Suomessa ei ole köyhiä

kun täällä jokainen edes suunnilleen asiansa hoitava saa kyllä asunnon kun mitään asuntopulaa ei oikeasti ole. Eri asia sitten se, että kaikki työttömät haluaa pakkaantua tiettyihin paikkoihin ja siellä voi olla vuokra-asunnot sekä vähissä että kovissa hinnoissa. Mutta se taas on ihan omasta valinnasta kiinni.



Suomen sosiaaliturva kuitenkin on sellainen, etti täällä tarvii dyykata rahan takia eikä kulkea ryysyissä kerjäämässä.



Ihmetyttää aina nämä valittajat joilla työmarkkinatuki ei riitä mihinkään.

Nimittäin töitä tekemällä täällä ainakaan ei rikastu. Mikä on ihan ok jos sillä taataan kaikille kohtuullinen toimeentulo ja turvallinen yhteiskunta.

keskiVUOSIansio on noin 600 euroa. Täällä ne köyhimmätkin vetää ton saman yhdessä kuussa ja vuodessa ainakin sen 6000 euroa. Ja Haitissa ne todella köyhät eivät saa edes tuota kuuttasataa vuodessa.

haitissa voi syödä appelsiineja ja banaaneja tien varren puista,

suomessa kuolee nälkään ilman ostettua ruokaa talven takia



t. etelä-amerikassa matkaillut

mä kävin töissä ja sain harjoittelijan palkkaa (myyjä 7,07 e tunti) ja sain tehdä vain 6h päiviä. palkka mikä jäi käteen oli noin 900e. siitä meni vuokra 420e,vesi 10e, sähkö 20-30e, opintolaina 100e, maksoin eksälle velkaa koirasta 100e, puhlasku 20e, vakuutukset noin 50e, nettilasku 20e eli yhteensä laskuja noin 750. käteen jää noin 150 ruokaan itselle ja koiralle (ja senkin ruokasäkki makso 70e). väitän teille että minä todellakin olin köyhä!!!vaikka kävin töissä. pyörällä kuljin, ei tosiaankaan vara autoon. ja tuosta rahasta siis ruuat ja pesuaineet ym ym. ei todellakaan ollu varaa käydä leikkuuttamassa hiuksia, käydä baarissa saatikka ostaa uusia vaatteita, vanhat resut talvikamppeet ja kengät vaan niskaan ja menoks. oli mulla katto pään päällä ja ruokaa. ja koira.

Tietenkään se köyhyys ei ole täällä samanlaista kuin jossain kehitysmaissa, mutta köyhyyttä on myös teollisuusmaissa. Köyhyyden määritelmiä vaikka tuosta:



http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%B6yhyys

ja olen ihan mieheni hyväntahtoisuuden varassa. Sinä päivänä kun hän kyllästyy mua elättämään, tulen sitten teidän muiden kukkarolle mutta rikastumaan en pääse sittenkään.



Uskoisin että eri syistä köyhiä on Suomessakin pilvin pimein. Hyväosaiset vaan eivät tahdo nähdä ja hyväksyä totuutta.

enemmän sosiaalisia ongelmia kuin absoluuttinen. Eli mitä suurempi ero rikkaimpien ja köyhimpien välillä, sitä enemmän ongelmia yhteiskunnassa.

Suomessa suhteellinen köyhyys on kasvanut 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Silloinkin kun BKT on kasvanut, vain rikkaimmat ovat siitä hyötyneet (pääomatulojen saavat).

muuten samaa mieltä mutta:

suhteellinen köyhyys lisääntyy kun on nousukausi eli enemmän ihmisiä töissä (tulot nousevat BKT:ssa joten se sama sosiaalituki on suhteessa pienempi jolloin köyhien määrä "lisääntyy")

suhteellinen köyhyys vähenee kun on lama eli enemmän ihmisiä poissa töistä (tulot laskevat BKT:ssa joten se sama sosiaalituki on suhteessa isompi jolloin köyhien määrä "vähenee").

Köyhällä mätänee hampaat suuhun ja terveys menee, koska ennakoivaa terveydenhuoltoa ei enää ole, korjataan vaan jo olemassaolevia, pitkälle edenneitä terveydenmenetyksiä. Mielenterveysongelmaiset ovat aivan heitteillä, samoin useat vanhukset.



Suomessa moni köyhä ei pysty ostamaan tarvitsemaansa lääkitystä.

Olimme 19v, molemmilla ammatit, mutta lama-aikana ei nuorille noin vain töitä löytynyt. Asuimme vielä pienellä paikkakunnalla. Halusimme lapsen ja saimmekin sen. Tulevaisuuteen kuitenkin on luottamus ja paremmat ajat sitten tulivatkin.



Mutta alku tosiaan oli niin "köyhää", että hirvittää näin jälkikäteen. kaikki lastentarvikkeet ja huonakalut saimme käytettynä,asunto oli edullinen vuokrakaksio vanhan koulun yläkerrassa. ilman autoa ei tuolla syrjäseudulla pärjännyt, joten hankimme vanhan 100A Datsunin, jolla hurautimme kerran kuussa toimittamaan soskuun laput, joiden avulla pysyimme leivässä. Minä sain siis äitiyspäivärahan, mies peruspävärahan. Muistan, että pienelle oli surkean vähän vaatteita ja ne pesimme anoppilassa. Piti aina säästellä että vaatteet rittivät seuraavaan pesukertaan. Yhden vuoden elelimme näin, onnellisena, mutta niukasti joka pennin laskien. Sitten mies päätti lähteä jatkamaan opintoja ja sai allergian vuoksi kuntoutusrahan opiskeluun. Muutimme kaupunkiin ja pikku hiljaa niukasti elellen saimme rahaa säästöönkin, saimme paremman auton, lapselle paremmat vaatteet jne. Silti käytimme paljon kirppareita. Kun sitten molemmat pääsimme töihin, rahaa tuntui olevan runsaasti ja kun osasi kohtuudella käyttää, jäi sästöön ja muutaman vuoden päästä ostimme omakotitalon. Välillä on ollut työttömiä jaksoja, mutta ei onneksi pitkiä. Elämä hymyilee! Oli opettavaista aloittaa niin niukasta. Mutta sen verran olen oppinut, että jos omat lapseni ovat samassa tilanteessa, autan heitä ainakin vaatettamaan lapsensa. Anoppi sen sijaan kehui kavereilleen, kuinka hyvin me pärjättin niin vähällä rahalla...Nyt kyllä on ostellut lapsille vaatteita, kun meillä itselläänkin on varaa. Oman perheen kautta saimme onneksi turvakaukalot yms. pakolliset.