Miksi miehet pettävät?

Eli kun toinen on täysin haluton, mutta haluaa silti kontrolloida (menettämisen pelko tms,) toisen seksuaalista käyttäytymistä, niin missä menee syyllisyyden ja pettämisen raja?



Montako kuukautta, vuotta tai vuosikymmentä kukin itse pystyy olemaan pakotetussa selibaatissa avioliitossa onkin sitten jokaisen oma valinta.

Monet naiset käsittääkseni tosiaan käyttää tota seksiä parisuhteessa jonkilaisena vallan välineenä. Tässä ei ollut oikeestaan siitäkään kyse, vaan kertomansa mukaan jollain lailla aina itselleen perusteli miksei seksi sovi. No ei siinä mitään, en mä sitä haluakaan jos ei toinen halua. Mut seksuaalisena olentona kuitenkin mulla olis aika suurikin läheisyyden tarve, itsetunto ja muutkin tunteet kärsii jos ei saa kokea olevansa haluttu. Sen takia ite valitsin ton tien, meillä meni/menee ihan hyvin käytännön asiat ja talous enkä nähnyt tossa "pettämisessä" mitään väärää koskei toista tuntunut kiinnostavan. Enkä näe vieläkään, samalla on sitten päässyt tarjoamaan apua ja lohdutusta myös vastakkaisen sukupuolen läheisyyden tarpeessa oleville, eli enempi sellasta laupaias samarialainen touhua kuin "likaista pettämistä". En mä oikeen tiedä mitä olisin voinut tehdä toisinkaan, jos ei auta toivomus ja keskustelu niin minkäs teet, vaatimisessa saati pakottamisessa ei noissa asioissa mun mielestä olem inkäänlaista mieltä. Mä en omista puolisoani, eikä hän omista mua; en usko, että muakaan häiritsis jos hän sitten toteuttais omaa seksuaalisuuttaan jossain muualla jos ei siihen mun kanssa kykene.

kun en oikein ymmärrä, että miksi siinä onnettomassa suhteessa pitää roikkua, jos seksiä ei ole ja rakkauskin vähän niin ja näin?



Onko se vain lapset ja yhteinen asuntolaina? Vai pelko siitä, että ei kuitenkaan enää kelpaisi kellekään toisellekaan?

yleisin harhaluulo on se että se seksi on naisille joku valtakapula.



Ei millään mene jakeluun että monella synnytysten jälkeen hormonit tekee tepposet ja haluttomuutta voi jatkua pitkäänkin sen jälkeen.

Jos mies siinä vaiheessa ottaa itseensä ja mielessään syyttää vaimoa pihtaamisesta ja valtapelistä, on suhde luiskahtamassa vaarallisilla urilla.



Oma mieheni otti juuri tuollaisen asenteen, ja sen aiheuttama tuho tuntuu vielä useita vuosia jälkeenpäinkin. Enpä tiedä miten tästä eteenpäin jatkais. Näin miehestä niin vastenmielisen puolen että en tiedä miten sen unohtaisi.

Mahdolliset halut tyssää siihen asetelmaan, joka meillä pääsi syntymään eli seksi on miehen oikeus, ja koska olin välillä haluton olen miehen silmissä menettänyt kaiken oikeuden seksuaalisiin tuntemuksiin ja vanhat kaunat joita hän kantaa tuosta ajasta nousevat pintaan jos osoitan mitään viriilisyyden merkkejä. Seurauksena halveksuva kieltäytyminen ja suorastaan ärsyyntyminen, tyyliin millä oikeudella nyt yhtäkkiä luulen marssivani takaisin makuukammariin.



Mainittakoon vielä etten koskaan pihdannut vaan mies on kuivinakin aikoina saanut pari kertaa viikossa.



Tällainen lukkotilanne, onko tässä enää mitään tehtävissä?



Ja niin, varmaan suurimmalla osalla on syynä ne lapset, miksi onnettomissa suhteissa jatketaan. Ja se pelko, että vaikka miestä/vaimoa vaihtaisi niin sama paska varmaan olis edessä missä tahansa suhteessa, niin tavallisia nämä suhteiden perusongelmat näkyy olevan...

Ei meidän suhde ollut millään lailla onneton, ainoo ongelma-alue mulle oli toi seksiosasto. Muuten kaikki toimi, talous, keskusteluvälit jne, eikä asioista riidelty. Jos sitä haluttomuutta esiintyy hormoneista tai muista johtuen niin täyspäisen ihmisen pitäis kuitenkin kyetä tuomaan asia esiin ja sitten katotaan yhdessä voiks tilanteelle tehdä jotain. Noihan on yksilöllisiä asioita ja ihmisten tarpeet ja halut muutenkin erilaisia. Painostaminen ei mun mielestä millään lailla kuulu parisuhteeseen puolin tai toisin. En mä mun mielestäni tehnyt mitään väärää ollessani vieraiden kanssa; vaimo ei halunnut fyysistä kontaktia ja sai mitä halusi, mä taas halusin ja tarvitsin ja sain myös mitä hain, joten luulis kummankin olevan valtavan onnellisia. Ja itseasiassa aika pitkälti onkin nyt kun asia on puitu läpi ja selvitetty. Ja kun kyse kerran ei ole mistään vallvankäytöstäkään.niin ei senkään "aseen" viemisestä siis ole mitään haittaa. Vai toimisko se kuitenkin edes ihan pikkasen sellasena?



Mitä tulee tossa suhteessa roikkumiseen noista ongelmista huolimatta, niin kyllä, syynä ovat lapset ja talous sekä ylipäätään arjen helppous; kahdelle ihmiselle on siivottavaa ja hoidettavaa vähempi kuin yhdelle ja elintason lasku yhden ihmisen tuloilla olis aivan selviö. Enkä mä koskaan lakannut vaimoani rakastamasta vaikka niin luulinkin, tajusin sen tosin vasta nähtyäni lähtöilmotuksen vaikutukset hänessä.

Mulla on suhde naimisissa olevan miehen kanssa. Vaimo ei tiedä minusta, mutta en ole miehen ensimmäinen suhde, enkä viimeinen, ja sen vaimo kyllä tietää. Hän ymmärtää, että tämä mies on hyvin seksuaalinen ja tarvitsee paljon enemmän seksiä kuin hän. Vaimo ei millään tavalla vahdi miestään eikä ole mustasukkainen. Hän tietää, etät mies rakastaa häntä. Hän saa mieheltä kaiken mitä haluaa, hellyyttä, rakkautta, seksiä, ihailua, syvällisiä keskusteluja, kumppaanuutta, käytännön elämässä apua (mm. siivousta jne). Siitä kiitollisena, osoittaakseen rakkauttaan hän antaa miehen mennä, ja sitä varten mies taas rakastaa ja kunnioittaa häntä. He ovat hyvin onnellisia näin!



Itsekin haluaisin ja tarvitsisin juuri tälläisen avioliiton. Jos minusta pidetään huolta ja saan kaiken minkä haluan, voin hyvin sallia miehen käyvän vieraissa, jos hän sitä haluaa, kunhan mun ei tarvi tietää. Mistähän tällaisen miehen löytäisi??

Jos minusta pidetään huolta ja saan kaiken minkä haluan, voin hyvin sallia miehen käyvän vieraissa, jos hän sitä haluaa, kunhan mun ei tarvi tietää. Mistähän tällaisen miehen löytäisi??

sukupuolitautifoorumilta?

Jos minusta pidetään huolta ja saan kaiken minkä haluan, voin hyvin sallia miehen käyvän vieraissa, jos hän sitä haluaa, kunhan mun ei tarvi tietää. Mistähän tällaisen miehen löytäisi??

sukupuolitautifoorumilta?

Jos on avoin suhde, niin tottakai, juuri siitä rakkaudesta toista kohtaan, käytetään kyllä kortsua! Eihän kukaan kai rakastaan halua satuttaa?

Mulla on suhde naimisissa olevan miehen kanssa. Vaimo ei tiedä minusta, mutta en ole miehen ensimmäinen suhde, enkä viimeinen, ja sen vaimo kyllä tietää. Hän ymmärtää, että tämä mies on hyvin seksuaalinen ja tarvitsee paljon enemmän seksiä kuin hän. Vaimo ei millään tavalla vahdi miestään eikä ole mustasukkainen. Hän tietää, etät mies rakastaa häntä. Hän saa mieheltä kaiken mitä haluaa, hellyyttä, rakkautta, seksiä, ihailua, syvällisiä keskusteluja, kumppaanuutta, käytännön elämässä apua (mm. siivousta jne). Siitä kiitollisena, osoittaakseen rakkauttaan hän antaa miehen mennä, ja sitä varten mies taas rakastaa ja kunnioittaa häntä. He ovat hyvin onnellisia näin! Itsekin haluaisin ja tarvitsisin juuri tälläisen avioliiton. Jos minusta pidetään huolta ja saan kaiken minkä haluan, voin hyvin sallia miehen käyvän vieraissa, jos hän sitä haluaa, kunhan mun ei tarvi tietää. Mistähän tällaisen miehen löytäisi??

Mulla ja mun miehellä kaikki oli ok. Olin rakastunut uudestaan mieheeni, mutta sitten tuli vastaan mies joka vei jalat alta ja rakastuimme silmänräpäyksessä.



Vuoden ajan hoin mielessäni vihkivalaa. Ja väkisellä työnsin uuden ihastukseni pois. En pettänyt. Nyt kun 2 vuotta on kulunut olen jotenkin toipunut. Omaan liittoon tuo tunteiden uskottomuus jätti jälkensä ja nyt sitä saa paikkailla. Mutta olen onnellinen, etten pettänyt ja voin edelleen katsoa rakasta miestäni silmiin. Seksin puutteen takia en olisi pettänyt, tuo toinen vain sattui olemaan yksi niistä "oikeista" niin kuin oma miehenikin.

Mies olet ja esität vaan naista!

Mulla on suhde naimisissa olevan miehen kanssa. Vaimo ei tiedä minusta, mutta en ole miehen ensimmäinen suhde, enkä viimeinen, ja sen vaimo kyllä tietää. Hän ymmärtää, että tämä mies on hyvin seksuaalinen ja tarvitsee paljon enemmän seksiä kuin hän. Vaimo ei millään tavalla vahdi miestään eikä ole mustasukkainen. Hän tietää, etät mies rakastaa häntä. Hän saa mieheltä kaiken mitä haluaa, hellyyttä, rakkautta, seksiä, ihailua, syvällisiä keskusteluja, kumppaanuutta, käytännön elämässä apua (mm. siivousta jne). Siitä kiitollisena, osoittaakseen rakkauttaan hän antaa miehen mennä, ja sitä varten mies taas rakastaa ja kunnioittaa häntä. He ovat hyvin onnellisia näin! Itsekin haluaisin ja tarvitsisin juuri tälläisen avioliiton. Jos minusta pidetään huolta ja saan kaiken minkä haluan, voin hyvin sallia miehen käyvän vieraissa, jos hän sitä haluaa, kunhan mun ei tarvi tietää. Mistähän tällaisen miehen löytäisi??

Nainen olen ja ihan tosissani tuon kirjoitin. Suurin osa ihmisistä ei vaan ajattele kuin minä, ja siksi samanlaisen puoliskon löytäminen onkin niin vaikeaa.

1. Kaikki "edut", mitä kirjoituksessa on koituu miehelle. Hänellä on vaimo, toinen ja kolmaskin nainen, jotka kaikki hymyssä suin jakavat keskenään tämän mahdottoman ihanan sonnin.

2. Kakkosnainen tuskin haluaa pysyä kakkosnaisena. Vielä hullumpaa, että hän pystyisi olemaan vilpittömästi onnellinen vaimon puolesta. "Voi että miten ihanaa, kun miehesi käy kuksimassa ympäriinsä, eikä silti jätä sinua ja ota minua. Olen niin onnellinen puolestasi, että saan roikkua rakastuneena tällaiseen luuseriin"

3. Olet sama jätkä, joka aloitti keskustelun "Mies pettää varmasti, jos ei muuten saa". Tämä on fantasiasi siitä, miten vaimosi ja sivusuhteesi ja kaikki muutkin maailman naiset suhtautuisivat sinuun, jos sinä saisit päättää.

1. Kaikki "edut", mitä kirjoituksessa on koituu miehelle. Hänellä on vaimo, toinen ja kolmaskin nainen, jotka kaikki hymyssä suin jakavat keskenään tämän mahdottoman ihanan sonnin..

Eipäs. Heidän liitossaan eduista nauttivat molemmat. Mähän sanoin jo, että haluaisin samanlaisen avioliiton, jos olisi tilanne, jossa minä vaimona saisin ihan kaiken minkä haluan ja tarvitsen! Jos mies on vielä mua seksuaalisempi ja tarvitsee seksiä enemmän kuin mitä meillä jo olisi, ja jos mun ei tarvii tietää niistä muista, niin en näe mitään syytä, miksei mies saisi mennä? En ole mustasukkainen luonteeltani ja jos mies rakastaisi mua, kuten rakastajani nyt vaimoaan, (juuri siksi, että hän saa mennä eikä vaimo vahdi eikä nalkuta!), niin vaimohan saa loppuviimeksi miehensä pitää! Eli vaimo saa jatkossakin mieheltä kaiken mitä haluaa, hellyyttä, rakkautta, seksiä, keskusteluja, kumppanuutta ym.

2. Kakkosnainen tuskin haluaa pysyä kakkosnaisena. Vielä hullumpaa, että hän pystyisi olemaan vilpittömästi onnellinen vaimon puolesta. "Voi että miten ihanaa, kun miehesi käy kuksimassa ympäriinsä, eikä silti jätä sinua ja ota minua. Olen niin onnellinen puolestasi, että saan roikkua rakastuneena tällaiseen luuseriin".

Olen tässä tilanteessa kakkosnainen, ja on aivan selvää, että sellaisena pysyn, kunnes löydän itselleni tämänlaisen miehen. Jos tämä mies ei olisi niin onnellinen vaimonsa kanssa, ottaisin kyllä miehen lennossa. Sonni hän ei ole, mutta muuten ihana. Mutta hän ei ole otettavissa, tietenkään, koska hän rakastaa vaimoaan!

3. Olet sama jätkä, joka aloitti keskustelun "Mies pettää varmasti, jos ei muuten saa". Tämä on fantasiasi siitä, miten vaimosi ja sivusuhteesi ja kaikki muutkin maailman naiset suhtautuisivat sinuun, jos sinä saisit päättää.

Uskoisit nyt vaan, En ole jätkä, olen Nainen. Sun on vaan näköjään aivan mahdotonta ajatella, että joku ajattelee toisin kuin sinä. Jos nyt yhtään lohduttaa, et ole ajatuksinesi yksin. Moni ystävistänikään ei mua usko. Mun ajatusmaailmani poikkeaa suuren enemmistön mielipiteestä. Ja silti olen vilpittömästi tätä mieltä ja mullakin on oikeus mielipiteeseeni. Vaikka olenkin nainen.

ystävällisesti,

Nainen

Olet aika äijämäinen naiseksi. Olet hyvin samoilla linjoilla tuon "Mies pettää varmasti jos ei muuten saa" tyypin kanssa. Hänen persoonallisuutensa ja mielipiteensä ovat niin erikoisia, etten ihan heti usko, että tälle palstalle eksyisi joku toinenkin vastaavan lainen. Samaa todennäköisyysluokkaa kuin lotto voitto kahteen kertaan peräkkäisissä arvonnoissa :)



Toiseksi naiseksi olet myös erittäin erikoinen. Että noin vaan olet ihan tyytyväinen oloosi ja niin iloinen, että mies rakastaa vaimoaan eikä jätä häntä. Ei sapeta yhtään. Siinä vanhenet ja vuodet vierii ohi. Yksinäsi saat kotia hoidella ja lastenkin teko se pian jää haaveeksi vain. Mutta on se vain ihanaa, että mies se vaimoaan rakastaa ja hänelle antaa "kaiken mitä vaimo tarvitsee". Viis siitä mitä sinä tarvitset.



Ei ole mahdotonta ajatella, että joku voi ajatella toisin kuin minä. Sen sijaan pettäminen puolison selän takana on ahdistava ajatus. On vastaan omaa moraaliani. Jos vaimo tietäisi ja liitto olisi ns avoin liitto, niin silloin tuo homma olisi ihan ok. Jos ja vain jos vaimo on sanonut "Minulle on ok, että käyt vieraissa, jos minä en saa sitä tietää", on miehen toiminta edes joten kuten hyväksyttävää.



Miten voit tietää, että vaimo saa kaiken mitä hän tarvitsee? Entäpä, jos vaimon tarpeisiin kuuluu 100% salaisuudeton suhde ja miehen 110% rehellisyys? Saako hän sitä? Eipä taida saada!