Lue keskustelun säännöt.
Onko minulla mielestäsi alkoholiongelma?
19.01.2010 |
Alkaa ketuttaa mies ja haluaisin vähän muiden mielipiteitä ongelmaan.
Olen itse elänyt alkoholistiperheessä lapsuuteni, molemmat vanhempani ovat alkoholisteja. Mieheni on absolutistiperheestä (-suvusta). Olemme olleet naimisissa 14 vuotta ja meillä on kolme lasta.
Olemme olleet alkoholin suhteen varsin pidättyväisiä ja käyttäneet sitä kotona harvemmin kuin kerran kuussa juoden yhden viinipullon puoliksi. Ravintolassa on joskus otettu lasi viiniä ruoan kanssa tms. Työpaikan juhlissa on juotu ehkä pari kertaa vuodessa. Kaiken kaikkiaan emme ole siis käyttäneet alkoholia edes joka kuukausi emmekä ole käytännössä olleet humalassa koskaan ennen kuin...
Noin 1,5 vuotta sitten, siis syksyllä 2008 joimme miehen kanssa kotona mukilliset rommikaakaota ja avasimme viinipullon puoliksi. Jostain syystä miehelleni ei sillä kertaa viini maistunut ja minä tulin vahingossa juoneeksi sitä liikaa niin, että en muista illan myöhemmistä tapahtumista mitään. Mieheni mukaan olen ollut kännissä ja "ihan kauhea". Hänen on pitänyt toimittaa minut nukkumaan ja "laittaa järjestykseen", kun olen kuulema huutanut.
Tuon tapahtuman jälkeen emme ole juoneet kumpikaan mitään kertaakaan. Mieheni ottaa tapahtuman esille vähintään kerran viikossa ja valittaa minun holtitonta alkoholinkäyttöäni. Hän kertoo, kuinka traumaattinen tilanne oli hänelle ja pahoittelee sitä, etten muista illan tapahtumia ja näin ollen emme voi keskustella käyttäytymisestäni. Hän kertoo jatkuvasti pelkäävänsä tilanteen toistumista. Tästä syystä emme voi enää käyttää lainkaan alkoholia kotona emmekä ravintolassa. Ystävienkin luona minun on kieltäydyttävä viinilasillisesta ja mieheni antaa ikäänkuin rivien välistä ihmisten ymmärtää, että minulla on alkoholiongelma.
Alkoholistiperheen lapsena tiedän ja ymmärrän, että alkoholisti ei ymmärrä ongelmaansa ja jos alkoholinkäyttö haittaa muita niin silloin se todennäköisesti on liiallista. Niinpä olen tähän asti ollut ilman alkoholia ajatellen, että tämä menee ohi ja pidättyvyyteni saa miehenikin lopulta vakuuttumaan siitä, että mitään ongelmaa ei ole. Mittani alkaa kuitenkin vähitellen täyttyä, kun tuntuu että miehen mielessä ongelma pikemminkin koko ajan kasvaa kuin vähenee. Kohta hän varmaan kehottaa ystäviäkin välttämään alkoholin tarjoilua minun läsnäollessani jotten "retkahda" tms.
Haluaisin vähitellen elää normaalia elämää ilman, että minun koko ajan täytyy olla varuillani siitä, mistä mies seuraavan kerran vetää herneen nenään ja alkaa taas puhua "ongelmastani". Sikälikin asia kiukuttaa, että itse olen joutunut katselemaan humalaisia ihmisiä koko lapsuuteni ja nyt aikuinen mieheni katsoo oikeudekseen "traumatisoitua" yhdestä ainoasta överiksi menneestä kerrasta.
Sanokaahan nyt, kummalla meistä oikein on ongelma.
Kommentit (40)
et lähelläkään,
miehesi pitäis vaan päästä siitä yli, meillä moiselle olis vaan naurettu
mekään emme ole alkoholisteja, vaikka alkoholia melkein päivittäin käytetään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokin trauma tuossa täytyy hänellä olla taustalla. Kamalaa, että jaksaa vatvoa jotain noinkin vanhaa tapahtumaa, ja syyllistää sellaisesta!
Ilmeisesti juot liian vähän, jos noin pienestä on muisti mennyt. Kannattaisi relata vähän, ja ottaa se lasillinen silloin tällöin. Miehesikin näkisi ettei ongelmaa ole olemassakaan.
Jestas, eihän tuo nyt alkoholistia tee jos kerran tulee ottaneeksi liikaa. Eikö miehesi osaa yhtään ottaa huumorilla sitä että olet ollut vähän 'hiprakassa' ja käyttäytynyt oudosti.. ei siitä pitäisi moista höykytystä aloittaa.
Olet varmaan yrittänyt keskustella asiasta? Mitä miehesi sanoo vai eikö vain suostu kuulemaan mitä sulla on sanottavaa?
Miten tuohon sun vuodatukseen voisi muulla tavalla vastata? Sehän on vain johdanto tuohon vastaukseen: miehesi on tiukkapipo nipottaja, mä en luota ollenkaan ihmisiin jotka "sylkee lasiin", niillä on joku luonnevika. Sama tietenkin pätee kaikkiin absoluuttisesti-tämä-dieetti yms. vouhotuksiin.
Ota miehestäsi lomaa, nauti elämästä (ja alkoholista), esim. lähde jonkun ystävän kanssa risteilylle, etelän lomalle tms.
on todellakin miehelläsi. Ikäänkuin hänellä olisi joku tarve kontrolloida sinua ja tämä taitaa olla vain tekosyy siihen. Kertomasi perusteella sinulla ei ole todellakaan alkoholiongelmaa. Pistä mies ruotuun ja pakota hänet lopettamaan tuo alistaminen. Kuulostaa todella sairaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olen tullut riippuvaiseksi ruuasta. Nykyisin on syötävä joka päivä en oikein kykene olemaan ilman.
tavallaan ymmärrän miestäsikin. Meidän pojalle ainakin oli aikamoinen shokki kun löysi isin eräänä aamuna oksennuksen keskeltä olohuoneesta. Ja siitä lähtien olen ollut aikamoinen nalkuttaja siitä ettei saa juoda liikaa. Jos ei tiedä rajojaan niin ehkä ei pitäisi sitten juoda ollenkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollainen! Älä ihmeessä suostu tuollaiseen henkiseen väkivaltaan miehesi taholta. Jos kerran olet ottanut liikaa niin mikä ongelma tuossa on? Ymmärrän, että voi harmittaa miestäsi, mutta mielestäni sinulla on suorastaan velvollisuus huomauttaa miehellesi, että hänen käytöksensä alkaa olla jo henkistä väkivaltaa sinua kohtaan.
Jos miehesi vihjailee muiden kuullen, niin iske pöytään faktat ja katso, kumman puolelle ihmiset asettuvat. Tuskin monilla riittää ymmärrystä miehesi lapselliselle jauhamiselle asiasta.
Samaa mieltä olen itsekin ollut ja olen yrittänyt sitä miehellenikin sanoa, mutta hän ei ota kuuleviin korviinsakaan, kun hänen mielestään ongelmista pitäisi puhua ja nyt emme voi puhua, kun en muista tapahtumia...
Mutta siis tapahtumat menevät nykyisin sellaista rataa, että aina kun tulossa on sellainen tilanne, jossa aikaisemmin olisimme ehkä nauttineet alkoholia (siis jotkut juhlat, ravintolailta, matka), niin mieheni aloittaa hyvissä ajoin etukäteen valituksen siitä, kuinka minä tietysti taas tulen juomaan itseni humalaan ja kuinka hänen mielipidettään ei kuulla ja kuinka hän kokee sen ahdistavana...
Tästä sitten aina seuraa tietenkin se, että minulta menee (miehen valituksen, ei alkoholittomuuden vuoksi) maku koko hommasta ja juhlat eivät enää tunnu juhlilta eikä kiinnostaisi enää lähteä miehen kanssa minnekään. Mies taas tulkitsee reaktioni yhä enemmän siten, että alkoholista pidättyminen on minulle jotenkin vaikeaa ja että minulla siis täytyy olla todellinen alkoholiongelma...
Itse en jaksaisi enää jauhaa samaa vanhaa asiaa, jota en enää edes muista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä sinulla, tosin vähän ihmettelen miten on käytännössä mahdollista että joit siis pullon (tai jopa alle?) viiniä yhtenä iltana ja sinulta meni täysin muisti? Kuinka se on mahdollista? Miten nopeasti olet sen oikein juonut? En itsekään juo usein enkä paljon, ja olisin varmasti ollut melkoisessa humalassa, mutta vaikeaa kuvitella että minä en muistaisi illan tapahtumista MITÄÄN viinipullon tai etenkään osan siitä jälkeen, jos en olisi siis vetäissyt sitä viidessätoista minuutissa... Tästä syystä tulee eittämättä mieleen että tämä on todennäkösesti provo (vaikkakin ihan kohtalainen sellainen)...
menisin alkoon ja hakisin viinipullon tai pari siideriä,anna ukon kiukutella..ukko ihan selvästi kiristää sinua tällä kauan sitten tapahtuneella mokalla..kaikki me jotenkin joskus jossain mokataan=)itsekkin olen joskus tullut kotiin hirveessä humalssa,ja sankon kera päivän viettänyt,samoten mies on nukahtanut keittiön lattialle kun ei jaksanut sänkyyn..se on ihan ok jos näin tapahtuu keran kaksi elämässään..joka viikkoista sekoilua ja kännäystä en ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kysymyksessä on valtapeli, jolla miehesi lyö sinua joko tahtoen tai tahtomattaan.
Vedä toiset kännit ja miksi ei kolmannetkin mutta älä lasten edessä jos niitä on.
Minusta teillä on molemmilla jotenkin outo, oudon ehdoton ja mustavalkoinen sekä epärealistinen, suhtautuminen alkoholiin. - Sinun kohdallasi vielä ymmärrän pidättäytymisen ja näin peruspulliaisen korviin aika ehdottomalta kuulostavat rajanvedot alkoholin suhteen: olethan varmasti kärsinyt vanhempiesi alkoholinkäytöstä lapsena, etkä näin ollen oikein voi muodostaa ongelmatonta suhdetta tuohon aineeseen. Miehesi kohdalla ongelma kuulostaa kyllä nyt jotenkin ihan muulta: kontrollihaluisuudelta, dominoivuudelta, alistamiseltakin. Alkoholista, joka ehkä teidän molempien perhetaustan takia (alkoholistikoti ja absolutistikoti) on teidänkin moraalikäsityksissänne ja arvoissanne jotenkin korostetun kielteinen asia, miehesi on nyt saanut hyvän "tekosyyn" vallankäytölleen ja holhoavalle - ja mielestäni myös alentavalle - suhtautumiselleen sinuun.
En siis todellakaan tarkoita, että kaikkien aikuisten pitäisi käyttää alkoholia. Ja tietysti se, että juo itsensä örvelikuntoon on aina tyhmää. Mutta täytyyhän normaalin, aikuisen, yhteiskunnassamme elävän ihmisen ymmärtää, miten liioitellulta ja jopa huvittavalta kuulostaa se, että aikuinen, normaalisti työssä käyvä, normaalia perhe-elämää viettävä kaikin puolin terve ja tervejärkinen ihminen juo KERRAN itsensä liian humalaan tahattomasti, ja toinen pariskunnan osapuoli syyllistää häntä tästä kuukausia, jopa vuosia ja vihjailee sekä hänelle että lähipiirille alkoholiongelmasta. Ei hyvää päivää sentään!
Meillä jompi kumpi aikuinen juo aina silloin tällöin perseet olalle: joskus vahingossa, joskus jopa ainakin puolittain tarkotuksella, esim. pikkujouluissa tai ystävän polttareissa. Toinen naureskelee ja tuo asperiinia aamulla vuoteeseen. Miksi ihmeessä siitä pitäisi loukkaantua tai traumatisoitua, mikäli toisella ei perusarjessa selvästikään ole mitään ongelmaa tai liikakäyttöä alkoholin kanssa?!
Ja jos taas sanoit jotain miestäsi loukkaavaa tai teit humalassa selvästi jotain, joka oli suora loukkaus/hyökkäys miestäsi kohtaan, kai hän on kertonut tämän sinulle. - Silloinhan ongelma on siinä teossa tai niissä sanoissa ja ongelmissa teon takana, ei siinä, että olit humalassa.
Mutta siis yksikantaan, kertomasi perusteella, ongelma on tosiaan jossain ihan muualla kuin alkoholissa tai edes sinun käytöksessäsi tiettynä iltana. Ongelmana on miehen suhteeton reaktio ja sen motiivit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmettelin, että jos naukkaisee viinipullon jämät, niin tuskin siitä nyt niin huonoon kuntoon menee, että muisti häviää totaalisesti.. Johan sitä nyt monikin juo peräjälkeen 2-3 lasillista viiniä ja säilyy lähes normaalissa kunnossa.
Minä olen myös alkoholistiperheestä kotoisin, ja juonkin, joskus saunakaljan ystävien kanssa 2-3 kertaa vuodessa, jolloin menee vähän enemmän kuin saunakalja. Joten silloin minä olisin vielä pahempi alkoholisti kuin sinä :)
Miehelläsi on ongelma.
siis join yhden mukillisen rommikaakaota ja sitten ilmeisesti lähes koko pullollisen viiniä, koska mies ei viiniä ilmeisesti sillä kertaa paljoakaan juonut ja minä sitten olin juonut sen melkein kaiken.
En tiedä mitä tekisin miehen ahdistuksen kanssa. Olemme mm. lähdössä 7 viikon kuluttua lomamatkalle ja mies puhuu lähes päivittäin siitä, kuinka minä sitten varmaan juon itseni humalaan siellä koko ajan ja hän joutuu huolehtimaan minusta ja koko perheen loma menee pilalle jne.
En ole suostunut kommentoimaan koko juttua, koska mielestäni hänen ajatuskulkunsa on ihan absurdi. Tuntuu vain, että kohta jätetään koko ansaittu ja innolla suunniteltu loma väliin, koska maku menee koko touhusta kun mies vain maalailee piruja seinälle. Pitäisikö minun nyt muka ruveta vakuuttelemaan miehelleni, että en aio juoda koko lomalla yhtään mitään? En varmaan tätä menoa juokaan, mutta eipä ole kiva edes suunnitella lomaa, kun toinen vain paasaa koko ajan...
ap
Ihan turha sinun juomattakaan on olla, koska sama valitusvirsi tuntuu jatkuvan.
Itse ottaisin kyllä lomalla ruuan kanssa olutta tai viiniä, tai vaikka muutenkin. Miehesi saisi oppia, että se yksi kerta oli kurja vahinko (niin kuin sillä nyt olisi mitään väliä edes), eikä tule toistumaan. Nyttemmin olet vahingosta viisastunut, ja osaat ottaa sivistyneesti!
miehelläsi asiasta on kriisi ja tuolla pohtimiselle kohta sinullakin. Et oel alkoholisti, et suurkuluttuja vaan miehelläsi on ongelmaa korvien välissä. Itse sanoisin, että jos ottaa asian esille vielä kerran niin saa lähteä lomalle yksin. Ymmärtäkööt miten tahansa, mutta aikuista ihmistä ei voi painosta aolemattomalla asialla. Pidä pintasi, sinulla on oikeus lomalla ottaa alkoholia.
vaan pakottava tarve juoda alkoholia.
Jos sinulla ei ole pakottavaa tarvetta juoda alkoholia et ole alkoholisti.
Alkoholisti voi olla myöskin tuurijuoppo. Tässäkään ei ole kysymys määrästä, vaan pakottavasta tarpeesta juoda ja saada siitä hyvä olo raukea olo.
On olemassa riskirajat, kun määritellään terveydellisiä seikkoja. Se ei tarkoita sitä että riskirajan alittavat eivät ole alkoholisteja.
Alkoholistilla on riippuvuussuhde päihteeseen.
juonut kunnon humalat ja nyt miehesi väittää sinua alkoholistiksi..? Sillä perusteella koko osastomme tällä työpaikalla olisi täynnään juoppoja.