Ovatko noin 65-70-vuotiaat vanhempasi "vanhuksia" vai "nuorekkaita"?

On heillä tietysti joitakin vaivoja, mutta elävät ihan täysivoimaista aikuisen ihmisen elämää. Molemmat ovat ahkeria ja auttavat paljon lastenlasten hoidossa. Muutenkin ovat avuliaita ja ajassa kiinni. Äidilläni on aina ollut hyvä vaatemaku. Usein lainaan hänen vaatteitaan juhlakäyttöön, sillä hän on samaa kokoa ja meille sopii samanlainen tyyli. Muutenkin luotan hänen makuunsa monissa asioissa. Appivanhempani ovat hieman vanhempia, mutta hekin ovat vielä virkeitä ja hyvinvoivia. En kyllä sanoisi vielä vanhuksiksi kumpiakaan.

sopivat tohon ikähaarukkaan. ovat tosi aktiivisia, just vast jäi eläkkeelle, matkustelee, urheilee ja nauttii elämästä. ei voi sanoa et olis vanhuksia.

samoin niiden kaverit, ja mietin miten ne on niin hyvässä kunnossa, ja ne on kaikkiyleensä vielä töissä, tavalla tai toisella, monella oma firma, tai toimii konsulttina, ja kaikilla on aina pieni kiire. Niitä kiinnostaa kaikki asiat, vaihtavat autoa, matkustelevat, lukevat Kindlellä, harrastavat puutarhanhoitoa, ja hoitavat lastenlapsien lapsia, varmaan geeneilläkin on asian kanssa tekemistä, mutta kaikilla on sellanen positiivinen elämänasenne aina ollut. Itte olen reilusti yli 50, kavereita on kaiken ikäsiä, ja ainoot jotka sairastaa on sinkut, iästä riipumatta.

Äitini on 65, isä 67. Reissaavat vielä kevyesti toiselle puolen maailmaan. Nytkin ovat Thaimaassa parin viikon reissulla.



Tietokonetta käyttävät vallan kohtuullisesti. Sähköpostit kulkevat, varaavat reissunsa netistä, ostavat skype-puheaikaa, käyvät facebookissa ja maksavat laskunsa. Kännykällä kulkevat tekstiviestit, kuvaviestit ja puhelut. Nettiin eivät kännyllä mene, mutta uskoisin johtuvan enemmän hinnoista kuin haluttomuudesta kokeilla. Digiboxit, dvd-soittimet ja uudet televisiot asentavat ihan itse.



Kunto on ikään ja työhön nähden hyvä kummallakin. Eläkkkeellä periaatteessa. Toisaalta isäni tekee vielä töitäkin (ruumillisen työn tekijä ollut elämänsä). Äidillä on jotain nivelkulumaa, mutta leikkaus on tulossa.



Lastemme kanssa kohkaavat ihan hyvin. Molemmat vaihtaa vaipan vauvalta ja hoitaa pulloruokinnan. Vielä ainakin uskallan antaa lapseni heille autoon kuskattavaksi. Itselläni on vain turvavyöistuin ikäisiä lapsia. Ehkä kaukaloikäistä en heille antaisi, sillä pelkäisin kaukalon asentuvan väärin. Toisaalta telakkamallinen kaukalo helpottaisi varmaan mahdollisisssa kuljetusonglemissa.



Mielestäni vanhempani ovat suurinpiirtein ikästensä kunnossa. Juuri tuollain mielestäni pitäisikin alkueläkepäiviä ihmisen pystyä viettämään. Naapurin mies oli 67-vuotiaana dementoituneena vuodeosastolla ja kuolikin siitä pian. Sillai mielestäni ei alle seitsenkymppsien kuuluisi joutua elään

Itse työskentelen päivittäin vanhusten kanssa ja voin sanoa, että suurin osa 7-kymppisistä näyttää ja vaikuttaa ihan ikäiseltään. Aika harvasta voisi veikata, että ikää on 55 ja sekä fyysinen- että psyykkinen kunto olisi huomattavasti omaa ikätasoaan parempaa.

Ikävä kyllä.

mutta mun kokemus on kyllä sellainen, että ihmiset poikkeavat hyvin paljon toisistaan vanhemmalla iällä. Vai onko sitten mielestäsi niin, että osa 7-kymppisistä näyttää 9-kymppisiltä, jos kerran ei 55-vuotiailta? Itse olen nähnyt hyvin dementoituneita 70-vuotiaita mummeleita, toinen jalka haudassa olevia, ja ihmisiä, joista ei millään voisi uskoa, että ovat vanhuusiässä niin fyysisiltä kuin psyykkisiltäkään ominaisuuksiltaan.

Tietysti jos työskentelee vaikka vanhainkodissa tai jossain kotisairaanhoidossa, sitä törmääkin juuri niihin apua tarvitseviin 7-kymppisiin.

Tosin nuoremmasta päästä mutta vanhuus alkaa eläkeiän alkaessa.

Hän oli todella aktiivinen ja terve nainen, joka eli yhtä elämänsä parasta aikaa. Oli juuri päässyt ansaitusti eläkkeelle, nautti neljästä ihanasta lapsenlapsestaan ja suunnitteli uutta, vapaata elämäänsä. Kunnes 3kk eläkkeelle siirtymisen jälkeen naps vain, sekunnissa äitistäni tulikin halvaantunut, lähes puhekyvytön ihminen, joka ei jaksa nähdä tulevaisuutta minään muuna kuin vaikeana, katkerana ja kipeänä.

Aivoinfarkti siis oli syynä. Tuosta halvaantumisesta nyt aikaa 1v7kk ja äitini tarvitsee 20/7 toisen apua. Lyhyitä aikoja, siis alle tunnin, pärjää itsekseen kotona. Surullista. Tuntuu, kuin äitini olisi vanhennut vuodessa 20v.



Isäni on 67-vuotias, ihan hyväkuntoinen eläkeläinen. On nyt äitini omaishoitaja ja olen alkanut kauhukseni huomata, että äitini sairaus vanhentaa myös isääni nopeammin, kuin olisi tarpeen..

paljon aktiivisempia kuin minä, harrastavat liikuntaa mm. uintia, hiihtoa, pyöräilyä, jumppaa, on kuoroharrastusta ja vielä käsityöt, aikaa ja energiaa myös muiden auttamiseen, en käsitä

samoin niiden kaverit, ja mietin miten ne on niin hyvässä kunnossa, ja ne on kaikkiyleensä vielä töissä, tavalla tai toisella, monella oma firma, tai toimii konsulttina, ja kaikilla on aina pieni kiire. Niitä kiinnostaa kaikki asiat, vaihtavat autoa, matkustelevat, lukevat Kindlellä, harrastavat puutarhanhoitoa, ja hoitavat lastenlapsien lapsia, varmaan geeneilläkin on asian kanssa tekemistä, mutta kaikilla on sellanen positiivinen elämänasenne aina ollut. Itte olen reilusti yli 50, kavereita on kaiken ikäsiä, ja ainoot jotka sairastaa on sinkut, iästä riipumatta.

eli ikää tosiaan lähempänä 80 kuin 70, ja matkustelevat, vaihtavat autoa, hoitavat puutarhaa, tekeepä appi vielä aika aktiivisesti oman alansa töitäkin konsulttipohjalta. Eivät todellakaan mitään "hoidettavia". Ja geeneissä on täälläkin osasyy, miehen suvussa on paljon reilusti yli 90-vuotiaaksi aktiivista ja itsenäistä elämää eläneitä. Oma suku ja geenit vähän hirvittää, on kaikenlaista kremppaa verisuonitaudeista alkaen, mutta pahin on negatiivinen elämänasenne, joka vie alas ihan hyvässä fyysisessä kunnossakin olevan...

70 täyttikin, on vähän kremppoja siellä sun täällä. Hyvin on nuorekas mieli ja musta on hauska kuunnella sivusta joskus kun äiti tapaa nuoruudenaikaisia ystäviään, istuvat mökillä iltaa, puhuvat slangia ja pelaavat korttia :-)

Äiti on vasta 48v ja isä 53v... Itse olen 30v. Mutta siis vastatakseni kysymykseesi, niin mummuni on nuorekas. Vauhti päällä kovasti edelleen, ei sairauksia eikä ilmeisesti liiemmin kolotuksiakaan. Sen sijaan mun toinen mummu (85v) on vanhus, ihan höperö jo. :(

he ovat "ikääntyneitä", ei missään nimessä vanhuksia. Päiväunet ottavat ja on sitä sun tätä vaivaa. Mutta molemmat hiihtävät, luistelevat, käyvät kuntosalilla yms. He näyttävät 10 v nuoremmilta.



Appivanhempani ovat 73 v ja 72 v ja ovat vanhuksia. Katsova telkkaria hyvin paljon. Käyvät palvelutalolla harrastuksissa. Urheilu on kävelyä. Ulkoisesti näyttävät ikäisiltään. Fyysisesti heillä ei ole sen enempää sairauksia.

Vanhempani ovat 70 ja 75-vuotiaita, enkä osaa ajatella heitä vanhuksina. Harrastavat monenmoistaliikuntaa ja kulttuuria, matkustelevat omatoimimatkoilla ympäri maapalloa ja viettävät aktiivisempaa seuraelämää kuin minä. Jaksavat myös hyvin touhuta lastenlasten kanssa.



Toki otan heidän ikänsä huomioon, enkä odotakaan, että he tulisivat viikoksi hoitamaan lapsiamme. Muuttoihin yms raskaampiin töihin en pyydä heitä avuksi, mutta usein "tuppautuvat" hommiin kuitenkin.



Jännä, että tästä ketjusta luettuna niin monet 10v nuoremmat elävät jo ihan "toinen jalka haudassa".

Olen hämmästynyt, miten monet pitävät tuon ikäisiä vanhempiaan aivan ikäloppuina. Toki ihmisillä voi olla sairauksia ym, jotka heikentävät kuntoa ja tekevät "vanhaksi". Mutta jos on terve, niin eihän tuossa iässä olla vielä toinen jalka haudassa. Oma 68-v. äitini on varsin näpsäkkä henkisesti ja fyysisesti. Siksi tuntuu hassulta, että monet katsovat elämän loppuvan viimeistään kuusikymppisenä. Äitiäkin luullaan usein max. 55-vuotiaaksi. Ihan kuin lähemmäs seitsemänkymppisellä ei olisi enää oikeutta olla elämänsä vedossa.

en jaksanu lukea kaikkea, mutta 34v ei todellakaan ole enää nuori aikuinen, ninkuin alkupäässä joku väitti... Ja omat isovanhempani menevät tuohon haarukkaan mitä aloituksessa oli... mutta kaikki ei riipu iästä, vaan ihan siitä miten on ihminen elämänsä elänyt ja missä kunnossa on..

on pienyrittäjä ja tekee täyttä päivää. Sesonkina paiskii 12h töitä päivässä.



On kyllä vähän vauhti hidastunut hälläkin. Vielä muutama vuosi sitten teki omatoimimatkan Keski-Aasian syrjäseuduille, mutta nykyään enää ei ole kovin innostunut, kun olen koittanut ehdottaa, että lähdettäisiin yhdessä esim. Intiaan. On kuulemma jo matkustelunsa matkustellut. Luulen että on osannut vähän rauhoittua, kun on saanut lapsenlapsia ja on päässyt omaksumaan vaarin roolin. Ei tarvitse olla enää niin kova äijä ja aina menossa.

Vaimonsa on pari vuotta nuorempi ja täysi urheiluhullu. Hiihtää satoja kilometrejä talvisin ja kesäisin pyöräilee ympäri Eurooppaa. Vauhti on hänellä vain kiihtynyt, kun ikää on tullut lisää.



Äitini on kohta 60v ja vielä työelämässä. On sanonut haluavansa tehdä töitä vielä monen monta vuotta, ei koe olevansa vanha.

Sairasti muutama vuosi sitten rajun syövän ja hoidot vaurioittivat hänen kehoaan pahasti, mutta ei ole siitä enää lamaantunut.



Isäni ihmettelee usein, kun tapaa esim. vanhoja koulukavereitaan, jotka ovat kutakuinkin seniilejä ja todellisia vanhuksia. Se on kuulemma todella järkyttävää, heti kun eläkeikä tulee täyteen, niin ihminen muuttuu mummeliksi/papaksi.

joka on tehnyt valimo-hommia 14-vuotiaasta asti ja paininut nuorena kilpatasolla, sekä vanhempana harrastanut paljon liikuntaa, on todella hyvässä kunnossa vieläkin. Äitini on taas hyvinkin...erilaisessa kuosissa :(

Ovat vanhuksia. Eivät oikein ymmärrä maailmanmenoa. Heille on järkytys, että lapsiemme isä on kotiäitinä ja minä käyn töissä. Heistä se on häpeä.

Ovat 70-vuotiaita eikä mitään varsinaisia sairauksia ole, mutta kolotuksia on siellä täällä ja vauhti selkeästi hidastunut ja kotona on mukavin olla.

Vanhempani ovat tietysti jo aika vuosi rikkaita, mutta eivät hyvänen aika mitään vanhuksia vielä, sehän tarkoittaisi sitä, että itsekin olen jo keski-ikäinen (en kai ole? n.34v)