitä mihinkään vaihtaisi, mutta se tuska, jota itkin ultran jälkeen pari viikkoa ja jota vielä pari vuotta lapsen syntymän jälkeen aktiivisesti käsittelin, oli valtava. On tosi loukkaavaa lukea sitten, että ei sukupuolella ole väliä (miten ne onkin yleensä just tyttöjen vamhemmat, jotka näitä laukovat -koska he eivät vaan tajua sitä poikaperheiden erilaisuutta) ja ole hiljaa äläkä kehtaa marista moisesta. Tunteesi ovat sallittuja ja saat rauhassa itkeä ja murehtia. Rakastat taatusti lastasi yli kaiken, mutta ei siitä pienestä surusta välttämättä koskaan pääse eroon. Itsekin olen valtavan ylpeä upeasta poikakolmikostani, mutta tyttöä tulen varmaan kaipaamaan koko ikäni. Pojan äiti joutuu erilaisiin kuvioihin lapsen irtaantuessa, perustaessa omaa perhettään jne. Toki tytöissä on omat murheensa ja kaikki ovat aina yksilöitä, mutta hävetkää te, jotka ette anna toisen tunteille tilaa ja lohduta. Myötätuntoa raskaanaoleva kaipaa, jos hänellä on paha olla, oli kyse sitten mistä hyvänsä. Ja se, että jaksetaan paasata tästä terve vs sairas -vauvasta, on jotenkin vielä kamalampaa. Entä, jos se lapsi onkin sairas. Tai jos sairaus vasta kehittyy myöhemmin, ei näy päälle tms. Miten silloin "kuuluu" surra vai saako silloinkaan? Sukupuoli on hyvin oleellinen asia, ei se ole arvoasia eikä merkitse tärkeyttä tms, mutta ihminen nyt on joko nainen tai mies ja se on tärkeää.
...mitä itse ajattelen tuosta että haluaisin olla myös tytön äiti.
t. kahden pojan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitinä _aikuiselle_ pojalle tai tytölle? Kyllä todella usein tytöllä ja äidillä on sellainen kaverisuhde, jossa ruoditaan ihmissuhteita, mietitään mitä pantaisiin juhliin päälle ja viimeistään silloin suhteen "naisellisuus" korostuu kun tytär saa omia lapsiaan. Aikuiset miehet eivät kovin helposti "kaveeraa" äitinsä kanssa.
entäpä isä?Mitä kavereita hän sitten saa jos ei ole sitä poikaa?
äitinä _aikuiselle_ pojalle tai tytölle? Kyllä todella usein tytöllä ja äidillä on sellainen kaverisuhde, jossa ruoditaan ihmissuhteita, mietitään mitä pantaisiin juhliin päälle ja viimeistään silloin suhteen "naisellisuus" korostuu kun tytär saa omia lapsiaan. Aikuiset miehet eivät kovin helposti "kaveeraa" äitinsä kanssa.
Meitä on 2 siskoa ja 1 veli ja ihan samalla lämmöllä ja rakkaudella meidät kaikki kolme on kasvatettu, mutta kyllä me siskot ollaan äidin kanssa aivan huomattavan paljon enemmän yhteyksissä, kun veli on selvästi paremmin irroittanut napanuoransa ;)
Ja nyt kun itsellänikin on lapsia, tämä äiti-tytär kuvio korostuu entisestään; kyllä se vaan on niin että lähes jokainen nainen asettaa kyllä oman äitinsä (olettaen että oma äitisuhde on kunnossa) ykköseksi esim. lastenhoitoavussa, eikä sitä anoppia...näin tulee itsekin tehtyä vaikka anopissa ei sinänsä mitään vikaa olekaan. Jotenkin sitä vaan luottaa omaan äitiinsä niin paljon enemmän.
Tuotakin olen nyt poikien äitinä murehtinut että ehkäpä minäkin olen sitten se "kakkosmummo" lapsenlapsilleni kun miniä tod.näk. pyytää ensiksi omaa äitiään ja sitten vasta minua...tämäkin siis hieman yleistäen ja kärjistäen mutta kyllä tästä ajatuksesta totuuden siemen löytyy.
Tuotakin olen nyt poikien äitinä murehtinut että ehkäpä minäkin olen sitten se "kakkosmummo" lapsenlapsilleni kun miniä tod.näk. pyytää ensiksi omaa äitiään ja sitten vasta minua...tämäkin siis hieman yleistäen ja kärjistäen mutta kyllä tästä ajatuksesta totuuden siemen löytyy.
[/quote]
Sinun täytyy olla todella kiva ja ystävällinen miniällesi niin kyllä se sinut lastenhoitoavuksi huolii.Oikeastaan mulle ihan sama kumpi hoitaa lapsiani anoppini vai äitini kumpikin todella luotettavia ja ihania ihmisiä.
Meilla on siis kaksi tyttoa. Nyt odotan kolmatta ja hanesta on lupailtu poikaa, saa nahda parin viikon kuluttua kumpi sielta sitten tulee.
Jain miettimaan etta mista tallaiset "poikaa haluavat" tunteet oikein kumpuavat? Omalta kohdaltani voisin selittaa sen nain. Olin ainoa lapsi 7-vuotiaaksi asti kunnes aitini sai toisen lapsen, varsinkin isani odotti toisesta lapsesta poikaa ihan alyttomasti. Vaikka olin niinkin nuori tajusin kuinka valtava pettymys toinen tytar isalleni oli! Muistan hanen sanoneen kun kavi ulkona sina aamuna kun soitti sairaalaan etta tiesi tyton syntyneen kun variksetkin nauroivst :o( Aivan kauhea kommentti!! Mutta siis hyva isa han on meille tytoille ollut, mina olin hyvin poikamainen pienena, kavin isan kanssa metsalla yms, ja muistelen isani aina valitelleen sita pojan puutetta, mutta sitten lisasi etta te tytot teette hanelle niita poikia sitten...
Noh, siskollani ei ole viela lapsia, eika ole niita kopvin haluaks edes hankkimaan. Minulla on kaksi tyttoa. Esikoisesta salaa toivoin poikaa. Ehka se oli jotenkin lapsuudesta iskostunut paahan etta poika pitaa olla. Sukupuolta ei kystty etukateen ja tyton syntyessa kaikki ottivat hanet avosylin vastaan, koskaan isani ei kommentoinut lapsenlapsensa sukupuolta! Rakas hanelle! Toisesta lapsesta toivoin myos poikaa, selvitimme sukupuolen etukateen, muttemme kertoneet kenellekkaan.
Kolmas raskaus ei meinannut alkaa millaan. Tata vauvaa yrittaessa karisi toiveet sukupuolesta ja toivoin vain etta saataisiin se VAUVA! Kun tulin raskaaksi olin maailman onnellisin ihminen ja sukupuolella ei ole ollut valia yhtaan. Menin yksityiselle ultraan, myos aitini oli mukana, ja saimme tietaa etta poika olisi tulossa.
Olin onnellinen mutta jotenkin outoa, etta siis tuleeko meille nyt se poika, josta isani on haaveillut niin kauan...? Olisi ollut noita mekkojakin niin paljon jemmassa siskoilta. Kaikki tytolle valmiina jne jne. Isani ei osaa enaa iloita olisi sitten kumpaa sukupuolta tahansa, koska on niin huonossa kunnossa... Tallainen tarina. Toivottavasti joku ymmarsi.
-pojat kakkaavat noin kymmeniä kertoja enemmän kun tytöt päivässä -ovat haisuleita -vaatekaupassa vaan rumia vaatteita pojille -pojat eivät ole yhtään niin itsenäisiä kun tytöt -oppivat kaiken paljon myöhemmin kun tytöt, esim.kävelemään -tappelupukareita jne.... Joten iloitse tytöistäsi, minä olin IKIONNELLINEN kun sain tietää toisesta tytöstämme ja nyt lapsiluku jää kahteen, poikaa emme miehen kanssa edes toivoneet. T: jälleen yksi kahden tytön äiti
Siksi sanonkin aina, että toivon vauvan olevan mahdollisimman terve tai mielellään terve. Totta kai jokainen toivoo terveyttä lapselleen, mutta ei se terveys mikään rakkauden ja hyväksynnän ehto ole.