Lue keskustelun säännöt.
Voiko avuttomampia vauvan vanhempia olla?
18.01.2010 |
Tuttumme saivat vauvan. Vauva on ensimmäinen lapsi, mutta aikaa oli ainakin 10 kk ottaa selvää vauvanhoidollisista asioista. Neuvolan synnytysvalmennukset käyty, esitteitäkin saa joka kerta mukaan. Vauvalehdet ja netti ovat olemassa. Ja tuttavia, joilla lapsia.
Silti ollaan ihan pihalla, mitään ei osata/haluta/viitsitä tehdä. Kyseessä aivan normaalijärjellä varustetut, tavalliset (ei päihde) ihmiset. Pikkuista vastasyntynyttä rahdataan isovanhemmille pakkasessa hoitoon. Vaatteita vauvalle ei osteta, vaan ostatetaan ne isovanhemmilla. Itselle ostellaan kyllä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Opetetaan vauva pullolle, vaikka maito nousi hyvin. Kitistään normaalia asiaa, että vauva herää öisin ja estää nukkumasta hyvin. Ei tajua.
Kommentit (24)
Jos ap sanoo ettei vanhemmat jaksa hoitaa vauvaa eivätkä osaa kylvettää tai pukea oikein niin kyllä apua kannattaa tarjota tai jos siltä vaikuttaa niin tehdä ilmoitus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarvitseeko perhe apua. Lapsen kannaltahan on aivan sama kuka ostaa vaatteet. Olen iloinen joka kerta lukiessani tällaisia katkeria viestejä etten asu Suomessa, voi tätä katkeruutta ja kapeanäköisyyttä.
Täällä suomessa lastens.laki muuttui 1.1.2008. Kynnys ilmoittaa on tehty matalammaksi, täysin nimettömätkin ilmoitukset otetaan tosissaan ja vakavasti ja perheet haastatellaan tuhanteen kertaan kun halutaan varmentaa, ettei tarvetta ls-toimenpiteille ole tai että se tarve olisi..että löytyykö mitään..
Syy voi todelakin olla tuollainen kuin ap mainitsi. Lapsen nenää ei niistetä. Ei lioteta vauvaa joka ilta vannassa. Puetaan väärällä tavalla. Valvottamisesta valitetaan ääneen. Ollaan väsyneitä. Viedään lapsi isovanhemmille, joka ilmeisesti kylvettää ja niistää nenää ja jotka ostaa lapsille vaatteita.
Ei suomalainen välittävä mamma mene kysymään, että miten jaksat, tarvitseko apua. Ei suomalainen välittävä mamma ota paperinpalaa ja pyyhi vauva nenää, vaikka kylässä on. Saatikka, että ottaisi toisten vauvan syliinsä leperteltäväksi.
Minä en ole ulospäin mikään lepertelijä-äiti. Ne jätän kotiin. kavereiden aikana ja nähden voin pitää lapsia sylissä, mutta en välttämättä. Kun ollaan julkisella paikalla, olen aika tiukan näköinen täti.
Tällä perusteella minut on leimattu lapsiani pahoinpiteleävksi äidiksi.
Kukaan ei ole koskaan suoraan ja asiallisesti tullut kysymään, miksi lapsi itkee tai miksi raivoaa. On oletettu ja se olettamus on ollut, että minä en välitä lapsesta, kun en lohduta (uhmaikäistä, joka rääkyy uhmakohtaustaan) , olisin valmis vaikka pahoinpitelemään lapseni hengiltä kotona.
ja Tämä on totta.
voi olla että he eivät ole vielä kypsyneet vanhemmiksi, ja äitiä ahdistaa lapsen tarvitsevuus. Mut se ei tarkoita, etteivätkö he kasva äidiksi ja isäksi ajan kanssa. Heillä on hyvät tukiverkot, jos isovanhemmat ottavat hoitoon ja avustavat.
Mä voin sanoa, etten ole koskaan ollut niin väsynyt kuin lapsen ekan kolmen viikon aikana. Synnytys kesti yli kaksi vuorokautta, sen päälle hälyinen osastoaika, jolloin unettomuus meni niin pitkälle etten voinut enää nukahtaa, ja siinäpä sitä rattoisasti valvottiin kotona niin väsyneenä, etten voinut puhua eikä mikään pysynyt sisällä. Kaikki muu valvominen on ollut lasten leikkiä siihen verrattuna.
Ap, koeta nyt olla vähän vähemmän pahansuopa ja pikkumainen, jookos. Sulla ois itselläskin helpompaa.
tarvitseeko perhe apua. Lapsen kannaltahan on aivan sama kuka ostaa vaatteet. Olen iloinen joka kerta lukiessani tällaisia katkeria viestejä etten asu Suomessa, voi tätä katkeruutta ja kapeanäköisyyttä.