Lue keskustelun säännöt.
Onko minulla mielestäsi alkoholiongelma?
19.01.2010 |
Alkaa ketuttaa mies ja haluaisin vähän muiden mielipiteitä ongelmaan.
Olen itse elänyt alkoholistiperheessä lapsuuteni, molemmat vanhempani ovat alkoholisteja. Mieheni on absolutistiperheestä (-suvusta). Olemme olleet naimisissa 14 vuotta ja meillä on kolme lasta.
Olemme olleet alkoholin suhteen varsin pidättyväisiä ja käyttäneet sitä kotona harvemmin kuin kerran kuussa juoden yhden viinipullon puoliksi. Ravintolassa on joskus otettu lasi viiniä ruoan kanssa tms. Työpaikan juhlissa on juotu ehkä pari kertaa vuodessa. Kaiken kaikkiaan emme ole siis käyttäneet alkoholia edes joka kuukausi emmekä ole käytännössä olleet humalassa koskaan ennen kuin...
Noin 1,5 vuotta sitten, siis syksyllä 2008 joimme miehen kanssa kotona mukilliset rommikaakaota ja avasimme viinipullon puoliksi. Jostain syystä miehelleni ei sillä kertaa viini maistunut ja minä tulin vahingossa juoneeksi sitä liikaa niin, että en muista illan myöhemmistä tapahtumista mitään. Mieheni mukaan olen ollut kännissä ja "ihan kauhea". Hänen on pitänyt toimittaa minut nukkumaan ja "laittaa järjestykseen", kun olen kuulema huutanut.
Tuon tapahtuman jälkeen emme ole juoneet kumpikaan mitään kertaakaan. Mieheni ottaa tapahtuman esille vähintään kerran viikossa ja valittaa minun holtitonta alkoholinkäyttöäni. Hän kertoo, kuinka traumaattinen tilanne oli hänelle ja pahoittelee sitä, etten muista illan tapahtumia ja näin ollen emme voi keskustella käyttäytymisestäni. Hän kertoo jatkuvasti pelkäävänsä tilanteen toistumista. Tästä syystä emme voi enää käyttää lainkaan alkoholia kotona emmekä ravintolassa. Ystävienkin luona minun on kieltäydyttävä viinilasillisesta ja mieheni antaa ikäänkuin rivien välistä ihmisten ymmärtää, että minulla on alkoholiongelma.
Alkoholistiperheen lapsena tiedän ja ymmärrän, että alkoholisti ei ymmärrä ongelmaansa ja jos alkoholinkäyttö haittaa muita niin silloin se todennäköisesti on liiallista. Niinpä olen tähän asti ollut ilman alkoholia ajatellen, että tämä menee ohi ja pidättyvyyteni saa miehenikin lopulta vakuuttumaan siitä, että mitään ongelmaa ei ole. Mittani alkaa kuitenkin vähitellen täyttyä, kun tuntuu että miehen mielessä ongelma pikemminkin koko ajan kasvaa kuin vähenee. Kohta hän varmaan kehottaa ystäviäkin välttämään alkoholin tarjoilua minun läsnäollessani jotten "retkahda" tms.
Haluaisin vähitellen elää normaalia elämää ilman, että minun koko ajan täytyy olla varuillani siitä, mistä mies seuraavan kerran vetää herneen nenään ja alkaa taas puhua "ongelmastani". Sikälikin asia kiukuttaa, että itse olen joutunut katselemaan humalaisia ihmisiä koko lapsuuteni ja nyt aikuinen mieheni katsoo oikeudekseen "traumatisoitua" yhdestä ainoasta överiksi menneestä kerrasta.
Sanokaahan nyt, kummalla meistä oikein on ongelma.
Kommentit (40)
Olisi viisasta käyttää alkoholia ihan samaan malliin kuin ennen tuota "kauheaa" känniä. Vain siten todistat itsellesi ja siinä sivussa myös käytösongelmalliselle miehellesikin, että olet ihan normaali alkoholin käyttäjä.
Ei alkoholi ole mikään mustavalkoinen eipäs-juupas-aine. Se juo joka osaa, sen ei pidä juoda, joka ei osaa. Mutta diagnoosin omasta tilastaan tekee VAIN HENKILÖ ITSE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on saanut tietoonsa sinun "heikon kohdan", jota aikoo käyttää lopun liittonne ajan hyväkseen kontrolloidakseen sinua ja käyttäytymistäsi sosiaalisissa tilanteissa.
Sinä et todellakaan ole alkoholisti.
miehesi on sadisti, jos sinä olet alkoholisti!
Näytä tämä ketju miehellesi!
Ensinnäkin kuten sinulle on jo sanottu niin ei - et ole alkoholisti.
Toiseksikin kyllä - miehesi on tässä se ongelma kuten sinulle on jo sanottu. Johtuuko se kiusanteosta, lapsuuden traumasta tai mistä niin sitä en tiedä.
Kolmanneksi - sinä et saa koskaan miestäsi yksin uskomaan että hänen reagointitapansa on täysin liioiteltu.
Lähtisin tässä ratkomaan asiaa niin että kun mies rupeaa seuraavaksi asiasta taas juttelemaan niin sanot vakavalla äänellä että "hyvä kun asia tuli puheeksi, olenkin halunnut tästä puhua tarkemmin". Kerrot että haluat lähteä selvittämään asiaa sekä itsellesi että miehelle jonkun ulkopuolisen tahon kanssa koska tämä vaivaa teidän suhdettanne niin pahasti. Haluat käydä asian läpi juurta jaksaen. Ja selvität etukäteen mikä taho se on jonka kanssa voitte jutella jotta voit läväyttää tuon tiedon miehelle.
Menette parisuhdeterapiaan (joka luultavasti on se taho). Kerrot koko stoorin. Miehesi kertoo koko stoorin omalta näkökantiltaan. Ja sitten annat ulkopuolisen ihmisen takoa miehesi päähän järkeä. Sinä et siihen pysty koska miehesi ei yksinkertaisesti halua uskoa muuta totuutta kuin omansa.
Hänellä on liiallinen tarve kontrolloida elämäänsä ja siten myös sinun elämääsi, koska kuulut siihen. Otan osaa.
Ap:llä on ongelma se suhteen, että hän on naimisissa kontrollifriikin kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei sinun riippuvuutesi ole alkoholista, vaan miehesi kontrollista, jos siitäkään. Vapaudu nainen! Sano, että loppuu jauhaminen! Sano, että loppu valtapeli ja vanhojen muistelu! Mikä perhanan pätemisen tarve miehelläsi on, Napoleon-kompleksi, kyvyttömyys elää tätä päivää ja tämän maailman realiteeteissa? Jos hänelle ei käy, ei käy sinullekaan. Ansaitset parempaa kohtelua.
niskan päälle suhteessanne. Siksi hän ei halua päästää irti tuosta humaltumisestasi, vaan vääntää puukkoa haavassasi jatkuvasti. Sillä tavoin hän voi kokea itsensä paremmaksi ihmiseksi kuin sinä. Miehesi on melkoinen kusipää ja hän haluaa alistaa sinua.
Itse toimisin näin: Ottaisin naamalleni huolestuneen ilmeen ja sanoisin miehelle haluavani keskustella hänen kanssaan vakavasti. Sitten kertoisin miehelle olevani todella huolissani hänen mielenterveydestään, koska noin voimakas ripustautuminen menneeseen ja hänen elämisensä jatkuvassa pelossa sinun alkoholin käyttösi suhteen on sairaanloista ja erittäin epänormaalia.
Voisin jopa sanoa miehelle keskustelleeni hänen ongelmastaan jonkun tutun psykologin/psykiatrin kanssa, joka vahvasti suositteli miehelle intensiivistä terapiaa ja mahdollisesti myös lääkitystä, jotta hänen mielenterveytensä saadaan kuntoon.
Puhuisin empaattisesti ja olisin miestä kohtaan myötätuntoinen. Sanoisin, että myös yhteiset ystävämme ovat hänen tasapainottomuudestaan huolissaan. Lopuksi sanoisin miehelle, että aiemmin mainittu psykologi/psykiatri lupasi raivata kalenteristaan tilaa miehelle ja tämän mahdollisimman pian aloitettavalle terapialle, sillä psykologi/psykiatri on sitä mieltä, että miehen tila saattaa huonontua merkittävästi jos häntä ei toimiteta hoitoon mahdollisimman pian.
Muista pitää pokkasi koko ajan, ja vaikuta huolestuneelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kukaan ei ymmärtänyt kysymystä. Kysymys ei ollut, onko ap alkoholisti, vaan että onko hänellä alkoholiongelma.
Ihmisellä on alkoholiongelma silloin, jos hänelle aiheutuu mm. ongelmia alkoholin käytön yhteydessä.
Joten kyllä, ap:lla on alkoholiongelma, koska se aiheuttaa muistin menetystä ja ongelmia parisuhteeseen. Jos ap:n humalainen käytös on järkyttänyt miestä, se on ihan apN miehen omassa päätäntävallassa, ei AV-mammojen.
kukaan ei ymmärtänyt kysymystä. Kysymys ei ollut, onko ap alkoholisti, vaan että onko hänellä alkoholiongelma. Ihmisellä on alkoholiongelma silloin, jos hänelle aiheutuu mm. ongelmia alkoholin käytön yhteydessä. Joten kyllä, ap:lla on alkoholiongelma, koska se aiheuttaa muistin menetystä ja ongelmia parisuhteeseen. Jos ap:n humalainen käytös on järkyttänyt miestä, se on ihan apN miehen omassa päätäntävallassa, ei AV-mammojen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkoholistilla on alkoholiongelma, mutta alkoholiongelman omaava ihminen ei välttämättä (eikä monesti) ole alkoholisti.
Esim. ihminen juo 6 kertaa vuodessa kännit. Häntä ei voi kutsua alkoholistiksi millään muotoa. Mutta jos tämä henkilö joutuu joka kerta tappeluihin, putkaan, perheriitoihin jne. hänellä totisesti on alkoholiongelma.
Asioissa on siis vissi ero.
Miehelläsi on selvästi ollut traumaattinen lapsuus absolutistiperheessä. Sinulla tietysti myös alkoholistivanhempien lapsena, mutta ainakaan et anna sen pilata aikuisuuttasi.
Miehesi on tosi lapsellinen. Jotta hän saisi oikeasti selville onko sinulla ongelmaa alkoholin kanssa, teidän pitäisi taas avata se viinipullo ja katsoa miten käyttäydyt.
Ja kavareille vihjailu on tosi törkeää! Se täyttää jo ahdistelun merkit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
järkyttävää henkistä väkivaltaa tuollainen!!
erittäin valaiseva keskustelu :)
Jos mies olisi vetänyt överit ja käyttäytynyt naisen mielestä jotenkin tökerösti (ihan miten vaan, kukaan ei voi päättää loukkaantumista toisen puolesta), niin kyllä täällä riittäisi ymmärrystä naiselle ja mies pistettäisiin aisoihin ja heti.
Noh, toisin päin ei toimi tämäkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla ei ole alkoholiongelmaa, sulla on ongelmamies. JSSAP
sinulla ap ongelmaa. Kyllä mä olisin jo räjähtänyt miehelleni tuollaista, jos jaksaa vielä parin vuoden jälkeen asiasta koko ajan puhua. Mä ostaisin sitä viiniä yms, jos sitä itse haluan ja joisin sitä edelleen kohtuudella. Ei mies voi sinun puolestasi päättää, mitä saat tehdä ja mitä et. Itse olen myös alkoholisti perheessä kasvanut tai ennemminkin suvussa, jossa kaikki ryyppäsivät minkä kerkesivät. Onneksi itsestäni ei ole tullut samanlaista, kuin sukulaisistani, vaikka alkoholia otankin. Pidähän pääsi siellä!
mutta tietty olisin varovainen jos näin on päässyt käymään. Luottamuspulalta tuo minusta kuulostaa sinun ja miehesi välillä. Voisitteko yrittää aloittaa puhtaalta pöydältä jotenkin niin että yhdessä otatte ne lasilliset viiniä ja kumpikaan ei ota enempää. Siis jos haluatte kuitenkin kohtuukäyttöä harrastaa, että voi bileissä ja muisssa illanistujaisissa. Jos huomaatte että lasillisesta ei vielä lähde ns mopo käsistä niin sehän on helppo sääntö että yksi lasillinen ok.
Tai vaihtoehtoisesti hän on kasvanut ihan pumpulissa. Oisko uskiskodista? Selvää on että kaveri on neuroottinen, kehittänyt pakkomielteen.
Minun on vaikea syyttää itseäni "mopon karkaamisesta käsistä". Väittäisin pikemminkin, että humalajuominen tapahtui ikäänkuin "vahingossa" ja siihen vahinkoon oli kaksi syytä, eli ensinnäkin se rommikaakao, eli en jotenkin hoksannut ajatella, että jos juo yhden rommikaakaon niin pitää miettiä tarkemmin paljonko viiniä voi juoda.
Toisekseen ja tärkeämpi syy on se, että kun yleensä juomme viiniä, juomme pullon puoliksi ja olen tottunut siihen, että kun pullo loppuu niin sitten se loppuu. Tuolla kerralla kuitenkaan mieheni ei juonut viiniä ilmeisesti juuri lainkaan, mutta minä en huomannut sitä, vaan kaiketi jatkoin pullon tyhjentämistä "normaalisti" loppuun, kuten aina ennenkin ja sitten lopulta olin niin humalassa etten itse sitä ymmärtänyt.
Yleensä siis esim. juhlissa tai ravintolassa mietin aktiivisesti paljonko olen juonut ja lopetan automaattisesti viimeistään sen kahden tai kolmen lasillisen jälkeen. Nyt petti se "normaali" raja miehen juomattomuuden vuoksi ja join vahingossa "huomaamattani", en tarkoituksella tai koska en olisi osannut lopettaa.
Selittelyä varmaan jonkun mielestä, mutta näin minä sen tilanteen tulkitsisin. En usko, että näin olisi tapahtunut, jos olisin huomannut, että mies ei koske viiniin ollenkaan.
ap
"kasvanut pumpulissa", että tämä oli ilmeisesti ensimmäinen kerta kun näki läheisen ja tutun ihmisen noin pahasti humalassa. Miehen suvussa ei juoda lainkaan ja tuttavapiirissäkin on pelkästään parin lasin tyhjentäjiä. Edes opiskeluaikanaan mies ei kulkenut sellaisissa riennoissa, joissa olisi enempi lasia kallisteltu.
Siis katuojien puliukot ovat olleet miehen kutakuinkin läheisin kosketus todelliseen humalajuomiseen ennen minua.
Silti minusta oikeastaan aika järkyttävää, että aikuisen ihmisen elämä menee noin sekaisin yhdestä humalasta kun mietin, että omassa lapsuudessani katselin samaa menoa 19 vuotta päivittäin ja silti olen vielä hengissä...
ap
Hyvät naurut sain! :D :D :D Thanks!