Minulla on epätavallinen fetissi, kannattaako kumppanille kertoa?

Kerro eka meille mikä se on niin voidaan päättää onko liian friikkiä vai ei.

No jos pelottaa liikaa niin testaa jotenkin epäsuorasti, mitkä asiat toiselle on ok. Että vaikka näytät netistä useemman asian, jossa tuo asia on muiden joukossa, eikä ilmene, että se on sinulle niin tärkeä. Tai vaikka luettelet keskustelussa. Siis ainakin itse yhdistän ton lyttäyksen kokemuksen siihen, että toinen sanoo jotain, mitä koen torjuvana asiasta, jonka olen esittänyt tärkeänä.

Tai jos on joku juttu, joka on vähän sinne päin, voi sillä jo antaa suuntaa asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Kerro eka meille mikä se on niin voidaan päättää onko liian friikkiä vai ei.

Huono neuvo. Av:lla jo pyl#ysextaus on perverssiä kommenteissa, ei kannata todellakaan tältä palstalta etsiä vastauksia siihen, mikä on friikkiä.

Ei ehkä kannata kertoa.

Minulla on fetissinä halu pissata naisen rinnoille mutta en ole sitä kenellekään naiselle kertonut tai ehdottanut. Pidän sen sisälläni.

Sinänsä ikävää koska haluaisin, että suhteessa ei olisi salaisuuksia mutta tätä en voi kertoa.

Kultaiset suihkut täälläkin. Kun vihdoin asiasta avauduin niin vaimo innostui todella!

No jos se on jotain mitä haluaisit kumppanisi kanssa tehdä niin pakkohan se on kertoa. Jos jotain yksin tehtävää niin ihan oma asiasi.

En kyllä ymmärrä, miksi haluaisit olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet.

Surullista, jos ei voi/uskalla kertoa fetissiään rakkaalleen.

Jos kumppani on nainen niin ei kannata kertoa. Tulee ero.

Jos et kerro, voi olla että jäät paitsi monesta myönteisestä kokemuksesta. Lisäksi salaisuus sisälläsi kasvaa ja vaivaa koko ajan jatkossa. Anna mennä vaan. Mutta ei kannata heti ehdottaa mitään juttuja hänen kanssaan, vaan antaa hänen rauhassa mutustella ko tietoa...

Seurustelin pitkään miehen kanssa, jolla oli tosi vahva fetissi, jonka hän kertoi kun olimme vähän paremmin tutustuneet. Minä olin ok asian kanssa ja itse asiassa tykkäsinkin siitä. Ajan kanssa minulle tuli kuitenkin sellainen olo, että hän oli kanssani vain saadakseen toteuttaa sitä fetissiään. Eli koin olevani väline. Tämä tunne vaivasi tosi paljon ja lopulta erosimme. Jotenkin tuntui, että se fetissi oli hänellä loppupeleissä _koko ajan_ mielessä, ja minä olin hänelle tärkeä sen toteuttamisen vuoksi. Tämä nyt ei liity tuohon kysymykseesi mitenkään, mutta voi olla hyvä tiedostaa, että tällainen riski on olemassa.

Jos et pysty parisuhteessa olemaan ilman tätä fetissiä, niin pitää kertoa.

Tietysti kannattaa valita oikea hetki ja oikea tapa kertoa. Mikä se sitten kenelle onkaan.

Tosiaan, kuten joku sanoi, jos pystyt elämään niin, että hoidat homman jotenkin muuten tai et välttämättä lainkaan, niin ei ehkä tarvitse kertoa.

Tietysti parisuhteessa ei pitäisi olla salaisuuksia. Eli jos otat ja kerrot otat myös riskin, että kumppani ei hyväksy sitä ja suhde loppuu. Itse päätät mikä on sinulle sopiva tapa.

Voi lähteä pois jos toinen lyttää ja haluaa olla rehellinen, ei ole pakko jatkaa. Mutta yleensä moni nainen ei halua fetissikumppania (koska on rumia fetissejä jotka häpäisevät naista), en tiedä käykö se jollekin toiselle naiselle, että mies on fetissin omaava. Jos ne selviäisi ennen suhdetta, ei vie kummankaan aikaa hukkaan elämässä ja löytyy enemmän samanhenkinen kumppani. Pitäisi olla aika seksuaalinen ihminen ja joku fetissejä tajuava, kaikki eivät niitä halua koska seksuaalisuus ei ole heille samaa kuin sinulle. Tai heillä ei ole seksuaalisuutta erityisesti, on vain muodollinen osa.

Tuleeko se fetissi myös alkoholista, b-filmeistä tai jonkin lääkeaineen käytöstä, vai onko se ollut jo sitä aiemmin. 

Mä en haluaisi itse olla ihmisen kanssa jolle en kokisi voivani kertoa avoimesti omasta seksuaalisuudestani, myös niistä epätavallisista mieltymyksistä. Toivottavasti uskaltaudut kertomaan etkä tuu lytätyksi! Ja jos kerrot jo aluksi että asia on sulle vähän arka ja toivot ymmärtäväistä suhtautumista mutta kumppani siitä huolimatta reagoi kuten pelkäät niin kannattaa itekin pohtia että onko tyyppi sulle oikea. Ei oo ok että suhteessa ei voi olla oma itsensä tulematta vähätellyks tai pahempaakin sen seurauksena.

Haluaisin pitää muumikuvioisia kumisaappaita jalassa seksin aikana 😞

M34

Itse naisena olen aika "estoinen", en siis välttämättä haluaisi miestä jolla on joku outo fetissi. Tai muita erikoisia tapoja.

Estoinen siis niin, että pelkään juuri sitä, että tämä outo juttu alkaa kuitenkin jatkossa minua ärsyttää tai en tiedä etukäteen mikä olisi se määrä kuinka paljon mies fetissiään tarvitsisi. Jos se pikkuhiljaa sivuuuttaisi normaalin seksin. Jos fetissi liittyisi pissaan tai kakkaan niin en pystyisi.

Koska parisuhteessa on muutenkin yhteensovittamista ihan normaaleissakin asioissa en halua tahallani ottaa yhtään muuta sovittamista lisäksi.

Uskon, että on kuitenkin miehiä joilla ei ole fetissejä.

Tuohan on fobia eikä fetissi.

Fetissi on jos haluaisit tulla lytätyksi ja se kiihottaa sinua seksuaalisesti.

Fetissit eivät ole hyviä. Kannattaa keskittyä enemmän seksiin ja antautua kunnolla seksiin fetissien tilalle. Minullakin oli fetissi mutta en ole enää sen parissa.

Kerrot vaan asian niinkuin se on? Kai nyt kumppanille pitäisi pystyä kertomaan, ja jos ei niin sitten kannattaa miettiä onko sellainen edes hyvä kumppani.

Itse kerron tuollaiset asiat ennen koko seurustelun aloittamista. Tulisi aika tyydyttämätön seksielämä jos toinen ei tykkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Fetissit eivät ole hyviä. Kannattaa keskittyä enemmän seksiin ja antautua kunnolla seksiin fetissien tilalle. Minullakin oli fetissi mutta en ole enää sen parissa.

Riippuu varmaan fetissistä ja siitä miten sitä toteutetaan.

Onko elämä ja suhde pelkkää miehen kiihottamista? Tuollaiseen en lähtisi.

Enkä mihinkään mikä vahingoittaisi terveyttä, esim läskifetissi. Tai joku syöttämisjuttu. Se olisi ok että välillä söisin jotain miehen mieliksi muttei niin että koko ajan tungettaisiin suuhun leivoksia.

Voisin pitää miehen toivomia vaatteita/asusteita mutten haluaisi kulkea niissä koko ajan.

Suostuisin johonkin pissajuttuunkin jos se tapahtuisi suihkussa eikä siihen liittyisi minun suuni mitenkään. Haluaisin silti käydä usein suihkussa rauhassa ettei se menisi siihen että mies änkeäisi joka suihkureissulle mukaan.

Fetissejä on varmasti mitä ihmeellisempiä ja uskon että useammalle ne ovat ihan ok jos ne ei tosiaan vaaranna terveyttä, nolaa (esim. kulkea talutushihnassa, varsinkaan julkisesti) tai liity jonkin ällöttävän asian syömiseen jonka se jonka fetissi se ei ole joutuu sen tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä kannata kertoa.

Minulla on fetissinä halu pissata naisen rinnoille mutta en ole sitä kenellekään naiselle kertonut tai ehdottanut. Pidän sen sisälläni.

Sinänsä ikävää koska haluaisin, että suhteessa ei olisi salaisuuksia mutta tätä en voi kertoa.

Ei edes paha, voisi olla jopa hauskaa.

Harmi, että koet ettei kumppanille voi kertoa.