Tyttäreni löysi mummon kuolleena koulun jälkeen

koulu kuraattorille, hän neuvoo eteenpäin,osanottoni

vaikka terkan tms kanssa? luonnollinen asia tuo kuitenkin on, ei kannata tehdä siitä elämälle vierasta asiaa.

Kysy vaikka aluksi neuvolasta tai omasta terveyskeskuksesta, että mihin kannattaisi olla yhteydessä. Missään nimessä asiaa ei kannata jättää hoitamatta /selvittää vain omassa perhepiirissä.

Osasiko tyttö kuitenkin itse soittaa lanssin? Kai olette muistaneet kehua tästä ja luulisin että kannattaa olla myös näyttämättä omaa järkytystä siitä, että tyttö löysi mummon. Enkä nyt tarkoita ettei kuolemasta saisi olla järkyttynyt vaan nimenomaan tätä löytämisosaa.

Tytön kanssa on hyvä keskustella tapahtuneesta. Pelkääkö tyttö nyt tulla kotiin koulun jälkeen? Voisi olla hyvä, että ei nyt ihan heti tarvitsisi yksin tulla. Siellä yksin ollessa saattaa mielikuva kuolleesta mummosta nousta mieleen ja olla tosi ahdistavaa.

tuossa tilassa se on väärä kuljetus

soittanut vaan oli juossut naapurin, josta naapurin rouva tuli paikalle ja oli soittanut ambulanssin.

Tyttäremme oli suunnitellut mummon kanssa tekemisiä ja yhteistä hiihtolomaa jne. Mummo oli oikein terveyden perikuva, eli ei sairastanut mitään.

joku seurakunnan lapsi/nuorisotyöntekijä voisi olla hyvä henkilö juttelemaan lapsen kanssa. olisiko sinun mahdollista vaikka soittaa sellaiselle?

tuossa tilassa se on väärä kuljetus

ensin tyttö voisi mennä vaikka juttelemaan koulupsykologin tai koulukuraattorin kanssa ja jos ei se riitä niin he voivat ohjata eteenpäin paikkakuntanne asianmukaisille tahoille

juuri tällaisia tilanteita varten.

osaako arvioida mitä kuljetusta tarvii. älä nyt aliarvioi.

psykiatrian poliklinikkaan. Sieltä saa ns. kriisiaikoja aika nopeasti. Ne ovat tarkoitettu mm. ihmisille jotka ovat joutuneet kohtaamaan jonkun mieltä järkyttäneen asian.

neuvoisin juttelemaan asiasta paljon. Ja kun mummo on "laitettu nätiksi arkkuun" siellä mihin hänet on viety (sairaalan ruumishuone tms) niin menkää katsomaan mummoa ja hyvästelemään hänet. Tytön on _erittäin tärkeää_ nähdä mummo vielä silloin. Muuten kuva juuri kuolleesta mummosta jää hälle viimeiseksi muistoksi. Eikä se ole yleensä kaunis kuva.

Vastaaviin tilanteisiin olen omassa lapsuudessani ajutunut kolmesti.



Vieraan ihmisen kanssa terapeuttinen jutustelu oli kaikkea muuta kuin terapeuttista. Se oli kokemuksessa kaikkein traumaatisinta.

sama tilanne, paitsi, että minä olin se löytäjä. Muistaakseni 8-vuotiaana.

Muistan vieläkin tilanteesta jotain, mutta koskaan en muista traumoja asiasta saaneeni.



Tultiin siis bingosta kotiin ja minä ryntäsin ensin sisälle ja siellä mummo oli lyyhistyneenä sohvaa vasten.



Ihmettelin kovasti, että onko se ihan oikeasti kuollut ja kyselin tätä äidiltä siinä sitten.



Sitten, kun paikalla oli ambulanssimiehet ja poliisi, niin siinä sanoin ettei me olla sitä myrkytetty.. : )



Lisäksi muistan,sellaista, että tämä kuollut mummoni olisi minulle vielä puhunut siellä paareilla maatessaan. Kaikki aikuset olivat keittiössä ja minä olin luikahtanut vielä katsomaan mummoa.



Eli pointtini on se, että tyttösi voi olla järkyttynyt, ehkä ymmärtää kuoleman paremmin kuin minä aikanaa ja ei ota sitä yhtä keveästi kuin minä ehkä tein.



Joten jos sinusta siltä tuntuu, niin ota yhteys johonkin tahoon joita edellisissä viesteissä on neuvottu.



Voimia ja jaksamista teille sinne!

Tule aina tarkistamaan tilanteen noissa tapauksissa..

Eikä 9 vuotias osaa arvioida, todeta tuntuuko pulssi. Ääliö!!!

Jonkun viranomaisen täytyy todeta ihminen kuolleeksi ja sitten vasta kutsutaan ruumisauto. Nääs 9v tyttö ei osaa todeta ihmistä kuolleeksi.